Lomatunnelmissa toukokuussa, kesäistä menoa kesäkuussa

Jos viime postauksessa ihmettelin minne vilahti huhtikuu, niin nyt sitä samaa ihmettelen touko- ja kesäkuusta. Pitänee taas kelata kuvia ja miettiä mitä kaikkea ollaankaan puuhattu. Ensimmäisenä mieleen tulee se, että on ollut ihanan lämmintä ja elämä tuntuu melkoisen helpolta verrattuna siihen hirveään talviseen pukemisrumbaan.

Toisena mieleen tulee, että mehän käytiin toukokuussa lomailemassa viikko Espanjassa. Lomaseurueeseemme kuului kuusi aikuista ja kahdeksan lasta ikähaarukassa 10 kk - 6 v. Saara lähti liikkeelle juuri ennen lomallelähtöä, mutta ei ryömimään eikä konttaamaan vaan etenemään ihan omalla tyylillä, joka oli sekoitus istumista ja ryömimistä - kädet vetivät eteenpäin, mutta istumisasennossa! Ajattelin, että lomaviikon aikana se muuttuu konttaamiseksi, mutta kyllä sillä tyylillä muutama viikko edettiin ennen kuin peppu vaihtui polviin. Alla olevissa kuvissa seuruettamme syömässä, ei mikään ihan pieni porukka :)


Verrattuna aiempiin samalla seurueella vietettyihin lomaviikkoihin sää ei ollut yhtä suosiollinen. Hieman puukkoa selässä kiersi vielä se, että koti-Suomessa oli ajankohtaan nähden hieno sää - ja siis kauniimpi ja lämpimämpi kuin Espanjassa. Lento Barcelonaan sujui hienosti puolityhjässä koneessa, lento takaisinpäin täydessä koneessa olikin vähän väsyttävämpi. Lomakotimme oli onnistunut, riittävästi huoneita, takapihalla lämmitetty (silti melko viileä) uima-allas ja kivat näkymät merelle.

Lomakodilta teimme pieniä retkiä esimerkiksi Cadaquesin kylään hieman pohjoisempaan sekä Dalin museoon. Automatkoihin saatiin pientä haastetta sillä, että sekä Heikki että Kalle oksensivat autoon (eri matkoilla). Epäselväksi jäi oliko kyseessä matkapahoinvointia vai joku tosi lyhyt vatsatauti. Koska turistikausi ei ollut vielä lähtenyt käyntiin moni paikka oli vielä kiinni ja lasten suureksi pettymykseksi emme löytäneet auki olevaa minigolfkenttää.


Lomailun jälkeen alkoi urheilukausi. Ensin Heikki kävi kahtena päivänä golfkoulussa, sitten Kalle oppi ajamaan ilman apupyöriä pyörällä ja kesäkuun alussa molemmat pojat olivat neljä päivää jalkapallokoulussa. Näiden lisäksi Uljas Buster pääsi talviteloilta kotisatamaansa Suomenojaan ja arki-ilta- ja viikonloppuretket käynnistyivät.

Herra Hakkaraisen golfkoulu järjestettiin Hiekkaharjun golfkentällä ja Heikin lisäksi siihen osallistuivat kaverit Peppi ja Otto. Kaikki olivat tosi innokkaita ja onnistumisia koettiin. Kurssin kruunasi se, kun lapset pääsivät par 3 -kentälle pelaamaan pari väylää (noin väylän puolivälistä lähtien). Heikki löi hienosti toisella väylällä aloituksen suoraan viheriölle. Kova into olisi jatkaa ja opettaa äitiäkin :)


