Kuvia koneen kätköistä

Viimeisestä postauksesta puuttui kuvat, joten tässä sitten kuvia senkin edestä. Ensin kuitenkin päivitykset noin kuukauden tapahtumista.

Uusi arki on meillä alkanut, kun kolme viikkoa sitten meillä aloitti uusi lastenhoitaja. Ensimmäinen viikko ei antanut hyvää kuvaa tulevasta, sillä Saara oli muutoksesta aivan pois toltaltaan, vaikka minä olin muutamaa tuntia lukuunottamatta itse kotona tukena ja turvana. Perjantaina kun lähdin aamupäiväksi pois jaloista, niin Saara oli joko huutanut, kontannut ovelle ja työhuoneeseen minua etsien tai istunut sylissä lamaantuneena, ei lainkaan leikkinyt. Viikonloppuna meinasi tehdä myös tenän ja vierastaa lastenhoitajaksi tullutta mummua, mutta ilta oli alun jälkeen mennyt kuitenkin hyvin. Maanantaina Saara ei suhtautunut hoitajaankaan enää niin epäillen, ja suostui jopa syömään hänen kanssaan.

Toisen viikon draamaa tarjosikin lähinnä Kalle, joka veti parit 1-2 h kestäneet kilarit hoitajalle. Kallella onkin menossa joku uhmaikä, koska ennen ihan leppoisa poika on saanut viimeiset n. 1,5 kk uhmakohtauksia, jotka saattavat kestää 1-2 h ja sisältävät yleensä aiheesta X vedetyt raivarit ja yhden-kahden lauseen mantramaista hoentaa, jossain toisessa todellisuudessa. Pahimmillaan näitä oli keskimäärin vähän yli yhdet päivässä, mutta nyt ovat vähentyneet niin, että viime viikolla näitä oli vain 1-2 per viikko! Eli ehkä tästä(kin) vaiheesta päästään ohi.

Kolmas viikko sujuikin sitten jo paremmin kaikilta, mutta ei kuitenkaan niin hyvin, että itse voisin kotona olla samaan aikaan. Olenkin siis vieraillut Ison Omenan kirjastossa (ja satunnaisesti muissa kirjastoissa) enemmän kuin edellisinä vuosina yhteensä ja kirjoitellut ryhmätyötilassa opiskeluihini liittyvää lopputyötä, jonka palautin viime viikolla 2 päivää etuajassa! Tämän lisäksi aikaa on kulunut työnhakuun, joululahjahankintoihin ja kuvien järjestelyyn. Töitä siis koitan löytää, mutten siinä puuhassa ole ihan yksinäni...

Saara täyttää huomenna 1 v 5 kk mutta kävely ei kiinnosta edelleenkään. Periaatteessa osaa kyllä kävellä ja ennätys on jo luokkaa 10 askelta. Vapaaehtoisesti ottaa jo ~2 askelta, jos pitää mennä ihan lyhyt matka. Muuten etenee konttaamalla. Halutessaan kävelee yhdellä kädellä kiinni pitäen tosi hyvin. Hoitajamme ei jaksa kantaa Saaraa kuten me, joten hänen ykköstavoitteensa tällä hetkellä on opettaa Saara kävelemään. Toivottavasti tässä onnistuukin pian!

Kesäkuu 2013
Espoon Tikan jalkapallokoulussa

Saara kesätunnelmissa - jäätelö maistuu Haukilahdessa / Skifferin terassilla aurinkoa ottamassa

Ulkoilma ramasee - tässä muutamia tyylejä ottaa Uljas Busterissa lepiä

Linnanmäellä

Pikkuserkku-Mikon juhannushäissä



Heikiltä lähti ensimmäinen maitohammas

Saaran 1-vuotis synttäreillä


Heinäkuu 2013
Piirtoloiden kanssa purjehtimassa / telttaretkellä etupihalla

Heikki ja Emma Tukholmassa ja sisarukset Ahvenanmaalla

Heikki Norsskatassa ja Kalle vakioveneilyasennossaan

Särkänniemessä

Verstaankadulla ja Kylmäkoskella

Elokuu 2013
Naantalissa

Turussa Heikki Carloksen koiran kanssa / perhepotretti

Häätunnelmissa

Perhelomailua Pärnussa

Veneilyä isommalla ja pienemmällä miehistöllä

Ensimmäinen päivä eskarissa

Eväsretkellä Torra Lövössä

Kalle pyöräilijä ja jalkapalloilija

Helenan synttäreillä SUP-lautailemassa / Emman synttäreillä Turussa

Syyskuu 2013
Pikku-apuri Kalle purkaa hoitopöytää (hyvä) Saara kyydissä (huono) ja piirtelee huonekaluihin (huono)

