Pikkusisko!

Meille syntyi kolmas lapsi, Heikin ja Kallen pikkusisko reilu viikko sitten tiistaina 3.7.2012. Minivauva syntyi reilu viikko lasketun ajan jälkeen, 41+2, veljiensä tapaan (Heikki 41+0 ja Kalle 41+4). Supistelut alkoivat heti tiistaiaamuna, mutta päivän mittaan välillä aina hävisivät, joten emme pitäneet kiirettä sairaalaan lähdön kanssa. Illalla kuitenkin, vähän sen jälkeen kun mummu oli varmuuden vuoksi hälyytetty lastenvahdiksi, minulta meni lapsivedet ja siitäkös supistukset kiihtyivät. Kun havaitsin että vajaan 10 min suihkun aikana supistuksia oli tullut neljät, niin ilmoitin Anssille että nyt lähdetään ja vähän äkkiä. Matkaa sairaalaan ei onneksi ollut kuin reilu 15 min, ja koko tämän ajan supistuksia tuli käytännössä koko ajan. No, sairaalassa ei sitten mennytkään kuin 45 min sisäänkirjauksesta, kun meillä oli terve, ihana tyttövauva! Nuo 45 min olivat kyllä aika tuskalliset, ilokaasua lukuunottamatta mitään kivunlievitystä ei ehditty antaa. Lopputulos jälleen taas palkitsi!

Heikin ja Kallen pikkusiskolla, "minivauvalla", painoa oli syntyessään 4150 g ja pituutta 52 cm - meidän vauvoista siis pienin. Vauva syntyi 3.7. klo 22.14 - ei siis ihan malttanut odottaa isomumminsa 90-vuotispäivään, joka olisi ollut vain vajaan kahden tunnin päässä! Intensiivisen synnytyksen jälkeen saimme levähtää vielä synnytyssalissa pienellä iltapalalla ennen kuin siirryin vauvan kanssa synnyttäneiden osastolle keskellä yötä ja Anssi lähti kotiin. Sairaalassa vietimme vain reilu 1,5 vuorokautta ja pääsimme kotiin torstaina iltapäivällä. Sairaalassa vauvaa kävi katsomassa Anssin ja poikien lisäksi myös Kaija ja Jaakko. Heikki ihmetteli kun vauva vaan nukkui eikä avannut silmiäänkään.

Kotiinpääsyn jälkeen meillä onkin käynyt aika mukavasti vieraita. Karo ja Erling, Henna, Sammeli, Peppi, Sisu ja Elo, Katri, Tuomas, Vilho ja Risto, Hanna, Heikki ja Iida, Pauliina, Pekka ja Emma, Lauttasaaren mummi, Olli ja Maria, Teppo, Nina, Eevi ja Vilho, sekä Jenni, Antti ja Silja. Pojilla on siis ollut paljon leikkiseuraa!

Viikon ikäisenä käytiin ensimmäistä kertaa tytön kanssa neuvolassakin, ja hienosti oli jo ylittänyt syntymäpainonsa. Saa nähdä kasvaako tyttö samanlaista vauhtia kuin veljensä. Maitoa ainakin tuntuisi tulevan riittävästi. Tyttö nukkuu edelleen lähes vuorokauden ympäri, eikä ihan vielä ymmärrä eroa yön ja päivän välillä. Patri yötä on mennyt ihan mukavasti, 3-4 h unipätkillä, mutta toisina öinä vuorokauden tankkaushuiput osuvat juuri yöaikaan, mikä on äidille melko rankkaa. Vauvan ensimmäiset ulkomaanmatkatkin on nyt varattu - tänään lähdetään lyhyelle visiitille Tukholmaan ja syyskuun puolivälissä Italiaan. Italian matkaa varten tarvittaisiin passi, ja passia varten nimi!
Anssi ja pojat tutustuivat merivoimien aluksiin Katajanokalla Merivoimien vuosipäivänä. Molemmat pojat ovat aikamoisia kiipeilijöitä - tässä testauksessa lähikoulun pihan yksi kiipeilyteline.

Tässä taitaa olla viimeisin otos mahasta, 41+0, veneretkellä Kirkkonummella.

