Ahkiomies hiihtolomalla numero kaksi

Pääsiäisen jälkeisenä viikonloppuna ajoimme perjantaina Poriin Aidan, Tuomaksen ja Kaurin luokse. Kolmen tunnin matka taittui hyvin. Heikki seuraili maisemia ikkunasta ja nukahti osaksi matkaa. Porin puolella hän heräsi ja alkoi selostaa maisemia: rekka, rekka, rekka, juna, juna, juna. Viikonloppuvierailu Poriin sujui hyvin. Heikki tosin näytti, ettei aina olekaan niin kiltti ja tyytyväinen ja heitteli ruuat lattialle, kaatoi maidot pöydälle eikä sitten millään suostunut menemään nukkumaan - ei yöunille eikä päiväunille. Heikki piti erityisesti Kirjurinluodon leikkipuistojen (!) liukumäistä sekä Kaurin paloautojunasta - täydellinen lelu: paloauton (piipaa piipaa) ja junan yhdistelmä, joka kaiken lisäksi piti ääntä kun siitä painoi nappia.

Maanantaina Heikki kävi taas Kalastajatorpalla:

Keskiviikkona lähdimmekin sitten hiihtolomalle numero kaksi, nyt määränpäänä Saariselkä ja matkaseurana Katri, Tuomas ja Vilho (1 v 2 kk). Lento Ivaloon meni hyvin - molemmat pojat saivat omat paikkansa. Lastasimme isoon tilataksiin muuttokuormamme, poimimme matkalta poikien sängyt ja saavuimme perille Lumikelon hienoon mökkiin.

Saariselällä oli talvi taittumassa kevääseen, mutta pääsimme silti hyvin hiihtämään. Yöpakkasista johtuen aamulla ladut olivat hyvässä kunnossa, mutta tahmenivat iltapäivällä niin, että eteneminen hidastui merkittävästi. Pienemmät pojat viihtyivät todella hyvin isompien poikien vetäessä heitä ahkioissa. Pitkät päiväunet ja lisäksi leppoisaa maisemien seurailua. Ulkoilma ilmeisesti verotti pikkumiehiä niin, että pitkien päikkäreiden lisäksi he menivät kiltisti yöunille ja nukkuivat hyvin. Vanhemmat saivat iltaisin syödä rauhassa yhdessä.

Torstaina hiihtelimme Kuukkelinlammelle, jossa söimme lounasta. Toinen tauko Palo-ojalla, josta sitten kipuaminen Kaunispäälle ja lasku mökille. Kuukkelinlammelta mukaamme tarttui Rambo-koira, joka ei hätyyttelyistä huolimatta suostunut palaamaan kotiin. Loppujen lopuksi Rambo jolkutteli meidän perässä Saariselälle asti, josta omistaja tuli sen sitten hakemaan. Seurueemme kahden ahkion ja yhden koiran kanssa näytti ilmeisesti vastaantulijoista melko huvittavalta :)

Perjantaina lähdimme isäni vinkin mukaisesti Iisakkipään kautta kohti Rumakurua, jossa pidimme ensimmäisen (makkara)tauon. Toinen tauko sitten Luulammella, jonka jälkeen hirmuinen kipuaminen Kiilopäälle. Tahmea keli ja melkoinen tuuli veivät voimat ja tilasimme, tosin suunnitellusti, taksin.

Lauantaina tytöt lähtivät testaamaan Saariselän laskettelurinteitä ja pojat suuntasivat Vellinsärpimäojan, Taajoslaavun, Luulammen ja Rumakurun kautta Laanilaan, jossa heidät viiden maissa tapasimme. Me siis laskettelun päätteeksi vaihdoimme päällysvaatteet ja monot ja lähdimme luistelemaan kohti Laanilaa (n. 4.5 km mökiltä). Korkkasin talvella ostamani luistelusukset, mutta iltapäivän sohjossa luistelusta ei tullut yhtään mitään. Laanilassa ehdimme Katrin kanssa juuri monotansseihin. Tanssit ehtivät tosin loppua ennen kuin pojat ehtivät paikalle, ja tarkoituksenamme olikin palata koko porukka yhdessä Saariselälle taksilla. Mutta kaikki taksit olivatkin varattuja ja tunti olisi mennyt taksin saamiseen, joten päätimmekin supertahmeassa kelissä hiihtää takaisin mökille. Kello läheni uhkaavasti kuutta ja iltaruuan kanssa ei ollut yhtään viiniä mökillä jäljellä, joten tytöt painelivat hirmuista vauhtia Saariselän Alkoon. Vastaantulijoita hieman nauratti puuskutuksemme, kun juoksimme sukset jalassa loppukiriä Saariselän teillä kohti Kuukkelin ostoskeskusta...

Sunnuntain hiihto oli jo vaakalaudalla, kun yöllä ei ollutkaan ollut pakkasta. Keliä uhmaten lähdimme kuitenkin hiihtämään kohti Joikun kotaa. Koska samaa latua ei tietenkään voi hiihtää sinne ja takaisin, niin kiersimme Joikun kodalle idän kautta, Palopään yli. Kun matkaa Joikun kodalle oli reilu 2 km, lumi loppui. Latu olikin suljettu, mutta jääräpäiset miehet olivat sitä mieltä että takaisin ei käännytä. Vajaan kilometrin taitoimme hyvin vähässä lumessa, mutta loppumatka olikin sitten lumen peitossa ja alamäkeä. Joikun kodalla söimme lounasta ja pikkupojat, Anssi ja Katri pääsivät sen jälkeen poroajelulle. Heikki ihastui suuresti poroihin. Paluumatkalla muut ylittivät jälleen Kaunispään, mutta minä, joka innostuneena testailin luistelusuksiani, päätin palata Luttojokea pitkin tasaisempaa reittiä. Iltapäivän suojakeli oli tosin tehnyt tepposensa ja luistelu ei enää onnistunutkaan :(



Sunnuntaina lensimme takaisin etelän lämpöön, kirjaimellisesti. Etelä-Suomessa olikin jo melkein kesäkelit, lähemmäs 20 astetta viikonloppuna.

Hiihtoloma numero kaksi onnistui kaikin puolin!