Kalle kiipeilijä 1v

Kallen ensimmäistä syntymäpäivää juhlittiin kaksipäiväisesti pari päivää varsinaisen merkkipäivän jälkeen. Ensimmäisenä päivänä vieraina oli kavereita perheineen ja sunnuntaina sitten sukulaisia. Juhlavieras oli iloinen ja herkutteli kakulla sekä muiden lautaselta napsituilla herkuilla (hörppäsi Heikin limsaakin, kun silmä vältti...).

Vaikka Kalle ei mikään varsinainen rämäpää olekaan, niin selvästi vilkkaampi (ja äänekkäämpi) tapaus kuin isoveljensä. Kalle ei nouse itse seisomaan, mutta kun hänet asettaa seisomaan ja toteaa "Kalle seisoo" niin hän kyllä osaa seistä ilman tukea. Ja osaa myös tulla hallitusti alas, eli siinä mielessä Heikin jalanjäljissä mennään. Mutta se, missä Kalle poikkeaa Heikistä, on kiipeily ja istuminen. Heikkihän oli supertyytyväinen istuja. Kalle sen sijaan ei juurikaan istu noin niinkuin perinteisesti. Jos ei konttaa niin istuu jalkojensa päällä. Ja pinnatuolista, Tripp Trappista, meinaa nykyään karata harva se päivä - en edes tiennyt että se on suunnilleen mahdollista, varsinkaan tämänkokoiselle taapertajalle. Heikki ei vastaavaa temppua tehnyt koskaan, mutta Kallen kohdalla pitänee varmaan toimia niin, että kaari lähtee kohta irti. Tällä viikolla hän keksi myös, että Heikin Tripp Trappiin (korkeaan lastentuoliin ilman sitä kaarta) voi kiivetä ja ha-haa siitä pääsee näppärästi kiipeämään ruokapöydälle! Aargh.

Heikki kokeili synttäriviikonloppuna ensimmäistä kertaa luistelua joulupukin tuomilla luistimilla. Nyt sujuu luistimilla seisominen ja käveleminen ilman apua, mutta muuten olen vielä vetänyt tai työntänyt häntä. Pitäisi mennä käymään jossain, missä olisi sellaisia aputötsiä, joiden avulla voi itse opetella luistelemaan, oma selkä kun ei kauaa jaksa kumartuneena.

Ompelurintamallakin on jotain tapahtunut, Heikki ja kaverinsa Vilho saivat molemmat palomiesasut - ja mullakin oli yllättävä ompelurauha, kun oli jotain mukavaa tiedossa :)

Helmikuun ensimmäisenä viikonloppuna juhlittiin Ristoa 1v, Vilhoa 3v ja Peppiä 4v. Kaiken kemuttelun lisäksi Heikki ja Anssi kävivät lauantaina laskettelemassa Peuramaalla ja sunnuntaina käytiin koko porukka ratsastamassa Anssin kaverin hevosella pohjois-Espoossa. Kallen parku oli kova, kun Heikki pääsi hepan selkään - ei auttanut muu, kun kammeta seuraavalle kierrokselle Kalle kyytiin!

Vapaa-ajan harrastuksina edelleen "iso amme" ja uutena nelikätinen pianonsoitto :)

Kun tätä blogia tulee nyt päivitettyä niin harvoin, niin unohtuu kaikki hauskat "lasten suusta" -jutut. Heikki on niin mainiossa iässä, laukoo joka päivä jotain osuvaa. Mieleen tulee nyt ainakin pari päivää sitten lausuttu "äiti, sä olet kivan näköinen, kun sulla on silmissä väriä". Kotiäidin meikkaaminen taitaa olla aika harvinainen tapahtuma... Hyvä mieli silti tuli. :)

Toinenkin äitiin liittynyt kommentti tuli mieleen, sekin pisti naurattamaan vaikka ei ehkä kovin imarteleva ollutkaan. Heikki leikkii mielellään synnytystä - änkeää paitansa alle jonkun pehmolelun, menee sänkyyn makaamaan ja synnyttämään sen ja sitten kaikkien pitää tulla ihailemaan vauvaa. Synnytyksen jälkeen vauvaa myös imetetään, aluksi vaan oli ongelmana löytää paidan alta omat tisut. Kun ne oltiin yhdessä löydetty, niin Heikki totesi äidille: "sun on kyllä helpompi imettää, kun sun tisut on alempana." :D Nyt on sitten sekin puuha Kallen kanssa lopetettu, yllättävän helposti meni, vaikka aika perso rintamaidolle olikin!

Kukkuu-Pöö!

Perheemme vaihtoi vuotta ensimmäistä kertaa ulkomailla - itsenäisyyspäiväviikonlopulta peruuntunut matka Wieniin toteutui vuodenvaihteessa. Muutaman päivän reissu tuntui kunnon lomalta. Oli mukava tutustua Jaskan, Tiinan, Oton ja Kertun Itävallan kotiin ja viettää aikaa hyvässä seurassa. Lisäksi käytiin Silvesterpfadia eli uuden vuoden aaton tapahtumapolkua katsomassa, uuden vuoden markkinoilla Schönbrunnissa sekä kävelyillä lähiseuduilla. Lentokoneessa huomasin kaksi kriittistä pakkausunohdusta: Kallen maissinaksut sekä uusi kamera. Mukaan oli onneksi tullut rusinarasia ja paikanpäällä meitä dokumentoi Jaska kameroineen. Yhden kuvan kähvelsinkin Jaskan ja Tiinan blogista, joten kunniaa en siitä itselleni ota :) Ehkä lisää kuvia myöhemmin, mutta tässä Heikki, Otto ja superrasvainen munkki.

Heikki ja Otto nauttivat toistensa seurasta ja leikkivät tosi kivasti ja rauhallisesti yhdessä tuntikausia. Leikeissä alkoi olla jo sellaisia juonia, ettei aikuiset enää pysyneet niissä mukana, mutta pojilla oli hauskaa.

Loppiaista vietettiin perinteisesti Turussa Anssin sukulaisten kanssa Hirvensalossa. Talo oli täynnä sukulaisaikuisia ja -lapsia. Seuraavana päivänä tosin todettiin Heikillä ensin korvatulehdus, sitten silmätulehdus ja lopulta vielä enterorokkokin. Heikki itse ei kovin sairaalta vaikuttanut ja kävikin Hirvensalon Alpeilla laskettelemassa niin perjantaina kuin lauantainakin. Se, joka kipeältä vaikutti, oli Kalle-rassukka, jolla kuume tuli ja meni, mutta huono olo ja valuva nenä pysyivät :(

Heikki on nyt aika lailla innostunut laskettelusta ja on käynyt nyt jo neljänä päivänä rinteessä. Vihdin mattohissi on helpoin, mutta nykyään pääsee ylös jo naruhissilläkin, tosin voimat alkavat loppua aika nopeasti. Alaspäin tulee hienosti ja viime kerralla alkoi jo vähän hoksata kääntymistäkin. Aika syöksyähän se siis muuten on :)

Kalle sairasteli flunssaa on ja off kuukauden verran, mutta nyt näyttäisi olevan taas kunnossa. Kitisevästä vauvasta on kuoriutunutkin taas iloinen ja leikkivä pikkupoika! Tammikuussa Kalle on selvästi alkanut enemmän leikkiä ja matkia Heikkiä ja muita. Kallen leikkeihin kuuluu autoleikki (pärinän kanssa, luonnollisesti), kännykkäleikki (kännykkä korvalla ja aaa-aaa-aaa-juttelua) sekä suurin suosikki, kukkuu-pöö eli piiloleikki. Kukkuu-pöö pelastaa lähes tilanteen kuin tilanteen ja Kalle osaa itsekin mennä piiloon, tulla esiin ja sanoa (p)ööö! Se on mainiota! Lisäksi Kalle matkii äänteitä kuten "oh-hoh".

Tänään Kalle täytti 1 v, mutta enemmän siitä sitten kun synttärit on juhlittu!

Kalle harjoittelee syömään itse ja on siitä enemmän innostunut kuin vanhempansa.

Heikillä ja Kallella on jo yhteisiä leikkejä, ainakin jos vähän auttaa alkuun. "Kippis" on Kallen uusi suosikki ja Heikki taas tykkää leikkiä, että iso kassimme on hänen purjeveneensä.


Viime viikolla olin poikien kanssa pari päivää Tampereella.

Yllättävä hiljainen hetki - Kalle oli löytänyt rusinarasian...
Kalle Holter-reppu selässä - sydän näyttää edelleen toimivan aivan normaalisti eli rytmihäiriöit eivät ole palanneet, vaikka lääkitys lopetettiin jo syksyllä! Hienoa!

Luminen joulu, ajorattikelkka ja mäkilaskettelua

Tänä vuonna joulu oli lumisin miesmuistiin. Heikin kanssa on ahkerasti tehty lumitöitä koko joulukuu ja kuten kuvista näkyy, lunta on paljon - etenkin ottaen huomioon, että kuvat otettu joulukuun puolivälissä.

Anssin synttäripäivänä käytiin ensimmäistä kertaa Kalastajatorpalla sitten Kallen syntymän koko perheellä. Tarjoilijat tunnistivat heti Heikin - Heikki sen sijaan oli ihmeissään saamastaan kohtelusta.

Jouluaattona meille saapui kotiin vieraiksi mummu, ukki, Lauttasaaren mummi sekä Hannu-eno. Syötiin riisipuurot, saunottiin, syötiin jouluruuat ja lopuksi itse Joulupukkikin löysi paikalle. Kallen mielestä joulussa oli parasta, kun oli paljon menoa ja meininkiä ja joulupöydssä sai syödä ihan itse aikuisten ruokaa (molemmat normaalisti kiellettyä...). Kalle olikin sitten 1,5 h ruokapöydässä täysin hiljaa ja tyytyväisenä - ja jälki pöydän päässä tosin sen mukainen :)

Ja kun itse syömisen makuun on päästy, niin kyllä tulee kova huuto, jos se kielletään. Ensimmäinen kuva jouluaaton illalliselta, toinen joulun välipäiviltä, kun Kalle vaati itselleen mukissa ollutta bataattilaatikkoa ja lopulta pääsi sillä herkuttelemaan.

Joulupukki toi paljon lahjoja - oltiin oltu ilmeisen kilttejä. Heikin mielestä paras lahja oli taskulamppu, mutta muutkin lahjat oli kuulemma tosi hyviä. Kauan toivottu ajorattikelkkakin (Stiga) tuli, vaikkakaan ei Heikin toivoma punainen (oli loppu joka puolelta) vaan oranssi, mutta sekin kelpasi.

Tänä vuonna ei tullut itse tehtyä niin paljon lahjoja kuin ennen, mutta kahta ideaa sitten muutamia kappaleita. Karkkipapereista tein erikokoisia ja näköisiä pussukoita - kuvassa jokaista "makua" edustamassa yksi pussi, osasta tein useammankin kappaleen. Toinen "massatuote" oli ruokalaput, joita tein vahakankaasta saumurilla surauttelemalla. Näitä olen surautellut erilaisia pitkin syksyä, mutta ovat jääneet kuvaamatta ennen poisantamista.

Vanhin kummityttö Peppi sai toivomansa kylpytakin. Kylpytakin kanssa samaan pakettiin meni geisha-pussukka.

Joulupäivänä ajelimme Turkuun, jossa oltiin pari päivää Kaijan, Jaakon, Karon, Ollin, Marian, Pauliinan ja Pekan kanssa. Lisää lahjoja oli pukki tuonut sinnekin! Kuvassa Heikki pelaa uutta Wii-peliä - menossa mäkilaskettelu (slalom). Ihan oikeaa lasketteluakin Heikki on nyt välipäivinä päässyt testaamaan, kävi nimittäin Anssin, Sammelin ja Pepin kanssa Vihdissä ensimmäistä kertaa kokeilemassa laskettelusuksia, jotka jo viime vuonna saatiin Anssin serkulta käytettyinä. Varoittelin sekä Heikkiä että Anssia, ettei saa pettyä, jos ei heti onnistu, mutta olipa Heikki kuitenkin uskaltanut laskea lasten rinnettä ihan yksinkin!

Anssi on välipäivät isyyslomalla ja tämänpäiväisen laskettelun lisäksi eilen käytiin koko perheen voimin hiihtelemässä Oittaalta. Vuokrattiin yksi ahkio (enempää ei ollut), jossa Kalle matkusti supertyytyväisenä. Heikki matkusti Anssin selässä, aluksi tyytyväisenä, mutta viima palelsi jalkoja ja käsiä. Hetken aikaa molemmat pojat ängettiin samaan ahkioon, mutta se oli Heikille liian tukalaa ja palattiin parin kilsan jälkeen lähtöasetelmaan. 16 km hiihtoon saimme kulumaan lähes neljä tuntia kaikkine sompailuineen ja taukoineen :)

Kotipäiviä, piparitaikinaa ja paljon lunta

Joulukuuta mennään vauhdilla ja kohta on taas yksi vuosi takana. Kävin eilen ruokakaupassa ilman lapsia ja tajusin, että se oli varmaan ensimmäinen kerta Kallen syntymän jälkeen eli siis aivan tammikuun alkua lukuunottamatta ensimmäinen kerta tänä vuonna. Olipa omituista. Tänä viikonloppuna meillä olikin vieraina Ville ja Tiia sekä heidän pian 6-vuotiaat tyttönsä Ida ja Sara. Vilinää ja vilskettä oli siis aika lailla, Heikki pysyi taas paremmin tyttöjen leikeissä mukana.

Heikillä on joulukuun alusta lähtien joka päivä "kotipäivä", kun irtisanoin Heikin paikan perhepäivähoitajalla. Samalla tein sitten uuden hakemuksen huhtikuulle, silloin siis molemmista pojista. Lähiseudun perhepäivähoitajilla ja läheisessä ryhmäperhepäivähoidossa ei ainakaan nyt ole yhtään paikkaa vapaana, pidetään peukkuja että vapautuisi siihen mennessä kaksi paikkaa... Sillä välin nähdään muita kotona olevia suunnilleen samanikäisiä kavereita, etupäässä Pinjaa ja Mineaa sekä Vilhoa ja Ristoa. Kuvissa Peppi ja Heikki isin uuden iPadin kanssa sekä Kalle, Risto ja Heikki.

Lisäksi seuraa tarjoaa Lauttasaaren mummi, jonka luona poikettiin tutkimassa arpajaisvoittona tullutta herkkukoria.

Heikin kanssa sujuukin nyt yllättävän leppoisasti (poikkeuksena esim. tämä päivä), mutta Kalle sen sijaan alkaa olla aikamoinen epeli. Käytännössä jos hän ei roiku jalassani kiinni niin on tekemässä jotain mitä ei saisi. Suosikkipuuhiin kuuluu edelleen limoviikunan mullan tonkiminen ja syöminen (lukuisat kiellot ja väsytystaistelu eivät näy tuottavan tulosta), mutta uusia harrastuksia ovat portainen ylös kiipeäminen, eteisen laatikoston tyhjentäminen ja Heikin askartelujen yms. repiminen. Tällä viikolla rassukka on myös ollut kipeänä, ensimmäistä kertaa kuumeessa, ja sen mentyä ohi jälleen kovassa yskässä. Piippumiehiä ovat nykyään siis molemmat - tuntuu olevan lähipiirissä melko yleistä!

Viime talvi oli luminen ja kesä helteinen - täksi talveksi odottelimme siis perinteisempää loskakeliä. Mutta eikö mitä, ensilumi satoi marraskuussa ja ei ole vieläkään lähtenyt pois, eikä sen merkkejä edes näytä. Lunta on lähemmäs puoli metriä täällä Espoossa, kun ei olla edes joulukuun puolivälissä! Hiihtokauden ovat avanneet tähän mennessä sekä Heikki (pihalla ja Villa Rulluddin edessä) että Helena (Espoon rantaraittia Matinkylään sekä Heikin kanssa Villa Rulluddin edessä). Tänä vuonna Heikki on innostuneempi hiihtämisestä kuin viime talvena eikä tunnu hermotkaan menevän, vaikka kaatuilee.

Joulukoristeita meillä ei juurikaan ole, kun ei yleens olla oltu jouluna kotona. Tosin tajusin juuri, että tämä on NELJÄS joulukuu putkeen kun olen kotona - 2007 ja 2008 Heikin kanssa, 2009 aloitin äitiysvapaan joulukuun alusta ja nyt 2010 sitten molempien kanssa. Ei hassumpaa. Pipareita ollaan tehty Heikin kanssa jo monta kertaa ja viime viikolla tehtiin myös piparipaloauto. Idea tähän tuli marraskuun lopussa pidetystä "Päivä Paloasemalla" -tapahtumasta ja Heikki on nykyään siis tosi kiinnostunut palomiehistä ja -autoista. Kokoaminen ei mennyt ihan niinkuin Strömsössä: Anssi poltti sormensa kuumaan sokeriin ja koko auto meni säpäleiksi juuri ennen kuin se kiinnitettiin jalustaansa. No, lopulta saatiin valmiiksi ja päästiin herkuttelemaan ylijääneillä karkeilla :)

Heikin koottuja lausahduksia pitäisi muistaa kirjoittaa ylös - välillä tulee ihan loistavia päättelyjä tai muita toteamuksia. Itsenäisyyspäiväviikonloppuna meidän piti lähteä Itävaltaan vierailemaan Tiinan, Jaskan, Oton ja Kertun luona, mutta meidän kaikkien suureksi pettymykseksi matka peruuntui, kun Finnairin lentoemännät olivat lakossa. Kävimme sitten autolla Norrskatassa. Kyllä sinne onkin talvella pitkä matka, ajoaika siinä 4-4,5 h suuntaansa, siis ilman mitään ekstrapysähdyksiä (paitsi toki lauttarannoilla). No, matkalta jäi kuitenkin kaksi Hessun kommenttia mieleen. Molemmat liittyvät yllättäen herkutteluun... "Kaija, voisitko sä järjestää mun ympärille herkkuja joista mä pidän?" sekä tiedustelu "Äiti, ollaanko me täällä vieraita?", joka siis luonnollisesti liittyi siihen, että on opetettu että vieraat saa ottaa ensiksi pöydässä olevia herkkuja. :)

Ostin marraskuun lopussa uuden kameran ja sillä on nyt tullut näppäiltyä lapsista ja pihapiiristä kuvia. Kivaa!

Oman kuvaamiseni lisäksi pojat kävivät myös valokuvassa. Tässä niistä valokuvista valokuvat...

Vähän olen ehtinyt ommellakin, Heikille duffelitakin omasta vähän kulahtaneesta villakangastakistani sekä pikkuisia joululahjoja, joista ei vielä kuvamateriaalia :) Niin ja kavereiden vauva sai (tosin jo marraskuun alussa) pienen tilkkupeiton, joka syntyi yön pimeinä tunteina... Lisäksi työn alla on Heikille päiväpeitto, mutta se on motivaatiopuutteen takia jumissa tikkausvaiheessa.