Yhden heräämisen riemua

Olemme epäilleet jonkin aikaa, että Heikki olisi kasvattamassa itselleen ensimmäistä hammasta. Kaveri kuolaa paljon ja tunkee kaikkea suuhunsa ja välillä kitisee ilman mitään järkeenkäypää syytä. Tosin nämä kaikki varmaan ovat aika normaaleja olotiloja tämänikäiselle tyypille, joten voipi olla että hammasta saamme odotella vielä pitkäänkin.

Kuvissa tyytyväinen Heikki ja purulelua mutustava Heikki


Purulelukuvasta näkyykin, että Heikin käsienhallinta on kehittynyt hienosti. Pari viikkoa sitten totesimme, että kuukaudessa Heikki oppi käyttämään käsiään - joululomalla kädet heiluivat vielä aika satunnaisesti ja kuukausi myöhemmin Heikki osaa jo tarttua hienosti esineisiin (silloin kun kiinnostaa) ja tunkea ne - tietenkin - suuhunsa. Tämä on lisännyt mm. pehmokirjojen suosiota, niitä kun on mukava mutustaa.

Päivä- tai oikeastaan yörytmissä on tapahtunut askel positiiviseen suuntaan (kop kop) - viimeiset kolme yötä Hessu on herännyt vain kerran äidin yöunien aikana! Tosin viimeiset kaksi yötä nukkumaanmeno on ollut tavallista haastavampaa - Heikki ei olekaan nukahtanut itsestään höyhäyättelyyn, vaan on vikissyt äänekkäästi ja vaatinut päänsilittelijää seurakseen. Toisaalta, ei siihen nukahtamiseen juuri puolta tuntia pidempää mene - ja ei Hessu koko tätä aikaa seuraa vaadi. Ehkä vain olemme tottuneet liian hyvään :)

Olen päättänyt alkaa antaa Hessulle esimaistelua kiinteästä ruuasta, tyyliin perunaa tai porkkanaa, mutta en ole saanut vielä aikaiseksi. Yllättävää sinänsä, mutta tällä viikolla olen tehnyt jo aivan oma-aloitteisesti kaksi kertaa iltaruokaa meille (Anssi siis normaalisti hoitaa ruuanlaiton). Tarjolla on ollut lasagnea sekä mausteisia lihapullia - molemmat onnistuivat hyvin! Huh, mä taida alkaa kotiäiteytyä kovaa vauhtia...

Viikko sitten hankimme Heikkiä varten kokoluokkaa isomman kantorepun. Emma-reppu on melko epäergonominen kymmenkiloista kannettaessa eikä se kuitenkaan kovin isolle enää sopisi kai muutenkaan, joten ostimme Ergo baby -mallisen repun (musta-beige). Saimme seikkaperäisen ohjeistuksen repun käyttöön myymälän omistajalta. Repulla voi kantaa lasta edessä (selkä menosuuntaan), lanteella tai selkäpuolella - Heikin ikäistä ei vielä suositeltu selkäpuolelle. Kaupassa näimme myös repun päälle sopivan kantosuojan, ja nyt mietinkin että kävisinkö sellaisen ostamassa vai viitsisinkö itse kehitellä kaavat ja ommella.

Pitkästä aikaa olen nyt ommellut Heikille jotain, ja kerrankin ihan tarpeeseen. Heikki on käyttänyt paljon äitiyspakkauksen kevyttoppapukua, mutta se alkaa nyt jäädä pieneksi. Havaitsin, että se on malliltaan HYVIN yksinkertainen - koko takaosa (takakappale + hihojen takaosa) on yhtä kappaletta ja etukappale on kaula-aukkoa lukuunottamatta tismalleen samanlainen - vain vetoketju halkaisee sen kahteen (epäidenttiseen) osaan. Piirsin siis joka puolelta hieman isomman kaavan ja ompelin uuden haalarin kaapista löytyneistä fleecestä ja raitatrikoosta. Tein X kpl aivan aloittelijamaista virhettä, jotka nyt pistävät itseäni silmään, mutta eivät sinänsä haalarista yhtään sen huonompaa tee. Haalarista tosin tuli melko jättikokoinen...

Heikin uusi iso ja vanha pieni puku kokovertailussa: