Kesälomakuulumisia

Anssin neljän ja puolen viikon kesäloma on ohi ja arkeakin kaksi viikkoa takana. Loma meni mukavissa merkeissä, ensin kotona vauvaa ihmetellen ja vieraita vastaanottaen, jonka jälkeen lähdimme vauvan ensimmäiselle ulkomaanmatkalle Tukholmaan. Heikille tosin selvisi vasta palattuamme Helsinkiin, että käytiin Ruotsissa, vaikka Tukholmassa tiesikin käyneensä. No, mistä sitä olisi voinut tietää olevansa Ruotsissa, kun laivalla kaikki on suomeksi, terminaalista Djurgårdenille matkasimme Siljan vesibussilla suomenkielisin selostuksin, Vasa-museossa oppaina toimivat isä ja äiti, lounasseurana oli Jaakko, Kaija, Pauliina, Pekka, Emma, Karo ja Erling (olivat Tukholmassa purjeveneellä) ja paluumatka terminaalille taitettiin kävellen.



Seuraavaksi suuntasimme Kylmäkosken mökille pariksi yöksi ja siitä sitten vielä Tampereelle. Matkalla poikkesimme Toijalan veturimuseossa ja Tampereella tuli testattua uusi leikkipuisto Kalevassa. Takaisin Helsingissä käytiin auttelemassa mummia kännykän kanssa ja katselemassa hänen 90-vuotisjuhlistaan kuvia.



Viimeiset puolitoista viikkoa kesälomasta vietettiin Turussa ja saaristossa. Ensin Kaijan ja Jaakon kanssa purjeveneellä Espskärin kautta Uuteenkaupunkiin. Siellä bonuksena vierasvenesatamassa ollut leikkipuisto ja hieman kauempana ollut hieno leikkipuisto, jossa isoin näkemäni kiipeilyteline. Uudestakaupungista seilattiin Norrskataan, jossa oltiinkin sitten muutamia päiviä. Saaliina mustikoita, metsämansikoita, pari punkkia, soutuveneeseen asennettu moottori ja puuhastelusta iloisia poikia. Veneessä Kalle sai lisänimen härväinsinööri, hänestä on kehittynyt melkoinen puuhastelija ja veneellä on kaikenlaista mielenkiintoista nappia, painiketta, vipua ja vipstaakia mitä on kiva kokeilla.



Turkuun palattuamme lähdimme perheen kesken vielä moottoriveneellä päiväretkelle Kustaviin, Aidan ja Tuomaksen mökille. Vastatuulta oli sen verran, että jouduin käyttämään vauhdin suhteen veto-oikeuttani menomatkalla. Muu miehistö ei tuntunut olevan millänsäkään vaan yksi kerrallaan nukahti kyytiin.



Loman viimeisenä viikonloppuna oli Hirvensalossa perinteiset lastenjuhlat. Hauskaa oli kuten aikaisempinakin vuosina!



Mutta nyt on alkanut arki, Anssi töissä ja minä lasten kanssa kotona. Säät ovat vielä suosineet, ei kovin kuumaa mutta ei sateistakaan. Tällä viikolla alkoi Heikin kerhokin, kolmena päivänä viikossa. Kallekin olisi mielellään menossa, mutta sai luvan vasta tammikuussa tulla. Joka kerta silti pakataan hänellekin reppuun kerhotossut ja eväät :) Arkiaikataulutkin nyt kerhon alun myötä, ehdittiin kuin ehdittiinkin viemään Heikki kerhoon yhdeksäksi vaikka vielä viikko sitten vasta heräiltiin siihen aikaan.

Vauva on mallia melko rauhallinen kuten veljensäkin. Tosin ehkä alan olla immuuni vauvan pikku hätätiloille, koska mielesäni kaikki menee melko hyvin, mutta eräs neuvolantäti kyseli huolestuneena vauvan itkiessä neuvolassa että ainako hän itkee näin paljon (no kai itkee, kun herätetään kesken unien, riisutaan ja mittaillaan, eikä saa edes maitoa) ja kaverini jolla kuukauden vanhempi esikoisvauva ihmetteli meidän vauvan huutovolyymia. Pitäisiköhän sitä mennä kuulotutkimuksiin :)



Vauva on alkanut ymmärtää yön ja päivän erot ja mikäli ei vatsa vaivaa niin nukkuu joskus jopa 6-7 tunnin pätkän yöllä. Samoin nukkuu aamupäivällä/päivällä yhdet pitkät päiväunet, yleensä kun ollaan puistossa tai muualla reissussa ja saa pötköttää turvallisesa turvakaukalopesässä. Yleensä iltapäivät ja illat menee sitten vähän kitisevämmin, minitorkkuja nukkuen. Toisin kuin veljensä, minivauvaa häiritsee vatsan toiminta, öisinkin. Ei mitään koliikkia, mutta etupäässä äänekästä, äidin unet torpedoivaa öhinää, joskus äänekkäämpää isänkin herättävää. Meille onkin muodostuneet omat erikoisosaamiset - minä täytän vauvan vatsaa (aiheuttaen varmaankin niitä vatsavaivoja) ja Anssi roikottaa vauvaa erilaisissa asennoissa helpottaakseen vatsapörinöitä...



Ensimmäisen lomaviikon jälkeen käytiin Jaskan, Tiinan, Oton ja Kertun kanssa Buster Uljaksella retkellä Rövargrundetilla. Kaunis elokuun päivä oli mainio pikku retkelle, minä ja vauvakin ensimmäistä kertaa syntymän jälkeen pikkuveneellä. Kuvassa poikien lorutuokio. Toinen kuva WeeGee-talon pihalla olevasta Futuro-talosta, jota käytiin poikien, Annin ja Väinö-vauvan kanssa ihmettelemässä.



Tänä viikonloppuna käytiin Norrskatassa ja pojat ja Anssi tekivät Topperilla retken. Kalle tosin totesi heti kättelyssä että "minua peloittaa" ja tuli pois, samoin kävi edellisellä kerralla perämoottoriveneen kanssa.

Pikkusisko!

Meille syntyi kolmas lapsi, Heikin ja Kallen pikkusisko reilu viikko sitten tiistaina 3.7.2012. Minivauva syntyi reilu viikko lasketun ajan jälkeen, 41+2, veljiensä tapaan (Heikki 41+0 ja Kalle 41+4). Supistelut alkoivat heti tiistaiaamuna, mutta päivän mittaan välillä aina hävisivät, joten emme pitäneet kiirettä sairaalaan lähdön kanssa. Illalla kuitenkin, vähän sen jälkeen kun mummu oli varmuuden vuoksi hälyytetty lastenvahdiksi, minulta meni lapsivedet ja siitäkös supistukset kiihtyivät. Kun havaitsin että vajaan 10 min suihkun aikana supistuksia oli tullut neljät, niin ilmoitin Anssille että nyt lähdetään ja vähän äkkiä. Matkaa sairaalaan ei onneksi ollut kuin reilu 15 min, ja koko tämän ajan supistuksia tuli käytännössä koko ajan. No, sairaalassa ei sitten mennytkään kuin 45 min sisäänkirjauksesta, kun meillä oli terve, ihana tyttövauva! Nuo 45 min olivat kyllä aika tuskalliset, ilokaasua lukuunottamatta mitään kivunlievitystä ei ehditty antaa. Lopputulos jälleen taas palkitsi!

Heikin ja Kallen pikkusiskolla, "minivauvalla", painoa oli syntyessään 4150 g ja pituutta 52 cm - meidän vauvoista siis pienin. Vauva syntyi 3.7. klo 22.14 - ei siis ihan malttanut odottaa isomumminsa 90-vuotispäivään, joka olisi ollut vain vajaan kahden tunnin päässä! Intensiivisen synnytyksen jälkeen saimme levähtää vielä synnytyssalissa pienellä iltapalalla ennen kuin siirryin vauvan kanssa synnyttäneiden osastolle keskellä yötä ja Anssi lähti kotiin. Sairaalassa vietimme vain reilu 1,5 vuorokautta ja pääsimme kotiin torstaina iltapäivällä. Sairaalassa vauvaa kävi katsomassa Anssin ja poikien lisäksi myös Kaija ja Jaakko. Heikki ihmetteli kun vauva vaan nukkui eikä avannut silmiäänkään.

Kotiinpääsyn jälkeen meillä onkin käynyt aika mukavasti vieraita. Karo ja Erling, Henna, Sammeli, Peppi, Sisu ja Elo, Katri, Tuomas, Vilho ja Risto, Hanna, Heikki ja Iida, Pauliina, Pekka ja Emma, Lauttasaaren mummi, Olli ja Maria, Teppo, Nina, Eevi ja Vilho, sekä Jenni, Antti ja Silja. Pojilla on siis ollut paljon leikkiseuraa!

Viikon ikäisenä käytiin ensimmäistä kertaa tytön kanssa neuvolassakin, ja hienosti oli jo ylittänyt syntymäpainonsa. Saa nähdä kasvaako tyttö samanlaista vauhtia kuin veljensä. Maitoa ainakin tuntuisi tulevan riittävästi. Tyttö nukkuu edelleen lähes vuorokauden ympäri, eikä ihan vielä ymmärrä eroa yön ja päivän välillä. Patri yötä on mennyt ihan mukavasti, 3-4 h unipätkillä, mutta toisina öinä vuorokauden tankkaushuiput osuvat juuri yöaikaan, mikä on äidille melko rankkaa. Vauvan ensimmäiset ulkomaanmatkatkin on nyt varattu - tänään lähdetään lyhyelle visiitille Tukholmaan ja syyskuun puolivälissä Italiaan. Italian matkaa varten tarvittaisiin passi, ja passia varten nimi!
Anssi ja pojat tutustuivat merivoimien aluksiin Katajanokalla Merivoimien vuosipäivänä. Molemmat pojat ovat aikamoisia kiipeilijöitä - tässä testauksessa lähikoulun pihan yksi kiipeilyteline.

Tässä taitaa olla viimeisin otos mahasta, 41+0, veneretkellä Kirkkonummella.

Merellinen juhannus kaupungissa

Juhannusaatonaattona mennessäni ruokaostoksille soitin vielä Anssille varmistaakseni että meinataanko ihan oikeasti olla juhannus Espoossa keskenämme. Asian vahvistuttua kävin ostamassa sitten tuttuun tapaan juhannusmurkinaa, nyt se tosin riitti vielä seuraavaan viikkoon pitkälle, kun juhannusta tosiaan vietettiin kotona omalla porukalla eikä mökillä kaukana kaupoista isolla porukalla. Juhannus sujui joka tapauksessa oikein hyvin, eikä vauvakaan ilmoitellut pahemmin itsestään. Juhannusaattona oli kaunis päivä ja söimme aurinkoparvekkeellamme aamiaisen, jonka jälkeen tehtiin pieniä ulkohommia, grillin ja parvekkeen pesua, kansituolin korjausyritys, lasten ulkouima-altaan paikkailua ja täyttöä. Sitten suunnattiin Uljas Busterin kanssa vesille, ensimmäisenä määränpäänä Suomenlinna. Siellä oli vierasvenesatama täynnä veneitä mutta Uljas parkkeerattiin tuttuun tapaan kivirannalle. Käveltiin Kustaanmiekkaan ja syötiin lounaaksi pizzat. Keli oli mitä kaunein. Matka jatkui veneen pohjalle nukahtaneiden poikien kanssa Espooseen, Torra Lövön saarelle, siellä vähän saaren kiertelyä ja makkaranpaistoa. Illalla kävimme vielä pyörähtämässä Seurasaaren edessä tarkistamassa kokot ja muut paikalle saapuneet veneet. Kotona oltiin vasta puoli yhdentoista maissa.

Juhannuspäivän sää ei ollut yhtä hehkeä, mutta säätä uhmaten lähdimme Amin ja Tomin kanssa lounasretkelle Uljas Busterilla Rövaren-saarelle Espooseen. Paikka valikoitui kohtuullisen merimatkan ja katetun grillikatoksen ansiosta, ja valintakriteerit osoittautuivat hyväksi sillä melko pian päästyämme perille alkoi sade, joka ei tainnut loppua koko päivänä. Illalla saunoimme vielä meillä kotona ja söimme yhdessä Amin ja Tomin kanssa. Mukava päivä tämäkin, kelistä huolimatta! Sunnuntaina oli sitten laskettu aika, mutta ei kuulunut vauvaa - eikä vielä tänäänkään vaikka lasketusta ajasta ollaan menty jo kuusi päivää ohi. Muutamana iltana on jotain merkkejä lähestyvästä synnytyksestä tullut, mutta ei mitään kovin hälyyttävää vielä. Odottavan aika on pitkä. Neuvolassa kysyttiin, onko ollut jotain pesänrakennusviettiä. En nyt tiedä siitä vietistä, mutta kyllä sitä onneksi on saanut jotain aikaiseksi kun ei mene kaiket päivät töissä. Keittiön kaapeista olen useimmat siivonnut tällä viikolla ja jonkun verran olen viime viikkoina myös ommellut. Tässä joitain tuotoksia.
Sinipallollisesta kankaasta tein itselle ensin kesämekon, mutta en ole sitä edes mahan takia vielä kokeillut. Jämäpaloista syntyi sitten vauvalle kesämekko ja -pöksyt, näissä varmaan vähintään viisinkertainen väkerrys omaan simppeliin kesämekkooni verrattuna... Vihreä Marimekon kangas kangasröykkiöstäni löytynyt, juuri tämänkokoinen pala. Malli kopioitu alelaarista löytämästäni pienesta KappAhlin mekosta.

Keskeneräinen ruokalappu tuli viimeisteltyä, ja tällaisia työkaluvöitä on tullut tehtyä jo kolmet, joista yhdet poikien käytössä, muut löytynevät muiden lasten synttäri- tai joulupaketeista joskus, jos vielä löytyvät silloin kaapeista :)

Kaverin kesäkuun ensimmäisinä päivinä syntyneelle pojalle tein kangasvarastoistani löytyvistä paloista unirievun, puolipotkarit ja pipon. Pipoja syntyi muutama muukin, nämä tosin eivät mahdu meidän poikien jättimäisiin päihin. Tuli tässä aiemmin toisia (kuvaamattomia) pipoja tehdessäni huomattua että meidän 2- ja 4-vuotiailla pojilla on molemmilla isommat päät kuin >20-vuotialla lastenhoitajalla...

Heikillä päällä joskus syksyllä tai talvella tekemäni college-paita, tehty minun vanhasta college-takista. Ihan kivan näköinen, vaikka nuo tikkaukset onkin ihan vinkurat :)

Muutama viikko sitten iski ihmeellinen virkkausinspiraatio, ja virkkasin kuvassa näkyviä palloja viisi kappaletta jämälangoista (ja vähän mummunkin jämälangoista), ja viimeisistä pätkistä vielä pienen vauvanuken peiton. Yksi pallo on jo käytössä, muut pitäisi jemmata lahjatarkoituksiin.

Vauvan odottelua ja kesäpuuhia

Äitiysvapaan alku on mennyt leppoisasti vaihtelevissa kesäkeleissä. Vapaata takana jo yli normaalikesäloman verran, mutta vauva ei näytä mitään syntymisen merkkejä. Jorvissa olen käynyt nyt kaksi kertaa painokontrollissa, kun Kalle oli yllättäen niin iso syntyessään (5045 g). Tämä vauva ei ainakaan näyttäisi kovin suurelta, mutta ainahan nämä ovat arvioita. Oma olo tosin tukee ennustetta, voin yllättävän hyvin vaikka viikkoja on nyt 39+3. Laskettu aika siis juhannussunnuntaina, muutaman päivän päästä.

Poikien seurana on ollut vielä nyt pääasiassa aamupäivisin lastenhoitajamme, joka on töissä vielä noin vauvan syntymään asti. Olen sillä aikaa valmistellut taloa taas vauvavaiheeseen (eli raivannut tilaa vaatteille, hoitopäydille jne sekä pessyt rattaita, kasaillut kantokoppia ja keräillyt lainassa olevia tavaroita takaisin meille), hoitanut juoksevia asioita ja koittanut välillä vähän lepäilläkin. Joinain päivinä olen ollut poikien kanssa kolmistaan, silloin ohjelmassa mm. Pelle Kaija Pum -orkesterin keikka Lintuvaarassa, Heikin neljä päivää kestänyt jalkapallokoulu sekä kyläilyä. Kesällä on kaikki helpompaa, kun pukemista on vähemmän, pihalla enemmän tekemistä ja koko ajan on valoisaa. Pojat viihtyvät keskenään meidänkin pihalla, välillä kaksistaan, välillä naapuruston lasten kanssa leikkien. Huvittavaa seurata kun pihalla leikitään meidän perhettä, koululaistyttö on äiti (kulkee rattaiden kanssa, pallo paidan alla), Heikki on isä, ja Kalle ja koululaistytön veli ovat lapsia.

Heikki osallistui kesäkuun alussa Espoon Tikan jalkapallokouluun, joka järjestettiin Kaitaan kentällä, reilun kilometrin päässä meiltä (yläkoulun/lukion urheilukentällä). Jalkapallokouluun oli ilmoittautunut noin 90 4-12 -vuotiasta lasta, joten meno oli melkoinen ja Heikille ehkä hieman liikaa. Lapset oli toki iän mukaan jaettu pieniin ryhmiin, mutta uusien ihmisten ja asioiden jännitys ylitti päivien aikana moneen kertaan kiinnostuksen jalkapalloharjoituksiin. Kallen kanssa oltiin Heikin tukena koko jalkapallokoulun ajan, ja Heikki osallistui ehkä puoleen harjoituksista - niistä kyllä silloin nauttien.

Kesäkuun alussa käytiin Tampereella viikonloppuvierailulla ja lauantai vietetiin Särkänniemessä, etupäässä Angry Bird Landissa. Heikki kävi Anssin kanssa jo muutamassa isommassakin laitteessa, mutta Kalle tyytyi hyvin kohtaloonsa eli pikkuisten laitteisiin. Meillä oli tosin aivan eri käsitys siitä, mitkä laitteet menivät kovaa ja mitkä eivät. Kallen ylivoimaiseksi suosikiksi nousi varsinainen Angry Birds -laite, jossa hän kävin mummun kanssa viisi kertaa. Inhokki oli lasten merirosvolaiva, jossa käynnin jälkeen meinasi tulla stoppi mennä enää mihinkään laitteeseen. Poikien yhteinen suosikki oli rauhallinen Taikajoki, mutta Heikin ykköslaitteeksi nousi viimeisenä kokeiltu Majakka.

Veneretkeilyä ollaan myös jatkettu, viikonloppuna kesäisissä keleissä testattiin kuinka kaksi lapsiperhettä mahtuu Uljas-Busteriin, ja ihan hyvin mahtui! Pojilla oli hyvät leikit keskenään kallioilla ja lounaaksi syötiin tuttuun tapaan makkaraa. Veikkauksia siitä koska kesän makkarakiintiö täyttyy? Vaikka itsekin tykkään makkarasta, niin veikkaan että mulla se raja ylittyy paljon ennen kuin perheen miesväellä...

Varsinkin viime päivinä myös pojat ovat alkaneet odottaa vauvaa. Kalle kysyy vähän väliä "syntyykö vauva?" ja Heikin leikeissä on enemmän koti- ja synnytysjuttuja kuin koskaan ennen. Olemme katselleet nyt myös Heikin ja Kallen vauvakuviakin. Kallen on vaikea ymmärtää että kuvissa oleva pieni poika jolla on hänen vaatteet päällään, ei olekaan Kalle vaan Heikki. Heikille jäi mieleen kuva, jossa hän ehkä yhden päivän ikäisenä makaa Anssin päällä Jorvissa ja Anssilla on kovin onnellinen ilme, ja kuvaa katsoessamme kerroin kuinka onnellisia isä ja äiti olivat kun Heikki syntyi. Päiväunille mennessä Heikki oli tuhertanut itkua hoitajalle ja selittänyt jotain synnytyksestä, mutta hoitaja ei ollut saanut selvää mikä oli itkun syynä. Päiväunien jälkeen kyselin että mikä harmi oli tullut (luonnollisesti oletimme että tämä liittyisi tulevaan synnytykseen) ja Heikki kertoi ajatelleensa että hän ihmettelee miksi on välillä meille niin tuhma vaikka isi ja äiti on olleet niin iloisia kun hän on syntynyt, selkeästi hän oli asiaa pitkään ajatellut ja tullut surulliseksi. Kieltämättä Heikillä on ollut joku hankalampi vaihe tässä viimeaikoina, vaikea sanoa onko Kallen uhma tarttunut vai mikä on syy, mutta joka tapauksessa koitin rauhoitella poikaa kertomalla että edelleen ollaan kiukutteluista huolimatta erittäin onnellisia siitä että hän on syntynyt. Pienessä päässä isoja ajatuksia!