Peruna on pyöreä

Lauantaina Heikki oli lastenkutsuilla, Pepin 1-v synttäreillä. Siellä oli kymmenkunta muuta vauvaa ja lasta, Heikki nuorimpana piti hyvin huolta itsestään ja pyrki viemään jopa vanhempien vauvojen käsistä leluja (koska ne on tietenkin kaikkein mielenkiintoisimpia). Vähän sai Pepin kakusta vadelmaa ja banaaniakin. Peppi oli reipas ja käveli melkoista vauhtia!

Sunnuntaina kävimme Elken ja Markuksen kanssa kävelyllä kauniissa helmikuisessa tihkusateessa ja sumussa. Itse lakosin kotiin tultuamme sänkyyn unille potemaan (kuumeetonta) flunssaa ja Heikki ja Anssi kävivät pitkällä juoksulenkillä - tuli todettua että lenkillä voi käydä normaalivaunujenkin kanssa, tosin varmaan se lenkistä vähän raskaamman tekee.

Jotta kuitenkin pääsemme otsikon aiheeseen, niin todettakoon että tänään Heikki maistoi ensimmäisen kerran perunaa! Yhteen perunaan sekoitettiin parikymmentä millilitraa äidinmaitoa ja muussattiin haarukalla. Ensimmäinen lusikallinen tuotti ikimuistoisen ilmeen - mitä ihmettä ne NYT tunkee mun suuhun?? Seuraavat lusikankärjelliset äidin sylissä upposivat kuitenkin Hessuun. Ja lopputuloksena maistelu tuotti melkein puolen perunan mahaan uppoamisen. Toimeliaana poikana Heikki päätti että muahan ei syötetä, mä syön itte! - tästä alla todistusaineistoa.

Kun viime postissa hehkutin yhden heräämisen öitä niin olin lähes varma että seuraava yö menee ihan ranttaliksi, mutta Hessu yllättikin nukkumalla noin puoli kymmenestä aamukahdeksaan - eli siis koko yön heräämättä! (totuuden nimissä hän sai kiekukohtauksen yhdentoista maissa, mutta se meni ohi pienellä silittelyllä) Seuraavat pari yötä ollaankin sitten palattu kahden heräämisen moodiin - ja siihen lisätään vielä hysteerinen itkuparkukohtaus perjantai-yönä.