Lomaa odotellessa

Sain itseni houkuteltua viimein päivittämään blogia, koska kohta on edessä parin viikon loma ja siitä taa varmasti sitten paljon kerrottavaa. Nyt kuitenkin palataan joulukuuhun ja tammikuun alkuun.

Marraskuussa havahduin siihen, että Kalle on kiinnostunut palapeleistä - tästä taisinkin mainita jo viime postauksessa. Kallelle ei tullut varmaan juuri koskaan annettua Heikin aikoinaan saamia nuppipalapelejä, ehkä siksikin että Heikki ei niillä koskaan erityisemmin innostunut leikkimään. Kalle kuitenkin haluaa aina tehdä samaa kuin Heikki ja innostui kanssamme kokoamaan palapeliä. Kun silmä vältti, hän kokosikin itse jo 20-25 palaisia palapelejä, ilman sen kummempaa perehdytystä palapelien logiikkaan - tai ehkä juuri siksi. Heikin innostuksen sain varmaan hiipumaan, kun yritin insinöörimäisesti lähteä selittämään reuna- ja kulmapaloista, kun lapset selkeästi hahmottavat palapelejä enemmänkin värien ja muotojen kautta. Joulukuu meni palapelejä kootessa ja joulupukilta saatiin täydennystä kokoelmiin. Nyt menee jo n. 50 palan palapeli itsekseen, jos ollaan se ensin pari kertaa tehty yhdessä. Mielestäni aika hyvä keskittymiskyky ikäisekseen!

Joulukuussa Saara aloitteli pikkuhiljaa myös kiinteitä. Aloitettiin iltapuurolla, toiveena että se parantaisi yöunia. En usko että niillä parilla teelusikallisella juuri siihen oli apua, mutta nyt puolivuotiaana hän näyttäisi hoksanneen syömisen ilon. Maito kuitenkin maistuu edelleen parhaalta, ja tyttö kasvaa kovaa vauhtia - painoa. Tänään neuvolantäti oli puolivuotistarkastuksessa niin hämmentynyt a) siitä että Saara huusi kuin palosireeni ja b) pituutta oli tullut vain puoli senttiä samalla kuin painoa toista kiloa, että sekä pituus että paino piti mitata pariin kertaan. Jos tyttö nyt on veljiensä tavoin mennyt pituuspainokäyrällä ylärajaa hipoen, niin nyt se ylitettiin melkoisella kulmakertoimella. No, mennään mittailemaan helmikuussa uudestaan, josko kasvu olisi sitten hieman tasaantunut, tai olisiko meidän superrauhallisen ja iloisen vauvan putkihuuto saanut tädin kuitenkin mittaamaan jotenkin hullusti sen pituuden. Saara oppi tässä kääntymäänkin juuri ennen puolivuotispäivää, uuden vuoden päivänä. Saaran suurin huvitus tällä hetkellä on kääntymisen lisäksi omat varpaat, ja toissijaisesti myös kädet. Ja tänään tuntui ikenen läpi puhjenneen ensimmäinen hammaskin! Toinen siintää näkyvissä myös.

Marras-joulukuun pakollinen ohjelmanumero on joulukorttikuvan ottaminen lapsista. Täytyy sanoa että lasten määrän kasvaessa millään tapaa esittelykelpoisen kuvan saamisen vaikeus kasvaa eksponentiaalisesti. Aina joku katsoo muualle, heilahtaa tai kuristaa Saaraa. Jälkimmäinen otos päätyi kuitenkin korttiin ja kortit jopa ehtivät perille jouluksi.

Joulukuussa avattiin laskettelukausi Himoksella, kun olimme Itsenäisyyspäivän aikoihin Katrin, Tuomaksen, Vilhon ja Riston mökillä Jämsässä. Pojat pääsivät rinteeseen kahtena päivänä ja Heikki ja Vilho ehtivät osallistua Dumle-kisaankin. Laskettelusta ei tullut kärkisijoja, mutta Stiga-viestistä hopeaa joukkueelle Heikki ja Anssi. Laskukautta on jatkettu useampanakin päivänä niin Hirvensalossa Turussa kuin Kirkkonummen Peuramaalla. Kalle sai tällä viikolla uudet suksetkin, kun vanhat eivät tahdo uudella lumella luistaa ja eivät käänny niin helposti kuin uudemmat carving-tyyppiset. Näiden testailu siirtynee tosin helmikuulle, loman jälkeiseen elämään.

Luistelukausikin aloitettiin viime viikolla. Kalle oli ensimmäistä kertaa luistimet jalassa ja hienosti lähti niillä tepsuttelemaan. Heikki sai luistimia jo vähän liukumaankin. Bonuksena ostettiin pojille sitten kiakkomailat ja kiakot.

Jouluna olimme aatonaatonaatosta tapaninpäivään Norrskatassa, missä en ole kyllä koskaan nähnyt niin paljon lunta kuin tänä jouluna! Aika meni rattoisasti, joulupukki kävi ja toi paljon lahjoja. Heti joulupäivänä testiin pääsivät pukin pojille tuomat murtsikkasukset. Tapanina siirryimme Tampereelle, johon pukki oli tuonut lisää lahjoja. Välipäivinä ehdimmekin pitkästä aikaa viettää hieman myös aikuisten kesken aikaa, ensin "Vain Elämää" -konsertissa Barona Areenalla ja sitten juhlistaen 35-vuotiasta Jaskaa ja toisen tutkinnon suorittanutta Tiinaa.

Kalle odottaa kovasti seuraavaa syntymäpäivää. Monta kertaa päivässä, ihan kesken leikin, ruokailun, pukemisen - ihan minkä vaan - hän toteaa "kohta mä täytän" ja nostaa kolme sormea pystyyn. Syntymäpäiviä vietetäänkin tyylikkäästi matkoilla, mutta eiköhän me juhlat saada loman jälkeen aikaiseksi. Ei sitä kaikki kolmivuotiaat synttäreitään Singaporessa vietäkään :)

Olenkin taas innostunut ompelemaan ja jostain nappassut siihen aikaakin. Ennen joulua valmistui Saaralle joulumekko Anssin vanhasta villapaidasta, ja nyt lomamatkaa varten pari hellemekkoa minun vanhoista vaatteistani. Ompeluun on siis ollut hetki, muttei kangaskaupassa käymiseen :) Pari muutakin kesävaatetta on työn alla, saa nähdä ehtivätkö valmiiksi ennen kuin lähdetään reissuun. Reissun suuntana siis ensin lyhyesti Singapore ja sitten aurinkolomailua Malesian Langkawilla - tästä kertomusta lisää sitten matkan jälkeen!

Ja niille, jotka kyselevät, onko paljonkin rankempaa elämä kolmen kuin kahden kanssa, niin tämä alla oleva ulkokuva puhukoon puolestaan (niistä toisenlaisista hetkistä ei tule otettua kuvia) :)

Uintia, palapelejä ja selällään möllöttelyä

Lumi on saapunut Espooseen marraskuun viime päivinä ja tämäkös on lapsia ilahduttanut. Eilen Heikki teki aamutoimiennätyksensä ja ulkona lumipuuhissa menikin sitten kolmatta tuntia puuhaillessa Kallen kanssa. Itse olen flunssassa enkä käynyt kuin antamassa pojille lasten lumikolat ja toisen kerran antamassa luvan laskea kolilla mäkeä meidän autopaikalle asti. Alla video poikien innovatiivisesta tavasta laskea mäkeä, kun pulkkia ja rattikelkkaa ei ole vielä haettu varastosta.

Muuten arki onkin mennyt aika marraskuisissa tunnelmissa, jokainen vuorotellen flunssassa. Lapsilla on jo ohi ja minulla päällä, vain havainto siitä että kuukausi on taas mennyt bloggaamatta sai minut vääntäytymään koneelle eikä sänkyyn. Oman lisänsä flunssaväsymykseen antaa Saara, joka on viime yöt nukkunut huonommin kuin ennen. Vielä ei ole Saara saanut mitään kiinteää ruokaa, saa nähdä neuvottaisiinko ensi maanantain 5 kk -neuvolassa ne aloittamaan. 4 kk -neuvolassa ainakin vain hämmästeltiin Saaran nopeaa kasvua ja isoa painoa suhteessa pituuteen. Siinä mielessä siis Saara seuraa isoveljiensä jalanjälkiä. Sama homma myös liikkumisen suhteen - Saaralla ei ole mitään intressiä liikkumiseen, ei käänny edes kyljelleen - mutta punkeaa mielellään istuma-asentoon, vaikkei siis istua vielä osaa.

Marraskuun alussa kävin lasten kanssa Tampereella ja reissun kohokohta taisi olla vierailu Särkänniemen delfinaarioon. Pojat tykkäsivät esityksestä ja Kalle oli aivan ihmeissään - tällä kertaa ei kuitenkaan pelottanut, kuten edellisen vierailun Mimmi Lehmä ja Varis -lastenteatterissa.

Pojat viettävät niin paljon aikaa yhdessä, että välillä tulee hankaluuksia kun mukaan saapuu kolmas leikkijä. Kallen on vaikea ymmärtää, että Heikki leikkisi mielellään vanhempien lasten kanssa ja Heikille taas tulee hirveä tarve alkaa pompottaa Kallea. Toisaalta toisten lasten kanssa leikit sujuvat oikein hienosti. Kallella ei vielä ole montaa omaa kaveria, mutta näyttäisi että jo kolme vuotta täyttäneen Sisun kanssa yhteiset leikit ihan kaksistaankin alkaa sujua. Ehkä jos Kallekin pääsisi tammikuussa kerhoon niin löytyisi muitakin kavereita kuin isoveli. Aika hauskaa pojilla kuitenkin on yhdessäkin :)

Heikki on rohkaistunut/oppinut nyt syksyllä uimaan ilman apuvälineitä. Pitkään uinti sujui hyvin räpylöillä, mutta nyt hän on todistettavasti uinut jo n. 10 m ilman mitään kelluttavaa. Hän onkin alkanut suorittaa uimamerkkiä, josta puuttuu enää kellunta. Uinti, liuku, sukellus ja hyppy on jo suoritettu. Kalle taas on innostunut pikkulegoista sekä etenkin palapeleistä. Viime päivät hän on rakentanut maanisesti muutamaa parinkymmenen palan palapeliä - kun peli valmistuu, se puretaan ja aletaan alusta. Tyyli on vapaa, enkä ole siihen puuttunut, mutta nopeus on kasvanut selkeästi muutamassa päivässä.

Muuten arki rullaa tavalliseen tapaan, joulua taidetaan kaikki odotella ja tammikuista lomareissua.

Vauhdikasta arkea

Kuukausi vierähti taas tuosta vaan, vaikka mielestäni tänne juuri olen postannut. Aika menee kyllä hämmentävän nopeasti. Viikkoa rytmittävät Heikin kolme kerhopäivää. Näiden lisäksi torstaisin ollaan nyt muutama kerta käyty vauvamuskarissa, pojat toki mukana.

Syyskuun viimeisenä päivänä kävimme Kaitaan koulun kentällä Espoon Tikan järjestämässä lasten urheilutapahtumassa. Heikki lähti mukaan pitkän maanittelun jälkeen ja sillä lupauksella ettei ole pakko kilpailla vaan saa olla vaan yleisönä. Kalle taasen lähti innoissaan kilpailemaan, vaikka olin mainoksesta lukenut että tapahtuma oli suunnattu vuonna 2008 syntyneille ja sitä vanhemmille. Paikanpäällä Heikkikin kuitenkin lämpeni, kun kuuli että kaikki osallistujat saavat palkinnot ja koska paras kerhokaverikin oli jo kilpailemassa. Seuran puheenjohtaja, puistoileva äiti hänkin, lupasi myös että nuoremmatkin saavat osallistua. Sitten suunnattiinkin heittämään palloa, juoksemaan noin kuuttakymmentä metriä ja pituushyppäämään. Itse lähdin suoritusten jälkeen asioille ja Anssi tuli paikalle viihdyttämään poikia. He olivatkin jääneet kentälle palkintojenjakoa odottamaan, ja olikin aika yllätys, että Kalle sai vuonna 2008 syntyneiden poikien sarjassa hopeamitalin! Kalle kuitenkin on syntynyt vuonna 2010...



7.10. vietettiin Heikin synttäreitä vielä sukulaisten ja kummien kesken. Tein käytännössä kaikki tarjoilut Kinuskikissan sivuilta. Täytekakku oli lakritsifudgella kuorrutettu salmiakkitäytteinen suklaakakku ja toiseksi kakuksi tein syksyisen suklaakakun. Suolaiseksi palaksi oli borssipiirakkaa sekä lohi- ja porotäytteisiä ruissipsejä.



Käsitöillekin on löytynyt nyt pitkästä aikaa aikaa. Olen värkkäillyt lähinnä kaikkea pientä, kuten muovipussin kaavalla kauppakasseja (loistava malli, suosittelen!) ja viimeisimpänä nuppupeittoja keskoslapsille (voi tehdä minitilkkutöitä tai muuten vaan tuhota liian isoja kangasvarastoja). Sain aikaiseksi myös lapsille majan, joka rakentui vanhoista patjoista ja kankaista. Seinät ja katto on toisissaan kiinni vetoketjuilla, joten majasta saa tarvittaessa patjat vaikka yövieraille.



Viime päivät ovat kuluneet taas astman kourissa. Ensin perjantaina Heikki hälyytettiin hakemaan kerhosta pois kesken kaiken, kun hän vain yski yskimistään. Tällä viikolla yskijä on ollut Kalle. Eilen illalla ja tänään olemme epätoivoisesti yrittäneet syöttää hänelle ilmeisesti järkyttävän pahanmakuisia kortisonitabletteja. Eilen vihdoin siinä onnistuttuamme, kaikki lääkkeet sekä illallinen tulivat paluupostissa Kallen ja minun päälle.

Kuukauden sisällä Kalle on myös jättänyt päiväunet pois. Tai siis kyllästyin nukuttamaan häntä, kun siihen liittyi aina kiukuttelu (vaikka nukahtikin melko hyvin), järkyttävä kiukuttelu herätessä/herätettäessä, isot vaikeudet saada Kalle illalla nukkumaan sekä jälleen kerran kiukuttelu aamuherätyksessä (kerhoaamuina). Silloin tällöin hän kuitenkin nukahtaa tilaisuuden tullen, esimerkiksi autoon tai rattaisiin, tai eräänä päivänä nojatuoliin Pikku Kakkosen aikana :) Kallen tempauksiin lukeutuu myös permanent-tussilla keittiön laatikostoon piirtämä taideteos...



Saara tykkää hurjasti veljistään ja veljet Saarasta. Heikki etenkin on kovin kiintynyt Saaraan ja tykkää hänen kanssaa leikkiä laululeikkejä. Kova odotus on päällä että koska Saara alkaisi puhua ja liikkua. Saara keskittyy lähinnä kasvamiseen ja möllöttelee paikallaan kuten isoveljensä aikoinaan, vaikkei aivan yhtä massiivisen kokoinen olekaan.

Heikki 5 v

Heikki täytti keskiviikkona viisi vuotta ja sitä juhlittiin lapsivieraiden kesken perjantaina. Vähän vaille viiden talo alkoi täyttyä iloisista naamiaispukuisista juhlijoista. Ensimmäisistä lastenjuhlista selvittiin Anssin kanssa kunnialla, vaikka paikalla oli oman kolmen lisäksi 12 4-5 vuotiasta juhlijaa. Suurin osa vieraista oli Heikin kerhokavereita, mutta mukana oli myös muutama meidän kaverien lapsi, kaikki ilman vanhempiaan.

Menoa ja meteliä riitti, mutta kaikki viihtyivät hyvin. Ei tarvinnut Saaraakaan viihdyttää, kun rintarepussa hän toljotti silmät selällään ohi juoksevia lapsia. Kaksituntisten juhlien ohjelmassa oli lahjojen avausta, kynttilöiden puhallusta ja herkuttelua, ongintaa sekä lasten omaa ohjelmaa eli kaistapäistä juoksemista, piiloleikkejä ja pöytälätkää.

Kakuksi oli toivottu samanlaista Angry Birdiä kuin viime vuonna, mutten lähtenyt kisaamaan Hennan kanssa kakunkoristelussa (ks. Heikki 4 v postaus), joten tehtiin pienen suunnittelun jälkeen hieman toisenlainen. Heikin toiveesta tehtiin yhdessä myös kakkutikkareita.

Talo Italiassa

Jo neljännen kerran vietimme lomaviikkoa samalla (tai no, lähes vuosittain kasvavalla) porukalla - tällä kertaa Italiassa Como-järven rannalla. Matkaseurue on kasvanut neljätoistahenkiseksi, kuusi aikuista ja kahdeksan lasta ikähaarukalla 2 kk - 5,5 vuotta. Tällä kertaa lensimme kaikki yhdessä Helsingistä Milanoon ja veimme kaksi kokonaista penkkiriviä, kun kahdella nuorimmalla ei vielä ollut omaa paikkaa. Lentomatka oli lasten kanssa tehdyistä lentomatkoista helpoin ikinä.



Lomakoti oli jälleen onnistunut valinta, vaikkei ehkä ihan niin päällikkö kuin viimevuotinen Ranskan Les Issambresissa. Tilaa oli riittävästi niin sisällä kuin ulkona, ja vanhimmat lapset tarkenivat uima-altaassa. Näköalat Como-järvelle olivat komeat varsinkin ylimmän kerroksen ikkunoista, mutta valitettavasti pihalta niitä ei juurikaan nähnyt.



Päivisin teimme pieniä retkiä lähistölle. Lähin kylä oli Menaggio järven rannalla ja siitä teimme lautalla retken Bellagioon. Menaggiossa pelattiin myös kahtena päivänä minigolfia, joka nousi loman huippuhetket-gallupissa kärkisijoille koko porukalla. Teimme myös kävelyretken vanhalle tammelle ja tutustuimme ensimmäisen maailmansodan aikaisiin juoksuhautoihin.

Saara Katariina

Viikko sitten sunnuntaina vietettiin pikkusiskon ristiäisiä ja nimeksi paljastettiin Saara Katariina. Saara oli alunperin Heikin ehdotus pikkusiskon nimeksi. Ehdotuksia tuli tosin enemmänkin, pääosin kerhokavereiden nimiä. Saaraan kuitenkin päädyttiin, sopiihan se hyvin myös veljien nimien kanssa. Ja kaikkien kolmen nimet ovat "ikivihreitä" eli sekä Heikkejä, Kalleja että Saaroja on saanut nimeksi vähintään promille Suomen lapsista ajanjaksolla 1880-1999. Tällaisia nimiä on naisilla vain 15 (Anna, Maria, Eeva, Kaisa, Liisa, Katri, Helena, Hanna, Saara, Anni, Aino, Elina, Silja, Maija ja Laura) ja miehillä 14 (Antti, Matti, Jaakko, Mikko, Heikki, Pekka, Lauri, Olli, Kalle, Simo, Eero, Paavo, Sakari ja Juho). Tilastojen varjossa näyttäisi siltä että Saaralla olisi kolmesta sisaruksesta harvinaisin nimi, mutta jos siihen ynnää Saran mukaan, niin pääastään suunnilleen Kallen korville.



Saaran kummeiksi lupautuivat Olli ja Maria sekä Ami ja Tomi. Saara oli rauhallinen tyttö Ollin sylissä koko kasteen ajan. Pojat kuivasivat Saaran pään kasteen jälkeen. Pappi hauskuutti kummeja ja muuta yleisöä kysymällä mitä "kummi" on latinaksi? Sehän on "sponsor". Erinomaiset sponsorit pikku-Saaralla ja veljillä onkin valikoitunut!



Nyt muistettiin kuviakin ottaa eri kokoonpanoilla ja hyviä otoksia tulikin. Kameroita oli tosin niin joka suunnassa, ettei yhdessäkään kuvassa taida kaikki kuvattavat katsoa samaan kameraan :)



Tarjolla oli suolaiseksi palaksi lohi- ja poropiirakkaa sekä Kaijan tekemää couscous-salaattia. Makeaksi oli täytekakkua, kakkutikkareita, Amin tekemiä macaronseja sekä pikkuleipiä.



Edellisistä postauksisa onkin unohtunut mainita, että Kallestakin kehkeytyi noin kuukausi sitten iso poika - vaipat jäivät vain yökäyttöön ja päivisin käytetään polleana kalsareita, autokalsareita tietenkin. Kesälomalla vielä näytti, ettei hänellä ole hajuakaan koko touhusta, mutta sitten yhtäkkiä jotain napsahti päässä ja homma alkoi toimia. Vahinkoja sattuu vielä ehkä kerran viikossa, mutta todella hyvin siis mennyt.

Isoveli-psyykkaus on muutenkin mennyt niin hyvin perille, että Kallea saa välillä houkutella ihan kunnolla että hän suostuu tulemaan rattaisiin istumaan. Ajattelin ensin, että saa kulkea potkupyörällään, mutta sitten tajusinkin että matkantekovauhti on vielä niin epämääräinen, että me myöhästyttäisiin Heikin kerhosta varmaan joka toinen kerta jos Kalle saisi potkutella. Eli ostin sitten käytettynä Phil & Teds Dash -rattaat, jonne mahtuu Saaran lisäksi Kalle. Tavaratilaan mahtuu potkulauta, joten se otetaan välillä mukaan jos istuminen kyllästyttää paluumatkalla. Tästä tulee ihan hyvää hyötyliikuntaa itselle, kun kerhoon on matkaa noin 1,6 km suuntaansa. Jos vien ja haen Heikin kävellen, niin matkaa tulee siis n. 6,4 km päivässä - lisärasitteena siis rattaissa kaksi lasta.

Eilen vietettiin myös lasten serkun Emman yksivuotissynttäreitä. Heikki tykkää leikkiä Emman kanssa ja Kallekin avasi mielellään Emman lahjoja :)