Paluu arkeen, jee!

Siitä on nyt yhdeksän päivää, kun veimme vauvan lastenlääkärin tutkittavaksi ja tästä ajasta kahdeksan päivää on kulunut Lastenklinikalla. Tänään saimme vihdoin tiedon, että pääsemme tänään kotiin! Samaa tietoa on odotettu useamman kerran viime päivinä, mutta nyt vihdoin vauva on siinä kunnossa että voimme turvallisin mielin lähteä kotiin. Syytä lisälyönteihin ei edelleenkään tiedetä, mutta lääkkeellä niitä on saatu vähennettyä.

Kuten viimeksi täällä kirjoitin, viime viikon ma-to vauvan EKG:ta seurattiin Holter-laitteella vuorokausi ja havaittiin, että lisälyönnit eivät ole vain yksittäisiä vaan vuorokauden aikana oli ollut kolme hetkeä, jolloin oli ollut peräkkäisiä lisälyöntejä (maksimissaan lähes minuutti). Vaikka tuo hurjalta tuntuukin, niin vauvalla ei näiden aikana kuitenkaan ollut mitään hätää. Näistä lisälyöntikohtauksista kuitenkin haluttiin päästä eroon, joten aloitettiin lääkitys neljästi päivässä. Lääkkeen vaikutusta sekä mahdollisia sivuoireita luonnollisesti haluttiin seurata. Sivuoireita ei onneksi ole tullut, verensokerit ja verenpaineet olivat ihan normaaleja. Torstaina laitetiin Holter-mittari uudestaan, tavoitteena todeta lääkkeen vaikutus (eli että lisälyönnit olisivat vähentyneet ja vain yksittäisiä). Torstai-iltana kuitenkin huomasin, että mittariin oli tullut jokin vika ja seuraavana aamuna todettiin, että se oli tosiaan mitannut vain 7 h pätkän, joka ei analysointiin ollut riittävä. Eikun uusi mittausjakso käyntiin perjantaina. Tämäkin vielä - sen lisäksi että mahdollinen kotiinpaluu oli jälleen siirtynyt (mahdollisesti useammallakin päivällä, sillä viikonloppuisin ei Holterin analysoijat ole normaalisti töissä) mutta myös siksi, että Holterin anturit teipataan vauvarassukkaan supertiukasti kiinni ja teippien irrotus rintakehästä on kivuliasta puuhaa + koko rintakehä jää teipeistä tahmeaksi ja siihen tarttuu kaikki kiinni. Tällä kertaa mittaus kuitenkin onnistui ja joku onneton oli pakotettu lauantaina töihin analysoimaan tuloksetkin. Päivystävä kardiologi kertoi tulokset: hyvät uutiset - ei enää peräkkäisiä lisälyontejä ja huonot uutiset - lisälyöntien määrä ei ole laskenut edellisestä mittauksesta (22% lisälyöntejä). Hän teki päätöksen ottaa lisää labroja sekä vaihtaa lääkettä. Uutta lääkettä otetaan nyt kolme kertaa päivässä ja myös sen vaikutusta ja mahdollisia sivuoireita piti jäädä sairaalaan odottelemaan. Nyt maanantaina on siis todettu, että uusi lääke vähentää myös yksittäisiä lisälyöntejä ja mitään sivuoireita ei ole tullut. Tänään laitettiin vielä Holter-mittaus päälle, mutta sen kanssa sai lähteä kotiin. Lisäksi seurantaa jatketaan niin, että tulemme Lastenklinikalle säännöllisesti tarkastuksiin - ensimmäisen kerran jo viikon päästä.

Kuvassa vauva ja toistakymmentä piuhaa, kun otetaan sydänkuvaa maanantaiaamulla. Sairaalassa oli jatkuvasti viisi piuhaa EKG:ssa, jalassa happisaturaatiomittari sekä usean kerran päivässä kädessä verenpainemittari. Muutaman päivän seurattiin myös verensokeria, ja päivittäin verinäytteitä labraa varten, puhumattakaan kertaluonteisistä räkä- ja kakkanäytteistä. Ultraääntä otettiin sydämestä, päästä ja keskivartalosta. Ei voi ainakaan väittää, ettei olisi tutkittu... Yksi lääkäri totesikin, että sairaalaan tullessa saa rannekkeen, jolla pääsee kaikkiin testeihin :)

Edessä siis normaalia arkea + kolme kertaa päivässä otettavat lääkkeet ja toki takaraivossa pieni huoli siitä ettei mitään vakavaa tapahdu. Vauvan hengityskin on rauhoittunut, tosin kardiologin mielestä vielä hieman omalaatuinen, mutta tämä saattaa iän mukana korjautua. Myös happisaturaatio, joka ensimmäisinä päivinä meni useasti alle 90, on nyt pysynyt hyvänä - jopa erinomaisena.

Pienen lisähaasteen sairaala-arkeen toi Heikki, joka alkoi yskiä torstaina ja hänelle nousi kuume perjantaina kesken hoitopäivän. Kipeää lasta ei tietenkään sairaalaan voinut viedä joten to-su Anssi hoiti Heikkiä ja minä vauvaa. Sunnuntai-iltana Heikki lähti Pauliinan ja Pekan kyydillä Turkuun parantelemaan tautiaan.

Vauvalla on melkein yhtä rullalle menevä alahuuli kuin isoveljellään :) Ja eikö näytäkin isolta pojalta! Sairaalassa näki sellaisia minikokoisia vauvoja, jotka olivat käyneet jo sydänleikkauksessa, että oma vauva tuntui superterveeltä jättiläiseltä...