Pääsiäisnoitamaisuutta

Lähdimme viettämään pääsiäistä torstaina vaarin hautajaisten jälkeen. Auto täyteen tavaraa ja ykköstielle. Anssi mainitsi jotain punaisesta merkkivalosta siinä kohdassa, missä se vajaa viikko sitten alkoi piipata ja vilkkua. Eipä mennyt kuin pari minuuttia, ja niinhän se sama piipitys ja vilkkuminen alkoi! Hetken aikaa asiaa autossa manailtuamme kurvasimme samaisen Halikon Shellin pihalle, Anssi soitti taas liikkumisturvaan ja sama hinuri tuli noutamaan auton kuin viimeksikin. Edelliskerrasta oppineena yritimme järjestää taksin asemesta sijaisautoa, mutta päädyimmekin siihen että Anssin isä tuli hakemaan meidät Halikosta ja otimmekin sijaisauton vasta lauantaina. Hessu-raukka oli ehtinyt nukahtaa yöunille autoon ennen Halikkoa, mutta siellä tietenkin heräsi ja hetken aikaa jaksoikin Shellillä riekkua, mutta reilun tunnin odotus teki tehtävänsä ja kaveri väsähti aika lailla ennen kuin Jaakko ehti paikalle. Autossa ei kuitenkaan silmien lupsumisesta huolimatta voinut nukahtaa, paitsi juuri muutama kilometri ennen määränpäätä. Ja sitten taas perillä herätys. Olikin sitten lopulta aika työn alla saada Heikki nukahtamaan kolmannen kerran.

Heikki syö suklaamoussea antaumuksella ja leikkii Jaakon kanssa parkkitalolla:

Perjantaina kävimme Anssin kanssa elokuvissa, ensimmäistä kertaa yhdessä yli 1,5 vuoteen. Slummien miljonääri oli maineensa veroinen, ja tämä innoittamana pelasimme vielä Vanhassa Koulussa pari erää Haluatko miljonääriksi? -peliä. Toiset innokkaammin kuin toiset :) Loppuillaksi siirryimme vielä Pauliinan ja Pekan luokse istumaan iltaa. He olivatkin meidän leffaillan aikana käyneet Hirvensalossa moikkaamassa hyväntuulista Heikkiä.

Pekka taisikin illalla kysyä, että onko Heikillä koskaan huonoa päivää. Hyväntuulisuusjakson sokaistuttamana vastasin, ettei huonoja päivä oikeastaan juurikaan ole, vain huonoja hetkiä. Eipä olisi pitänyt mitään sanoa. Yöllä Heikki sai jostain päähänsä alkaa huutaa ja huutoa kestikin sitten tunnin verran. Omaan sänkyyn ei tietenkään voinut mennä eikä meidänkään sänkyyn. Leikkiminen oli ihan jees. Loppujen lopuksi Heikki meni nukkumaan Kaijan ja Jaakon väliin (poikittain) ja nukahti sinne tyytyväisenä ja nukkui siellä loppuyön. Tästä hetkestä voidaankin katsoa alkaneeksi Heikin pääsiäisnoitavaihe. Uhmakohtaukset ovat taas iskeneet päälle ja kaveri jaksaa huutaa melkoisia aikoja ihan putkeen, rauhoittumatta mihinkään. Syynä voi olla mm. jonkun leikin loppuminen, minkä tahansa asian kieltäminen tai oikeastaan ihan mikä vaan. Uhmaan tarvitaan pääsääntöisesti ainakin toisen vanhemman läsnäolo. Uhmakohtaukset yltyvät ruokailuaikaan, paitsi jälkiruoka-aikaan. Tänään, maanantai-iltana, Heikki suostui syömään ensimmäistä kertaa lauantaiaamun jälkeen - alas meni puoli lautasellista puuroa ilman huutoa, tosin aikamoisen sotkun kanssa. Muut ruokailukerrat ovat menneet huutamiseksi ja ruuan ympäriinsä heittelyksi. Onneksi kaverilla on vararavintoa ihan mukavasti.

