Yksi iso Helena

Viikonloppu tuli ja meni, mutta minä olen edelleen yksi iso Helena. Maha kasvaa kasvamistaan, ja mahan sisäisen asukkaan elintila selkeästi pienenee ja sen liikkeet tuntuu jopa kovemmilta kuin ennen. Vahvoja merkkejä lähestyvästä synnytyksestä ei ole, mutta jotain pienempää kuitenkin. Tänään varasin neuvolassa jo toisen yliaikakäynnin, ja jos ei viikon päästäkään ole mitään kuulunut niin sitten siirryn jo Jorviin seurattavaksi. No, kai viikossa voi tapahtua mitä vaan. Vaikka olin alunperinkin jo jotenkin valmistautunut tähän pidempään odotukseen, niin kyllä silti toivoin että tuo maaginen laskettu aika olisi pitänyt paikkaansa.

Ideat väkerryksistä alkaa vähentyä päivä päivältä. Viikonloppuna tehtailin pinnasuojan jämäpaloista kuitenkin "viihdyttimen" Anssin autoon. Sopii sinne värienkin puolesta paremmin kuin Golfiin. Tämän tarkoitus siis viihdyttää vauvaa ajomatkojen ajan... toiveajattelua? Toista olen ajatellut tehdä Golfiin, mutta kun sen hyvin riisuttuun varusteluun ei kuulu takapenkin niskatuet niin en oikein tiedä miten sen sinne saisi ripustettua. Täytynee mennä tutkimaan pysyisikö siinä joku tarra, tai olisiko kuitenkin siellä jotkut tapin tyngät, joihin ripustaminen onnistuisi. Arkisin varmaan kuitenkin siinä kärryssä matkataan. Ai niin, ja yksi päivä viime viikolla tein vielä pari "pehmolelua", näitä voisi ehkä tehdä muutaman niin että saa ripustettua vaikkapa siihen lelukaareen. Kun saisi sinne sisälle vielä jonkun kulkusen tai muuta ääntä pitävää!

Tämän päivän aikaansaannos on froteinen pyyhe. Kopsasin mallia äitiyspakkauksen pyyhkeestä. Melkein jo olin tyytyväinen pyyhkeeseen sellaisenaan, mutta sitten se alkoi näyttää tylsältä ja lisäsin vielä tuon kissan. Ja tulin hyvälle tuulelle :)

Vauvojen tilkkupeittoja

Kuten ehkä moni tietää, olen hurahtanut vuosia sitten tilkkutöiden ihmeelliseen maailmaan. Välillä niitä syntyy useammin ja joskus on ollut vuosienkin taukoja (yllättäen esimerkiksi opiskelujen alkuajat).

Tämän vuoden hitti on kuitenkin ollut pikkuiset vauvojen peitot. Syitä yksinkertaisesti kaksi: on vauvoja ja pienet peitot on nopeita tehdä verrattuna isoihin :)

Esitelläänpä ensin omalle jälkikasvulle tehdyt peitot. Ensimmäinen syntyi kesällä ja sen inspiroi joltain tilkkutyökurssilta prujaamani malli "A Woman's Work is Never Done" ja sitä tietenkin sitten kehittelin eteenpäin. Kankaat siihen löytyivät omista varastoista, paitsi tuon taustakankaan taisin käydä ostamassa erikseen. Jos ei kuvasta saa selvää, niin siinä on siis kanaemo keskellä ja ringissä ympärillä pikku-untuvikkoja. Toinen peitto syntyi nyt syksyllä ja se valmistui tällä viikolla. Sen taasen innoitti Ison Omenan Marimekko-myymälän palakangaslaatikko, josta löytyivät punainen ja sininen unikkokangas, ja harmaata ostin sitten kyytiin ihan pakalta. Molemmat peitot mitaltaan reilun metrin kanttiinsa, ja idea siis että näiden päällä voi loikoilla lattialla tai sitten käyttää vaikka vaunuissakin lisäpeittona. Peittojen sisällä vanukerros, ja kaikki kolme kerrosta tikattu käsin yhteen.


Muita vauvapeittoja tänä vuonna on tullut tehtyä Pepille ja Otolle. Pepin peitto on reipas leppiskuvioinen, johon testasin ennenkokeilematonta pikamallia. Tästä jäi sivutuotteena yli valmiita tilkkublokkeja, joten pitääkin keksiä niistä jotain hauskaa. Oton peitto on tehty Anssin ja Jaskan vanhoista kauluspaidoista - pari vuotta sitten hoksaamani hieno materiaalilähde! Bonuksena käytetty myös paitojen taskuja, jonne voi sitten piilotella vaikka leluja :)


Yksi vauvapeitto löytyy historiastakin, tehdessä sitä en tiennyt mikä siitä tulee ja kenelle, mutta se päätyi häälahjaksi Anssin työkaverille, joka odotti vaimonsa kanssa kaksosia.
Nämä peitot + muita tekeleitäni löytyy muuten veljeni Hannun tekemästä tilkkugalleriasta, tervetuloa käynnille! Etusivun kuvia klikkailemalla löytyy töistä lisätietoja, ja lisätietosivun kuvia klikkaamalla isommat versiot pikkukuvista.