Heikki 5 v

Heikki täytti keskiviikkona viisi vuotta ja sitä juhlittiin lapsivieraiden kesken perjantaina. Vähän vaille viiden talo alkoi täyttyä iloisista naamiaispukuisista juhlijoista. Ensimmäisistä lastenjuhlista selvittiin Anssin kanssa kunnialla, vaikka paikalla oli oman kolmen lisäksi 12 4-5 vuotiasta juhlijaa. Suurin osa vieraista oli Heikin kerhokavereita, mutta mukana oli myös muutama meidän kaverien lapsi, kaikki ilman vanhempiaan.

Menoa ja meteliä riitti, mutta kaikki viihtyivät hyvin. Ei tarvinnut Saaraakaan viihdyttää, kun rintarepussa hän toljotti silmät selällään ohi juoksevia lapsia. Kaksituntisten juhlien ohjelmassa oli lahjojen avausta, kynttilöiden puhallusta ja herkuttelua, ongintaa sekä lasten omaa ohjelmaa eli kaistapäistä juoksemista, piiloleikkejä ja pöytälätkää.

Kakuksi oli toivottu samanlaista Angry Birdiä kuin viime vuonna, mutten lähtenyt kisaamaan Hennan kanssa kakunkoristelussa (ks. Heikki 4 v postaus), joten tehtiin pienen suunnittelun jälkeen hieman toisenlainen. Heikin toiveesta tehtiin yhdessä myös kakkutikkareita.

Talo Italiassa

Jo neljännen kerran vietimme lomaviikkoa samalla (tai no, lähes vuosittain kasvavalla) porukalla - tällä kertaa Italiassa Como-järven rannalla. Matkaseurue on kasvanut neljätoistahenkiseksi, kuusi aikuista ja kahdeksan lasta ikähaarukalla 2 kk - 5,5 vuotta. Tällä kertaa lensimme kaikki yhdessä Helsingistä Milanoon ja veimme kaksi kokonaista penkkiriviä, kun kahdella nuorimmalla ei vielä ollut omaa paikkaa. Lentomatka oli lasten kanssa tehdyistä lentomatkoista helpoin ikinä.



Lomakoti oli jälleen onnistunut valinta, vaikkei ehkä ihan niin päällikkö kuin viimevuotinen Ranskan Les Issambresissa. Tilaa oli riittävästi niin sisällä kuin ulkona, ja vanhimmat lapset tarkenivat uima-altaassa. Näköalat Como-järvelle olivat komeat varsinkin ylimmän kerroksen ikkunoista, mutta valitettavasti pihalta niitä ei juurikaan nähnyt.



Päivisin teimme pieniä retkiä lähistölle. Lähin kylä oli Menaggio järven rannalla ja siitä teimme lautalla retken Bellagioon. Menaggiossa pelattiin myös kahtena päivänä minigolfia, joka nousi loman huippuhetket-gallupissa kärkisijoille koko porukalla. Teimme myös kävelyretken vanhalle tammelle ja tutustuimme ensimmäisen maailmansodan aikaisiin juoksuhautoihin.

Saara Katariina

Viikko sitten sunnuntaina vietettiin pikkusiskon ristiäisiä ja nimeksi paljastettiin Saara Katariina. Saara oli alunperin Heikin ehdotus pikkusiskon nimeksi. Ehdotuksia tuli tosin enemmänkin, pääosin kerhokavereiden nimiä. Saaraan kuitenkin päädyttiin, sopiihan se hyvin myös veljien nimien kanssa. Ja kaikkien kolmen nimet ovat "ikivihreitä" eli sekä Heikkejä, Kalleja että Saaroja on saanut nimeksi vähintään promille Suomen lapsista ajanjaksolla 1880-1999. Tällaisia nimiä on naisilla vain 15 (Anna, Maria, Eeva, Kaisa, Liisa, Katri, Helena, Hanna, Saara, Anni, Aino, Elina, Silja, Maija ja Laura) ja miehillä 14 (Antti, Matti, Jaakko, Mikko, Heikki, Pekka, Lauri, Olli, Kalle, Simo, Eero, Paavo, Sakari ja Juho). Tilastojen varjossa näyttäisi siltä että Saaralla olisi kolmesta sisaruksesta harvinaisin nimi, mutta jos siihen ynnää Saran mukaan, niin pääastään suunnilleen Kallen korville.



