Juhannuspurjehtija Meri-Hessu

Juhannus on vaan kerran vuodessa ja siksi sitä pitääkin juhlia hyvin! Tänä vuonna juhannuksenvietto sujui melko perinteisissä merkeissä - veneilyä, mökkeilyä, hyviä ystäviä ja hyvää ruokaa. Me otimme varaslähdön jo keskiviikkona siirtymällä Turkuun, josta sitten torstai-iltana lähdettiin purjehtimaan kohti Norrskataa, mukana meidän perheen lisäksi myös Peppi (1 v 4 kk), Henna ja Sammeli. Illan lähtöä ennen teimme pienen testiajelun Heikin kanssa tankkaamaan. Lähdön äänekkyys sai minut jo hetkeksi epäilemään merellisiä kesälomanviettosuunnitelmia, mutta Anssi keksi keinon ja laittoi Heikin roikkumaan puomista puosuntuolissa. Heikki nukahti siihen alta aikayksikön ja tankkausreissu muuttui rauhalliseksi. Varsinainen purjehdus alkoi ilta-kahdeksalta samalla tyylillä, Heikin torkkuessa. Loppujuhannuksena ei tällaista mahdollisuutta enää tullut, kun kelit olivat niin hyviä että "piti" purjehtia koko matka. Ensimmäisessä kuvassa Heikki nukkuu puosuntuolissa ja toisessa seurailee purjehdusta hereillä.

Juhannuksen reitti oli siis seuraava: torstai-iltana/yönä Turusta Norrskataan, perjantaina Norrskatasta Kustaviin ja lauantaina sama reitti takaisin. Sunnuntaina paluu Turkuun. Joka päivä oli hyvät, tosin vaihtelevat, purjehduskelit. Tuli testattua niin aurinkoista myötätuulipurjehdusta kuin hieman viileämpää sivuvastaista - jopa kryssiäkin. Heikki ja Peppi pärjäsivät hyvin veneessä, Heikki tosin vaati välillä hieman sisätilahauskuutusta, kun pelastusliiveissä mönkiminen oli vähän haastavaa. Aattoiltana tapahtui Heikin mielialassa myös täyskäännös - siis parempaan päin! Siihen asti oli poika ollut jotenkin huonotuulinen, mutta onneksi juhannustaiat tepsivät ja Heikki tuli paremmalle tuulelle.
Kuvissa Anssi lastenvahtina kannella sekä Hessu uusissa purjehdusvarusteissaan.

Jo pari viikkoa vaivannut mammanpoika-vaihe sen sijaan ei tunnu hellittävän. Kaikki menee hyvin, jos äitiä ei näy. Mutta jos äiti erehtyy näköpiiriin ja Heikki havaitsee että ei olekaan liimautuneena äitiin kiinni, niin syntyy hirmuinen parku joka loppuu vain äidin syliin pääsemisellä. Sieltä voi sitten ruveta taas nauramaan ja flirttaamaan...
Ekassa kuvassa Heikki eka kertaa purjeveneessä ja toisessä jälleen kerran isin kanssa "matching" vaatetuksessa :)

Heikki ja elukat

Viime päivien aikana Heikki on tutustunut moneen elukkaan. On Heikki nähnyt eläimiä ennenkin, mutta nyt ne ovat alkaneet kiinnostaa. Lauantaina Turussa Heikki teki lähempää tuttavuutta naapurin koiranpennun kanssa. Hieman lämmettyään Heikki testasi mm. pennun nenän ja korvan. Lisää koiria löytyi keskiviikkona Carloksen luota, kun Heikki tutustui kerralla kolmeen koiraan. Nämä koirat taisivat pelätä Heikkiä enemmän kuin Heikki koiria, ja kaikkein eniten pelkäsivät varmaan vanhemmat että mitä Heikki tekee koirille ja mitä koirat Heikille. Kaikki meni kuitenkin hienosti. Tähän väliin mahtui myös kohtaaminen kissan kanssa maanantaina Emilian ja Pinjan luona. Kissaa ei Heikki juurikaan kiinnostanut, mutta Heikki innostui kissasta ja koitti ryömiä sen perässä. Kissan liikkeet tosin olivat melkoisen paljon sulavammat kuin Heikin kömpelö ryömintä!

Eläinten lisäksi tällä viikolla ollaan oltu aika paljon muiden lasten kanssa. Sunnuntaina grillailimme ja saunoimme Villen ja Tiian sekä heidän 3,5-vuotiaiden kaksosten Iidan ja Saaran kanssa. Tytöt olivat Heikistä innoissaan samoin kuin Heikki tytöistä. Maanantaina ja keskiviikkona treffattiin Pinjaa, tiistaina Peppiä sekä torstaina Vilhoa. Kuvassa myös Heikin Peppiä ihaileva katse - vau, tuo osaa seistä, kävellä ja puhua noin hienosti! Heikin kuuluvahko ääni on aiheuttanut viikolla erilaisia tilanteita: Pinja-raukka säikkyi Heikin huutelua, Peppi sen sijaan tukki vain sormilla korvansa kun ei enää jaksanut Heikin möykkää kuunnella...

Uusi tuttavuus viikonloppuna oli myös meri. Tässä Heikki Turussa kahlailemassa rannassa. Äidin yllätykseksi kylmä vesi olikin hauska juttu!

Vinku vanku vonku

Viimeksi kirjoitin, että vaikka Heikki on ollut flunssassa on hän ollut ihan hyvällä tuulella. Flunssa jatkuu lievänä edelleen, mutta hyvästä tuulestä nautitaan vain hetkittäin. Meidän analyysin mukaan Heikkiä harmittaa (ainakin) kaksi asiaa:
1) Hauskojen asioiden kieltäminen tai niiden ulottumattomiin asetus
2) Lisääntyvä hammaskalusto

Ensimmäinen näistä on tullut havaittua mm. jos Heikin kädestä vie jonkun "lelun", jos äiti/isä koskettaa jotain mielenkiintoista (esim. vesipulloa) jota ei heti tajuta antaa Heikin leikkeihin, tai jos Heikkiä kieltää tai estää koskemasta johonkin (esim. kaiuttimen johtoihin tai pistorasiaan). Luulemme hänen jollain tasolla ymmärtävän sanan "EI" ainakin jos sen painokkaasti esittää. Kolminkertainen kielto aiheuttaa yleensä loukkaantuneen parkukohtauksen. Kuvissa Heikki, joka on löytänyt alahyllylle hieman hölmösti asetetut lasipurkit ja Heikki joka ei suostu olemaan ilman omaa tölkkiä, jos isikin saa tölkin (ja ei tarvi ilmoittaa MLL:oon, tuo on alkoholitonta olutta :)

Edellämainitun lisäksi arvelemme, että Heikkiä ahdistaa uusien hampaiden tulo. Yläetuhampaat tulivat ilman kitinöitä, mutta seuraavat ylärivin hampaat ovat tulossa yhtaikaa ja ilmeisesti aika kivuliaasti. Tänään kieltäydyttiin ylähampaiden pesusta ja varsinkin puuron syöminen on sujunut huonosti jos ollenkaan. Onneksi tuota vararavintoa on jonkin verran. En tiedä onko kaikkien ohjeiden vastaisesti, mutta olemme antaneet Heikin jyrsiä nyt kuivaa ruisleipää ja se tuntuu välillä helpottavan oloa. Kuvassa Heikki aloittamassa leivän järsintää - tämän ensimmäinen pala meni kokeilun piikkiin, se oli liian pehmeää ja Heikki sai jättisotkun aikaan... Tänään oli myös episodi "Heikki ei juo maitoa" kun olin joitain tunteja poissa. Anssi oli kokeillut nokkamukia, tuttipulloa, lasia, mukia ja pilliä - mikään ei kelvannut. Loppujen lopuksi lusikalla maitoa oli mennyt kurkusta alas.

Viikonloppuna olimme puutarhajuhlissa. Heikki kuukahti melko epämiellyttävän näköiseen nukkuma-asentoon menomatkalla (kyllä tuossa uudessa turvaistuimessa pystyy vähän ergonomisemminkin nukkumaan...), mutta virkistyi iltaa kohden, mm. isin olkapäillä juhlintaa tarkkaillen.

Heikki 8 kk - hitaasti eteenpäin

Heikin pyörimistä ja pakittamista on tässä nyt jo jonkin aikaa seurattu, ja lukuisista lupauksista huolimatta Heikki ei ole alkanut lyhyiden poissaolojeni aikana edetä. Keskiviikkona kuitenkin niin tapahtui! Kävin illalla Bottalla kokouksessa ja sillä aikaa Anssi oli onnistunut houkuttelemaan Heikin liikkeelle muovisen leikkipuhelimen (Äpy vuosimallia -91) ja sanomalehden avulla. Liikettä on siis nyt eteenpäin, mikäli tarpeeksi mielenkiintoista tavaraa on tarjolla. Matkaan käytetty aika ja energia ovat melko huomattavia, mutta molempiahan löytyy! Tässä videomateriaalia myöhemmältä illalta:

Vauvauinti jää nyt kesätauolle. Ajattelimme syksyllä jatkaa ainakin hetken vielä, kun se on ollut ihan hauska yhteinen harrastus. Viimeksi nappasin kamerankin hallille mukaan. Viime sunnuntaille oli sovittu yksi korvauskerta ja tällä viikolla olisi ollut viimeinen kevätkauden kerta, mutta ne jäivät väliin kun Heikillä alkoi viime perjantai-iltana flunssa. Lauantaina oli kuumetta, edelleen nuhaa ja yskää jonkin verran. Sama pöpö ilmeisesti minulla. Heikki on kyllä ollut aika pirteä tästä huolimatta!

Neuvolassakin käytiin 8 kk -tarkastuksessa, kun eivät suostuneet puhelimeen vastaamaan - olisin tiedustellut voiko semiflunssaisena tulla. Lääkärintarkastuksessa lääkäri keuhkoja kuunneltuaan määräsi vähän lääkettä hengitystä helpottamaan. Heikki etenee omalla käyrällään kivasti eikä mitään kummempaa tullut eteen.


Tässä vielä "pakolliset" 8 kk -kuvat:

Isovanhempien hoidossa

Heikki on viime aikoina totutellut isovanhempiin hoitajina. Ensin äitienpäivää edeltävänä perjantaina mummu oli Heikin seurana kotona, kun vanhemmat kävivät isän työkaverien kanssa teatterissa. Sitten seuraavana viikonloppuna Heikki vietti aikaa toisien isovanhempien kanssa Turussa, kun vanhemmat olivat ensin lauantaina häissä ja sitten vielä sunnuntaina toinen venettä laittamassa ja toinen golfaamassa. Vaikka eri paikkakunnilla asutaan ja ei niin usein nähdäkään, Heikki ei ole onneksi isovanhempiaan alkanut vierastaa. Vierastamisoireita oli tosin kuulemma tullut kummitädistä ja -sedästä Turussa, joten sellainenkin taito (!) on tullut hankittua.

Hankin meidän taloyhtiön pihalle vauvakeinun, joten nyt ei tarvitse lähteä pitkälle, että pääsee keinumaan. Tänään kyllä tehtiin juuri kävelylenkki Kattilalaaksoon toisille keinuille, ettei ihan kotipiiriin jumituta. Tässä Heikki keinuu asuntomme edessä.

Heikillä on edelleen peruutusvaihde päällä. Tästä syystä hän joutuu välille melkoiseen pinteeseen, esimerkiksi lelukaaren poikkipuun alle tai pinnasängyn alle. Onneksi pelastava äiti-enkeli on aina paikalla. Pakittamalla ja pyörimällä pääsee tosin liikkumaan ihan yllättävän pitkiä matkoja. Yleensä suru tulee siinä vaiheessa, kun kaikki lelut on jääneet sinne mistä pakittaminen alkoi ja uusia ei ole tullut vastaan.

Leluista puheenollen, on havaittavissa että omat lelut käyvät välillä tylsiksi. Tätä tylsyyttä vastaan on taisteltu kahdella tavalla: a) muutetaan arkiset asiat, astiat ja rojut leluiksi sekä b) viedään Heikki jonnekin missä on eri leluja. Ensimmäisessä kuvassa Heikki ihmettelee uutta laatikkomenopeliään (ilme näyttää pelokkaalta, mutta ihan hauskaa meillä oli :) ja toisessa Heikki on penkonut esiin Latokasken asukaspuiston kaikki vauvalelut. Tosin apujoukkojakin oli kaksi tyttöä, Aino ja Iida.

Normaali viikkorytmimme alkaa pian muuttua, kun monet kerhot ja harrastukset menevät kesätauolle. Torstain jumppa on jo loppunut, ja keskiviikon kerho ja vauvauinti loppuvat toukokuun lopussa. Kesällä onneksi on helppo keksiä muutakin tekemistä!

Kolmas hammas ja konttausasennon hakemista

Kesäisten säiden jälkeen ollaan palattu takaisin ulkohaalarilämpötiloihin. Ensimmäinen äitienpäivä tosin vietettiin lämpimissä olosuhteissa Tampereella. Äitienpäivälounas meni jälleen totutulla rauhallisella Heikki-meiningillä. Lounaan jälkeen nautittiin vielä kesäpäivästä mummun ja ukin terassilla.

Heikille oli ilmestynyt alkuviikosta kolmas hammas, ylös keskelle. Tämä hammas ei ilmeisesti häirinnyt Heikkiä kuten ensimmäinen. Hampaidenpesu on nyt jokailtainen rutiini ja se on Heikistä hauskaa. Tässä tyylinäyte isän kanssa suoritetuista iltatoimista. Ja joo, tuo todellakin on TPS-haalari...

Heikki ei vielä(kään) etene ryömimällä eteenpäin, mutta on nyt alkanut ahkerasti harjoitella konttausasentoa. Se on huvittavan näköistä! Heikillä tosin meinaa mennä hermot, kun liukkaalla parketilla konttausasentoa on vaikea saavuttaa, kun jalat liukuvat taaksepäin.

Vauvauintia ollaan jatkettu ja tänään testattiin uusia pelastusliivejä. Hyvin käänsivät Heikin selälleen, mutta Heikki sai kyllä tästä operaatiosta hepulit. Kolme viikkoa sitten vauvauinnissa kävi kuvaaja ja tänään pääsimme näkemään kuvia. Tässä pari pikkuotosta, jäämme vielä harkitsemaan tilaammeko paperikuvina mitään. Ensimmäisessä kuvassa Heikki sukeltaa ohjaajan auttamana ja toisessa on hieman hämmentyneenä altaa laidalla.

Ensimmäinen vappu

Kyllä kaikesta huomaa, että Heikki on kahden teekkarin lapsi - vapusta nautti täysin rinnoin koko pieni perhe!

Vapun juhlinta alkoi Otaniemestä, jonne riensimme Heikin ensimmäisten päiväunien ja lounaan jälkeen. Illan pääjuhlat olivat kuitenkin opiskelukaverimme 30-v kemut Vuosaaressa. Heikki jammasi muiden mukana, omat pikku Peltorit korvilla, ja aloitti yöunensa juhlapaikan pihalla rattaissaan. Huomaa isän ja pojan matching juhla-asustus!




Vapun päivän aamuna kävi niin kuin olin hieman pelännytkin, matka Ullanlinnanmäelle hidasteli, kun emme meinanneet mahtua busseihin. Lopulta sinne kuitenkin "muutaman" muun kanssa pääsimme ja ehdimme hetken nauttia ulkoilmasta.

Siirryimme kuitenkin viettämään seuraavia kolmekymppisiä Särkänlinnaan. Pikaisen laskutoimituksen jälkeen havaitsimme, että Heikin 7 kuukauteen on mahtunut jo viidet 30-v juhlat! Vaikka Heikki nukkui vain lyhyet ja aikaiset torkut matkalla Ullikselle, viihtyi hän Särkänlinnassa mainiosti - taisi tehdä oman valvomisennätyksensäkin! Alla Heikki kummitädin viihdytysnurkkauksessa sekä jälleen matching-vaatteissa isä ja poika - tällä kertaa tosin ihan vahingossa puna-oranssi-ruskea teema!

Vapun jälkeinen perjantai oli todella lämmin toukokuun toiseksi päiväksi. Puin vahingossa Heikille haalarin päiväunille, ja unista ei meinannut hikoilun takia tulla mitään. Iltapäivällä koitettiin ulkoilua lippiksen ja aurinkolasien kanssa, mutta nyt kun sormet eivät enää ole lukittuina haalarin hihoihin, ne pyrkivät riisumaan kaiken ylimääräisen päästä pois. Tässä kuitenkin muutama otos kesäisestä Heikistä! Ensimmäisen kuvan ilme on melko heikkimäinen :)

Poikkesimme Heikin kanssa uteliaisuuttani avoneuvolassa mittauttamassa n. 7 kk mitat. Painoa on taas tullut humaus, mutta niin myös pituuttakin. Pituus-painosuhde on säilynyt koko ajan vakiona. Nyt painoa oli 11,84 kg ja pituutta 74,5 cm. Kuten allaolevista 7 kk kuvista on havaittavissa, kuvaaminen on tullut hieman haasteellisemmaksi, kun ei Heikki meinaa pysyä aloillaan. Eteenpäin ei Heikki vielä ole ryöminyt, mutta pakittaa ja pyörii ympyrää - hitaasti niinkin pääsee etenemään :) Istuminen on tosin tällä hetkellä Heikin suosikkiasento.

Ja päivitetyt käyrät toki mukana... Nyt piirsin mukaan oman ja Anssin koko "loppuvuoden" käyrät. Näköjään ollut vähän eroja missä vaiheessa on neuvolassa käyty, joten joka kuulta ei kaikilta mittauksia. Vertailukäyrästä on myös havaittavissa että Heikki 7 kk painaa saman verran tai enemmän kuin Anssi tai minä yksivuotiaana...