Merellinen juhannus kaupungissa

Juhannusaatonaattona mennessäni ruokaostoksille soitin vielä Anssille varmistaakseni että meinataanko ihan oikeasti olla juhannus Espoossa keskenämme. Asian vahvistuttua kävin ostamassa sitten tuttuun tapaan juhannusmurkinaa, nyt se tosin riitti vielä seuraavaan viikkoon pitkälle, kun juhannusta tosiaan vietettiin kotona omalla porukalla eikä mökillä kaukana kaupoista isolla porukalla. Juhannus sujui joka tapauksessa oikein hyvin, eikä vauvakaan ilmoitellut pahemmin itsestään. Juhannusaattona oli kaunis päivä ja söimme aurinkoparvekkeellamme aamiaisen, jonka jälkeen tehtiin pieniä ulkohommia, grillin ja parvekkeen pesua, kansituolin korjausyritys, lasten ulkouima-altaan paikkailua ja täyttöä. Sitten suunnattiin Uljas Busterin kanssa vesille, ensimmäisenä määränpäänä Suomenlinna. Siellä oli vierasvenesatama täynnä veneitä mutta Uljas parkkeerattiin tuttuun tapaan kivirannalle. Käveltiin Kustaanmiekkaan ja syötiin lounaaksi pizzat. Keli oli mitä kaunein. Matka jatkui veneen pohjalle nukahtaneiden poikien kanssa Espooseen, Torra Lövön saarelle, siellä vähän saaren kiertelyä ja makkaranpaistoa. Illalla kävimme vielä pyörähtämässä Seurasaaren edessä tarkistamassa kokot ja muut paikalle saapuneet veneet. Kotona oltiin vasta puoli yhdentoista maissa.

Juhannuspäivän sää ei ollut yhtä hehkeä, mutta säätä uhmaten lähdimme Amin ja Tomin kanssa lounasretkelle Uljas Busterilla Rövaren-saarelle Espooseen. Paikka valikoitui kohtuullisen merimatkan ja katetun grillikatoksen ansiosta, ja valintakriteerit osoittautuivat hyväksi sillä melko pian päästyämme perille alkoi sade, joka ei tainnut loppua koko päivänä. Illalla saunoimme vielä meillä kotona ja söimme yhdessä Amin ja Tomin kanssa. Mukava päivä tämäkin, kelistä huolimatta! Sunnuntaina oli sitten laskettu aika, mutta ei kuulunut vauvaa - eikä vielä tänäänkään vaikka lasketusta ajasta ollaan menty jo kuusi päivää ohi. Muutamana iltana on jotain merkkejä lähestyvästä synnytyksestä tullut, mutta ei mitään kovin hälyyttävää vielä. Odottavan aika on pitkä. Neuvolassa kysyttiin, onko ollut jotain pesänrakennusviettiä. En nyt tiedä siitä vietistä, mutta kyllä sitä onneksi on saanut jotain aikaiseksi kun ei mene kaiket päivät töissä. Keittiön kaapeista olen useimmat siivonnut tällä viikolla ja jonkun verran olen viime viikkoina myös ommellut. Tässä joitain tuotoksia.
Sinipallollisesta kankaasta tein itselle ensin kesämekon, mutta en ole sitä edes mahan takia vielä kokeillut. Jämäpaloista syntyi sitten vauvalle kesämekko ja -pöksyt, näissä varmaan vähintään viisinkertainen väkerrys omaan simppeliin kesämekkooni verrattuna... Vihreä Marimekon kangas kangasröykkiöstäni löytynyt, juuri tämänkokoinen pala. Malli kopioitu alelaarista löytämästäni pienesta KappAhlin mekosta.

Keskeneräinen ruokalappu tuli viimeisteltyä, ja tällaisia työkaluvöitä on tullut tehtyä jo kolmet, joista yhdet poikien käytössä, muut löytynevät muiden lasten synttäri- tai joulupaketeista joskus, jos vielä löytyvät silloin kaapeista :)

Kaverin kesäkuun ensimmäisinä päivinä syntyneelle pojalle tein kangasvarastoistani löytyvistä paloista unirievun, puolipotkarit ja pipon. Pipoja syntyi muutama muukin, nämä tosin eivät mahdu meidän poikien jättimäisiin päihin. Tuli tässä aiemmin toisia (kuvaamattomia) pipoja tehdessäni huomattua että meidän 2- ja 4-vuotiailla pojilla on molemmilla isommat päät kuin >20-vuotialla lastenhoitajalla...