Toukokuun lopussa Kalle 3 v 3 kk oppi ajamaan polkupyörällä ilman apupyöriä. Harjoiteltiin samassa paikassa kuin aikoinaan Heikin kanssa, mutta tällä kertaa opettajia oli kaksi: minä ja Heikki. Heikki pyöräili vieressä ja huusi ohjeita: "polje, polje! katso puuta! hyvä kalle!" (toim. huom. vinkki "katso puuta" tuli siitä, kun Kalle aluksi katsoi vain jalkoihinsa joten käskin mieluummin katsoa edessä olevaa puuta, että pysyy tiellä). Pari viikkoa hän ajoi 12-tuumaisella pikkupyörällä jonka jälkeen vaihtoi 16-tuumaiseen. Tämä tarkoittikin sitä, että Heikin piti saada isompi, 20-tuumainen pyörä. Ja pitkien keskustelujen jälkeen äiti suostui ostamaan vaihdepyörän. Tämä tärkeä asia onkin tullut lähipiirin ja kaikkien muiden vastaantulijoiden tietoon hyvin selvästi :)


Kerho loppui toukokuun loppupuolella ja kesäkuun ensimmäinen viikko menikin jalkapallon parissa paikallisen seuran järjestämässä jalkapallokoulussa. Olin sinne ilmoittanut vain Heikin, mutta paikanpäällä kävikin ilmi, että siellä oli 3-4-vuotiaillekin oma ryhmä. Kalle innostui ja ilmoitin hänet mukaan. Heikillä sujui jalkapallokoulu tosi paljon reippaammin kuin viime vuonna, ei jännittänyt yhtään ja ihan itsenäisesti meni porukan mukana. Kallea sen sijaan kiinnosti tosi paljon osallistua, mutta jännitti myös tosi paljon. Aina iltaisin ja aamulla sanoi että on menossa jalkapallokouluun, mutta paikanpäällä iski paniikki. Kallen ryhmässä oli onneksi kiva ohjaaja, joka otti itkuisen Kallen mukaan ja piti kädestä, kunnes Kallekin pääsi alkupaniikista ja lähti muiden kanssa pelaamaan ja leikkimään. Ja kivaa oli!


Veneretkiä ollaan tehty jo useita, niin lähisaariin kuin Suomenlinnaan ja Liuskaluodon Skifferiin pizzalle. Anssi on jopa ollut pari kertaa lasten kanssa yksinkin matkassa, melko reipasta! Ensimmäsiellä kerralla kohteena oli Mellsteninrannan pizzakahvila Haukilahdessa. Terassilla oli kuulemma ihmetelty kun porukka oli nähnyt että veneestä tuli vain yksi aikuinen ja kolme lasta. Kaivarissa he pääsivät japanilaisten kuva-albumiin samalla kokoonpanolla. Pojat ovat innokkaita veneilijöitä ja mielellään irrottavat ja kiinnittävät köysiä sekä ohjaavat venettä. Saarakin on aika merikelpoinen, kunhan vauhtia riittää.


Kallen pyöräilyn myötä ollaan saatu arkipäiviinkin vähän vauhtia, kun matka puistoon vajaan kahden kilometrin päähän taittuu omilla pyörillä. Lisäksi ollaan tehty retkiä muihin Espoon ja Helsingin leikkipuistoihin, saariin ja Linnanmäellekin.

Kallen pyöräily on lisännyt myös vauhdin lisäksi vaarallisia tilanteita. Anssi lähti Kallen ja Saaran kanssa ulkoilemaan samaan aikaan kuin Heikki ja minä lähdimme vähän pidemmälle pyörälenkille Soukkaan. Matkanvarrella Anssi soitti huolestuneena, kun Kalle oli tehnyt pyörän kanssa katoamistempun eikä löytynyt lähimaastoista. Lähdimmekin sitten Heikin kanssa pikavauhtia kohti Iivisniemeä, ei löytynyt Kallea leikkipuistoista mutta kaupan pihalla odotteli rauhallisena pikku pyöräilijä. Ei sitten ollut tullut mieleen odotella isiä edes autotien ylityksen kohdalla... Loppu hyvin, kaikki hyvin. Matkaa pikkumies taittoi yksinään melkein 2 km!

Juhannuksena ohjelmassa olivat juhannusaattona pikkuserkkuni häät, joihin osallistuimme koko perheen voimin. Juhannusviikolla kävelimme kaupungilla hääpukuliikkeen ohi ja Heikki kysyi että laitanko minäkin sitten tuollaisen puvun kun mennään häihin :) Juhannushäät olivat mukavan leppoisat, hyvää ruokaa ja mukavaa yhdessäoloa myös ulkona pihaleikkien parissa. Häistä siirryttiin Turkuun lasten väsähtäessä ja siellä vietettiin vielä iltaa Pauliinan ja Pekan ja heidän ystäviensä kanssa. Lauantaina lähdettiin heidän uudella veneellä Norrskataan, jossa olivat Kaija, Jaakko, Olli ja Maria. Sunnuntaina suunta takaisin ja illalla vielä omalla veneellä ajelulle. Päädyttiin syömään Ison Vasikkasaaren Gula Villaniin, joka olikin mukava uusi tuttavuus.



Bonuksena vielä pari hauskaa kuvaa veljeksistä ja videonpätkä Kallen pyöräilyharjoittelusta.

Huhtikuu hujahti

Sitten viime postauksen lumet ovat sulaneet ja kevät saapunut iloksemme. Päiväkin on pidentynyt niin, että alkaa välillä olla työn takana selittää lapsille (Kallelle) että pitää mennä nukkumaan vaikkei olekaan pimeää. Huhtikuu tuli ja meni, enkä oikein tiedä mihin! Koitan kuitenkin muistella...

Huhtikuun alussa lähdettiin viikonloppureissulle Jyväskylään Katrin, Tuomaksen, Vilhon ja Riston kanssa. Majoituttiin Tuomaksen vanhempien luokse, käytiin Laajavuoressa lauantaina ja sunnuntaina laskettelemassa, uitiin ja syötiin hyvin. Kalle, joka lähes koko laskukauden suostui laskemaan itse vain Peuramaan lastenrinnettä ja muuten roikkui Anssin sauvassa, koki nyt loppukaudesta jonkinlaisen rohkaistumisherätyksen. Laajavuoressa poikien suosikiksi valikoitui yksi rinne, jota sitten sahattiin edestakaisin. Muut pojat kiersivät hyppyreitä, mutta Kallen tyyli oli pikemminkin syöksylasku. Alkurinne meni aina hienoilla käännöksillä, mutta kun rinne hieman jyrkkeni, niin uskallusta käännöksiin ei enää ollut ja poika laski todella kovaa vauhtia aina melkein alas asti, jossa sitten taas alkoi käännökset sujua. Ihme ja kumma, kertaakaan ei kuitenkaan kaatunut!

Laajavuoressa oltiin hetkellisesti myös koko perhe kerralla rinteessä, kun Saara tuli katselemaan Anssin selässä maisemia.

Huhtikuun alussa oli vielä melko lumista, kun kaivettiin kuravaatteet esiin kevättä varten. Tulivatkin heti hyvään käyttöön, kun tieltä löytyi kivoja lätäköitä!

Poikien toiveesta leivottiin myös pullaa, niin ja taidettiin paistaa myös pipareitakin! Isovanhemmilta ollaan saatu myös apuja, kun Kaija kävi Karon kanssa hoitamassa lapsia, kun minä ja Anssi sitsasimme alumnien kanssa, ja mummu taas oli hoitamassa lapsia kaksi päivää, kun olin opiskelemassa ympäristömyötäistä tuotesuunnittelua Otaniemessä.

Loppukuusta olikin meidän perheellä reissuviikko, tosin reissattiin vuorotellen. Ensin minä ja lapset lähdimme Amin kanssa Tukholman risteilylle. Tehtiin diili, että laivalla vietetään aikaa leikkihuoneessa ja Tukholmassa aikuiset saa shoppailla. Heikki otti mukaan potkulaudan niin pysyi hyvin meidän kävelyssä mukana, nuorempien nauttiessa vielä ratasmatkailusta. Vaatekaupassa parkkeerattiin pojat nahkatuoleihin katsomaan iPadilta Oktonautteja :) Laivalla poikien mielestä parasta oli tietenkin leikkihuone pallomerineen ja Saaran mielestä parasta oli buffet-illallinen, kun sai itse herkutella kaikella mitä äiti kantoi buffetista eteen, ja vielä hienoilta ikkunapaikoilta!