Saaran kummeiksi lupautuivat Olli ja Maria sekä Ami ja Tomi. Saara oli rauhallinen tyttö Ollin sylissä koko kasteen ajan. Pojat kuivasivat Saaran pään kasteen jälkeen. Pappi hauskuutti kummeja ja muuta yleisöä kysymällä mitä "kummi" on latinaksi? Sehän on "sponsor". Erinomaiset sponsorit pikku-Saaralla ja veljillä onkin valikoitunut!



Nyt muistettiin kuviakin ottaa eri kokoonpanoilla ja hyviä otoksia tulikin. Kameroita oli tosin niin joka suunnassa, ettei yhdessäkään kuvassa taida kaikki kuvattavat katsoa samaan kameraan :)



Tarjolla oli suolaiseksi palaksi lohi- ja poropiirakkaa sekä Kaijan tekemää couscous-salaattia. Makeaksi oli täytekakkua, kakkutikkareita, Amin tekemiä macaronseja sekä pikkuleipiä.



Edellisistä postauksisa onkin unohtunut mainita, että Kallestakin kehkeytyi noin kuukausi sitten iso poika - vaipat jäivät vain yökäyttöön ja päivisin käytetään polleana kalsareita, autokalsareita tietenkin. Kesälomalla vielä näytti, ettei hänellä ole hajuakaan koko touhusta, mutta sitten yhtäkkiä jotain napsahti päässä ja homma alkoi toimia. Vahinkoja sattuu vielä ehkä kerran viikossa, mutta todella hyvin siis mennyt.

Isoveli-psyykkaus on muutenkin mennyt niin hyvin perille, että Kallea saa välillä houkutella ihan kunnolla että hän suostuu tulemaan rattaisiin istumaan. Ajattelin ensin, että saa kulkea potkupyörällään, mutta sitten tajusinkin että matkantekovauhti on vielä niin epämääräinen, että me myöhästyttäisiin Heikin kerhosta varmaan joka toinen kerta jos Kalle saisi potkutella. Eli ostin sitten käytettynä Phil & Teds Dash -rattaat, jonne mahtuu Saaran lisäksi Kalle. Tavaratilaan mahtuu potkulauta, joten se otetaan välillä mukaan jos istuminen kyllästyttää paluumatkalla. Tästä tulee ihan hyvää hyötyliikuntaa itselle, kun kerhoon on matkaa noin 1,6 km suuntaansa. Jos vien ja haen Heikin kävellen, niin matkaa tulee siis n. 6,4 km päivässä - lisärasitteena siis rattaissa kaksi lasta.

Eilen vietettiin myös lasten serkun Emman yksivuotissynttäreitä. Heikki tykkää leikkiä Emman kanssa ja Kallekin avasi mielellään Emman lahjoja :)

Kesälomakuulumisia

Anssin neljän ja puolen viikon kesäloma on ohi ja arkeakin kaksi viikkoa takana. Loma meni mukavissa merkeissä, ensin kotona vauvaa ihmetellen ja vieraita vastaanottaen, jonka jälkeen lähdimme vauvan ensimmäiselle ulkomaanmatkalle Tukholmaan. Heikille tosin selvisi vasta palattuamme Helsinkiin, että käytiin Ruotsissa, vaikka Tukholmassa tiesikin käyneensä. No, mistä sitä olisi voinut tietää olevansa Ruotsissa, kun laivalla kaikki on suomeksi, terminaalista Djurgårdenille matkasimme Siljan vesibussilla suomenkielisin selostuksin, Vasa-museossa oppaina toimivat isä ja äiti, lounasseurana oli Jaakko, Kaija, Pauliina, Pekka, Emma, Karo ja Erling (olivat Tukholmassa purjeveneellä) ja paluumatka terminaalille taitettiin kävellen.



Seuraavaksi suuntasimme Kylmäkosken mökille pariksi yöksi ja siitä sitten vielä Tampereelle. Matkalla poikkesimme Toijalan veturimuseossa ja Tampereella tuli testattua uusi leikkipuisto Kalevassa. Takaisin Helsingissä käytiin auttelemassa mummia kännykän kanssa ja katselemassa hänen 90-vuotisjuhlistaan kuvia.



