Hyvää musiikkia

Heikin suhde musiikkiin on kaksijakoinen - toisaalta hän yleensä käskee laittamaan radion autossa pois päältä, kun se on päällä - toisaalta hän tanssii (=juoksee kädet heiluen) musiikin tahtiin hyvin innoissaan. Musiikkimaussa poika todistetusti on lähempänä isänsä musiikkimakua: Kun Heikki jälleen kerran pyysi radiota pois päältä, Anssi vaihtoi kanavaa ja kysyi onko radiossa kuuluva musiikki hyvää musiikkia. Heikki vastasi "ei" ja Anssi vaihtoi kanavaa, esitti saman kysymyksen ja sai saman vastauksen. Näin edettiin vielä muutama radiokanava sekä CD:ltä muutama biisi. Kun CD:llä alkoi soida Bon Jovin Runaway, Heikki totesi että "tää on hyvää musiikkia". :) Heikki tunnistaa nykyään kyseisen biisin ihan ekasta tahdista ja vain ja ainoastaan tämä biisi saa hyväksynnän. Torstai-iltana autossa matkalla Turkuun kuuntelimmekin takapenkin toiveesta ("laita se runaway uudestaan") kyseisen biisin toistakymmentä kertaa ennen kuin takapenkki nukahti.

Myös viime kesänä Heikki osoitti anssityylistä musiikkikorvaa sekä tarkempaa Donna Summerin tuntemusta kuin moni muu Pacifierilla veneilijä - Heikin suosikkibiisiksi valikoitui Donnan "Sentimental". Kertosäkeessä lauletaan "I get so sentimental, can't control the beat of my heart" ja tähän Heikki nauraen sanoi aina "biihaa", jonka siis tulkitsin kopioivan "beat of my heart" -kohtaa. Tässä vaiheessa siis Heikin puhe muuten oli vielä aika alkutekijöissä.

Heikki suhtautuu edelleen pikkuveljeen tosi esimerkillisesti. Hän esittelee vauvaa kaikille kiinostuneille - Kaijakin sai keskiviikkoiltana meillä kotona käskyn katsoa vauvaa kun Kaija yritti jutella Heikin kanssa. Välillä haluaa silittää vauvaa tai antaa pusun, mutta ei uskalla ottaa yksin syliin koska "mulla on niin iso maha etten jaksa kantaa vauvaa" (ööö, miten tuo kuulostaa tutulta ilmaisulta...). Jokainen pienikin ääni vauvasta aiheuttaa Heikiltä kommentin: "äiti, vauva itkee" ja perään joko "haluaakohan vauva tutin", "äiti, ota vauva syliin" tai "äiti, anna vauvalle maitoa". Yhtenä päivänä Heikki nukahti autoon ja vein ensin kotiin tavarat ja vauvan turvakaukalossa. Kun herätin Heikin niin hän huolehti että äiti muistaa ottaa vauvan mukaan autosta. Mikään selitys siitä, että vauva on jo sisällä ei auttanut, ja huolestuneelle Hessulle piti näyttää että vauva tosiaankaan ei enää ole autossa. Ainoa tähänastinen pettymys tuli silloin, kun olimme asioilla Tapiolassa ja otin autosta esiin matkarattaat. Heikin ilme kirkastui, koska rattaita käytetään niin harvoin. Kun jouduin tuottamaan pettymyksen ja ilmoittamaan että vauva matkustaa rattaissa eikä Heikki, niin järkytys ja pettymys oli suuri. Heikki jähmettyi paikoilleen, suuret kyyneleet alkoivat valua ja lohduton itku alkoi. Onneksi tähänkin auttoi pieni lahjonta - puolikas purkkapala toi lohdun ja matka saattoi jatkua.

Torstai-illasta alkaen ollaan oltu Turussa, sunnuntaina takaisin kotiin. Kylmää ja talvista täälläkin, eilen tarjettiin olla hetki ulkona. Heikki halusi välttämättä mukaanotetut aurinkolasit päähän, vaikkei aurinko meille näyttäytynytkään. Näppärä poika kiipesi pöntön päälle, kun äiti käski naamanpesulle ja alakerrassa ei ollut jakkaraa :)

Heikiltä tulee nykyään tosi paljon juttua. Satunnainen kuulija ei aina pysy kärryillä, kun tarinoissa ei aina ole selkeää aikajanaa ja esimerkiksi loppiaisten sukujuhlia muisteltiin eilen tyyliin kun "täällä oli eilen synttärit" - kaikki mennyt on tapahtunut "eilen" tai "aamulla" ja kaikki juhlat on synttäreitä. Perhepäivähoitajalla alkaa olla jo hyvä käsitys ainakin meidän ja lähisukulaisten ja ystävien autoista ja autohankinnoista, sekä Heikin leluista. Torstaina kun hain Heikin kotiin kuuntelin hetken kun hänellä oli "vähän asiaa" hoitotädille: "Kaija antoi mulle roskisauton mutta sen vilkkuvalo on rikkinäinen, kun siitä on patteri loppu." ja "Kaija ostaa uuden jeepin ja sit mä meen sen kyytiin ja sit me mennään Turkuun." Kuka ties mitä kaikkia juttuja siellä kertookaan, varmaan pitää alkaa vähän tarkemmin harkita mistä kaikesta keskustelee Heikin läsnäollessa...

Veljekset kuin ilvekset? Alla Anssin sylissä vauva, ikää 1 kk, ja toisessa kuvassa Pian sylissä Heikki, niin ikään ikää 1 kk (lokakuu 2007). Hymyjä irtoaa jo pikkuveljeltäkin, vaikka kuvaan ei osunutkaan. Samoin "guu, guu" -juttuja tulee hyvällä tuulella.