Heikin harrastukset uinti ja jalkapallo

Lokakuu 2013
Puropuistossa

Heikin synttärijuhlintaa kaverien ja sukulaisten kanssa


Saara ulkoilee kotona ja Angry Birds -puistossa

Kiekkokoulua kokeilemassa Kirkkonummella

Marraskuu 2013
Anssi ja pojat Tallinnassa

Halloween-hurjat ja Saaran normiaamutakkupehko

Pojat renkaanvaihtoapureina ja Kallen eka oma harrastus jalkapallo

Emman kanssa Hirvensalossa

Viiden kuukauden tiivistelmä

Ei kai se muuta auta kuin istua kirjoittamaan, kun edellisestä päivityksestä on jotenkin hurahtanut melkein puoli vuotta... On ehditty viettää Saaran, Helenan ja Heikin synttäreitä, juhlittu kaverien häitä, lomailtu koko perhe yhdessä kuusi (!) viikkoa, aloitettu eskari ja kerho, otettu ensimmäisiä askelia ja niin edelleen. Paljon olisi kerrottavaa, mutta aloitetaan nyt jostain.

Heinäkuun alussa suloinen Saaramme täytti yhden vuoden. Vietimme juhlia kotona sukulaisten ja ystävien kanssa ja Saara oli hurmaava pikkuinen saparopää.

Kesäloma tuntuu nyt enää vain kaukaiselta muistolta vaikka Anssi tosiaan lomaili kuusi viikkoa ja ehdimme puuhata yhtä sun toista, esimerkiksi käydä pikku purjehduksella osastolla neljä aikuista ja viisi lasta, risteillä laivalla Tukholmaan ja palata sieltä Anssin vanhempien ja Karon kanssa purjeveneellä, viettää aikaa niin Norrskatassa, Turussa, Tampereella kuin Kylmäkoskellakin isovanhempien kanssa, tehdä koko perheen retken meidät ihastuttaneeseen Pärnuun sekä käydä aikuisten kesken pikamatkalla Kööpenhaminassakin.

Kesäloman jälkeen alkoi kuitenkin uusi arki, kun Heikillä alkoi esikoulu lähikoulullamme. Aluksi se jännitti hurjasti, mutta koko ajan kuitenkin tuntui kivalta ja hauskalta. Heikin luokalle tuli kaksi ennalta tuttua poikaa ja pian huomasimme myöskin että naapurustoon muuttaneella lapsiperheellä esikoinen on myös Heikin luokalla. Syyskuun lopulla olleisiin synttäreihin mennessä uusiakin kavereita oli tullut, vaikka nyt vielä suurin osa kutsutuista oli vanhoja tuttuja kerhosta tai aiempaa.

Kallella alkoi myös uusi arki, kun hän siirtyi kerhossa isojen ryhmään ja kerhokerrat nousivat yhdestä kolmeen. Isovelikään ei enää ollut tukena ja turvana, ja parin ekan kerran jälkeen ei enää itkujännittänytkään kerhoilu. Nyt kerhoa odotetaan innolla (vaikka välillä velvollisuudentuntoisesti todetaan ettei sinne haluta mennä) ja uusia kavereitakin on sieltä löytynyt. Kallekin on päässyt kaverisynttäreiden makuun, kun on ollut yksin jo kolmilla neljävuotissynttäreillä - Sisun, Vernerin ja Helmin.

