Rusina- ja juustohiiri lumileikeissä

Edellisviikonlopun älynväläyksiä oli Heikin persous rusinoille. Tämän oivalluksen jälkeen pienen pieni rusinapurkki onkin pelastanut monta ... hmmm ... shoppailureissua :) Varsinkin Anssi on lumoutunut siitä, kuinka Hessu pienillä sormillaan kaivaa rusinoita askista ja herkuttelee niillä.

Rusinoiden lisäksi Hessulla on havaittu toinen suuri kiusaus - juusto! Jos juusto tulee jääkaapista ulos Heikin hereilläollessa, hän vaistoaa sen jotenkin ja huuto ei lakkaa ennen kuin pääsee juusto-osingolle. Enon painajainen :)

Anssi on ollut viime päivät lumoutunut myös uudesta puhelimestaan ja ikuistin sillä Heikistä maanantaina nämä pätkät, joissa kodin pikku apuri puuhastelee pesuhuoneessa ja sen ulkopuolella.

Viime päivät onkin nautittu talvisista keleistä. Aluksi Heikki oli ihastunut lumeen vain ikkunan läpi - ulkona ei huvittanut olla lainkaan. Tiistaina puistossa Heikki kuitenkin huomasi, että pulkkailu ei ollut vain äidin täyshölmö idea, vaan muut lapset näyttivät pitävän siitä. Ja näin Heikkikin suostui pulkkaan hetkeksi ja tänään keskiviikkona jo ihan viihtyi siinä!

Omalla pihalla pulkassa illansuussa.

Tiistaina Latokasken asukaspuistossa, Lauran ottamia kuvia.

Latokaskessa ja kotona uusi äidin ompelema hieno takki päällä!

Kaa kaa kaa

Heikin kävely sujuu jo aika hienosti (sisällä), mutta puheesta ei ota edelleenkään juuri mitään tolkkua. "Lamppu" on täysin unohdettu, "äitiä" käytetään silloin tällöin ja "anna anna anna" on aika tiiviissä käytössä. Kaiken lopun kommunikaation Heikki hoitaa joko huutamalla tai sanomalla "kaa kaa kaa" eri äänen painoilla ja sävyillä. Helppoa...

Heikin hiukset on viime aikoina ottaneet kasvuspurtin ja lähipiiri alkaa ehdotella jo ensimmäistä parturikäyntiä. Heikkiä on viime aikoina luultu myös muutaman kerran tytöksi - lieneekö syynä pidentyvät kiharat...

Heikki alkaa päästä mukaan jo vähän isompien lasten leikkeihin. Edellisviikonloppuna olimme pikavisiitillä Norrskatassa ja viikonloppua meidän kanssamme olivat viettämässä Ville, Tiia ja kohta neljävuotiaat Ida ja Sara. Tytöillä oli tietenkin jo tosi hienot leikit, mutta Heikki viihtyi kyllä hyvin menossa. Myös tänä viikonloppuna lauantai-iltana kun kävimme Hennan, Sammelin ja Pepin luona Peppi ja Heikki oikeastaan ensimmäistä kertaa leikkivät yhdessä. Ainakin välillä. Lähinnä Peppi touhusi jotain ja Heikki yritti pysyä perässä.

Perjantaina olimme juhlistamassa kymmenen vuotta sitten järjestämiämme Sikajuhlia Otaniemessä. Juhlinnan mahdollisti Tampereelta Espooseen Heikkiä hoitamaan tullut Sirpa-mummu. Heikki tunnistaa mummun jo hyvin, vaikkemme niin usein näekään. Äidille ja isälle vilkutettiin mummun sylistä iloisesti lähdön hetkellä. Heikki oli muutenkin käyttäytynyt mallikkaasti - paljon paremmin kuin arkipäiväisesti äidille... Esimerkiksi vaipan vaihto hoitoalustalla ei ole sujunut minulta enää aikoihin, mutta mummun kanssa se oli ihan OK.

Lauantaina kävimme Anssin sisarusten (avec) kanssa syömässä Toscaninissa Bulevardilla. Oli hauska tapaaminen ja ruokakin oli hyvää. Heikki villitsi varsinkin Pauliinan ja Karoliinan melko yksinkertaiseen "seuraa johtajaa" -leikkiin. Leikki meni niin, että Heikki laittoi kädet pään päälle ja sitten piti muidenkin tehdä niin. Pään päältä kädet siirtyivät takaraivolle ja sieltä sitten pois. Leikki toimii myös kääntäen - joku laittaa ensin kädet pään päälle ja Heikki tekee perässä. Halpaa huvia :)

Hoitopaikasta ei ole vielä(kään) kuulunut mitään! Marraskuu alkaa lähetä loppuaan ja jännitys tiivistyy...

Kävelevän Heikin kantapöytä

Viime postauksen jälkeen meni noin 15 min ja Heikki pisti kävelyvaihteen päälle. Nyt siis matka taittuu ensisijaisesti kävellen ja vasta toissijaisesti kontaten. Ulkonakin kävely onnistuu, mutta ei niin hyvin kuin sisällä - jos jätän Heikin pihalle seisomaan ja kävelen itse autolle, hän tulee perässä vain muutaman askeleen ja sitten jää huutamaan äitiä kantamaan loppumatkan. Myös seisominen on jämäköitynyt huomattavasti ja Heikki osaa nousta seisomaan ilman tukea. Tämä taito tuli opittua puolitoista viikkoa sitten Tampereella mummun kanssa.

Eilen Heikki kävi taas isänsä kanssa syömässä Kalastajatorpalla. Siitä on tullut Heikin ja Anssin vakiopaikka silloin, kun minä olen jossain muualla. Heikin ensimmäinen Kalastajatorppa-vierailu (tammikuu 2008) onkin dokumentoitu jo blogissa aiemmin. Vierailuja kyseiseen ravintolaan on kertynyt jo sen verran useita, että eilen Heikin ja Anssin tullessa sisään tarjoilija oli kysynyt, että otatteko saman pöydän kuin ennen! :o

Kielletyn kolmion kiertäjä

Arkipäivinä koitan minimoida aikaa, jolloin kotona sisällä ovat vain minä ja Heikki. Tämä aika nimittäin kuluu Heikin kiertäessä kiellettyä kolmiota ja minun karjuessa "EI EI EI" joka väliin. Kiellettyyn kolmioon kuuluvat stereot/TV, vessanpönttö ja kukka. Heikki käy painamassa stereoiden jokaista nappia ja vääntää napeista sekä rämppää telkkaria päälle ja pois päältä. Vessanpöntössä on kiva uittaa joko pelkkiä käsiä tai tiputella sinne suihkukaapista ryöstettyjä purnukoita. Kukkaan on kiva kaivaa kädet ja heitellä multaa ympäriinsä. Lukuisia muita keppostelupaikkoja löytyy toki, mutta nämä kolme on tällä hetkellä äidin ärsytyslistan kärjessä. Pitäisi siis päästä eroon näistä ärsykelähteistä: kukan voisi nostaa jonnekin ylemmäs - se on helppo nakki. Kylppärin ja vessan ovet voisi muistaa pitää kiinni, mutta kun ei aina muista ja toisaalta puolet päivästä vietän joka tapauksessa kylppärissä vaihtamassa vaippoja ja pesemässä pyykkiä. Stereot/TV sen sijaan on hankalampi tapaus. Olen miettinyt jo kaikenlaisia estevirityksiä, mutta ei vielä mitään toteuttamiskelpoista ole tullut mieleen - vinkkejä, anyone? Jonkinlainen iso pleksilaatikko olisi näppärä - sinne voisi sujauttaa sekä viritinvahvistimen ja DVD/CD-soittimen. Mistähän sellaisen saisi?

Kun kotona emme viitsi kaksistaan juuri olla, niin vietämme päiviä Latokasken asukaspuistossa ja sisätiloissa, Soukan asukaspuistossa, seurakunnan perhekerhossa, omalla pihalla ja shoppaillen.

Tällä viikolla aloitin uudella "innolla" Heikin kouluttamisen sisäpäiväuninukkujaksi. Kolmena päivänä Heikki on nyt nukkunut sisällä, ja paremmalla menestyksellä kuin ehdin pelätä - edelliset kokeilut kun eivät kovin onnistuneita olleet. Ensimmäisenä päivänä meni 20 min nukuttamiseen, sitten puoli tuntia unia ja uusi 15 min nukuttamista, jonka jälkeen vielä tunnin unet. Jälkimmäiset kaksi kertaa meni helpommin, ja toisella kertaa Heikki nukkui jopa 2 h unet. Päivähoitoa ajatellen nukkumaanmeno on vielä melkoista meteliä, mutta eiköhän siitäkin ehditä poisoppia reilun kuukauden aikana vielä. Päivähoitopaikasta sen sijaan ei ole vielä tietoa, marraskuun aikana lupasivat sellaisen ilmoittaa.

Heikki kävelee joka päivä paremmin kuin edellisenä. Nyt hän kävelee jo vapaaehtoisesti eli siis äidin/isän ei tarvitse houkutella liikkeelle. Varsinkin leikkiessä hän saattaa kävellä varmaan ihan huomaamattaan. Pitkät matkat sekä nopeutta vaativa eteneminen sujuu kuitenkin vielä parhaiten kontaten.

Tämän viikonlopun vietämmekin kotosalla. Tänään on siivottu ja sellainenkin ihme on tapahtunut että aamupäivällä Heikki ja Anssi leikkivät hiekkalaatikolla :)

Melkein kävelevä, sikeästi nukkuva, kapriksia syövä pieni karhu

Heikin kävelyssä alkaa olla läpimurtohetket lähellä. Nyt Heikki suostuu jo kävelemään useita askelia hieman kauempaa sijaitsevaa kohdetta, kuten äitiä, isiä tai kävelykärryä, kohden, ja on tästä hyvin innoissaan. Vielä hän ei kuitenkaan itse leikkiessään lähde kävelemään. Konttaaminen on edelleen paras, varmin ja nopein etenemismuoto. Tässä vähän videopätkää tiistai-illalta:

Eilen kävimme Latokasken asukaspuistossa leikkimässä aamupäivällä ja siellä oli naamiaiset. Olin naamiaisista kuullut edellisenä päivänä, joten näppäränä äitinä värkkäsin Heikille naamiaisasun Täydellisten naisten mainoskatkoilla maanantai-iltana. Pikku tuunauksella Heikistä tuli söpö pieni karhu. Asuun kuului Heikin ruskea verkkariasu, ruskeat sukat sekä äidin värkkäämä korvallinen kypärämyssy. Ei raukalla varmaan ollut itsellä mitään havaintoa tästä hienosta asusta, mutta se meni toisiin lapsiin ihan läpi - jotkut kävivät silittelemässä Heikin päätä ja hämmästyivät kun nallekarhu lähti konttaamaan :)

Kypärämyssystä on alkanut tulla aikamoinen hitti. Heikillä niitä on kaksi ja olen tehnyt lahjaksi ja tuliaisiksi kaverien lapsille muutaman - niin lahjaksi kuin tilaustyönä. Kanadaan lähetin myös Joannen lapselle Serenalle sellaisen 1-v lahjaksi, ja sieltä tuli tällä viikolla kiitokset sekä tilaus lisämyssyistä kaverien lapsille :) Ja näin samasta kaavasta siis tuli näppärästi myös naamiaispäähine. Pitäisiköhän kuitenkin jäädä pidemmpäksi aikaa kotiin ja pistää kunnon myssytehdas pyörimään :) Juuei kuitenkaan...

Heikki on viettänyt Pinja-ystävänsä kanssa viime aikoina paljon aikaa: perjantaina Heikki oli Pinjan luona muutaman tunnin hoidossa, sunnuntaina Pinja vastaavasti oli meillä muutaman tunnin ja maanantaina olikin perinteiset (tosin viimeiset!) treffit Pinjan kanssa. Näiltä treffeiltä lähtiessämme Pinja oli sanonut ensimmäisen kerran "Heikki" ja toistellut sitä illalla. Varmaan raukka ihmetteli miten se Hessu ei nyt jäänytkään koko illaksi leikkimään, kuten muina iltoina!

Eilen söimme kotona lihafondueta sen kunniaksi että olimme kaikki kotona. Heikki viihtyi hyvin pöydässä vaikka ei kovin paljon sapuskoistamme innostunut. Paitsi sitten, kun Anssi antoi Heikille ihan vitsinä yhden kapriksen. Oletus oli, että ärtsyn makuinen kapris tulee heti irvistyksen kanssa palautuksena takaisin. Mutta, kuten jo arvasitte, näin ei käynytkään vaan kaprikset osoittautuivat suureksi herkuksi. Ja näin isä ja poika söivät loppupurkin kapriksia, toinen toiselle syöttäen :)

Tänään kävimme hakemassa puistosta sinne unohtuneet kengät, ja vähän leikkimässäkin ulkona, kunnes lähdimme kotiin. Kotimatkalla oli tarkoitus käydä nopeasti lähikaupassa. Heikki kuitenkin yllättäen nukahti autoon - siis ennen lounasta, yhdentoista aikaan. Ajattelin, että kyllä se siitä herää kun siirrän auton turvaistuimesta ostoskärryihin - ja hyvä että herääkin, kun pitäisi ehtiä vielä kotiin lounaalle. Vähän Heikki raotti silmiään, mutta jatkoi uniaan ostoskärryissä - ja huvitti tällä toiminnallaan kaikkia kaupan muita asiakkaita. Unet jatkuivat, vaikka nostin hänet takaisin auton turvaistuimeen ja kotona siitä vielä rattaisiin. Voi kun itselläkin olisi tuollaiset unenlahjat! Nyt se pieni karhu on nukkunut 2 h, kohta varmaan herää todella nälkäisenä... (ja niin heräsikin ja hyvin maistui äidin unien aikana tekemä inkivääri-broilerikeitto!)

Perinteinen syyskulttuurimatka Prahaan

Syksy koitti ja taas tuli aika perinteisen syyskulttuurimatkan. Viime syksynä perinteestä hieman taivuttiin ja matka järjestettiin vasta tammikuussa, mutta tämä pieni poikkeus vain vahvistaa säännön ja näin pääsimme jo viidennelle syyskulttuurimatkalle kolmen perheen voimin. Matka suuntautui tänä vuonna Prahaan.

Matkaan lähdimme torstai-iltana Czech Airlinesin suoralla lennolla. Saimme paikat lähekkäin ja kaikille lapsille oli oma paikka - matka sujui mukavasti. Perillä hyppäsimme tila-autoon, jonne - ihme kyllä - mahtui meidän ja tavaravuoremme lisäksi vielä kaksi muutakin asiakasta. Asuntomme löytäminen oli hieman haasteellista, mutta perille saavuimme suunnilleen samaan aikaan kuin työmatkalta suoraan tullut Jaska. Interhoman kautta varaamamme asunto osoittautui loistavaksi - kolme makuuhuonetta, kaksi kylppäriä, iso avokeittiö-olohuone-ruokahuone-tila sekä "lounge-tila", jossa piano ja takka.

Perjantaina lähdimme tutustumaan kaupunkiin. Kävelimme ohi Prahan linnan, pitkin Kaarlensiltaa vanhaan kaupunkiin. Kaikkialla rakennukset olivat vanhoja, kauniita ja hyvässä kunnossa. Lounaan jälkeen lapset nukahtivat rattaisiin ja jatkoimme vanhaan kaupunkiin tutustumista, mm. astologiseen kelloon. Illalla kävimme asunnon lähellä olevassa ravintolassa syömässä ja ilta jatkui asunnolla lasten mentyä nukkumaan.

Kuvissa Anssi ja Heikki Kaarlensillalla ihailemassa Vltavaa, sekä seurueemme nukkuvine lapsineen vanhassa kaupungissa.

Lauantaina tutustuimme Prahan linnan alueeseen ja söimme lounasta linnan alueella olevan viinitarhan keskellä, terassilla josta oli hienot maisemat Prahan kaupunkiin. Ei hullumpi tapa viettää lokakuista lauantaipäivää! Kuten kuvastakin näkyy, Heikkikin on nyt päässyt ravintolaruuan makuun - hän söi jokaisen lounaan ja iltaruuan ravintolaruokaa reippaasti!

Lauantaina iltapäivällä osa seurueesta kävi vielä tutustumassa linnan katedraaliin.

Kuvissa isompien lasten jumppahetki ja Heikki Prahan yllä.

Sunnuntaina kipusimme aamupäivällä Petřínin kukkulalle ja siellä Petřínská rozhledna -näkötorniin. Näkötorni muistuttaa Eiffelin tornia, ei ole yhtä korkea, mutta koska sijaitsee kukkulalla sieltä on erinomaiset maisemat!

Iltapäivällä lähdimme sitten paluumatkalle kohti Suomea, sekin matka - kuten koko reissu - meni erinomaisen hyvin!

Sadas blogimerkintä!

Huomasin juuri, että tämä blogimerkintä on tässä blogissa jo sadas!

Kahtena edellisenä viikonloppuna olemme olleet Turussa. Ensin oli Ollin ja Marian perhetuparit, joissa olimme koko perheen voimin. Heikin illan kohokohtia olivat myöskin vieraana ollut koira sekä herkuttelu. Lauantaina Anssi ja minä lähdimme pääkaupunkiseudulle rapujuhlimaan ja Heikki jäi Turkuun hoitoon. Hoito oli sujunut hyvin ja paluumatka kotiin meni osin haasteellisissa tunnelmissa Karon ja Erlingin kanssa. Viime viikonloppuna kävimme Norrskatassa ja sinne matka taittui Turusta moottoriveneellä. Se kyyti voittikin automatkailun Heikin mielestä mennen tullen - Heikki istui molemmat matkat rauhallisena Jaakon sylissä ratin takana.

Ollin ja Marian tupareissa herkuttelemassa ja paluumatkan alkua odotellessa:

Tässä Heikki ohjaa Targaa:

Sunnuntaina Turussa tehtiin vähän pihatöitä ja Heikki ihastui kottikärryihin.

Viime yönä tapahtui jotain hassua - Heikki nauraa käkätti unissaan! Ties mistä näki unta, mutta taisi olla aika hauskaa :) Itsekin muistin tällä viikolla yhden hauskan, jo jonkin aikaa sitten tapahtuneen, hämmästelyn. Tuli eräissä juhlissa puheeksi, että esimerkiksi Espanjassa voi ihan hyvin jonkun nimi olla Jesus, esim. Jesus Maria, mutta Suomessa vastaava nimiehdotus ei taitaisi mennä läpi. Tätä yksi seurueen espanjankielinen ulkomaalaisjäsen ihmetteli ääneen - mikä tähän on syynä, ja hei - eikös teidän lapsen nimi ole Jeesus? Ilmeeni oli varmaan melkoinen, kun änkytin että ei, ei meidän lapsen nimi ole Jeesus, hän on Heikki! Mistä ihmeestä joku voi saada päähänsä, että olisimme antaneet lapsellemme nimeksi Jeesus?? Seuraavana päivänä tajusin - Heikin lempinimihän on Hessu ja se ehkä erehdyttävästi muistuttaa espanjan Jésus-nimen ääntämistä - "hesu"!

Kävely- tai puhetaidoissa ei ole tapahtunut merkittävää edistymistä. Viikon "sanat" ovat "änni" ja "puttaa" - mitä ne sitten tarkoittavatkaan. Nyt Heikki välillä seisoo jo vapaaehtoisesti, mutta siis ehkä kerran päivässä. Ja tänään uimahallissa tuli ehkä hienoimmat kaksi askelta ever :)

Huomenna torstaina lähdetäänkin perinteiselle syksyn kulttuurimatkalle - määränpäänä Praha!