Heikillä päällä joskus syksyllä tai talvella tekemäni college-paita, tehty minun vanhasta college-takista. Ihan kivan näköinen, vaikka nuo tikkaukset onkin ihan vinkurat :)

Muutama viikko sitten iski ihmeellinen virkkausinspiraatio, ja virkkasin kuvassa näkyviä palloja viisi kappaletta jämälangoista (ja vähän mummunkin jämälangoista), ja viimeisistä pätkistä vielä pienen vauvanuken peiton. Yksi pallo on jo käytössä, muut pitäisi jemmata lahjatarkoituksiin.

Vauvan odottelua ja kesäpuuhia

Äitiysvapaan alku on mennyt leppoisasti vaihtelevissa kesäkeleissä. Vapaata takana jo yli normaalikesäloman verran, mutta vauva ei näytä mitään syntymisen merkkejä. Jorvissa olen käynyt nyt kaksi kertaa painokontrollissa, kun Kalle oli yllättäen niin iso syntyessään (5045 g). Tämä vauva ei ainakaan näyttäisi kovin suurelta, mutta ainahan nämä ovat arvioita. Oma olo tosin tukee ennustetta, voin yllättävän hyvin vaikka viikkoja on nyt 39+3. Laskettu aika siis juhannussunnuntaina, muutaman päivän päästä.

Poikien seurana on ollut vielä nyt pääasiassa aamupäivisin lastenhoitajamme, joka on töissä vielä noin vauvan syntymään asti. Olen sillä aikaa valmistellut taloa taas vauvavaiheeseen (eli raivannut tilaa vaatteille, hoitopäydille jne sekä pessyt rattaita, kasaillut kantokoppia ja keräillyt lainassa olevia tavaroita takaisin meille), hoitanut juoksevia asioita ja koittanut välillä vähän lepäilläkin. Joinain päivinä olen ollut poikien kanssa kolmistaan, silloin ohjelmassa mm. Pelle Kaija Pum -orkesterin keikka Lintuvaarassa, Heikin neljä päivää kestänyt jalkapallokoulu sekä kyläilyä. Kesällä on kaikki helpompaa, kun pukemista on vähemmän, pihalla enemmän tekemistä ja koko ajan on valoisaa. Pojat viihtyvät keskenään meidänkin pihalla, välillä kaksistaan, välillä naapuruston lasten kanssa leikkien. Huvittavaa seurata kun pihalla leikitään meidän perhettä, koululaistyttö on äiti (kulkee rattaiden kanssa, pallo paidan alla), Heikki on isä, ja Kalle ja koululaistytön veli ovat lapsia.

Heikki osallistui kesäkuun alussa Espoon Tikan jalkapallokouluun, joka järjestettiin Kaitaan kentällä, reilun kilometrin päässä meiltä (yläkoulun/lukion urheilukentällä). Jalkapallokouluun oli ilmoittautunut noin 90 4-12 -vuotiasta lasta, joten meno oli melkoinen ja Heikille ehkä hieman liikaa. Lapset oli toki iän mukaan jaettu pieniin ryhmiin, mutta uusien ihmisten ja asioiden jännitys ylitti päivien aikana moneen kertaan kiinnostuksen jalkapalloharjoituksiin. Kallen kanssa oltiin Heikin tukena koko jalkapallokoulun ajan, ja Heikki osallistui ehkä puoleen harjoituksista - niistä kyllä silloin nauttien.

Kesäkuun alussa käytiin Tampereella viikonloppuvierailulla ja lauantai vietetiin Särkänniemessä, etupäässä Angry Bird Landissa. Heikki kävi Anssin kanssa jo muutamassa isommassakin laitteessa, mutta Kalle tyytyi hyvin kohtaloonsa eli pikkuisten laitteisiin. Meillä oli tosin aivan eri käsitys siitä, mitkä laitteet menivät kovaa ja mitkä eivät. Kallen ylivoimaiseksi suosikiksi nousi varsinainen Angry Birds -laite, jossa hän kävin mummun kanssa viisi kertaa. Inhokki oli lasten merirosvolaiva, jossa käynnin jälkeen meinasi tulla stoppi mennä enää mihinkään laitteeseen. Poikien yhteinen suosikki oli rauhallinen Taikajoki, mutta Heikin ykköslaitteeksi nousi viimeisenä kokeiltu Majakka.