Harrastustoimintaakin on syksyllä lisätty Heikin toiveesta. Heikki jatkaa edelleen uimakoulussa ja hyppäsi nyt alkeisjatko-tasolle ja vaihdoimme samalla myös uimahallia. Uusi uimakoulu on sujunut erinomaisesti, Heikki pääsi nyt vauhtiin heti ilman alkujännityksiä. Syksyllä Heikki aloitti myös jalkapalloharrastuksen Espoon Tikassa, Tikka Turbot -joukkueessa, jossa on 2006- ja 2007-syntyneitä poikia vajaa parikymmentä. harjoituksia on edelleen kahdet viikossa, mutta alkusyksyn tahtiin ei ole enää pelejä - silloin niitä olikin melkein kerran viikossa ja turnaukset päälle. Nyt viikon toiset harkat on sisällä, mutta toiset vielä ulkokentällä. Tällä viikolla saatiin onneksi kentän valot päälle, olisi mennyt muuten melkoiseksi pallojenetsinnäksi harkat. Heikki on tykännyt jalkapallosta paljon, mutta monta harmiakin on tullut kun on jännittänyt uudet asiat tai kun Heikki on ollut sitä mieltä, että on huonompi kuin kaikki muut pelaajat. Melkein jo luovutinkin koko harrastukseen kuskaamisen kanssa, mutta onneksi en kuitenkaan, sillä nyt sujuu taas hienosti.

Kalle taitaisi kaivata jotain omaa harrastusta, mutta vielä ei olla sellaista aloitettu. Kerran käytiin jo kokeilemassa luistelu/kiekkokoulua, josta pojat olivatkin innostuneita, mutta päätimme kuitenkin olla ilmoittautumatta sinne, koska se olisi ollut koko talven viikonloppuisin, ja totesimme että mieluummin käytämme viikonloput muuhun.

Kallen on pitänyt mennä jo kolmeen otteeseen rasitustestiin astmaepäilyjen vuoksi, mutta olen joka kerta joutunut perumaan käynnin kun hänelle on tullut kova yskä. Kuukauden päästä taas kokeillaan uusiksi, kun tämän viikkoinen kerta piti taas perua. Lapset olivatkin kaikki peräjälkeen flunssassa ja siihen perään sitten minä. Kaksi viikkoa siis mennyt sairastupaa pitäessä.

Tänä viikonloppuna Heikki, Kalle ja Anssi ovat viettämässä isät ja isot lapset -viikonloppua kahden muun vastaavanlaisen seurueen kanssa Tallinnassa. Minä ja Saara olemmekin viettäneet tänään tyttöjen iltaa mm. saunoen. Saara onkin tänään ottanut ensimmäistä kertaa vapaaehtoisesti kävelyaskelia, siis siten ettei häntä ole siihen tarvinut houkutella. Kyse vieläkin vain muutamasta askeleesta satunnaisesti, mutta onhan hän tosin hulihuomenna jo 1 v 4 kk, joten ehkä alkaisi aikakin jo olla siirtyä konttauksesta kävelyyn.

Saara juuri nukahti, joten nyt alkaa oma aikani. Palaan myöhemmin täydentämään tekstiä kuvilla!

Lomatunnelmissa toukokuussa, kesäistä menoa kesäkuussa

Jos viime postauksessa ihmettelin minne vilahti huhtikuu, niin nyt sitä samaa ihmettelen touko- ja kesäkuusta. Pitänee taas kelata kuvia ja miettiä mitä kaikkea ollaankaan puuhattu. Ensimmäisenä mieleen tulee se, että on ollut ihanan lämmintä ja elämä tuntuu melkoisen helpolta verrattuna siihen hirveään talviseen pukemisrumbaan.

Toisena mieleen tulee, että mehän käytiin toukokuussa lomailemassa viikko Espanjassa. Lomaseurueeseemme kuului kuusi aikuista ja kahdeksan lasta ikähaarukassa 10 kk - 6 v. Saara lähti liikkeelle juuri ennen lomallelähtöä, mutta ei ryömimään eikä konttaamaan vaan etenemään ihan omalla tyylillä, joka oli sekoitus istumista ja ryömimistä - kädet vetivät eteenpäin, mutta istumisasennossa! Ajattelin, että lomaviikon aikana se muuttuu konttaamiseksi, mutta kyllä sillä tyylillä muutama viikko edettiin ennen kuin peppu vaihtui polviin. Alla olevissa kuvissa seuruettamme syömässä, ei mikään ihan pieni porukka :)


Verrattuna aiempiin samalla seurueella vietettyihin lomaviikkoihin sää ei ollut yhtä suosiollinen. Hieman puukkoa selässä kiersi vielä se, että koti-Suomessa oli ajankohtaan nähden hieno sää - ja siis kauniimpi ja lämpimämpi kuin Espanjassa. Lento Barcelonaan sujui hienosti puolityhjässä koneessa, lento takaisinpäin täydessä koneessa olikin vähän väsyttävämpi. Lomakotimme oli onnistunut, riittävästi huoneita, takapihalla lämmitetty (silti melko viileä) uima-allas ja kivat näkymät merelle.

Lomakodilta teimme pieniä retkiä esimerkiksi Cadaquesin kylään hieman pohjoisempaan sekä Dalin museoon. Automatkoihin saatiin pientä haastetta sillä, että sekä Heikki että Kalle oksensivat autoon (eri matkoilla). Epäselväksi jäi oliko kyseessä matkapahoinvointia vai joku tosi lyhyt vatsatauti. Koska turistikausi ei ollut vielä lähtenyt käyntiin moni paikka oli vielä kiinni ja lasten suureksi pettymykseksi emme löytäneet auki olevaa minigolfkenttää.


Lomailun jälkeen alkoi urheilukausi. Ensin Heikki kävi kahtena päivänä golfkoulussa, sitten Kalle oppi ajamaan ilman apupyöriä pyörällä ja kesäkuun alussa molemmat pojat olivat neljä päivää jalkapallokoulussa. Näiden lisäksi Uljas Buster pääsi talviteloilta kotisatamaansa Suomenojaan ja arki-ilta- ja viikonloppuretket käynnistyivät.

Herra Hakkaraisen golfkoulu järjestettiin Hiekkaharjun golfkentällä ja Heikin lisäksi siihen osallistuivat kaverit Peppi ja Otto. Kaikki olivat tosi innokkaita ja onnistumisia koettiin. Kurssin kruunasi se, kun lapset pääsivät par 3 -kentälle pelaamaan pari väylää (noin väylän puolivälistä lähtien). Heikki löi hienosti toisella väylällä aloituksen suoraan viheriölle. Kova into olisi jatkaa ja opettaa äitiäkin :)


Toukokuun lopussa Kalle 3 v 3 kk oppi ajamaan polkupyörällä ilman apupyöriä. Harjoiteltiin samassa paikassa kuin aikoinaan Heikin kanssa, mutta tällä kertaa opettajia oli kaksi: minä ja Heikki. Heikki pyöräili vieressä ja huusi ohjeita: "polje, polje! katso puuta! hyvä kalle!" (toim. huom. vinkki "katso puuta" tuli siitä, kun Kalle aluksi katsoi vain jalkoihinsa joten käskin mieluummin katsoa edessä olevaa puuta, että pysyy tiellä). Pari viikkoa hän ajoi 12-tuumaisella pikkupyörällä jonka jälkeen vaihtoi 16-tuumaiseen. Tämä tarkoittikin sitä, että Heikin piti saada isompi, 20-tuumainen pyörä. Ja pitkien keskustelujen jälkeen äiti suostui ostamaan vaihdepyörän. Tämä tärkeä asia onkin tullut lähipiirin ja kaikkien muiden vastaantulijoiden tietoon hyvin selvästi :)


Kerho loppui toukokuun loppupuolella ja kesäkuun ensimmäinen viikko menikin jalkapallon parissa paikallisen seuran järjestämässä jalkapallokoulussa. Olin sinne ilmoittanut vain Heikin, mutta paikanpäällä kävikin ilmi, että siellä oli 3-4-vuotiaillekin oma ryhmä. Kalle innostui ja ilmoitin hänet mukaan. Heikillä sujui jalkapallokoulu tosi paljon reippaammin kuin viime vuonna, ei jännittänyt yhtään ja ihan itsenäisesti meni porukan mukana. Kallea sen sijaan kiinnosti tosi paljon osallistua, mutta jännitti myös tosi paljon. Aina iltaisin ja aamulla sanoi että on menossa jalkapallokouluun, mutta paikanpäällä iski paniikki. Kallen ryhmässä oli onneksi kiva ohjaaja, joka otti itkuisen Kallen mukaan ja piti kädestä, kunnes Kallekin pääsi alkupaniikista ja lähti muiden kanssa pelaamaan ja leikkimään. Ja kivaa oli!