Viimeiset puolitoista viikkoa kesälomasta vietettiin Turussa ja saaristossa. Ensin Kaijan ja Jaakon kanssa purjeveneellä Espskärin kautta Uuteenkaupunkiin. Siellä bonuksena vierasvenesatamassa ollut leikkipuisto ja hieman kauempana ollut hieno leikkipuisto, jossa isoin näkemäni kiipeilyteline. Uudestakaupungista seilattiin Norrskataan, jossa oltiinkin sitten muutamia päiviä. Saaliina mustikoita, metsämansikoita, pari punkkia, soutuveneeseen asennettu moottori ja puuhastelusta iloisia poikia. Veneessä Kalle sai lisänimen härväinsinööri, hänestä on kehittynyt melkoinen puuhastelija ja veneellä on kaikenlaista mielenkiintoista nappia, painiketta, vipua ja vipstaakia mitä on kiva kokeilla.



Turkuun palattuamme lähdimme perheen kesken vielä moottoriveneellä päiväretkelle Kustaviin, Aidan ja Tuomaksen mökille. Vastatuulta oli sen verran, että jouduin käyttämään vauhdin suhteen veto-oikeuttani menomatkalla. Muu miehistö ei tuntunut olevan millänsäkään vaan yksi kerrallaan nukahti kyytiin.



Loman viimeisenä viikonloppuna oli Hirvensalossa perinteiset lastenjuhlat. Hauskaa oli kuten aikaisempinakin vuosina!



Mutta nyt on alkanut arki, Anssi töissä ja minä lasten kanssa kotona. Säät ovat vielä suosineet, ei kovin kuumaa mutta ei sateistakaan. Tällä viikolla alkoi Heikin kerhokin, kolmena päivänä viikossa. Kallekin olisi mielellään menossa, mutta sai luvan vasta tammikuussa tulla. Joka kerta silti pakataan hänellekin reppuun kerhotossut ja eväät :) Arkiaikataulutkin nyt kerhon alun myötä, ehdittiin kuin ehdittiinkin viemään Heikki kerhoon yhdeksäksi vaikka vielä viikko sitten vasta heräiltiin siihen aikaan.

Vauva on mallia melko rauhallinen kuten veljensäkin. Tosin ehkä alan olla immuuni vauvan pikku hätätiloille, koska mielesäni kaikki menee melko hyvin, mutta eräs neuvolantäti kyseli huolestuneena vauvan itkiessä neuvolassa että ainako hän itkee näin paljon (no kai itkee, kun herätetään kesken unien, riisutaan ja mittaillaan, eikä saa edes maitoa) ja kaverini jolla kuukauden vanhempi esikoisvauva ihmetteli meidän vauvan huutovolyymia. Pitäisiköhän sitä mennä kuulotutkimuksiin :)



Vauva on alkanut ymmärtää yön ja päivän erot ja mikäli ei vatsa vaivaa niin nukkuu joskus jopa 6-7 tunnin pätkän yöllä. Samoin nukkuu aamupäivällä/päivällä yhdet pitkät päiväunet, yleensä kun ollaan puistossa tai muualla reissussa ja saa pötköttää turvallisesa turvakaukalopesässä. Yleensä iltapäivät ja illat menee sitten vähän kitisevämmin, minitorkkuja nukkuen. Toisin kuin veljensä, minivauvaa häiritsee vatsan toiminta, öisinkin. Ei mitään koliikkia, mutta etupäässä äänekästä, äidin unet torpedoivaa öhinää, joskus äänekkäämpää isänkin herättävää. Meille onkin muodostuneet omat erikoisosaamiset - minä täytän vauvan vatsaa (aiheuttaen varmaankin niitä vatsavaivoja) ja Anssi roikottaa vauvaa erilaisissa asennoissa helpottaakseen vatsapörinöitä...



Ensimmäisen lomaviikon jälkeen käytiin Jaskan, Tiinan, Oton ja Kertun kanssa Buster Uljaksella retkellä Rövargrundetilla. Kaunis elokuun päivä oli mainio pikku retkelle, minä ja vauvakin ensimmäistä kertaa syntymän jälkeen pikkuveneellä. Kuvassa poikien lorutuokio. Toinen kuva WeeGee-talon pihalla olevasta Futuro-talosta, jota käytiin poikien, Annin ja Väinö-vauvan kanssa ihmettelemässä.