Veneretkeilyä ollaan myös jatkettu, viikonloppuna kesäisissä keleissä testattiin kuinka kaksi lapsiperhettä mahtuu Uljas-Busteriin, ja ihan hyvin mahtui! Pojilla oli hyvät leikit keskenään kallioilla ja lounaaksi syötiin tuttuun tapaan makkaraa. Veikkauksia siitä koska kesän makkarakiintiö täyttyy? Vaikka itsekin tykkään makkarasta, niin veikkaan että mulla se raja ylittyy paljon ennen kuin perheen miesväellä...

Varsinkin viime päivinä myös pojat ovat alkaneet odottaa vauvaa. Kalle kysyy vähän väliä "syntyykö vauva?" ja Heikin leikeissä on enemmän koti- ja synnytysjuttuja kuin koskaan ennen. Olemme katselleet nyt myös Heikin ja Kallen vauvakuviakin. Kallen on vaikea ymmärtää että kuvissa oleva pieni poika jolla on hänen vaatteet päällään, ei olekaan Kalle vaan Heikki. Heikille jäi mieleen kuva, jossa hän ehkä yhden päivän ikäisenä makaa Anssin päällä Jorvissa ja Anssilla on kovin onnellinen ilme, ja kuvaa katsoessamme kerroin kuinka onnellisia isä ja äiti olivat kun Heikki syntyi. Päiväunille mennessä Heikki oli tuhertanut itkua hoitajalle ja selittänyt jotain synnytyksestä, mutta hoitaja ei ollut saanut selvää mikä oli itkun syynä. Päiväunien jälkeen kyselin että mikä harmi oli tullut (luonnollisesti oletimme että tämä liittyisi tulevaan synnytykseen) ja Heikki kertoi ajatelleensa että hän ihmettelee miksi on välillä meille niin tuhma vaikka isi ja äiti on olleet niin iloisia kun hän on syntynyt, selkeästi hän oli asiaa pitkään ajatellut ja tullut surulliseksi. Kieltämättä Heikillä on ollut joku hankalampi vaihe tässä viimeaikoina, vaikea sanoa onko Kallen uhma tarttunut vai mikä on syy, mutta joka tapauksessa koitin rauhoitella poikaa kertomalla että edelleen ollaan kiukutteluista huolimatta erittäin onnellisia siitä että hän on syntynyt. Pienessä päässä isoja ajatuksia!

Seitsemän kuukauden hiljaisuus

Seitsemän kuukauden blogihiljaisuuden on nyt aika päättyä. Harmittaa että tällainen tauko bloggailuun tuli, mutta viime talvi oli melko kiireistä aikaa töiden suhteen, aika lailla marraskuulta aivan viime viikkoon asti, kun jäin kolmannen kerran äitiysvapaalle. Töissä aloitin virallisesti vuodenvaihteessa, mutta käytännössä aikaisemmin, uusissa haasteissa - käytännössä siis jatkoin kaikkea mitä ennenkin mutta töitä tuli näiden lisäksi vain vielä enemmän. Välillä oli melko rankkaa, varsinkin joulu-tammikuu, kun töitä oli paljon, matkustelua jonkin verran ja vielä silloin töissä salassa pidetty alkuraskaus toi omat vivahteensa arkeen.

Jos aloitetaan tuoreimmista uutisista, niin olen jäänyt siis viikko sitten äitiysvapaalle kolmatta kertaa. vauvan olisi määrä syntyä juhannusviikon sunnuntaina, katsotaan nyt pitävätkö vanhat merkit paikkansa ja saadaan odotella heinäkuun puolelle. On ollut mukava jäädä kotiin näin lopputoukokuusta kun säät ovat suosineet muttei vielä ole hellettä rasitteena. Lastenkin kanssa on aika paljon helpompi olla, kun pukemista on niin vähän ja Heikki ja Kalle viihtyvät molemmat hyvin ulkona.