Kun me palasimme perjantaina kotiin, lähti vuorostaan Anssi viikonlopuksi Lontooseen Jaskan ja Sammelin kanssa. Kolmen perheen vaimot ja lapset kokoontuivatkin sitten meille viettämään viikonloppua, ja siinähän se meni leppoisasti syöden ja leikkien. Sunnuntai-iltana vein vielä lapset Haloo Helsingin ilmaiskeikalle Linnanmäelle, jossa ehdittiin pari ilmaislaitettakin testata.

Ja seuraavaksi vuorossa olikin jo vappuhulinat. Olimme kutsuneet meille taas isolla listalla kavereita, joista suurin osa ei edes säikähtänyt sitä, että sain edellisenä iltana kuumeen enkä vielä vappuaattona ollut kunnossa. Kylässä oli toistakymmentä aikuista ja vähintään saman verran lapsia oman porukan lisäksi. Sängyn pohjalta kuunneltuna taisi olla kivat kekkerit, mutta ainakaan minun kameralleni ei tallentunut todistusaineistoa, muuta kuin aamulta kahdesta Salama McQueenista.

Tässä vielä lopuksi pari otosta hyväntuulisista sisaruksista. Kallea on vaikeampi saada nykyään poseeraamaan, mutta eiköhän niitäkin kuvia vielä ehdi räpsiä. Saaralla alkaa olla kriisi päällä, kun liikkeelle ei pääse vaikka haluaisi. 10 kk tuli jo täyteen, eikä raukalla ole mitään aavistusta miten edetää eteenpäin (tai ylöspäin).

Vauhdikkaita viikonloppuja

Olemme pääsiäistä viettämässä Norrskatassa ja käsipareja ja toimintaa on sen verran, että sen lisäksi että tein ympäristölainsäädännön (!) kotitehtäviä, taidan myös ehtiä päivittää blogiakin vielä maaliskuun puolella!

Kotiin Espooseen jäi muunmuassa tällainen rairuoho, lasten askartelemien systeemien lisäksi.


Heikki sai 5-vuotissynttärilahjaksi ensimmäiset pikkulegot ja hoksasi heti miten ohjeiden mukaan kootaan. Yllätyin silloin, että siinä oli myöskin puuha, johon hän jaksoin keskittyä (toisin kuin esimerkiksi piirtämiseen, värittämiseen tai askarteluun). Alkuinnostuksen jälkeen keskittyminen herpaantui, mutta tämän vuoden puolella innostus alkoi uudestaan. Lisää legoja tuli joululahjaksi sekä Kallen synttärien aikaan nimpparilahjaksi. Aikamoinen määrä näitä Lego City -menopelejä onkin jo tullut koottua!

Saara oppi seitsenkuisena istumaan napakasti ja siitä lähtien siinä onkin sitten napottanut. Istuminen on sen verran suosikkia, että makaaminen ei huvita jälleen ollenkaan ja huomattiinpa mummun kanssa, että Saara on tällä aikaa myöskin unohtanut miten käännytään selältä vatsalleen (toisin päin se ei ole vielä sujunut muutenkaan). Hampaita on tullut lisää, heti kahdeksan kuukautta täyttäessään ensimmäinen ylähammas (eli kolmas hammas) ja nyt pääsiäisenä havaittiin että se oli saanut kaverikseen kaksi ylähammasta lisää. Saara ei todellakaan ole mikään samettisuu, vaan hän syö esimerkiksi mandariininlohkoja kuorineen. Herkkua ovat kaikki hedelmät ja marjat, sitruuna ja limetti mukaanlukien :)


Siinä missä arki pörrää melko pienessä piirissä ja vähillä huvituksilla niin välillä lähtee viikonloppuisin mopo käsistä. Viime viikonloppu alkoi jo perjantaina kun minä ja lapset, Tiina ja lapset sekä Sammeli ja lapset lähdimme kaikki ensimmäistä kertaa Vantaalle Flamingoon. Kylpylässä oli jo viikonloppuhinnat, mutta väkeä onneksi varsin maltillisesti että "Sammelin suurperhe", johon kuului kaksi vaimoa ja kahdeksan lasta, mahtui hyvin polskimaan ja lounaalle Heseen. Saara teki jonkun vauvojen valvomisennätyksen ja vieläpä hyväntuulisena, ja kaikki lapset saivat papukaijamerkin hienosta käyttäytymisestä. Flamingossa väsytetyt lapset pakattiin autoon, haettiin isi ja tavarat kotoa, vaihdettiin autoa ja suunnattiin Naantaliin yökyläilemään Aidan, Tuomaksen, Kaurin, Vellamon ja kummityttö-Ellinooran luokse. Ellinoora sai tuliaisiksi Daim-pussukan, kun sain yllättävän ompeluinspiraation pitkästä aikaa.
Kaurilla ja pojilla sujuivat leikit hienosti ja kyläily oli muutenkin oikein onnistunut. Lauantaina kävimme päivällä kävelyllä Muumimaailmassa. Muumit olivat talviunilla ja muumitalon ovi lukossa, vaikka Heikki ajattelikin ettei se välttämättä olisi, kun ei sitä yöksikään lukita ("Ei muumitaloa lukita yöksi, hei muumit, ...).

Naantalista jatkettiin matkaa Paraisille, seuraavaan yökyläilypaikkaan, jossa meitä odottivat Ville, Tiia sekä kahdeksanvuotissynttäreitään viettäneet Ida ja Sara. Leikit lähtivät jälleen käyntiin vauhdilla ja kierrosten lisääntyessä ne siirrettiin hetkeksi ulos. Kun ohjelmassa oli vielä saunomista, uimista ja pitsojen leivontaa, ei vaatinut suuria ponnisteluita saada poikia nukahtamaan tyttöjen sänkyjen viereen patjoille.

Sunnuntaina etsittiin suklaamunia ja suunnattiin kotiin, vain siksi aikaa että saatiin lounas syötyä ja laskettelukamat päälle, jonka jälkeen suunnaksi otettiin tällä kertaa koko perheen ja yhden tädin voimin Peuramaa. Nyt äitikin pääsi siis katsomaan poikia vauhdissa, ja vauhtia piisasikin! Heikki laskee jo minkä rinteen vaan, tietää metsäreitit ja hyppii hyppyreistä. Ensi vuonna en varmaan pysy enää perässä, kun tänäkin vuonna en uskaltautunut hyppyreihin ja metsässä pelotti! Kalle tuli ensimmäistä kertaa alas itse koko rinteen! Tämä johtui etenkin siitä, että en osannut häntä lasketuttaa sauvojen kanssa yhtä näppärästi kuin Anssi ja Kallekin havaitsi että vähemmillä kaatumisilla selviää kun ei ota äitiä härväämään. Muutaman kerran vauhti tosin kasvoi niin suureksi, että Kalle ei enää uskaltanut/osannut kääntyä, ja omin sanojensa mukaan esimerkiksi "törmäsi aikuiseen" mäen alla. Yllättävän hyvin kuitenkin pysyi pystyssä suurimman osan aikaavaikka vauhtia oli niin että hirvitti!


Edellisen postauksen jälkeen olen ehtinyt viettää lasten kanssa myös viikonlopun Tampereella, kun Anssi oli työreissussa Wienissä. Silloin tehtiin retki Näsijärven Siilinkarille. Heikki ja mummu hiihtivät, minä ja Kalle kävelimme, ja Saara oli mukana kantorepussa selässäni. Aurinkoinen mutta viileä keli. Porukkaa oli niin paljon, että munkit olivat loppuneet, mutta makkara maistui hyvin!