Tänä viikonloppuna käytiin Norrskatassa ja pojat ja Anssi tekivät Topperilla retken. Kalle tosin totesi heti kättelyssä että "minua peloittaa" ja tuli pois, samoin kävi edellisellä kerralla perämoottoriveneen kanssa.

Pikkusisko!

Meille syntyi kolmas lapsi, Heikin ja Kallen pikkusisko reilu viikko sitten tiistaina 3.7.2012. Minivauva syntyi reilu viikko lasketun ajan jälkeen, 41+2, veljiensä tapaan (Heikki 41+0 ja Kalle 41+4). Supistelut alkoivat heti tiistaiaamuna, mutta päivän mittaan välillä aina hävisivät, joten emme pitäneet kiirettä sairaalaan lähdön kanssa. Illalla kuitenkin, vähän sen jälkeen kun mummu oli varmuuden vuoksi hälyytetty lastenvahdiksi, minulta meni lapsivedet ja siitäkös supistukset kiihtyivät. Kun havaitsin että vajaan 10 min suihkun aikana supistuksia oli tullut neljät, niin ilmoitin Anssille että nyt lähdetään ja vähän äkkiä. Matkaa sairaalaan ei onneksi ollut kuin reilu 15 min, ja koko tämän ajan supistuksia tuli käytännössä koko ajan. No, sairaalassa ei sitten mennytkään kuin 45 min sisäänkirjauksesta, kun meillä oli terve, ihana tyttövauva! Nuo 45 min olivat kyllä aika tuskalliset, ilokaasua lukuunottamatta mitään kivunlievitystä ei ehditty antaa. Lopputulos jälleen taas palkitsi!

Heikin ja Kallen pikkusiskolla, "minivauvalla", painoa oli syntyessään 4150 g ja pituutta 52 cm - meidän vauvoista siis pienin. Vauva syntyi 3.7. klo 22.14 - ei siis ihan malttanut odottaa isomumminsa 90-vuotispäivään, joka olisi ollut vain vajaan kahden tunnin päässä! Intensiivisen synnytyksen jälkeen saimme levähtää vielä synnytyssalissa pienellä iltapalalla ennen kuin siirryin vauvan kanssa synnyttäneiden osastolle keskellä yötä ja Anssi lähti kotiin. Sairaalassa vietimme vain reilu 1,5 vuorokautta ja pääsimme kotiin torstaina iltapäivällä. Sairaalassa vauvaa kävi katsomassa Anssin ja poikien lisäksi myös Kaija ja Jaakko. Heikki ihmetteli kun vauva vaan nukkui eikä avannut silmiäänkään.

Kotiinpääsyn jälkeen meillä onkin käynyt aika mukavasti vieraita. Karo ja Erling, Henna, Sammeli, Peppi, Sisu ja Elo, Katri, Tuomas, Vilho ja Risto, Hanna, Heikki ja Iida, Pauliina, Pekka ja Emma, Lauttasaaren mummi, Olli ja Maria, Teppo, Nina, Eevi ja Vilho, sekä Jenni, Antti ja Silja. Pojilla on siis ollut paljon leikkiseuraa!

Viikon ikäisenä käytiin ensimmäistä kertaa tytön kanssa neuvolassakin, ja hienosti oli jo ylittänyt syntymäpainonsa. Saa nähdä kasvaako tyttö samanlaista vauhtia kuin veljensä. Maitoa ainakin tuntuisi tulevan riittävästi. Tyttö nukkuu edelleen lähes vuorokauden ympäri, eikä ihan vielä ymmärrä eroa yön ja päivän välillä. Patri yötä on mennyt ihan mukavasti, 3-4 h unipätkillä, mutta toisina öinä vuorokauden tankkaushuiput osuvat juuri yöaikaan, mikä on äidille melko rankkaa. Vauvan ensimmäiset ulkomaanmatkatkin on nyt varattu - tänään lähdetään lyhyelle visiitille Tukholmaan ja syyskuun puolivälissä Italiaan. Italian matkaa varten tarvittaisiin passi, ja passia varten nimi!
Anssi ja pojat tutustuivat merivoimien aluksiin Katajanokalla Merivoimien vuosipäivänä. Molemmat pojat ovat aikamoisia kiipeilijöitä - tässä testauksessa lähikoulun pihan yksi kiipeilyteline.

Tässä taitaa olla viimeisin otos mahasta, 41+0, veneretkellä Kirkkonummella.