Kumppis-Heikki ja Hammas-Kalle

Kesälomamme alkoi 9.7. kun suuntasimme auto lastattuna kohti Turkua yhdessä Emilian, Ollin, Pinjan ja Minean kanssa. Iltaa vietettiin Hirvensalossa (häiriköimässä Anssin veljen Ollin kesäsitsejä) ja lauantaina suunnattiin kohti Naantalia ja Muumimaailmaa. Lauantaiaamuna meidän perheen pojat heräsivät vähän turhan aikaisin, äiti sai jatkaa unia ja isi tyrkkäsi pojat piirrettyjen ääreen. Kuvan ottohetkellä kaikki on vielä leppoisaa mutta hieman myöhemmin nuorempi turriainen löytyi parkuen lattialta... Ja ei, Heikillä ei ollut osaa eikä arpaa (on edelleen tosi kiltti isoveli) tähän onnettomuuteen.

Muumimaailmassa nähtiin heti kärkeen Muumitalon vieressä kaikki päähahmot lauleskelemassa. Heikki suhtautui muumeihin odotettua tyynemmin, mutta ei kuitenkaan uskaltanut mennä muumeille juttelemaan tai lähestymään heitä edes aikuisen kanssa. Kalle sen sijaan ei vierastanut muumejakaan, kuten ei ketään muutakaan. Muumipappa ja Niisku olivat Kallen suosikkeja, molempia käytiin morottamassa lähietäisyydellä. Heikin suosikki sen sijaan taisi olla Muumipapan laiva ja sen vierestä löytynyt vesi, jossa sai uittaa pikkuisia laivoja. Lyhyiden yöunien takia Heikki väsähti Muumimaailmassa heti alkuunsa, mutta suostui onneksi menemään päiväunille Kallen uusiin matkarattaisiin. Tämä oli sinänsä hämmästyttävää koska rattaissa nukkumisesta Heikki on kieltäytynyt jo yli vuosi sitten eikä tätä ratkaisua ole sen jälkeen juuri tarjottukaan.

Muumimaailma jätettiin alkuillasta taakse ja suunnattiin perheen kesken kohti Tukholmaa Silja Europalla. Uskaltauduimme A la Carte -ravintolaan, vaikka pöytään ehdimme vasta joskus yhdeksän maissa, ja ruokailu onnistuikin kahden turriaisen kanssa yllättävän leppoisasti. Kalle meni yöunille ennen pääruokaa ja Heikki saatiin puuhavihon, ruuan ja hessutuolin (syöttötuoli) avulla pysymään aisoissa. Vielä ennen yhtätoista käytiin vielä riehumassa pallomeressä (tai no, Hessu ainoastaan) ja sitten olikin vaikea herätä superaikaisin aamulla. Turku-Tukholma-yhteys on kyllä ihan killeri reittimatkustajalle...

Tukholmassa majoittauduttiin hotelliin heti aamusta, tutustuttiin päivä Tukholmaan ja käytiin illalla syömässä Ulla Winblandhissa koko porukalla (me neljä, Kaija ja Jaakko, Karo ja Erling, Pauliina ja Pekka). Kalle oli ensimmäistä kertaa Tukholmassa ja purjeveneessä. Hotelliaamiaisella sai haukkailla (sen mitä nyt ilman hampaita voi haukkailla) vesimeloonia Heikin leikkiessä leikkihuoneessa ja vanhempien nauttiessa hyvästä aamiaisesta. Kalle & pelastusliivit tulevat myöskin paremmin toimeen kuin Heikki ensimmäisenä purjehduskesänään. Tosin Kallelle älysimme ostaa kokoa pienemmät liivit, Heikillä kun on kolmatta kesää samat liivit ja painorajojen puitteissa menee varmaan vielä seuraavatkin kolme...

Kallesta on muutenkin tullut ihan iso poika - katsokaa vaikka kuinka hienosti hän jo istuskelee sohvalla ja suosikkipaikassaan veneen keinussa! Ihan ilman tukea istuminen ei kyllä vielä onnistu, mutta tuettuna istuu reippaasti eikä retkota, joten jonkun verran olemme antaneet näin ollakin.

Maanantaina Tukholmassa shoppailimme ja kävimme lenkillä. Ai niin, sää oli todella helteinen Tukholmassakin, kuten Suomessa, mutta tästäkin huolimatta kävimme Djurgårdenin ympäri lenkillä. Lähes läkähdyin tähän suoritukseen ja jälleen kerran totesin että hellesää ei vaan sovi meikäläiselle. Tiistaina sitten lähdimme purjehtimaan Suomea kohden, me neljä, Kaija ja Jaakko. Tiistaina saavuttiin Furusundiin ja keskiviikkona kiidettiin Maarianhaminaan. Lähteä piti aikaisin, mutta herätyskellona toimnineet turriaiset nukuttivat miehistön pommiin :)

Maarianhaminassa törmättiin Kaijan ja Jaakon tuttuihin Frankiin ja Adinaan, joiden veneessäkin vierailimme. Heikki oppi kädenkäänteessä miten vinssiin saadaan kampi paikalleen ja kokeilikin sitten jokaista mahdollista kampea. Maarianhaminassakin lenkkeiltiin, edelleen liian kuumassa säässä ja uupuneina.

Maarianhaminasta kiisimme, edelleen myötäisessä tuulessa ja auringonpaisteessa, suoraan Norrskataan. Purjehdusmatkalla Heikki oli ihaillut purjeveneiden lisäksi Uljaita (Uljas=moottorivene) ja Kumppiksia (Kumppis=kumivene). Uljaita on monenlaisia, tähän mennessä on nimetty ainakin Heikin toimesta jo Targa-Uljas (Kaijan ja Jaakon moottorivene) ja Vauhti-Uljas (Furusundissa näkemämme kauko-ohjattava leikkivene). Kun Heikki Maarianhaminassa seurasi silmä tarkkana, kuinka erästä uutta kumppista pumpattiin, lupasivat Jaakko ja Kaija että Norrskatassa voitaisiin pumpata aikoinaan Pacifierin mukana kulkenut Zodiac-kumppis. Tästähän Heikki innostui ja koko matka Maarianhaminasta Norrskataan (lähes 10 h) höpötettiin sitä, kuinka Norrskatassa etsitään kumppis ja pumpataan se. Onneksi kumppis löytyi kaapeista ehjänä ja Heikki pääsi sillä omien sanojensa mukaan "koeajolle". Norrskatassa Heikki pääsi myös Topperin kyytiin, tosin pientä harmia toi ohiajanut Uljas, jonka aallot olivat kastelleet Heikin.

Sunnuntaina saavuimme tämän purjehduksen päätepisteeseen Turkuun. Maanantaina suuntasimme autolla kohti Hankoa hieman ex tempore. Olimme nimittäin kuulleet, että sinne olivat suuntaamassa myös Henna, Sammeli, Peppi, Sisu, Tiina, Jaakko, Otto ja Kerttu! Emme saaneet sijaa samasta majatalosta näin yllättäen, mutta vietimme hauskan päivän leikkipuistoissa, rannalla, shoppaillen ja syöden. Illalla ajelimme vielä kotiin. Kotona odottikin ylllätys - jääkaapin ovi oli jäänyt lähtiessämme 1,5 viikkoa sitten hitusen raolleen ja jääkaapin takaseinää verhosi aikamoinen jääkerros. No, nyt on sitten jääkaappikin pesty...

Kotona ollaan nyt oltu yksi kokonainen päivä. Päivällä kävivät mummu ja ukki piipahtamassa ennen kuin suuntasivat Tampereelle. Iltapäivällä tehtiin pihahommia, pakastettiin mansikoita, otettiin kaivuri käyttöön, käytiin uimarannalla ja grillailtiin. Todettiin, että mukavia voisivat lomapäivät kotonakin olla, mutta siitäkin huolimatta auto starttaa huomenna iltapäivällä ensin kohti Paraista ja sitten Turkua. Tarkoituksena olisi lähteä perheen kesken vielä purjehtimaan muutamaksi päiväksi. Saa nähdä mitä siitä tulee ilman edellisellä purjehduksella mukana olleita neljää isovanhempien kättä ja paria pitkää pinnnaa :)

Ai niin, Kalle-vauvelihan täytti tosiaan tänään puoli vuotta! Meidän pikku vauva on viimeisempien mittausten (9.7. Lastenklinikalla) mukaan reilu 11 kg ja 71,5 cm. Norrskatassa näytti kuinka käännytään vatsalta selälle, muttei vielä toiste päin (hieman yritystä kyllä jo oli). Sen sijaan hampaita alkoi pukata aika lailla samaan aikaan kuin Heikille, päivää vaille puolivuotiaana saldo oli yksi hammas ja tänään taisi tuntua jo kaksi!

Huh hellettä heinäkuussa!

Heinäkuu on alkanut helteisissä merkeissä ja poikkeuksellisesti olemme olleet viikonlopun kotosalla. Perjantaina Heikki oli viimeistä päivää ennen kesälomaa hoidossa, vaikka Anssilla onkin vielä yksi työviikko edessä. Kummityttömme Silja vanhempineen tuli meidän luoksemme perjantaina yökyläilemään. Perjantai meni syödessä ja musavisaillessa (Anssi ja Spotify vauhdissa), lauantaina kävimme pikku kävelylenkillä katsomassa veneitä, lintuja ja uimarantaa, ja miehet lyhyellä lenkilläkin. Aurinko porotti ja paloin ensimmäistä kertaa tänä kesänä.

Lauantaina viritimme pihalle uima-altaan Heikkiä varten, mutta hanasta suoraan laskettu vesi oli pojan mielestä "jääkylmää" ja Heikki tyytyi uittamaan veneitä altaassa pysyen itse visusti kuitenkin altaan ulkopuolella. Tänään sunnuntaina vesi oli jo lämmennyt niin, että siellä oli hauska läträtä. Viikonloppu tuntui pitkältä, kun ei tarvinnut lähteä minnekään kauemmaksi ja saimme jopa rästihommia tehtyä, kuten verhotangon vihdoin makuuhuoneeseen (ei sentään vielä Heikin huoneeseen) ja hiekkalaatikkohiekat laatikkoon. Sunnuntaina meillä vieraili myöskin Anssin serkut Henri ja Saara sekä Henrin vaimo Anne.

Aiemmin tällä viikolla kävimme myös pikavierailulla Vierumäellä Sampon ja Hannelen vieraina. Heikki, jolle on alkanut tulla aikamoisia ujouspuuskia vähänkin vieraampien ihmisten seurassa, lämpeni heti Sampon isälle, joka houkutteli Heikin "pelaamaan" golfia. Torstaina päivällä lähimatkailimme Isoon vasikkasaareen Emilian, Pinjan ja Minean kanssa. Tätä yritimme jo maanantaina, mutta yhteysvene ei liikennöikään maanantaisin, joten vietimmekin aikaa Haukilahden rannassa. Torstaina matka kuitenkin onnistui ja pääsimme eväsretkeilemään, liukumäkeen ja rantaan läträämään vedellä. Hauskaa oli niin kolmekymppisillä, kolmevuotiailla kuin vauvoillakin.

Viikonlopun videoclipit top 2:

Kesäkuun kuulumisia

Koko kesäkuu hurahti ilman ainuttakaan blogipostausta (paitsi toukokuisesta lomasta), joten nyt olisi juttua enemmän kuin sen kirjoittamiseen käytettävissä olevaa energiaa. Vilkaistaanpa siis kuvasaldoa mitä näistä viikoista löytyy.

Heikki on edelleen ollut päivähoidossa, mutta viikko viikolta enemmän kotona. Hoidossa on kivaa, mutta kotipäivätkin ovat sujuneet mukavasti. Yleensä meillä on ollut silloin aina jotain ohjelmaa, joko kotona tai sitten olemme tavanneet kavereita. Eräänä päivänä kesäkuun puolivälissä kävimme Hennan, Pepin ja Sisun kanssa vierailemassa Haltialassa katsomassa elukoita ja lounaalla, mutta etupäässä leikkimässä pienessä leikkipuistossa. Heikille maistui lohikeitto, kolmen lautasellisen verran. Mutta onneksi on erillinen jälkkärimaha, jonne meni vielä mansikkatäytekakkua :)

Retikohteita löytyy lähimaastostakin. Parinsadan metrin päästä löytyy suosikkikohteet: Villa Rullud ja uimaranta. Uimassa Heikki ei vielä ole meressä käynyt, mutta vesirajassa lätrännyt sitäkin enemmän. Matkaa Heikki taittaa mieluiten omalla Nopsallaan, jolla on oppinut nyt myös jarruttamaankin.

Samassa kahden lapsen elämäntilanteessa on monet kaverimmekin ja Heikillä ja Kallella riittää yleensä ikätoveriseuraa, kun vietämme aikaa kavereiden kanssa. Kesäkuussa järjestimme opiskelukaveriporukan ensilumenmatkan (!) Hirvensaloon. Paikalla oli 17 aikuista ja 11 lasta noin vuorokauden verran. Yllättävän rauhallista menoa, vaikka sää oli aluksi sateinenkin. Tätä seuruetta ensimmäisessä kuvassa. Toisessa kuvassa sitten Kalle ja ikätoverinsä Ida ja Silja ex tempore -grillaussessiossa Turussa. Kaksi möllöttelijää ja yksi ketterämpi tapaus :)

Juhannusta vietettiin tänä vuonna samassa seurassa kuin monena aiempanakin vuonna, mutta tällä kertaa juhannus ei aloittanutkaan purjehduskautta, vaan menimme autoilla Naantaliin juhannusaatoksi ja moottoriveneellä Norrskataan juhannuspäiväksi. Juhannus sujui niin rattoisasti, ettei tullut kuviakaan otettua. Tässä veljekset kuitenkin sunnuntain merimatkan jälkeen. Heikki ja pelastusliivit tulevat nykyisin hyvin toimeen. Ensimmäisenä vuonnahan meillä oli aikamoisia haasteita saada Heikkiä pelastusliiveihin, todennäköisesti etupäässä siitä syystä, että liivit olivat liian isot ja siten epämukavat. Ostinkin nyt Kallelle uudet liivit, pienempää kokoa. Heikki siis painelee kolmatta kesää samoilla liiveillä ja menevät varmaan vielä muutaman kesän. Kalle sen sijaan näihin ei tule enää tämän kesän jälkeen mahtumaan, mutta ainakin ensitestaus sujui hyvin.

Veljesten keskinäinen elämä sujuu edelleen hyvin. Kalle on Heikki fan clubin kantava voima ja Heikki tykkää kun Kalle rapsuttelee (paitsi tukasta:). Yhteinen leikkikin on jo löytynyt, se tosin saattaa herkempää katsojaa hirvittää. Leikissä Heikki "leipoo" Kallea eli vaivaa kalletaikinaa mahasta - ja Kalle käkättää :)
Kallekin jaksaa aika hyvin mahallaan, jos Heikki malttaa leikkiä hänen edessään

Kalle ei edelleenkään käänny tai tee muita temppuja. Kädet ovat koko ajan enemmän käytössä, mutta jalkoja ei ole vielä löytänyt. Kesäkuussa Kalle sai ensimmäiset makuannokset, perinteisen perunan sijasta ensimmäinen makunautinto oli porkkana. Ensireaktio oli melko kakova, kun en ollut jaksanut kunnolla soseuttaa porkkanaa, haarukalla vaan möyhensin. Soseisemmat herkut ovat uponneet myöhemmin ihan hyvin, tosin emme ole vasta antaneet kuin kerran päivässä ja pienen määrän. Tästäkin sain jo (sijais)neuvolantädiltä noottia, mutta sain kuitenkin luvan jatkaa pikkumäärillä. Kallesta kuulemma uhkaa kasvaa niin iso, ettei ala liikkua ollenkaan. Höpön pöpön sanon minä, alkoi Heikkikin liikkua omaan rauhalliseen tahtiinsa ja nyt liikkuu kuin kuka tahansa vajaa kolmivuotias. 5 kk neuvolassa Kalle oli 70 cm ja vajaa 11 kg.

Pihahommiin on kuulunut taloyhtiön hiekkalaatikon tyhjennys, uuden hiekan tilaaminen ja tänä viikonloppuna vihdoin täyttö. Tässä salamalaastaripolvinen Heikki keinumassa etupihalla ja avustamassa Anssia hiekan poistossa.

Itse olen innostunut lenkkeilemään. Alkuun pääsin kun ilmoittauduin toukokuun lopussa juostavaan Naisten Kymppiin. Muutaman kerran ehdin sitä ennen lenkkeillä ja kun Kymppi sujui hyvin, kiitos siitä hyvälle seuralle ja leppoisalle juoksutahdille, niin innostuin juoksemaan ilman sen kummempaa tavoitettakaan. Lenkit on insinöörimäisesti rekisteröity www.heiaheia.com -sivustoon, joka kertoo että tänä vuonna olen juossut 19 kertaa ja 141 km. Itsekin hieman hämmästyin, sillä hölkkäilyn aloitin kuitenkin vasta huhtikuun puolivälissä! Eilen löytyi kiva vähän pidempi lenkki (12,6 km) - ensin rantaraittia Haukilahteen, sitten Matinkylän läpi Tiistilään ja sieltä sitten vielä läpi Bauhausin/Plantagenin kohdalle, josta kotiin. Kulki hyvin, toisin kuin puolet lyhyempi lenkki tänään...

Kiva loma Kroatiassa

Vain joitain tunteja edellisen postauksen jälkeen suuntasimme nokan kohti lentokenttää ja lähdimme viikon lomamatkalle Kroatiaan. Lentokentällä tapasimme puolet matkaseurueestamme ja toinen puoli tavattaisiin vasta perillä. Heikki oli innoissaan lentokoneesta ja lennot sujuivat melko mukavasti. Vaihdoimme Münchenissä konetta melko lyhyellä vaihdolla. Toinen lento oli ensimmäistä rauhallisempi, mutta perillä Heikki alkoi olla aikaisesta heräämisestä johtuen jo aika väsynyt. Lufthansan lentokenttävirkailijat olivat myös ystävällisesti kaikessa viisaudessaan päättäneet jättää Müncheniin meidän matkarattaat ja turvakaukalon, kun kaikki matkatavarat eivät olleet mahtuneet pikkukoneeseen. Lounaan ja autonvuokraussäätämisen jälkeen pääsimme kuitenkin matkaan, Kalle lainakaukalossa.

Suuntaa lomataloon meille neuvoi Nokian Kartat, tosin tuli kyllä testattua että ehkä kannattaisi luottaa enemmän paikallisten kirjoittamiin ohjeisiin kuin navigaattoriin, varsinkin kun itsellä ei ole mitään havaintoa minne ollaan menossa. Viime kilometrit lomatalolle olivat nimittäin aika mielenkiintoisia ja usko perillepääsyyn alkoi hieman horjua, kun tie vaan jyrkkeni, kapeni ja muuttui muutenkin melko ajokelvottomasti. Urheasti kuitenkin kaksi vuokrabemaria kiipeili rinteillä ja suoriutui läpi mutalammikoiden perille lomakotiin, jossa loppuseurue meitä jo odottelikin. Bemariraukat tosin olivat aivan mutaiset ja ensimmäinen selvityskohde oli, että löytyyhän lomakotiin joku toinenkin reitti. Onneksi löytyi!

Lomakoti osoittautui mainioksi paikaksi suurellekin seurueelle, vaikka se olikin suunnattu 3-4 aikuispariskunnan käyttöön. Meitähän oli sen kolmen pariskunnan lisäksi kuusi lasta, ikähaitariltlla 4 kk - 3,5 v. Lomakodissa, Casa Romassa, oli kaunis ja tilava sisustus, mutta parhainta kuitenkin oli huippunäköala kukkulalta alas laaksoon.



Viikko kului nopeasti hyvästä säästä ja seurasta nauttien. Päivisin teimme retkiä toisiin kukkulakaupunkeihin tai rantakaupunkeihin. Motovun ja Grozjan olivat kauniita kukkulakaupunkeja lähellä lomakotia, Buzetissa lähin kauppa ja leipomo. Rantakohteista käytiin koko porukalla Porecissa ja Fazanassa, joista viimeksimainitusta tehtiin laivaretki ympäri Brijunin saariryhmän. Perheen kesken käytiin lisäksi ranta-ajelulla Umagista etelään sekä vähän pidemmällä reissulla Slovenian puolella Postojnan tippukiviluolissa. Luolasto oli kyllä näkemisen arvoinen - Heikille tosin parhaiten mieleen jäi se juna, jolla alkumatka luolissa taitettiin.

Loma-arkea helpottamaan olimme tilanneet lomakodille kahdeksi illaksi kokin, joka teki paikallista ruokaa useamman ruokalajin per ilta. Paikallinen herkku Istrian niemimaalla on tryffelit ja niitäkin yhdessä ruokalajissa maistelimme. Kroatian keittiössä on italialaisia vivahteita, mutta ehkä vähän raskaammassa muodossa kuin Italiassa. Saimme vinkin lähellä lomakotiamme olevasta Istrian parhaasta ravintolasta, jonne naisporukalla lähdimmekin yksi ilta. ravintolakokemus oli kyllä mieleenpainuva - slow food oli paikan idea ja vähäpuheinen tarjoilija kantoi rauhalliseen tahtiin pöytäämme ruokalajin toisensa jälkeen. Mitään ruokalistaa emme nähneet ja kaikki ruoka oli paikallista, osa jopa haettiin viereiseltä kasvimaalta. Ravintola sijaitsi keskellä ei mitään, tai siis keskellä vehreää maaseutua. Välillä ohi meni vanha traktori tai joku työmies kantaen kumman näköisiä työkaluja. Ravintolassa oli meidän lisäksi kaksi muuta asiakasta, vaikkakin paikka on ilmeisesti melko tunnettu.

Kiertelyn lisäksi vietimme toki aikaa myös lomakodilla. Uima-allas upealla paikalla oli melko viileä, mutta lämpeni viikon mittaan. Heikki kävi kerran uimassa tarkoituksella ja kerran vahingossa, jälkimmäisellä kerralla onneksi Anssi oli samaan aikaan jo (tarkoituksella) altaassa.

Lapsista oli paljon seuraa toisilleen. Isommat leikkivät välillä ihan mukavia aikoja keskenään, tosin kriisejäkin oli. Mikä hienointa, niin pikkuisetkin pääsivät välillä mukaan leikkeihin! Vaikka desibelejä riittikin niin loma sujui silti leppoisasti. Ja eiköhän lomailu vielä vähän helpotu, kun nämä turriaiset tästä vähän varttuvat.

Kymmenkiloinen Kalle ja karkaileva Heikki

Pikkuinen Kalle-vauvamme on täyttänyt nyt neljä kuukautta ja ohittanut kymmenen kilon rajapyykin. Koska rintamaito riittää näemmä hyvin niin ei lääkärin mukaan ole kiirettä aloittaa kiinteitä ruokia. Tosin samainen lääkäri oli sitä mieltä että Kalle kääntyy ihan lähiaikoina - tästä uskallan olla samaa mieltä, kun vertaan Kallea Heikkiin ja toisaalta muihin samanikäisiin vauvoihin. Heikki taisi olla noin puolivuotias kun kääntyi ensimmäisen kerran ja toisaalta Kallen ikätovereista ei kukaan vielä käänny mutta kaikki ovat kyllä liikkuvaisempia kuin hän.

Heikin karkuretkistä on raportoitu täällä ennenkin ja nyt kertomus valitettavasti saa taas jatko-osan. Torstai-iltana olimme Emilian, Pinjan ja Minean luona tappamassa aikaa, kun Anssi oli illan (taas) töissä. Hellepäivänä oli isompien lasten mukava läträtä takapihalla olevassa lastenaltaassa. Pinjalla oli uikkarit, mutta koska en sellaisia ollut hoksannut Heikille ottaa niin hän leikki nakuna, vain hellehattu päässä. Pitkään lapset leikkivätkin hyvin yhdessä, välillä aina huudettiin äiti paikalle johonkin hätään ja välillä kävimme kurkkimassa miten leikit sujuivat. Sillä aikaa Kalle ja Minea köllöttelivät samalla puuhamatolla - Minea puoliksi Kallen päällä ja Kallella tiukka ote Minean mekosta :) Yhtäkkiä Emilian ovikello soi ja ihmettelimme kuka sieltä mahtaa tulla. Emilia kurkkasi takapihalle ja huomasi lasten kadonneen sieltä! Äkkiä avaamaan ovi ja siellähän ne karkulaiset rimputtelivat, ihan toisella puolella taloa! Turriaiset olivat sitten lähteneet seikkailemaan, kiertäneet puolikkaan rivitalonpätkän (toivottavasti ei sen pidempää kierrosta) ja palasivat toisen puolen ovesta tyytyväisinä takaisin. No huh huh. Oli siinä pokassa pitelemistä, kun olihan se aika huvittava vaikkakin tyhmä ja vaarallinen reissu. Ja äidit ehkä pikkaisen huolimattomia, mutta onneksi loppu hyvin, kaikki hyvin. Kotimatkalla tosin huomasin, että Pinjan pyörältä näyttävä kolmipyörä oli siinä parkkipaikalla ja mielestäni olin sen viimeksi nähnyt takapihalla. Kysyinkin sitten Heikiltä oliko pyörä ollut seikkailussa mukana ja Heikki tyytyväisenä kertoi polkuilleensa sillä lujaa. On mahtanut muuten olla näky, jos kukaan on ollut näkemässä, kun toinen toikkaroi uikkareissa ja toinen polkee kolmipyörää nakuna!

Tänään olikin viimeinen hoitopäivä ennen kauan odotettua lomaa. Kotiin tultuamme jäimme ulos leikkimään. Taloyhtiön metsänreunassa sijaitsevan leikkipihan ovat kuitenkin muurahaiset valloittaneet. Hiekkalaatikon vieressä kulkee murkkujen valtatie. Heikki oli aivan onneton sandaalit jalassa kun murkut kiipeilivät jalkoihin koko ajan ja tekivät kipeää. Kävimme vaihtamassa lenkkarit, mutta eihän se ongelmaa poistanut. Suurempaa muurahaiskauhua ennen Heikki kuitenkin oli ennättänyt kiivetä sisään pihalelulaatikkoon tutkimaan mitä kaikkea sieltä löytyy. Kun kalle kerrankin nukkui kunnolla päiväunia (toista kertaa tällä viikolla - helle on vähän sotkn kuvioita) niin päätin itsekin tutkia tarkemmin mitä sieltä laatikosta oikein löytyy. Kaivoimme kaikki lelut ulos, siivosin laatikon ja sorttasin joukosta rikkinäiset lelut pois ja pyyhin muista about viiden vuoden pölykerrokset pois. Kunhan saisi vielä kunnostettua tuon hyvän ison hiekkalaatikonkin, nyt se muistuttaa lähinnä kompostia. Heikki on saanut pihapiiristä kaksi kaveriakin viereisistä taloyhtiöistä. Toinen on 5-vuotias suomenruotsalainen hyvin puhelias poika ja toinen vielä puhumat reilun vuoden ikäinen. Ensiksimainittu teki Heikkiin pysyvän vaikutuksen tarjoamalla kupista Heikille karkkia. :)

Huomenaamulla superaikaisin (eli viideltä...) lähtö kohti lentokenttää - varsinaisena määränpäänä Kroatia. Sieltä on talo vuokrattuna viikoksi ja matkaseuraksi lähdössä Peppi, Sisu, Sammeli ja Henna Suomesta sekä perillä treffataan Itävallasta autolla saapuneet Otto, Kerttu, Tiina ja Jaska. Toivottavasti tulee hieno lomaviikko!

Helteistä säätä on viikko ollut keskellä toukokuuta - tässä Heikki läheisellä uimarannalla ja isin apuna ruohonleikkuussa.

Poliiseja, palomiehiä ja päiväuniongelmia

Edellisviikkona nuorin kummipoikamme kastettiin ja nimi - Risto Alvar Johannes - julkaistiin. Ristiäiset pidettiin Tampereella ja kun samaan viikonloppuun osui vielä äitienpäivä, niin vietimme koko viikonlopun Tamperella. Riston kastejuhla meni hienosti, vaikka Kalle ei nukahtanutkaan autoon (mutta nukahtikin kesken kasteen yhden vieraan syliin) ja Heikille tuli joku harmi kesken kasteen (mutta rauhoittui Anssin syliin). Kuvia ristiäisistä ei valitettavasti vielä ole, joten ette näe minkälainen hurmuri pieni kummipoikamme onkaan! Ai niin - vieraiden suosikki nimivaikkauksessa oli Kalle - syy tähän tosin se, että Vilho (Riston isoveli) vastasi utelijoille, että pikkuveljestä tulee Pikku-Kalle ;)

Äitienpäivänä kävin äitini kanssa pikavisiitillä Verkarannassa ja sitten koko porukalla - mukana siis meidän perheen lisäksi mummu ja ukki sekä Hannu ja Anna. Heikki oli taas melko levoton ja lounas meni juoksenteluksi ympäri Vapriikkia.

Viime viikonloppuna olimme jälleen Tampereella - tällä kertaa ohjelmassa lukion luokkakokous. Kalle syö edelleen pullosta tarvittaessa, mutta nyt hieman huonommin kuin ennen. No, kohtahan ne kiinteätkin jo alkaa, joten ei tästä varmaan ehdi ongelmaa tulla. Kiinteisiin vois kyllä kohta alkaa totuttelemaan - en tiedä onko se kasvava maidontarve vai tämä helle, joka on saanut Kallen vaatimaan maitobaaria tavallista useammin.

Viikonloppuna käytiin myös lastentapahtumassa Tampereen Pyynikillä. Siellä Heikki piti erityisesti paikalla olleesta poliisiautosta, johon sai kivuta kuskin paikalle. Hauskaa oli myös Peppi Pitkätossu, joka ohjasi jumppaa (jota Heikki ei kuitenkaan suostunut tekemään) sekä laivamatka Laukontorilta Pyynikille. Tampereen vierailun muita kohokohtia olivat pikkureissut isin tai mummun kanssa rattailla tai kävellen palolaitokselle kyttäämään lähtisikö paloautoja. Puolikin tuntia voi rauhassa odottaa paloautoja, vaikka muuten viiden sekunnin mittainen odotus on täysi mahdottomuus.

Heikki on ollut edelleen melko uhmakas. Anssilla on tapana laskea kolmeen - jos tietty asia ei yksi - kaksi suju Heikin toimesta, niin kolmosen jälkeen se tehdään sitten aikuisen ohjaamana. Tämä toimii melko hyvin ja Heikkikin on sen jo oppinut. Heikki kokeilee sitä välillä myös aikuisiin: "Yks kaks kolme, isi nouse ylös!". Sanavarastoon tulee koko ajan lisää kaikkia hassuja aikuismaisia sanoja, jotka tekevät puheesta välillä hullunkurisen kuuloista.

Tänään meillä oli vieraana päivällä viisi muuta äitiä ja yhdeksän lasta. Kun odottelimme aamulla vieraita ja samalla kuorrutin porkkanakakkua, niin Heikki kysyi teenkö isille kakkua. Koitin selittää, että isi on töissä ja vieraat tulevat syömään kakkua. Tämä ei kuitenkaan ihan mennyt perille ja varmaan hoitopaikassa taas jälleen kerran Heikki kertoo, että isillä oli synttärit... Vieraita/juhlat = synttärit, kakku = isille.

Tänään Heikki sai myös kesätukan. Muutama päivä on nyt hellesäässä hikoiltu ja paksu, käkkärä, pitkä tukka on melko hikinen aamusta iltaan. Nyt onkin sitten Heikin mittapuulla lyhyet hiukset! Tässä kuva heti parturin jälkeen, saa nähdä miten se tuosta muokkaantuu kun föönaus lasketutuu :)

Kallen päiväunet ovat olleet vähän kateissa, kun keli on niin kuuma. Rattaissa on kiva möllötellä silmät selällään, kun ei ole pipoa tai makuupussia. Maanantaina toista tuntia koitin nukutella parvekkeella ja pihalla, paikallaan ja liikkeessä ja eri rattaissa, välillä maitoa tankaten - tuloksetta. Tästä tuohtuneena lykkäsin Kallen pinnasänkyyn ja aloin imuroida, ajatuksena lähteä tämän jälkeen pidemmälle vaunulenkille. No, Kallepa nukahti parissa minuutissa imurin surinaan :)
Heikin päiväunissa ei juuri parannusta ole tapahtunut, paitsi lauantaina mummun kanssa meni kiltisti. Muuten nukahtamiseen menee yleensä ainakin tunti. Paitsi siis tietenkin hoitopaikassa, jossa päikkärit ei ole mikään ongelma. Niinkuin ei mikään muukaan.

Vappukekkereitä ja vaihtelevaa säätä

Heikin kolmas ja Kallen ensimmäinen vappu meni viileissä mutta leppoisissa merkeissä. Vappuaattona oli hoitopaikan vappujuhlat, jonne lähti hyväntuulinen pikkukarhu-Heikki. Sama asu, kuin puolitoista vuotta sitten Halloweenina pienillä tuunauksilla. Vappukekkerit olivat ilmeisesti mieleen, koska Heikki halusi keskustella niistä monta päivää niiden jälkeen.

Illalla oli toiset, vähän isommat, vappukekkerit meillä kotona. Vieraina oli kavereita lapsineen. Meteli ja touhu oli varmasti kovempi kun monen lapsettoman kaverin luona, mutta talo tyhjeni jo melko aikaisessa vaiheessa suurimmasta osasta vieraita. Anssi paistoi parvekkeella hampurilaisia ja hodareita ja jälkkäriksi oli jätskiä. Hyvää ja yksinkertaista. Ohjelmaa emme olleet järjestäneet, mutta vieraat olivat oma-aloitteisia. Henna, Sammeli ja Peppi (Sisu vesirokkoisena vaarin hoidossa) toivat piñatan, jota koittivat ensin hajoittaa lapset ikäjärjestyksessä, sitten aikuiset. Aika homma siinä oli, mutta lopulta saatiin marianne/rusina/purkka-sade!

Joukon juniorit Kalle ja Minea

Vappupäivänä Kalle heräsi puoli kuudelta, mutta kuukahti about siinä vaiheessa kun Heikki heräsi vähän ennen seitsemää. Tällä herätysajalla olis pitänyt ehtiä Ullikselle aika hyvissä ajoin, mutta perillä olimme kuitenkin vasta joskus puoliltapäivin. Keli ei ollut paras mahdollinen ja piknik hoidettiin pystybaarissa. Heikin parhaita kavereita oli Ami & karkit sekä Katri & suklaakakku, hyvänä kolmosenä äiti & munkit. Matka taittui näppärästi isän selässä ja turvallista ja lämmintä siellä oli muutenkin. Pikku powernapit sekä meno- että tulomatkalla.

Jos vappupäivä oli suhruinen niin sunnuntai 2.5. oli kauniimpi. Tässä Helena ja Kalle parvekkeella ottamassa aurinkoa. Tätä ennen on vaihdettu jo Audin renkaat - Hessun hartaasti odottama tapahtuma. Isi otti päiväunet parvekkeella, mikä oli maanantaina hoitoon mennessä kokenut pienen "rikkinäinen puhelin" -ilmiön. Hoitotäti kyseli "huolestuneena" meidän kotioloista, kun Heikki oli kertonut Anssin nukkuneen edellisyön parvekkeella ilman peittoa. Tyyny kuitenkin oli.
Hessun päiväunillemeno on jälleen palautunut mahdottoman hankalaksi. Sunnuntaina kaveri leikki huoneessaan 2 h, kunnes kävin vapauttamassa päiväunivelvollisuudesta.