Myös lähialueilla on tehty retkiä, niin meidän edessäolevalle saarelle kuin viereisellekin. Eväät on retkessä aina parasta :) Saara pulkassa.


Nyt pääsiäisen vietossa Norrskatassa mukana myös Emma-serkku, joka on kiinnostunut poikien leikeistä ja portaista, ja josta on hyvää vauhtia kasvamassa suuri idoli Saaralle!

Kalle 3 v ja lasten kuulumisia

Kallen virallinen syntymäpäivä osui matkallemme Singaporeen, joten varsinaiset juhlat pidettiin vasta helmikuun puolella. Juhliin kutsuttiin puoli sukua ja paljon lapsellisia kavereita, joten aika kekkerit niistä tulikin.

Tarjolla oli Angry Birds -possukakkujen lisäksi poikien toiveesta kakkutikkareita, jotka tosin kokivat kovia matkalla pöydältä jääkaappiin juhlia edeltävänä päivänä. Kakkutikkareiden kakunleipojaisissa apuna olivat apukokit H. Ahmatti ja K. Herkuttelija.

Kalle on aika mainio kaveri. Kolmevuotiaaksi taitava monessa asiassa - laskettelee jo lasten rinteissä yksin, kiipeilee siinä missä isommatkin ja kokoaa niitä paljon mainostettuja palapelejä. Toisaalta on aika höppänä monessa asiassa eikä osaa vielä selittää aikuisen ymmärrettävästi esimerkiksi mitä kerhopäivän aikana on tapahtunut. Kallestakin on siis tullut kerholainen, käy Heikin kanssa samaa kerhoa kerran viikossa yhden aamupäivän verran.

Kallelta muuhun perheeseen on tarttunut ainakin pari sanontaa, yksi oli syksyllä paljon käytetty "pikkuinen"-etuliite, jota käytettiin mm. seuraavanlaisessa yhteydessä: Kalle kertoi jonkun hauskan jutun ja totesi perään että "se oli sellainen pikkuinen vitsi". Syksyn matkalla "pikkuinen"-etuliite liitettiin todennäköisesti pysyvästi Saaraan, ainakin meidän vakimatkaporukka kutsunee Saaraa teini-ikäisenäkin "pikkuiseksi Saaraksi". Toinen, nyt talvella Kallen lanseeraama sanonta, liittyy siihen, kun on esimerkiksi tehty jotain kivaa: "Se oli kivaa mulle." Voi käyttää myös hyvän ruuan yhteydessä: "Se oli hyvää mulle."

Saaran syntyminen ei ole mullistanut Kallen elämää. Siskoa ei ole pyydetty lähettämään takaisin tai ole tarkoituksella kiusattu. Alkutalvesta Kalle tosin halusi välillä olla Saara-vauva (ei siis mikä tahansa vauva" ja silloin hän ei osannut kävellä, istua, pukea tai ylipäätään mitään muuta kuin möllöttää. Tämä tapahtui tietenkin juuri silloin, kun kaikista edellämainituista taidoista olisi ollut eniten hyötyä. Alla olevassa kuvassa ylpeä isoveli antaa pikkusiskolle vauhtia, kun Saara on ensimmäistä kertaa vauvakeinussa. Lisäksi Kallen taidoista mainittakoon, että ystävänpäivänä Kalle piirsi ensimmäistä kertaa piirroksen, josta muutkin kuin hän itse sai tolkkua. Tämä, myöhemmin äidille ystävänpäiväkorttina (Kallen sanoin syntymäpäiväkorttina) annettu taideteos on nimeltään "Mötikkä" ja sitä kuvailtiin teoksen edetessä näin: "Mä piirsin tälle paljon jalkoja. Nyt mä piirsin piiiitkät sarvet."

