Uhkailua, kiristystä ja lahjontaa, osa 1

Olin tutustunut "uhkailu. lahjonta ja kiristys" -konseptiin jo ennen lapsiakin, mutta jotenkin elin siinä harhakuvitelmassa, että metodia käytetään vasta vanhempiin lapsiin. Viime viikkoina ja kuukausina nämä konstit ovat tosin tulleet tutuiksi - tuntuu että mikään homma reilun kaksivuotiaan kanssa ei suju ilman uhkailua, lahjontaa tai kiristystä. Syöminen, potallakäynti ja nukkumaanmeno ovat top 3 -listan kärjessä tekemisistä, joihin Heikkiä pitää välillä hyvinkin innovatiivisesti houkutella. Pari viikkoa sitten Anssi osti Heikille Salama-auton (Heikin suosikista, Autot-elokuvasta), joka osoittautui sampoopulloksi (tämä tosin ei ole vielä Heikille valjennut ja kauhulla odotamme sitä päivää, kun hän keksii avata siinä olevan korkin). Salaman avulla on sekä houkuteltu tekemään yllämainittuja asioita (Salama tulee viereen nukkumaan, Salama katsoo kun Heikki syö, ... + kun isi osti Salaman niin lupasit että meet kiltisti nukkumaan). Tämän lisäksi on käytetty (tällä hetkellä tehokkaampaa) uhkailua - "jos vielä karkaat sängystä, niin isi vie Salaman takaisin kauppaan". Toinen tyypillinen lahjonta/kiristys-väline on Salamaan liittyvä Autot-elokuva, joka meiltä löytyy DVD:lläkin, mutta olemme huomanneet että näppärämpi tapa katsoa sitä on kuitenkin ehkä YouTube-pätkät. Nämä pätkät kun kestävät vain n. 10 min, joten esim. kun ruoka on melkein valmis ja huuto kova, niin annetaan lupa katsoa yksi pätkä "auto-videöö" jonka jälkeen syömään. Syöminen on muutenkin tällä hetkellä jotenkin hankalaa - Heikki ei söisi varmaan mitään jos emme sitä vaatisi. Hämmentävää kyllä sama ilmiö on ollut havaittavissa myös hoitopaikassa, joten tämä ei olekaan vain kotikapinointia vaan joku muu (ohimenevä) vaihe.

Heikin muisti on osoittautunut luulemaamme pidemmäksi ja hän tykkää kerrata varsinkin iltaisin ja autossa kaikenlaisia joskus tapahtuneita asioita. Aikajänne voi olla samasta päivästä viime kesään - ja välillä on vähän vaikea ymmärtää mistä tapahtumasta on kyse, koska se on aina tapahtunut eilen, aamulla tai iltapäivällä - riippumatta siitä oliko siitä 2 h vai 4 kk. Vähän aika sitten suosikkiaihe oli se, kun Jaakon mersu jäi jumiin pihallemme ja hinausauto tuli sen vetämään penkasta. Viimeisin juttu, jota toistellaan vähintään joka toinen päivä on se, kun isin autosta meni takaluukku rikki, Audi vietiin huoltoon ja isi tuli hakemaan hoidosta äidin autolla. Yllättäen Heikki muisti paljon myös loppukesästä tekemästämme Tukholman risteilystä. Kun mainitsin risteilystä eräänä iltana, niin Heikki alkoi miettiä asiaa ja totesi mm. että laivalla oli leikkihuone, jossa oli junarata ja talo, sekä pallomeri, laivalla oli myös ravintola jossa syötiin ja ehkä tärkeimpänä - laivalle mentiin kotoa taksiautolla. Mikähän näitä kaikkia asioita yhdistää? No ainakin kaikissa seikkailee jokin auto... Autot on kyllä niin pop. Neuvolastakin Heikillä tulee ekana mieleen, että siellä on se ambulanssi (leikkiauto).

Viime viikon alusta Heikki oli Turussa ma-ti, hoidossa ke ja kotona to-pe, kun hoitotäti oli vuorostaan kipeänä. Pääsin siis testaamaan kahden lapsen kanssa arkea. Torstaina kävimme Katrin ja Vilhon luona, joten aamupäivä meni vauhdikkaasti. Tämän jälkeen kotona saatiin aikaiseksi pitkä ja erittäin äänekäs päiväunillemenotaistelu, joka alkoi siitä että Heikki ei suostunut riisumaan vaatteita ja halusi mennä ulos ja päätyi siihen, että nukahdimme molemmat sänkyyn, Heikki kaikki päällysvaatteet (paitsi kengät, jotka olin piilottanut) päälle. Onneksi vauva nukkui läpi koko episodin. Toisena päivänä ohjelmaan kuului vauvan neuvolakäynti sekä vauvan lääkkeiden haku apteekista. Tämän päivän päiväuniväsytystaistelun luovutin. Ehkä se arki kahden kanssa voisi sujuakin, jos Heikin saisi päiväunille. Nyt se on tosi hankalaa ja ainoa mikä siitä tekee edes teoriassa mahdollisen on se, että vauva nukkuu pitkiä päiväunia eikä häiriinny metelistä.

Vauva on tosiaan päivisin aikamoinen unimurmeli. Tänä aamulla veti superpitkät aamu-unet puoli yhteentoista ja kuukahti päiväunille kahdeltatoista. Viime yönä tosin hän päätti kyllä jossain vaiheessa olla nukkumatta ja valvoi. Nyt kello lähenee neljää ja vauva nukkuu edelleen. Kävin tuossa unien alkupuolella reilun tunnin kävelylenkillä vauvan kanssa kauniissa kevättalvisessa säässä. Unet maistuu toppatamineissa sisällä (kuva alla) - kohta herää varmaan supernälkäinen ja hikinen vauva! Yleensä vauva nukkuu vielä toiset hyvät päiväunet, mutta illalla joko ei nuku lainkaan tai torkahtaa vain hetkeksi. Yöt on menneet aika rauhallisesti - vauva nukkuu 4 h pätkiä! Hessu aikoinaan heräsi tässä vaiheessa n. 2 h välein, mutta muuten nukkui koko yön. Tämä vauva taas herää harvemmin mutta välillä päättää olla 1-2 h hereillä keskellä yötä - aika eri tyylit siis. Yöllä pitää muistaa antaa yksi lääke, mutta sain lastenklinikalla ohjeeksi maanantaina siellä käydessämme ettei vauvaa tarvi sitä varten herättää, vaan lääkkeen voi antaa vähän aikataulua aiemmin tai myöhemminkin.

Vauva voi muuten hyvin, viikko sitten painoi jo yli 6 kg ja pituuttakin oli tullut niin että menee jossain +3-käyrällä... Iso ukkeli kyllä myös syö paljon, tosin maitoa tulee sen verran hyvin, että sitä on kyllä syömisen jälkeen ihan joka puolella. Välillä rassukalta purskuaa maito nenästäkin ja syömisoperaation jälkeen on usein vatsavaivoja, varsinkin iltaisin. Muutenkin vauva syö selkeästi tiheämmin iltaisin, mikä sinänsä on ihan luonnollista kun silloin on hereillä.

Anssi piti vauvan "kunniaksi" varpajaiset viime lauantaina ja täällä oli tupa täynnä ukkoja. Minä ja lapset oltiin paossa Hennan, Pepin ja Sisun luona yökylässä. Sunnuntai menikin sitten siinä, että Anssi, Heikki ja vauva nukkuivat pitkät päiväunet, joiden jälkeen ehdittiin juuri ennen hämärän tuloa hetkeksi ulkoilemaan. Kuvassa meidän perheen pojat pulkkaretkellä.