Palaan nyt kuitenkin vielä ajassa taaksepäin ja koitan summeerata mitä tässä seitsemän kuukauden aikana on oikein tapahtunut. Edellisessä postauksessa juhlittiin Heikin 4-v synttäreitä, nyt odotellaan niitä viidensiä. Heikin kerhokavereilla on ollut viime aikoina paljon synttäreitä, joihin Heikkikin on kutsuttu. Edellisen postauksen "en halua mennä kerhoon" on muuttunut "miksei kerhoa enää ole, haluan mennä kerhoon" -kyselyiksi. Kerho loppuikin viime viikolla jo, mutta tarkoitus jatkaa taas syksyllä. Heikki on saanut monia hyviä kerhokavereita, tällä hetkellä paras kaveri taitaa olla juuri viisi vuotta täyttänyt Aava, jota Heikki oli ilmoittanut toiselle kerhokaverille rakastavansa. Kalle olisi innoissaan menossa myös kerhoon, ja laitoinkin juuri kyselyä että pääsisikö hän mukaan jo syksyllä, tai viimeistään sitten tammikuussa kun täyttää kolme vuotta.

Marraskuussa 2011 kastettiin Heikin ja Kallen serkku, Pauliinan ja Pekan esikoistyttö Emma. Heikki pääsi kummipoikanaa auttamaan toimituksessa, sylikummina Olli-eno. Näpertelin Emmalle pienet tossut lahjaksi.


Marraskuussa juhlittiin myös kummipoikamme Vilhon kaksivuotissynttäreitä, hän taas sai liivit ja kravaatin, samoilla kaavoilla kuin Heikki aikanaan. Vieressä myös joululahjoiksi virkatut porkkana ja omena. Joululahjaksi tein lisäksi ainakin kummityttö-Pepille virkatun prinsessakruunun, joka jouluhässäköissä jäi kuvaamatta.


Joulukuussa 2011 kävin pitkästä aikaa pidemmällä työmatkalla, vajaan viikon Beijingissä Kiinassa. Sieltä tarttui mukaan pojille vaatteita, itselle helykoruja sekä joitain pieniä joululahjoja. Matka oli alkuraskauden takia hieman rankka. Joulu vietettiin lumettomassa Norrskatassa. Pienet apulaiset olivat mukana joulukuusen kaadossa ja jouluaattoiltana vieraili joulupukkikin. Heikille joulupukki toi uudet laskettelusukset ja Kalle peri Heikin vanhat. Kotona uudet varusteet kuivaharjoittelussa.


Joulun välipäivinä käytiin myös Tampereella lyhyellä vierailulla ja sitten lähdettiin muutaman päivän reissuun Sveitsiin Katrin, Tuomaksen, Vilhon, Riston, Amin ja Tomin kanssa. Vaikka välipäivinä Tampereellakaan ei ollut lainkaan lunta (kuva Pikku Kakkosen puistosta) niin Sveitsissä sitä riitti sitäkin enemmän, jokainen päivä aloitettiin kaivamalla autot kinoksesta. Kalle laski ensimmäiset laskunsa Sveitsissä, vielä ei täysin innostunut lajista. Heikki sen sijaan oli innokas laskettelija. Vuosi vaihtui Sveitsissä.







Tammikuussa 2012 juhlittiin kaksivuotiasta Kallea.

Talven suosikkiharrastukseksi nousi laskettelu. Alkukankeuksien jälkeen myös Kalle innostui yhtäkkiä maaliskuussa touhusta ja viimeisillä laskukerroilla selvitti itse jo helpon lastenrinteen alusta loppuun - siirtyminen mattohissiin, hissillä ylös, hissistä pois, lasku alas (syöksyä, totta kai), kääntyminen hissijonoon ja homma alusta uudestaan. Kääntyminen ja auraus ei vielä suju, ne jäivät ensi kauden opittavaksi. Onneksi vanhat suksetkaan eivät liu'u päätähuimaavaa vauhtia. Heikki sen sijaan osaa hyvin kääntymiset ja muut ja pärjää sinisissä "isoissa" rinteissäkin hyvin. On varovainen laskija ja kaatuilee vain harvoin. Sompahississä menee jo yksin, ankkurihississä aikuisen jalkojen välissä. Tällä kaudella käytiin Sveitsin reissun lisäksi Peuramaalla useita kertoja, Hirvensalossa pari kertaa ja yksi viikonloppu Himoksella. Himoksella Heikki osallistui ensimmäisiin laskettelukisoihinsakin, Suomi Slalomin osakilpailuun.

Pääsiäistä vietettiin Norrskatassa, hyvässä mutta vielä melko viileässä säässä. Ohjelmassa pääsiäiskokon polttoa sekä pääsiäisherkuttelua.