Kun nyt kerran vauhtiin pääsin, niin kirjoitetaanpas kuulumisia myös muista lapsista. Saara, kohta 8 kk, alkaa olla jo aika taitava istumaan. Välillä vielä kopsahtaa täysin yllättäen selälleen, mutta hallitsee kuitenkin jo selvästi paremmin itseään kuin vielä viikko pari sitten. Saaralla on kaksi hammasta, ja seuraavia onkin sitten odotettu jo monta viikkoa - Heikkikin toteaa joka kerta kun Saara vinkuu tai huutaa, että Saaralle on varmaan tulossa hampaita. Ei taida kyllä pelkät hampaat näin paljon ärsyttää, sillä Saara on itkeskellyt viimeisen kahden viikon aikana varmaan enemmän kuin edellisenä kahtena kuukautena yhteensä. On ollut flunssaa jo jonkin aikaa, välillä kuumetta, välillä ei ja käytiinpä lääkäriltä hakemassa käsky piiputtaa Saaraakin. Ruoka ei maistu, paitsi välipalat ja maito. Ei voi muuta kuin todeta että tämä on joku Vaihe. Saara tykkää veljistään hurjasti ja pelkkä äidin seura on ihan supertylsää. Saa nähdä tuleeko neidistä prinsessa vai peppi, kun välillä meno veljien kanssa on aika hurjaa, mutta toisaalta Heikki on ainakin menettänyt pikkusormensa jo Saaralle :)

Heikki on aika hauskaa seuraa, silloin kun ei vingu ja valita. Osaa tehdä paljon asioita, silloin kun sille päälle sattuu. Keskittyy välillä pitkäänkin vaikka legojen rakentamiseen, ja välillä taas ei jaksa olla paikallaan kahta sekuntiakaan. Eli varmaan aika tyypillinen 5 v? Heikki tykkää talvilajeista, on jo tosi taitava laskettelija, vähän liukuu luistimilla ja hiihtelee takametsässä murtsikoilla. Suosikki-telkkusarja on "Voice of Finland", jota isänsä kanssa seuraavat. Tänään pisti koko perheen leikkimäänkin - Heikki ja Kalle olivat "tähtivalmentajia" ja isä ja äiti esiintyjiä. Kyseessä oli "Ääni ratkaisee" -jaksot, eli meidän piti laulaa ja pojat olivat tuoleilla selkä meihin päin. Jos pojat tykkäsivät laulusta, he painoivat "nappia" ja tuolit kääntyivät laulajaan päin. Sitten laulut arvosteltiin ja laulaja sai sitten valita kenen kääntyneen valmentajan joukkueeseen menee.

Legoja Heikki on rakentanut taas viime viikot innokkaasti, syksyn alkuinnostuksen jälkeen olikin taukoa, mutta nyt hän ylpeästi rakentaa ohjeiden mukaan ilman kenenkään apua. Viime viikolla olin lasten kanssa Tampereella muutaman päivän ja Heikki tympääntyi tyhmästi rakentamaamme junarataan. Ehdotin, että suunnittelee ensin paperille uuden, tarkistaa siinä ettei tule sellaisia luuppeja mihin junat jäävät pyörimään, niin voimme sitten rakentaa sen. Näin hän teki, ja hieno suunnitelma tulikin - suunnitelma ja toteutus alla! Tampereella enon seura on aina ykkösjuttu ja tälläkin kertaa eno-Hannu tuli leikkimään poikien kanssa pariksi tunniksi legoilla, sillä aikaa kun mummu oli teatterissa, ukki jääkiekko-ottelussa (!) ja minä koitin viihdyttää vinkuvaa ja väsynyttä Saaraa.


Anssi on poikien kanssa käynyt laskettelemassa viikonloppuisin Peuramaalla. Molemmat pojat mutkittelevat ikäsisekseen hyvin, Kallekin silloin kun uskaltaa päästää Anssin sauvoista irti. Alla videolla Kallen laskusuoritus melko tarkkaan kolmevuotiaana.

Reissut on vähän rankkoja pikkumiehelle ja yleensä autosta kannetaan eteisen lattialle allaolevan näköinen nukkuva sankari :)