Veneretkiä ollaan tehty jo useita, niin lähisaariin kuin Suomenlinnaan ja Liuskaluodon Skifferiin pizzalle. Anssi on jopa ollut pari kertaa lasten kanssa yksinkin matkassa, melko reipasta! Ensimmäsiellä kerralla kohteena oli Mellsteninrannan pizzakahvila Haukilahdessa. Terassilla oli kuulemma ihmetelty kun porukka oli nähnyt että veneestä tuli vain yksi aikuinen ja kolme lasta. Kaivarissa he pääsivät japanilaisten kuva-albumiin samalla kokoonpanolla. Pojat ovat innokkaita veneilijöitä ja mielellään irrottavat ja kiinnittävät köysiä sekä ohjaavat venettä. Saarakin on aika merikelpoinen, kunhan vauhtia riittää.


Kallen pyöräilyn myötä ollaan saatu arkipäiviinkin vähän vauhtia, kun matka puistoon vajaan kahden kilometrin päähän taittuu omilla pyörillä. Lisäksi ollaan tehty retkiä muihin Espoon ja Helsingin leikkipuistoihin, saariin ja Linnanmäellekin.

Kallen pyöräily on lisännyt myös vauhdin lisäksi vaarallisia tilanteita. Anssi lähti Kallen ja Saaran kanssa ulkoilemaan samaan aikaan kuin Heikki ja minä lähdimme vähän pidemmälle pyörälenkille Soukkaan. Matkanvarrella Anssi soitti huolestuneena, kun Kalle oli tehnyt pyörän kanssa katoamistempun eikä löytynyt lähimaastoista. Lähdimmekin sitten Heikin kanssa pikavauhtia kohti Iivisniemeä, ei löytynyt Kallea leikkipuistoista mutta kaupan pihalla odotteli rauhallisena pikku pyöräilijä. Ei sitten ollut tullut mieleen odotella isiä edes autotien ylityksen kohdalla... Loppu hyvin, kaikki hyvin. Matkaa pikkumies taittoi yksinään melkein 2 km!

Juhannuksena ohjelmassa olivat juhannusaattona pikkuserkkuni häät, joihin osallistuimme koko perheen voimin. Juhannusviikolla kävelimme kaupungilla hääpukuliikkeen ohi ja Heikki kysyi että laitanko minäkin sitten tuollaisen puvun kun mennään häihin :) Juhannushäät olivat mukavan leppoisat, hyvää ruokaa ja mukavaa yhdessäoloa myös ulkona pihaleikkien parissa. Häistä siirryttiin Turkuun lasten väsähtäessä ja siellä vietettiin vielä iltaa Pauliinan ja Pekan ja heidän ystäviensä kanssa. Lauantaina lähdettiin heidän uudella veneellä Norrskataan, jossa olivat Kaija, Jaakko, Olli ja Maria. Sunnuntaina suunta takaisin ja illalla vielä omalla veneellä ajelulle. Päädyttiin syömään Ison Vasikkasaaren Gula Villaniin, joka olikin mukava uusi tuttavuus.



Bonuksena vielä pari hauskaa kuvaa veljeksistä ja videonpätkä Kallen pyöräilyharjoittelusta.

Huhtikuu hujahti

Sitten viime postauksen lumet ovat sulaneet ja kevät saapunut iloksemme. Päiväkin on pidentynyt niin, että alkaa välillä olla työn takana selittää lapsille (Kallelle) että pitää mennä nukkumaan vaikkei olekaan pimeää. Huhtikuu tuli ja meni, enkä oikein tiedä mihin! Koitan kuitenkin muistella...

Huhtikuun alussa lähdettiin viikonloppureissulle Jyväskylään Katrin, Tuomaksen, Vilhon ja Riston kanssa. Majoituttiin Tuomaksen vanhempien luokse, käytiin Laajavuoressa lauantaina ja sunnuntaina laskettelemassa, uitiin ja syötiin hyvin. Kalle, joka lähes koko laskukauden suostui laskemaan itse vain Peuramaan lastenrinnettä ja muuten roikkui Anssin sauvassa, koki nyt loppukaudesta jonkinlaisen rohkaistumisherätyksen. Laajavuoressa poikien suosikiksi valikoitui yksi rinne, jota sitten sahattiin edestakaisin. Muut pojat kiersivät hyppyreitä, mutta Kallen tyyli oli pikemminkin syöksylasku. Alkurinne meni aina hienoilla käännöksillä, mutta kun rinne hieman jyrkkeni, niin uskallusta käännöksiin ei enää ollut ja poika laski todella kovaa vauhtia aina melkein alas asti, jossa sitten taas alkoi käännökset sujua. Ihme ja kumma, kertaakaan ei kuitenkaan kaatunut!

Laajavuoressa oltiin hetkellisesti myös koko perhe kerralla rinteessä, kun Saara tuli katselemaan Anssin selässä maisemia.

Huhtikuun alussa oli vielä melko lumista, kun kaivettiin kuravaatteet esiin kevättä varten. Tulivatkin heti hyvään käyttöön, kun tieltä löytyi kivoja lätäköitä!

Poikien toiveesta leivottiin myös pullaa, niin ja taidettiin paistaa myös pipareitakin! Isovanhemmilta ollaan saatu myös apuja, kun Kaija kävi Karon kanssa hoitamassa lapsia, kun minä ja Anssi sitsasimme alumnien kanssa, ja mummu taas oli hoitamassa lapsia kaksi päivää, kun olin opiskelemassa ympäristömyötäistä tuotesuunnittelua Otaniemessä.

Loppukuusta olikin meidän perheellä reissuviikko, tosin reissattiin vuorotellen. Ensin minä ja lapset lähdimme Amin kanssa Tukholman risteilylle. Tehtiin diili, että laivalla vietetään aikaa leikkihuoneessa ja Tukholmassa aikuiset saa shoppailla. Heikki otti mukaan potkulaudan niin pysyi hyvin meidän kävelyssä mukana, nuorempien nauttiessa vielä ratasmatkailusta. Vaatekaupassa parkkeerattiin pojat nahkatuoleihin katsomaan iPadilta Oktonautteja :) Laivalla poikien mielestä parasta oli tietenkin leikkihuone pallomerineen ja Saaran mielestä parasta oli buffet-illallinen, kun sai itse herkutella kaikella mitä äiti kantoi buffetista eteen, ja vielä hienoilta ikkunapaikoilta!

Kun me palasimme perjantaina kotiin, lähti vuorostaan Anssi viikonlopuksi Lontooseen Jaskan ja Sammelin kanssa. Kolmen perheen vaimot ja lapset kokoontuivatkin sitten meille viettämään viikonloppua, ja siinähän se meni leppoisasti syöden ja leikkien. Sunnuntai-iltana vein vielä lapset Haloo Helsingin ilmaiskeikalle Linnanmäelle, jossa ehdittiin pari ilmaislaitettakin testata.

Ja seuraavaksi vuorossa olikin jo vappuhulinat. Olimme kutsuneet meille taas isolla listalla kavereita, joista suurin osa ei edes säikähtänyt sitä, että sain edellisenä iltana kuumeen enkä vielä vappuaattona ollut kunnossa. Kylässä oli toistakymmentä aikuista ja vähintään saman verran lapsia oman porukan lisäksi. Sängyn pohjalta kuunneltuna taisi olla kivat kekkerit, mutta ainakaan minun kameralleni ei tallentunut todistusaineistoa, muuta kuin aamulta kahdesta Salama McQueenista.

Tässä vielä lopuksi pari otosta hyväntuulisista sisaruksista. Kallea on vaikeampi saada nykyään poseeraamaan, mutta eiköhän niitäkin kuvia vielä ehdi räpsiä. Saaralla alkaa olla kriisi päällä, kun liikkeelle ei pääse vaikka haluaisi. 10 kk tuli jo täyteen, eikä raukalla ole mitään aavistusta miten edetää eteenpäin (tai ylöspäin).