Joulunodotusta

Joulu lähestyy ja Heikkikin on tällä viikolla viettänyt kaksia pikkujouluja. Tiistaina oltiin Latokasken asukaspuiston pikkujouluissa ja torstaina Heikin kavereita, ja äidinkin, oli viettämässä meillä pikkujouluja. Pikkujoulujen vietossa oli oma haikeutensa, kun monella muullakin on elämäntilanne muuttumassa ja jatkossa näemme varmasti paljon harvemmin.

Kuvassa asukaspuiston pikkujouluissa Roope, Leo, Aino, Iida ja Heikki - hetken paikallaan rusinoiden maagisella voimalla. Heikki tsemppasi joulufiilistä uudella punaisella äidin tekemällä kravatilla. Kuvat Lauran ottamia, kun itse vaihdoin juuri lähtiessä kameraan lähes tyhjän akun tilalle täysin tyhjän akun.

Viime ja tällä viikolla olemme myös aloittaneet tutustumisen vuoden alusta alkavaan hoitopaikkaan. Heikki siis sai paikan kunnalliselta perhepäivähoitajalta. Hoitoryhmässä on Heikin lisäksi kolme muuta poikaa (2-, 3- ja 5-vuotiaat) sekä iltapäivisin koululaispoika. Keskiviikkona kun olimme kaikki yhdessä illalla hoitajan luona sopimassa asioista saimmekin kuulla, että hoitaja on menossa leikkaukseen (se oli eilen jo!) ja sairausloman pituudesta riippuen Heikki saattaakin joutua aloittamaan hoidon varahoitopaikassa. Eilen sitten äkkiä soitin varahoitopaikkaan (päiväkoti Latokaskessa) ja onneksemme se oli vielä tänään perjantaina auki. Kävimmekin siis tänään tutustumassa myös varahoitopaikkaan. Sekä varsinainen päivähoitopaikka että varahoito vaikuttavat molemmat mukavilta. Heikkikin innostui molemmissa heti tutkimaan paikkoja melko ennakkoluulottomasti eikä juurikaan roikkunut äidin jalassa. Päivähoidot jäävät nyt joulutauolle, joten tätä enempää asiaan nyt ei pysty valmistautumaan. Tammikuussa sitten alkaa hieman erilainen arki!

Heikki on nyt kahtena aamuna päättänyt herätä hieman yli kuusi. Oikeesti. Siis meidän Heikki, joka pääsääntöisesti nukkuu yli kahdeksaan, välillä yli yhdeksäänkin. Molempina aamuina uudelleennukutusyrityksiä jatkettiin tunti, tai reilukin. Eilen siinä ei onnistuttu mutta tänään saatiin onneksi vielä pikkutorkut kahdeksan maissa. Pitää toivoa että Heikki kunnioittaa viikonloppua ja lopettaa tämän hölmön pelleilyn... Tammikuussa arki sitten muuttuu, kun kaikkien on pakko kammeta itsensä ylös sängystä viimeistään seitsemältä. Sitä ennen pitäisi esim. päiväunille menoa saada aikaistettua noin tunnilla. Huh. Tosi kivaa lomalla.

Joulun viettoa jatketaan sunnuntaina, kun isovanhempani tulevat käymään. Aaton aattona matkaamme Tampereelle, jossa vietämme joulun. Tapanina suuntana sitten Turku ja sieltä viikonlopun jälkeen kotiin hetkeksi.

Google-statistiikkaa

Otin pari viikkoa sitten käyttöön Google Analytics -ohjelman, joka kerää tietoa tietyllä nettisivustolla kävijöistä ja luonnollisesti siis tarkoituksenani on yrittää vakoilla ketkä tätäkin blogia lukevat tahi sivuille muuten vain eksyvät. Tarkkaa tietoa surffaajista ei tosin saa, mutta mielenkiintoista dataa joka tapauksessa. Noin kahden viikon aikana sivuilla on käyty 277 kertaa 154 eri kävijän toimesta. Kävijöitä on 8 eri maasta ja Suomessa käyntejä on eniten Helsingistä, Tampereelta ja Turusta (ei yllätystä täällä!) - mutta yhteensä kuitenkin 36 eri paikkakunnalta.

Suosituin sivu on toki pääsivu, mutta vanhoissakin postauksissa käydään (esim. 2007 marraskuussa raportoitu matkaratasosto on ollut suosittu). Tämä selittyy sillä, että yli neljännes käynneistä tulee Googlen kautta. Raporteista pääsee urkkimaan myös millä hakusanoilla sivuille on päädytty. Tässä hieman makua niistä:

• adidaksen kokomerkinnät
• heikki ja villapaita
• joulumakkaran valmistus kotona
• käveli taaperokärryllä ilman tukea
• nukkuva karhu
• peruna on pyöreä
• pinnasänky säädökset
• rinteet davosissa
• akta graco logico s
  

Tosin listan kärjessä komeilee "blogspot pinnasanky" ja "heikki helena pinnasänky" - kaikilla ei siis vielä ole tämä sivu bookmarkeissa :)

Voin suositella ilmaista urkintaohjelmaa halajaville Google Analyticsia - homman aloittamiseen meni noin 2 min ja dataa tulee paljon, tyylikkäästi graafisena myös!

Pikku kokkailija

Anssi oli työmatkalla viime viikonloppuna ja alkuviikosta, joten Heikki ja minä pakenimme arkea Tampereelle. Heikki muisti mummulan aika hyvin ja tiesi jo tullessaan minne saa mennä ja minne ei. Siis tiesi, mutta ei aina kuitenkaan toki rajoittanut penkomista vain sallittuihin paikkoihin. Sallittuja paikkoja mummulassa ovat mm. pari alinta keittiön laatikkoa, joista löytyy kattiloita, kansia, kulhoja ja kaikenlaisia kauhoja ja pikkukeittiötarvikkeita. Näillä Heikki ahkerasti kokkailikin, kaateli keitoksiin näkymättömiä ainesosia pusseista ja purkeista ja hämmenteli keitoksiaan. Sama tapahtui myös palattuamme kotiin: Heikki katseli kun keitin perunoita ja tämän jälkeen otti kattilan, kauhan ja kolme keltaista tennispalloa - ja alkoi keitellä niitä lattiatasossa. Nerokasta!

Heikki ei turhaan puhele, kun kerran kirkumalla ja osoittelemallakin yleensä saa mitä haluaa (aargh). Hän kuitenkin on alkanut ymmärtää enemmän kuin ennen. Pyynnöt kuten "sulje ovi", "hae kauha", "nosta jalka, ja toinen jalka", "halaa äitiä" jne alkavat jo tuottaa tulosta. Sana "ei" tosin tuntuu kadonneen ymmärryksestä kokonaan. Stereot, TV ja digiboksi eivät enää ole kiellettyjen asioiden listalla, paitsi silloin kun äiti katsoo telkkua. Olen teippaillut ympäri kämppää erilaisten nappien ja säätimien päälle pilttipurkkien kansia ja jugurttipurkkeja. Kun silmä välttää, niin pienet käpälät ne kuitenkin irroittavat, joten sekin on aika turhaa.

Heikki on vieraskorea kuten varmaan monet muutkin lapset. Tämä sinänsä hyvä ominaisuus saa tosin äidin välillä epätoivoon. Kylässä kiltisti käyttäyvä enkeli kun näyttää eri puolensa arkena kotona - ja kuka nyt uskoisi pikku enkelin käyttäytyvän äidin valittamalla tavalla... ;) Heikki on ollut aina hyvä syömään ja on edelleenkin, syömisen aloittaminen sen sijaan arkioloissa on muuttunut hankalaksi. Ruoka tulee pöytään ja samalla alkaa huuto, pään heilutus, lusikoiden heittely ja (piilossa olevien) herkkujen osoittelu. Saatamme kuluttaa aamupuuron ensimmäiset 15 min tähän toimintaan. Sitten kun jotenkin saa suuhun yksi-kaksi lusikallista ruokaa, ei ongelmia enää (tässä mittaluokassa) tule ruokailun aikana. Huh. Vieraassa paikassa tai vieraamman ihmisen syöttämänä tätä ongelmaa ei ole. Taas päässäni kaikuu mantra: "tämä on vain joku ohimenevä vaihe."

Viime viikonlopusta mieleen jäi vielä Heikin breakdance-kuviot. Breakdance-hetki alkaa yllättäen ja kestää vain noin minuutin. Kuvioihin kuuluu pyöriminen vatsalta selälleen, konttaaminen villisti ja päättömästi ympyrää sekä iloinen hölöpölöpälpätys. Huvittavaa!

No niin, pinnasängystä kuului juuri lentävän tutin merkkiääni - päiväunet ilmeisesti lopussa. Tänään onkin illalla luvassa itsenäisyyspäivän juhlintaa!

Rusina- ja juustohiiri lumileikeissä

Edellisviikonlopun älynväläyksiä oli Heikin persous rusinoille. Tämän oivalluksen jälkeen pienen pieni rusinapurkki onkin pelastanut monta ... hmmm ... shoppailureissua :) Varsinkin Anssi on lumoutunut siitä, kuinka Hessu pienillä sormillaan kaivaa rusinoita askista ja herkuttelee niillä.

Rusinoiden lisäksi Hessulla on havaittu toinen suuri kiusaus - juusto! Jos juusto tulee jääkaapista ulos Heikin hereilläollessa, hän vaistoaa sen jotenkin ja huuto ei lakkaa ennen kuin pääsee juusto-osingolle. Enon painajainen :)

Anssi on ollut viime päivät lumoutunut myös uudesta puhelimestaan ja ikuistin sillä Heikistä maanantaina nämä pätkät, joissa kodin pikku apuri puuhastelee pesuhuoneessa ja sen ulkopuolella.

Viime päivät onkin nautittu talvisista keleistä. Aluksi Heikki oli ihastunut lumeen vain ikkunan läpi - ulkona ei huvittanut olla lainkaan. Tiistaina puistossa Heikki kuitenkin huomasi, että pulkkailu ei ollut vain äidin täyshölmö idea, vaan muut lapset näyttivät pitävän siitä. Ja näin Heikkikin suostui pulkkaan hetkeksi ja tänään keskiviikkona jo ihan viihtyi siinä!

Omalla pihalla pulkassa illansuussa.

Tiistaina Latokasken asukaspuistossa, Lauran ottamia kuvia.

Latokaskessa ja kotona uusi äidin ompelema hieno takki päällä!

Kaa kaa kaa

Heikin kävely sujuu jo aika hienosti (sisällä), mutta puheesta ei ota edelleenkään juuri mitään tolkkua. "Lamppu" on täysin unohdettu, "äitiä" käytetään silloin tällöin ja "anna anna anna" on aika tiiviissä käytössä. Kaiken lopun kommunikaation Heikki hoitaa joko huutamalla tai sanomalla "kaa kaa kaa" eri äänen painoilla ja sävyillä. Helppoa...

Heikin hiukset on viime aikoina ottaneet kasvuspurtin ja lähipiiri alkaa ehdotella jo ensimmäistä parturikäyntiä. Heikkiä on viime aikoina luultu myös muutaman kerran tytöksi - lieneekö syynä pidentyvät kiharat...

Heikki alkaa päästä mukaan jo vähän isompien lasten leikkeihin. Edellisviikonloppuna olimme pikavisiitillä Norrskatassa ja viikonloppua meidän kanssamme olivat viettämässä Ville, Tiia ja kohta neljävuotiaat Ida ja Sara. Tytöillä oli tietenkin jo tosi hienot leikit, mutta Heikki viihtyi kyllä hyvin menossa. Myös tänä viikonloppuna lauantai-iltana kun kävimme Hennan, Sammelin ja Pepin luona Peppi ja Heikki oikeastaan ensimmäistä kertaa leikkivät yhdessä. Ainakin välillä. Lähinnä Peppi touhusi jotain ja Heikki yritti pysyä perässä.

Perjantaina olimme juhlistamassa kymmenen vuotta sitten järjestämiämme Sikajuhlia Otaniemessä. Juhlinnan mahdollisti Tampereelta Espooseen Heikkiä hoitamaan tullut Sirpa-mummu. Heikki tunnistaa mummun jo hyvin, vaikkemme niin usein näekään. Äidille ja isälle vilkutettiin mummun sylistä iloisesti lähdön hetkellä. Heikki oli muutenkin käyttäytynyt mallikkaasti - paljon paremmin kuin arkipäiväisesti äidille... Esimerkiksi vaipan vaihto hoitoalustalla ei ole sujunut minulta enää aikoihin, mutta mummun kanssa se oli ihan OK.

Lauantaina kävimme Anssin sisarusten (avec) kanssa syömässä Toscaninissa Bulevardilla. Oli hauska tapaaminen ja ruokakin oli hyvää. Heikki villitsi varsinkin Pauliinan ja Karoliinan melko yksinkertaiseen "seuraa johtajaa" -leikkiin. Leikki meni niin, että Heikki laittoi kädet pään päälle ja sitten piti muidenkin tehdä niin. Pään päältä kädet siirtyivät takaraivolle ja sieltä sitten pois. Leikki toimii myös kääntäen - joku laittaa ensin kädet pään päälle ja Heikki tekee perässä. Halpaa huvia :)

Hoitopaikasta ei ole vielä(kään) kuulunut mitään! Marraskuu alkaa lähetä loppuaan ja jännitys tiivistyy...

Kävelevän Heikin kantapöytä

Viime postauksen jälkeen meni noin 15 min ja Heikki pisti kävelyvaihteen päälle. Nyt siis matka taittuu ensisijaisesti kävellen ja vasta toissijaisesti kontaten. Ulkonakin kävely onnistuu, mutta ei niin hyvin kuin sisällä - jos jätän Heikin pihalle seisomaan ja kävelen itse autolle, hän tulee perässä vain muutaman askeleen ja sitten jää huutamaan äitiä kantamaan loppumatkan. Myös seisominen on jämäköitynyt huomattavasti ja Heikki osaa nousta seisomaan ilman tukea. Tämä taito tuli opittua puolitoista viikkoa sitten Tampereella mummun kanssa.

Eilen Heikki kävi taas isänsä kanssa syömässä Kalastajatorpalla. Siitä on tullut Heikin ja Anssin vakiopaikka silloin, kun minä olen jossain muualla. Heikin ensimmäinen Kalastajatorppa-vierailu (tammikuu 2008) onkin dokumentoitu jo blogissa aiemmin. Vierailuja kyseiseen ravintolaan on kertynyt jo sen verran useita, että eilen Heikin ja Anssin tullessa sisään tarjoilija oli kysynyt, että otatteko saman pöydän kuin ennen! :o

Kielletyn kolmion kiertäjä

Arkipäivinä koitan minimoida aikaa, jolloin kotona sisällä ovat vain minä ja Heikki. Tämä aika nimittäin kuluu Heikin kiertäessä kiellettyä kolmiota ja minun karjuessa "EI EI EI" joka väliin. Kiellettyyn kolmioon kuuluvat stereot/TV, vessanpönttö ja kukka. Heikki käy painamassa stereoiden jokaista nappia ja vääntää napeista sekä rämppää telkkaria päälle ja pois päältä. Vessanpöntössä on kiva uittaa joko pelkkiä käsiä tai tiputella sinne suihkukaapista ryöstettyjä purnukoita. Kukkaan on kiva kaivaa kädet ja heitellä multaa ympäriinsä. Lukuisia muita keppostelupaikkoja löytyy toki, mutta nämä kolme on tällä hetkellä äidin ärsytyslistan kärjessä. Pitäisi siis päästä eroon näistä ärsykelähteistä: kukan voisi nostaa jonnekin ylemmäs - se on helppo nakki. Kylppärin ja vessan ovet voisi muistaa pitää kiinni, mutta kun ei aina muista ja toisaalta puolet päivästä vietän joka tapauksessa kylppärissä vaihtamassa vaippoja ja pesemässä pyykkiä. Stereot/TV sen sijaan on hankalampi tapaus. Olen miettinyt jo kaikenlaisia estevirityksiä, mutta ei vielä mitään toteuttamiskelpoista ole tullut mieleen - vinkkejä, anyone? Jonkinlainen iso pleksilaatikko olisi näppärä - sinne voisi sujauttaa sekä viritinvahvistimen ja DVD/CD-soittimen. Mistähän sellaisen saisi?

Kun kotona emme viitsi kaksistaan juuri olla, niin vietämme päiviä Latokasken asukaspuistossa ja sisätiloissa, Soukan asukaspuistossa, seurakunnan perhekerhossa, omalla pihalla ja shoppaillen.

Tällä viikolla aloitin uudella "innolla" Heikin kouluttamisen sisäpäiväuninukkujaksi. Kolmena päivänä Heikki on nyt nukkunut sisällä, ja paremmalla menestyksellä kuin ehdin pelätä - edelliset kokeilut kun eivät kovin onnistuneita olleet. Ensimmäisenä päivänä meni 20 min nukuttamiseen, sitten puoli tuntia unia ja uusi 15 min nukuttamista, jonka jälkeen vielä tunnin unet. Jälkimmäiset kaksi kertaa meni helpommin, ja toisella kertaa Heikki nukkui jopa 2 h unet. Päivähoitoa ajatellen nukkumaanmeno on vielä melkoista meteliä, mutta eiköhän siitäkin ehditä poisoppia reilun kuukauden aikana vielä. Päivähoitopaikasta sen sijaan ei ole vielä tietoa, marraskuun aikana lupasivat sellaisen ilmoittaa.

Heikki kävelee joka päivä paremmin kuin edellisenä. Nyt hän kävelee jo vapaaehtoisesti eli siis äidin/isän ei tarvitse houkutella liikkeelle. Varsinkin leikkiessä hän saattaa kävellä varmaan ihan huomaamattaan. Pitkät matkat sekä nopeutta vaativa eteneminen sujuu kuitenkin vielä parhaiten kontaten.

Tämän viikonlopun vietämmekin kotosalla. Tänään on siivottu ja sellainenkin ihme on tapahtunut että aamupäivällä Heikki ja Anssi leikkivät hiekkalaatikolla :)