Lauantaina saimme vara-auton, VW Passatin farkun, käyttöön ja jatkoimme pääsiäisenviettoa Tampereella. Uhmakohtauksia pääsivät siis todistamaan myös mummu ja ukki. Anssin kanssa lähdimme kohtauksia karkuun ja syömään Jennin ja Antin kanssa. Tadaa - kohtauksia ei vanhempien poissaollessa yllättäen tullutkaan... Sunnuntaina tapasimme myös Heidin sekä 4 kk ikäisen, koko tapaamisen ajan nukkuneen, Julian. Sunnuntai-maanantai välisenä yönä Heikki piti huolen, että todennäköisesti koko kerrostalo kuuli pääsiäisnoidan olevan talossa.

Tampereella mummun ja ukin lähellä on kivoja leikkipuistoja:

Silloin kun uhmakohtaus ei ole päällä, Heikki on ihan hyväntuulinen ja puhuu koko ajan enemmän. Vanhojen sanojen (äiti, lamppu, juna, lappu, loppu, anna) lisäksi on pääsiäisenkin aikana tullut liuta uusia. Tässä joitain: kennät (=kengät), jalka (sekä erikseen jalkaan), silmä (silloin kun siihen joutuu viiliä), keinu, lapio (kolme tavua!), kaulaan (tämä liittyy Heikin Hirvensalosta löytämään kettupuuhkaan, joka kaulassa piti koko ajan kulkea - samaista puuhkaa on Anssi ihastellut lapsena), huna (eli hunaja) ja varmasti näitä oli lisääkin. Joka tapauksessa sanavarasto karttuu nyt hyvää vauhtia. Mitään lauseentapaista tosin ei olla vielä kuultu.

Heikin mulkoluilmeitä on useita, tässä yksi halveksuva katse äidin suuntaan. Toisessa kuvassa Heikki kaulassaan mitä tyylikkäin kettupuuhka.


Myös silmätulehdus on nyt historiaa. Koska a) lääkkeet eivät vaikuttaneet, b) Heikki ei ollut saanut silmätulehdusta keneltäkään hoidosta ja c) Heikki ei myöskään ole sitä tartuttanut kehenkään hoidossa, Kaija päätteli, että kyseessä ei voikaan olla normaali silmätulehdus, vaan todennäköisesti uimahallista saatu pseudomonas. Uudet lääkkeet kehiin, ja kahden silmätippakerran jälkeen rähmä hävisi! Piinaavasta taistelusta me siis selvisimme lopulta voittajina.

Heikki, joka kuukauden verran on taas mennyt todella kiltisti nukkumaan, on taas kääntänyt tässä(kin) suhteessa kelkkaansa. No, kaveri on kaiken uhmaamisen jälkeen iltaisin niin väsynyt, että eilen sekä tänään on hänet vallannut kuukahdus. Kuukahtamista ei olekaan tapahtunut (autoa ja rattaita lukuunottamatta) ainakaan vuoteen. Eilen Heikki kuukahti Tampereella olohuoneessa Anssin syliin ja tänään Anssin viereen meidän sänkyyn - Anssi siis teki kannettavalla töitä ja Heikki ensin seurasi Anssin puuhia pitkän tovin ja sitten kuukahti viereen. Heikki kömpi huutaen Anssin viereen sänkyyn, kun minun piti hänet laittaa nukkumaan. Äidin pisteet ei Heikin silmissä ole nyt kovin korkealla. Tuota tilannetta edelsi D-vitamiini- ja hampaidenpesuepisodi, jonka tarkemmalta kuvaukselta säästän nekin lukijat, jotka ylipäätään tänne asti ovat jaksaneet lukea :)

Hessun kuukahdus mallia maanantai-ilta: