Kesäkuun kiirettä

Kesäloman alun kunniaksi päitän nyt blogiin taas reilun kuukauden kuulumiset. Aika on kulunut kyllä aika vauhtia, ehkäpä tuolla töihin palaamisella on ollut osuutta asiaan. Ensimmäiset viikot töissä menivät leppoisasti, liiankin leppoisasti, mutta kesäkuun alusta asiaan tuli parannusta, kun sain uudet työtehtävät. Nyt hommia onkin sitten riittänyt, Salossa käyn vähintään kerran viikossa ja kerran ehdin jo työmatkalle Unkariinkin asti. No, nyt olen tätä homma viitisen viikkoa tehnyt, joten onkin aika jäädä viiden viikon kesälomalle!

Mutta, ajassa taaksepäin, helatorstaiviikonloppuun. Helatorstaina suuntasimme Anssin työkaverin Villen ja hänen perheensä kanssa Siljalla kohti Tukholmaa. Matka meni mukavasti, lasten leikkimaassa ja ravintolassa pääosin. Perillä Tukholmassa vietimme aikaa Djurgårdenilla ensin leppoisasti ja sitten hirveässä tungoksessa Gröna Lundissa - ikinä en ole lasten laitteisiin jonottanut niin kauaa. Päivä Tukholmassa -risteily sujui joka tapauksessa mukavasti ja aurinkoisessa säässä, hyvässä seurassa. Lauantaina paluun jälkeen ehdimme vielä Carloksen kesänaloittajaisjuhliin Viherlaaksoon. Heikillä ja Kallella oli mukana leikkiveneitä, joita uitettiin saunan terassilta Lippajärvessä.

Yhtenä viikonloppuna vierailimme Naantalissa Aidan, Tuomaksen, Kaurin ja Vellamon luona, ja samalla näimme muitakin turkulaiskavereita. Mukava viikonloppu leppoisissa merkeissä, ja samalla ideoimme hieman juhannuksen viettoa. Juhannusta vietettiin Hirvensalossa vähän isommalla porukalla kun mukana oli myös Pauliina ja Pekka sekä heidän kavereitaan. Kallelle pitäisi ehkä opettaa vähän lisää käytöstapoja - samanikäinen mutta hippasen kevytrakenteisempi Ida sai työnnellä Kallea pikkujeepillä pitkin pihoja :)

Juhannuspäivänä lähdimme vielä moottoriveneellä Norrskataan ja jatkoimme juhannusta saaristossa. Mukana olivat myös Tuomas ja Aida lapsineen, sekä purjeveneellä Carlos, Rosy sekä lasten suosikiksi noussut koira Patas Grises.

Ennen juhannusta Anssi oli viikonloppureissussa Jaskan ja Sammelin kanssa, ja minä poikien kanssa Espoossa. Mummu kävi meitä tervehtimässä ja sunnuntaina tein poikien kanssa retken Isoon Vasikkasaareen, jonne menee meidän läheltä vesibussi kesisin kahden tunnin välein!

Kesäkuussa ollaan töiden, viikonloppumenojen ja helteestä nauttimisen lisäksi metsästetty uutta hoitajaa lapsille, kun nykyinen todella mukava hoitaja on lupautunut muualle syksyksi. Aikamoista hommaa, mutta nyt näyttäisi siltä, että mukava hoitaja on löytynyt. Kunhan saisi vielä paperihommat tehtyä ennen Anssin lomia, niin olisi hyvä aloittaa elokuussa.

Kalle kävelee nyt ihan kuin vanha tekijä, vähän juokseekin. Kun kävelyvaihde lähti päälle, niin nyt käynnistellään puhetta. Selkeitä sanoja tähän mennessä ainakin äiti, auki, kakka ja kukka. "Auki" on osoittautunut näppäräksi sanaksi, sillä voi komentaa kaikenlaista - mm. kenkiä, porttia, rasiaa, ovea, takkia, pulloa, ... Yritystä on myös muissa sanoissa, esimerkiksi makkara on makka - ja se sitten kyllä maistuukin :)

Kalle on osoittautunut myös Heikkiä rohkeammaksi viileän veden uimariksi. Tänä viikonloppuna olimme Kylmäkosken mökillä ja Kalle oli nipinnapin 20-asteisessa uima-altaassa yhtään kiljumatta (ilme kyllä vhän värähti ja jonkin aikaa vedess oltuaan väpätti koko ukkeli) - Heikki sen sijaan kastoi varpaansa ja ilmoitti, ettei ole kylmään veteen tulossa. Heikki tosin kotiuimarannalla rohkaistui, ja käveli lähellä olevaan saareen isin kanssa niin, että vettä oli melkein kaulaan saakka! Eli ehkä oikealla motivaatiolla on vaikutusta myös :)

Heikki sen sijaan on tällä viikolla piirtänyt lastenhoitajan kanssa itsestään kuvan ja myös perheestään. Perhekuva on mainio - vasemmalla on ensin kuu, sitten Heikki itse, korkeimpana äiti, seuraavana isi (huomaa, muilla on vain jalat, mutta isillä on kaulukset ja jalat) ja sitten vielä Kalle. Aika totisia ollan kaikki!

Minulla alkoi nyt kesälomat ja Anssilla alkaa viikon päästä. Tämä viikko menee poikien kanssa citylomaillessa, mutta sitten olisi tarkoitus lähteä purjehtimaan Kaijan ja Jaakon kanssa.

Les Issambresin lomailijat

Äitienpäivää vietettiin Tampereella kauniissa kevätsäässä. Kävimme tapaamassa Silja-kummityttöä, joka oli juuri vaihtanut konttaamisen kävelyyn, ja törmäsimme Espoon tuttuihin Pikku Kakkosen puistossa. Äitienpäivänä käytiin syömässä Hotelli Tammerissa, Kalle veti sikeitä lähes koko lounaan ja Heikkikin löysi loppuvaiheesta ateriaa jonkun pelinurkkauksen ja muita lapsia.

Äitienpäivää varjosti hieman lastenhoitajamme yllättävä irtisanoutuminen, vain kolme viikon jälkeen, joista kaksi ensimmäistä vain meidän kahden lapsen kanssa. Illalla otetiin pikapalaveri ja viikon päästä aloittikin sitten seuraava hoitaja. Uusi hoitaja tosin pääsi myös aloittamaan vain kahdella pojalla, sillä me suuntasimme lomalle Etelä-Ranskaan.

Lauantaiaamuna soi herätyskello klo 4.15 ja aamutuimaan lähdimme Norwegianilla kohti Nizzaa. Kalle ymmärsi nukahtaa heti nousussa ja Heikkiä ja Peppiä (4) viihdytti iPad videöineen. Aikaisesta lähtöajankohdasta bonuksena oli se, että olimme perillä Les Issambresin kylässä jo hyvissä ajoin.

Näytä suurempi kartta
Illemmalla perille saapuivat autolla Itävallasta myös Jaakko, Tiina, Otto (4) ja Kerttu (2).

Lomakoti oli jälleen kerran taitavasti valittu. Riittävästi huoneita ja sänkyjä, iso keittiö, josta pääsy terassille, mahtavat näköalat sekä superbonuksena lämmitetty yli 30-asteinen uima-allas. Uima-altaassa tulikin sitten lotrattua, joskus jopa kolme kertaa päivässä. Vesipeto-Kallekin oppi hyppäämään altaaseen seisaaltaan.


Uima-altaalla pulaamisen ja syömisen lisäksi kävimme pari kertaa merenrannassa lutraamassa sekä retkillä St. Tropezissa, idyllisessä Grimaudin kylässä sekä oman perheen voimin autoretkellä Verdonin kanjonia ihmettelemässä. St. Tropezin kohokohtia olivat jättimäiset veneet ja yllättäen löytynyt tivoli. Kuvan paattien koista saa ehkä jotain käsitystä, kun vertaa niitä edessä olevaan normaalikokoiseen purjeveneeseen... Kalle pääsi ensimmäistä kertaa huvipuistolaitteen kyytiin ja oli aivan innoissaan.

Ai niin, reissun kohokohtiin kuuluu toki myös se, että Kalle uskaltautui vihdoin kävelemään ihan oma-aloitteisesti! Lauantaina hän vielä vähän harkitsi asiaa, mutta viikon mittaan alkoi kävellä aina vain enemmän ja enemmän. Varovainen hän edelleen on, jos palloa haluaa potkaista niin pitää jostain pitää kiinni jne, mutta hienosti menee. Tämän lisäksi kyllä Kalle oli varsinainen mielensäpahoittaja. Varsinkin Kertun kanssa meinasi ensin mennä ihan sukset ristiin, mutta loppuviikosta Kalle ei alkanut enää itkeä heti Kertun nähdessään :)



Viikon ehdottomasti huvittavimpiin hetkiin kuuluu myös seuraava episodi. Isot lapset ovat olleet omissa puuhissaan pidemmän hetken ja sitten ilmestyvät näkyviin. Kysyttäettä mitä he ovat puuhanneet, Otto toteaa: "Mä piirsin paperiin, enkä yhtään sohvaan." Hmm, hieman epäilyttävää. "Peppi, mihin sä piirsit?" "Mä piirsin paperiin, mutta Otto piirsi sohvaan." Niinpä niin. "Otto, miten sä sohvaan piirsit?" "Se oli vahinko." "Mitä tarkoittaa vahinko?" "Sitä, että aikuiset ei nää." Kyllä oli pokassa pitelemistä, mutta Otto kyllä reippaasti puhdisti piirustukset alakerran sohvalta.

Kotiin on nyt siis palattu ja arki uuden hoitajan kanssa alkanut ihan mukavasti. Kop kop, näin taisin sanoa viime kerrallakin vain pari päivää ennen irtisanoutumista... No, tämä hoitaja meillä tosin on vain kesälomiin asti, joten nyt työlistalla on seuraavan hoitajan löytäminen.

Kevätpörriäisten pääsiäinen ja vappu

Kevät on saapunut Espooseen - lumet sulaneet, illat pidenneet ja pihatyöt alkaneet. Pari viikkoa sitten nikkaroimme loppuun kasvilaatikon takapihalle, apureina Heikki ja Kalle. Heikki nakuttelikin aika taitavasti nauloja, Kalle keskittyi levittelemään multaa ympäriinsä ja kastelemaan itseään vesiämpäreissä. Lämmennyt sää on houkutellut esiin myös muurahaiset ja varsinkin lämpiminä päivinä ne ovat valloittaneet taloyhtiön hiekkalaatikon ympäristön niin, että siellä leikkiminen on hankaloitunut.

Mutta enpä se olekaan enää minä joka päivittäin kykkii hiekkalaatikon reunalla, sillä palasin kaksi viikkoa sitten töihin. Heikki ja Kalle sen sijaan kykkivät tutulla hiekkalaatikolla sillä heitä on käynyt päivisin hoitamassa kotona hoitaja. Tällä viikolla mukaan tulivat myös hoitokaverit Vilho 3v ja Risto 1v. Hoitokuviot ovat alkaneet hyvin, jopa odotettua paremmin, vaikka aika positiivisilla mielin olin jättämässä poikia hoitoon muutenkin. Heikki tosin on paljastunut odotettua ovelammaksi - ensimmäisenä hoitopäivänään hän oli väittänyt hoitajalle, että a) hän saa ajaa polkupyörää ilman kypärää, b) välipalaksi voisi syödä pääsiäismunia ja c) hänet voi majoittaa telkkarin eteen videoita katsomaan. No, nämä huijaukset hoitaja oli huomannut ja estänyt, mutta mielenkiintoistahan on myös se, mitä kaikkea täällä on mennyt meidän tietämättämme läpi :)

Töihinpaluu sujui kevyesti, kun ensimmäiset viikot olivat pääsiäisen takia nelipäiväisiä. Koko pääsiäinen vietettiinkin sitten Norrskatassa - lenkkeiltii, poltettiin pääsiäiskokkoa ja syötiin hyvin. Kalle huvitti taas kaikkia syömällä mitä vaan ja kuinka paljon vaan. Erityissuosikkeja olivat yllättäen suklaamunat ja mämmi :)


Eikä arki tunnu vielä täysin alkaneen muutenkaan, kun toisen työviikon jälkeen oli vielä vappu juhlittavana, vaikka siitä ei tänä vuonna ylimääräisiä vapaapäiviä kertynytkään. Kävin Heikin kanssa vappuaattona Otaniemessä kuuntelemassa vappuriehan julistusta ja vappukokkareilla. Alkuillasta meille oli kutsuttu vieraita, kymmenkunta lasta ja toistakymmentä aikuista. Menoa ja meininkiä riitti, tosin desbelimaksimi tuli vaikkapa viiden vuoden takaisia vappuja selvästi aiemmin. Vappupäivänä selviydyttiin Ullanlinnanmäelle, vaikka Heikki olikin ilahduttanut vanhempiaan oksentamalla kertaalleen vappuyönä sänkyynsä. Syy tähän jäi mysteeriksi, kun kummempaa vatsatautia ei tullut - ehkä laitetaan siman, herkkujen ja hirveän riehunnan piikkiin.

Kalle, joka näytti merkkejä kävelyistä jo pari kuukautta sitten, ei edelleenkään suostu juurikaan kävelemään. Hän osaa kävellä kun sille päälle sattuu, mutta aika houkuttelemisen takana se yleensä on. Kalle ei myöskään sano mitään selkeitä sanoja, mutta yritystä on havaittavissa lamppuun (puppu), napaan (papa) ja äitiin (ääää-tih). Sen sijaan puhetta hän ymmärtää koko ajan enemmän.

Reissupoikia

Maalis-huhtikuuta ollaan jatkettu reissulinjalla: maaliskuun loppupuolella kävin poikien kanssa Tukholmassa, kuun vaihteessa Anssin kanssa Amsterdamissa ja huhtikuussa koko perheellä Ylläksellä.

Tukholmaan matkattiin pitkään suunnitellulla mutta pikaisesti toteutetulla konseptilla äidit+lapset, mukana kolme äitiä ja viisi lasta. Matka sujui ihan mukavasti, lasten ehdoilla mentiin ja Tukholmasta ei nyt ihan hirveesti ehditty nähdä, varsinkin kun kauppahalliruokailun jälkeen tapahtui kaverille lapsineen pieni hissiepisodi - äiti ja pojat jumiutuivat hissiin ja piti odotella paikalle korjaaja ennen kuin matka jatkui. Muutenkin eteneminen ja ruokailut lasten kanssa on niin hitaita, että ei ehditty kuin vähän vilkaista kuninkaanlinnaa (ja senkin ajan meidän pojat nukkuivat) ja sitten lähdettiin takaisin laivalle. Matkavälineeksi olimme pikkuserkultani saaneet lainaan kätevät rattaat, joihin mahtuivat molemmat pojat. Itse tsemppasin sen verran, että menimme lounaalle samaan kalaravintolaan kuin kesällä purjehdusreissulla, mutta tällä kertaa tilasin ihan listalta kalaruokaa! Ehkä mä opin sitä syömään ennen eläkeikää...

Maalis-huhtikuun vaihteessa eli heti Tukholman reissun jälkeen lähdin Anssin kanssa viikonlopuksi Amsterdamiin synttärimatkalle ja pojat viettivät viikonlopun Turussa. Hyvin sujui viikonloppu kaikilta, tosin me kärsimme reissullamme vatsataudista. Heikki oli saanut Jaakolta lahjaksi kellon viikonloppuna ja se oli hänen mielestään hyvin hieno peli. Sunnuntai-illan poikien kanssa viettänyt Emilia meitä onneksi "varoitti" asiasta, niin ymmärsin heti mitä Heikki tarkoitti, kun hän aamulla ensimmäiseksi kommentikseen ilmoitti että "kellot ovat siirtyneet" mikä ei suinkaan tarkoittanut viikonloppuna tapahtunutta kesäaikaan siirtymistä vaan sitä, että yön aikana viisarit olivat menneet eri asentoon kuin nukkumaanmennessä.

Viime viikolla olimme puolisen viikkoa Ylläksellä hiihtelemässä. Lähdimme keskiviikkona yöjunalla ja palasimme maanantaiaamuna. Kolmena päivänä hiihdimme koko porukalla 60 km, pojat siis koko ajan matkassa mukana ahkioissa. Sunnuntaina Anssi kävi hiihtämässä aamulla ilman ahkiota ja minä olin sitten iltapäivällä laskettelemassa. Mukana lomailemassa olivat myös Katri, Tuomas, Vilho ja Risto. Vilholla ja Heikillä oli hyvät leikit ja Kallea kuukautta nuorempi Risto opetti kallen kävelemään. Tai siis, nyt hän osaisi kävellä todistetusti, mutta kyllä silti konttaus on vielä selvästi suositumpi etenemismuoto. Kaikki pojat viihtyivät hyvin ahkiossa. Vilho hiihti hienosti useita kilometrejä ja Heikkikin suostui kokeilemaan parina päivänä. Laskettelu sujuu myös hienosti ja pojat menivät myös yksin lasten sompahissillä!


Kaiken matkustelun ohessa olen valmistautunut töihinpaluuseen. Koska hoito alkaa täällä meidän kotona syksyyn asti, olen koittanut järjestellä asuntoa siihen kuntoon, että täällä pärjää vieraissa oloissa hoitaja ja neljä pientä lasta. Viikonloppuna pitäisi vielä järjestellä alakerran varastona toimineesta eteisestä kunnon kuraeteinen - keli kun on tällä hetkellä mallia kurahousut ja saappaat. Maaliskuussa myös revin meidän makuuhuoneesta ja työhuoneesta tapetit ja maalasin seinät. Homma on vielä hieman vaiheessa, koska tilaamamme uusi kirjahylly ei ole vielä saapunut. Kalle muutti alakertaan Heikin huoneeseen remontin takia, mutta koska unet ovat siellä hyvin maittaneet molemmille, emme taida häntä enää siirtääkään takaisin yläkertaan nukkumaan. Töihinpaluuseen ei ole monta päivää, se häämöttää jo maanantaina.

Ennen Ylläksenmatkaa kävimme viimeisen kerran pulkkamäessä:

Nyt alkaakin siis olla hiekkalaatikko- ja kurahousukelit!

Mäkilaskettelua Davosiinissa

Helmikuussa vietettiin hiihtolomaa Sveitsin Alpeilla, "Davosiinissa" kuten Heikki sanoo. Matka sujui mukavasti, varsinkin kun tuttuja kanssamatkaajia oli toistakymmentä. Sää perillä ei ollut erityisen hyvä, yhtä kokonaan aurinkoista ja toista puolittain aurinkoista lukuunottamatta. Loman alussa naurettiin Mikko Alatalon tähdittämälle 80-luvun alppimatkailumainokselle, mutta kun "aurinko paistaa aina Alpeilla" -lupaus todettiin katteettomaksi, ei ihan aina naurattanut kun lumi tuiskusi jääpuilloina päin näköä ja näkyvyys oli luokkaa olematon.

Heikki oli innokas mäkilaskettelija ja ehtikin rinteeseen kaikkina kuutena päivänä. Ensimmäisenä päivänä koettiin kuitenkin pettymys, kun huomattiin, että Heikin suksista oli rikkoutunut side - ja tämä toki huomattiin vasta siellä vuoren huipulla, joten ei kun koko matka hisseillä alas ja suksia vuokraamaan... Vuokrasuksilla taisi kuitenkin olla helpompi laskea ja Heikki oppi hyvin pujottelemaan. Isot rinteet olivat kuitenkin vielä liian hurjia ja sopivat rinteet löytyivät Jakobshornista. Siellä kuitenkin lastenhissit toimivat vain hiihtokoulun ollessa rinteessä, joten Anssi ja Kaija vetivät Heikkiä ylös mäkeä kerran jos toisenkin.


Mäkilaskettelu vaati kuitenkin veronsa - ensimmäisenä päivänä lounaalla viimeiset sanat olivat: "Mä en enää koskaan nuku päiväunia." ja sitten seurasi nukahdus Kaijan syliin. Kuvat ennen ja jälkeen :)


Raskas urheilu vaatii raskaat syöpöttelyt - Heikki maistoi ensimmäisen kerran elämässään kananugetteja ja jäi heti koukkuun... ja taisi Kallenkin suuhun muutama ranskalainen livahtaa.

Loman jälkeinen arki on sujunut mukavasti, varsinkin ensimmäiset arkipäivät, kun oma koti ja omat lelut olivatkin mukavaa vaihtelua lomakotiin. Anssin ollessa viikonlopun työreissulla, kävin poikien kanssa Tampereella. Hannun ja Annan kanssa tutustuttiin Hervannan nähtävyyksistä vesitorniin ja poliisimuseoon. Kalle otti Tampereella ensimmäiset askeleetkin, mutta sen jälkeen niitä ei tule yhtä enempää houkuttelemallakaan. Kuvassa Kalle ja ensimmäinen kosketus sormiväreihin...

Heikki viihtyy hyvin kotona, varsinkin kun välillä käy kylässä omanikäisiä kavereita (tai me käymme kylässä). Heikin huone on alakerrassa ja koska leikit ovat nyt sujuneet aika hyvin, olemmekin antaneet kolmevuotiaiden leikkiä keskenään alakerrassa. Saa nähdä pitääkö tämä saavutettu etu pian poistaa, kun leikkisessioiden jälkeen alakerran lattialta saattaa löytyä hujan hajan 3000 hamahelmeä tai sitten (Anssin) autoradan hienoista autoista on irrotettu (suurella vaivalla) kumirenkaat. Tänään hiljainen hetki merkitsi sitä, että CD-soittimesta yritettiin räpeltää musiikkia, levyä siis oli jo vaihdeltu yms.

Töihinpaluu on minulla edessä reilun kuukauden päästä. Olemme hakeneet kaveriperheen kanssa yhdessä lastenhoitajaa ja haku on ollut stressaavaa. Hakijoita on kyllä ollut yllättävän paljon, mutta laatua laidasta toiseen. Lauantaina kuitenkin allekirjoitin sopimuksen uuden hoitajan kanssa, joten siltä osin voi hengähtää. Seuraavaksi pitäisi varmaan alkaa varustautua siihen, että täällä pyörii päivät hoitaja ja neljä poikaa - pieniä tuunauksia vaatinee turvavarustukseen, että homma toimii.

Kalle kiipeilijä 1v

Kallen ensimmäistä syntymäpäivää juhlittiin kaksipäiväisesti pari päivää varsinaisen merkkipäivän jälkeen. Ensimmäisenä päivänä vieraina oli kavereita perheineen ja sunnuntaina sitten sukulaisia. Juhlavieras oli iloinen ja herkutteli kakulla sekä muiden lautaselta napsituilla herkuilla (hörppäsi Heikin limsaakin, kun silmä vältti...).

Vaikka Kalle ei mikään varsinainen rämäpää olekaan, niin selvästi vilkkaampi (ja äänekkäämpi) tapaus kuin isoveljensä. Kalle ei nouse itse seisomaan, mutta kun hänet asettaa seisomaan ja toteaa "Kalle seisoo" niin hän kyllä osaa seistä ilman tukea. Ja osaa myös tulla hallitusti alas, eli siinä mielessä Heikin jalanjäljissä mennään. Mutta se, missä Kalle poikkeaa Heikistä, on kiipeily ja istuminen. Heikkihän oli supertyytyväinen istuja. Kalle sen sijaan ei juurikaan istu noin niinkuin perinteisesti. Jos ei konttaa niin istuu jalkojensa päällä. Ja pinnatuolista, Tripp Trappista, meinaa nykyään karata harva se päivä - en edes tiennyt että se on suunnilleen mahdollista, varsinkaan tämänkokoiselle taapertajalle. Heikki ei vastaavaa temppua tehnyt koskaan, mutta Kallen kohdalla pitänee varmaan toimia niin, että kaari lähtee kohta irti. Tällä viikolla hän keksi myös, että Heikin Tripp Trappiin (korkeaan lastentuoliin ilman sitä kaarta) voi kiivetä ja ha-haa siitä pääsee näppärästi kiipeämään ruokapöydälle! Aargh.

Heikki kokeili synttäriviikonloppuna ensimmäistä kertaa luistelua joulupukin tuomilla luistimilla. Nyt sujuu luistimilla seisominen ja käveleminen ilman apua, mutta muuten olen vielä vetänyt tai työntänyt häntä. Pitäisi mennä käymään jossain, missä olisi sellaisia aputötsiä, joiden avulla voi itse opetella luistelemaan, oma selkä kun ei kauaa jaksa kumartuneena.

Ompelurintamallakin on jotain tapahtunut, Heikki ja kaverinsa Vilho saivat molemmat palomiesasut - ja mullakin oli yllättävä ompelurauha, kun oli jotain mukavaa tiedossa :)

Helmikuun ensimmäisenä viikonloppuna juhlittiin Ristoa 1v, Vilhoa 3v ja Peppiä 4v. Kaiken kemuttelun lisäksi Heikki ja Anssi kävivät lauantaina laskettelemassa Peuramaalla ja sunnuntaina käytiin koko porukka ratsastamassa Anssin kaverin hevosella pohjois-Espoossa. Kallen parku oli kova, kun Heikki pääsi hepan selkään - ei auttanut muu, kun kammeta seuraavalle kierrokselle Kalle kyytiin!

Vapaa-ajan harrastuksina edelleen "iso amme" ja uutena nelikätinen pianonsoitto :)

Kun tätä blogia tulee nyt päivitettyä niin harvoin, niin unohtuu kaikki hauskat "lasten suusta" -jutut. Heikki on niin mainiossa iässä, laukoo joka päivä jotain osuvaa. Mieleen tulee nyt ainakin pari päivää sitten lausuttu "äiti, sä olet kivan näköinen, kun sulla on silmissä väriä". Kotiäidin meikkaaminen taitaa olla aika harvinainen tapahtuma... Hyvä mieli silti tuli. :)

Toinenkin äitiin liittynyt kommentti tuli mieleen, sekin pisti naurattamaan vaikka ei ehkä kovin imarteleva ollutkaan. Heikki leikkii mielellään synnytystä - änkeää paitansa alle jonkun pehmolelun, menee sänkyyn makaamaan ja synnyttämään sen ja sitten kaikkien pitää tulla ihailemaan vauvaa. Synnytyksen jälkeen vauvaa myös imetetään, aluksi vaan oli ongelmana löytää paidan alta omat tisut. Kun ne oltiin yhdessä löydetty, niin Heikki totesi äidille: "sun on kyllä helpompi imettää, kun sun tisut on alempana." :D Nyt on sitten sekin puuha Kallen kanssa lopetettu, yllättävän helposti meni, vaikka aika perso rintamaidolle olikin!