Huhtikuussa tehtiin viikonloppureissu koko perheellä Seinäjoelle Sampon, Hannelen ja Sonjan (1,5 v) vieraiksi. Sää ei oikein suosinut, mutta muuten mukava viikonloppureissu. Lähes samanlaisessa säässä vietimme Anssin kanssa kaksistaan viikonlopun Lontoossa maaliskuun puolella.

Vappuun valmistauduttiin tekemällä toistakymmentä litraa simaa. Rusinoiden laitto oli tarkkaa puuhaa, jossa pojat auttoivat. Vappuaattoa vietettiin meillä kotona, vieraina oli toistakymmentä lasta ja saman verran aikuisia. Viime vuoteen verrattuna meno ehkä hieman rauhallisempaa, kun lasten keski-ikä noussut (uusia tulokkaita viime vuoden kekkereiden jälkeen vain yksi!) - mutta kyllä desibelirajat paukkuivat silti.



Kun laskettelukausi oli ohi, aloitettiin pyöräilykausi. Viime syksynä Heikki oli jo halunnut kokeilla pyörällä ajoa ilman apupyöriä mutta silloin rohkeus petti ja monta kertaa ei yritettykään. Ilmeisesti talven lasketteluista oli sekin hyöty, että tasapaino parani ja yllättäen toukokuussa Heikki lähtikin ajamaan ilman apupyöriä. Noin tunnin sisään siitä kun suostuttelin Heikin kokeilemaan apupyörittä ajoa, hän osasi lähteä liikkeelle itse, kääntyä, ajaa, ohjata ja jarruttaa täysin itsenäisesti. Illalla kun uusia taitoja esitettiin iskälle, niin sama homma hoitui jo isommallakin pyörällä. Liikkeellelähtö hieman hankalampaa mutta hyvin sekin onnistuu. Pienempään pyörään onkin nyt laitettu apupyörät jo takaisin ja Kalle on aloittanut pyöräilyharrastuksen sillä, uudella potkupyörällään sekä Heikin potkulaudalla. Välineitä siis ainakin riittää, mutta silti saadaan päivittäinen taistelu aikaiseksi siitä, kuka milläkin kulkupelillä etenee.


Keväällä on tullut oltua ulkona aika paljon enemmän kuin talvella, pikku retkillä lähimetsässä ja omasta pihastakin löytyy lumen alta kaikkea kivaa kuten kiipeilypuu ja kaikenlaista istuttelua.

Viime kesän lopulla meillä oli Turusta lainassa Terhi-vene, jolla tehtiin muutama pikkuretki lähisaariin. Siitä innostuneena haettiin Suomenojalle venepaikkaa, sillä todettiin että jos venepaikkaa ei saada niin venettäkään ei ole järki hankkia. Keväällä yllättäen saimmekin heti jo venepaikan ja muutaman viikon pähkäilyn jälkeen päädyimme ostamaan Buster LX:n, viime vuoden mallia. Varusteluiksi lisättiin takapenkkiin pehmusteet ja ohjaajanpenkkien eteen lisäpenkit/säilytyslaatikot. Nyt on (Heikin nimeämä) Buster Uljas vesillä ja ollaan ehditty muutamia retkiäkin jo tekemään, Espoon ulkoilusaariin: Kaparen, Rövaren, Rövargrundet ja Torra Lövö.

Yhdellä reissulla sattui Heikille pissavahinko, ensimmäistä kertaa varmaan vuoteen. Päivä oli aurinkoinen, muttei erityisen lämmin, joten vaatteita yritettiin kuivatella auringossa ja Heikki odotteli makkaraa syöden päällään pipo ja takki, kaikki muut vaatteet kalsareista kumisaappaisiin olivat märkinä. Loppujen lopuksi käyttökuntoon kuivuivat vain ulkoiluhousut, päälle viritettiin vastusteluista huolimatta Kallen vaippa korvaamaan kalsareita ja jalat pelastettiin äidin sormikkailla.


Tätä kirjoittaessani olen toista viikkoa äitiysvapaalla ja koitan alkaa taas päivittää blogia hieman ahkerampaa tahtia. Tässä oli nyt yhteenveto reilun puolen vuoden päätapahtumista, vaikkakin paljon jäi varmasti vielä mainitsematta, mukaanlukien poikien tarkemmat kuulumiset ja päivittäiset touhuilut ja tokaisut.