Google-statistiikkaa

Otin pari viikkoa sitten käyttöön Google Analytics -ohjelman, joka kerää tietoa tietyllä nettisivustolla kävijöistä ja luonnollisesti siis tarkoituksenani on yrittää vakoilla ketkä tätäkin blogia lukevat tahi sivuille muuten vain eksyvät. Tarkkaa tietoa surffaajista ei tosin saa, mutta mielenkiintoista dataa joka tapauksessa. Noin kahden viikon aikana sivuilla on käyty 277 kertaa 154 eri kävijän toimesta. Kävijöitä on 8 eri maasta ja Suomessa käyntejä on eniten Helsingistä, Tampereelta ja Turusta (ei yllätystä täällä!) - mutta yhteensä kuitenkin 36 eri paikkakunnalta.

Suosituin sivu on toki pääsivu, mutta vanhoissakin postauksissa käydään (esim. 2007 marraskuussa raportoitu matkaratasosto on ollut suosittu). Tämä selittyy sillä, että yli neljännes käynneistä tulee Googlen kautta. Raporteista pääsee urkkimaan myös millä hakusanoilla sivuille on päädytty. Tässä hieman makua niistä:

• adidaksen kokomerkinnät
• heikki ja villapaita
• joulumakkaran valmistus kotona
• käveli taaperokärryllä ilman tukea
• nukkuva karhu
• peruna on pyöreä
• pinnasänky säädökset
• rinteet davosissa
• akta graco logico s
  

Tosin listan kärjessä komeilee "blogspot pinnasanky" ja "heikki helena pinnasänky" - kaikilla ei siis vielä ole tämä sivu bookmarkeissa :)

Voin suositella ilmaista urkintaohjelmaa halajaville Google Analyticsia - homman aloittamiseen meni noin 2 min ja dataa tulee paljon, tyylikkäästi graafisena myös!

Pikku kokkailija

Anssi oli työmatkalla viime viikonloppuna ja alkuviikosta, joten Heikki ja minä pakenimme arkea Tampereelle. Heikki muisti mummulan aika hyvin ja tiesi jo tullessaan minne saa mennä ja minne ei. Siis tiesi, mutta ei aina kuitenkaan toki rajoittanut penkomista vain sallittuihin paikkoihin. Sallittuja paikkoja mummulassa ovat mm. pari alinta keittiön laatikkoa, joista löytyy kattiloita, kansia, kulhoja ja kaikenlaisia kauhoja ja pikkukeittiötarvikkeita. Näillä Heikki ahkerasti kokkailikin, kaateli keitoksiin näkymättömiä ainesosia pusseista ja purkeista ja hämmenteli keitoksiaan. Sama tapahtui myös palattuamme kotiin: Heikki katseli kun keitin perunoita ja tämän jälkeen otti kattilan, kauhan ja kolme keltaista tennispalloa - ja alkoi keitellä niitä lattiatasossa. Nerokasta!

Heikki ei turhaan puhele, kun kerran kirkumalla ja osoittelemallakin yleensä saa mitä haluaa (aargh). Hän kuitenkin on alkanut ymmärtää enemmän kuin ennen. Pyynnöt kuten "sulje ovi", "hae kauha", "nosta jalka, ja toinen jalka", "halaa äitiä" jne alkavat jo tuottaa tulosta. Sana "ei" tosin tuntuu kadonneen ymmärryksestä kokonaan. Stereot, TV ja digiboksi eivät enää ole kiellettyjen asioiden listalla, paitsi silloin kun äiti katsoo telkkua. Olen teippaillut ympäri kämppää erilaisten nappien ja säätimien päälle pilttipurkkien kansia ja jugurttipurkkeja. Kun silmä välttää, niin pienet käpälät ne kuitenkin irroittavat, joten sekin on aika turhaa.

Heikki on vieraskorea kuten varmaan monet muutkin lapset. Tämä sinänsä hyvä ominaisuus saa tosin äidin välillä epätoivoon. Kylässä kiltisti käyttäyvä enkeli kun näyttää eri puolensa arkena kotona - ja kuka nyt uskoisi pikku enkelin käyttäytyvän äidin valittamalla tavalla... ;) Heikki on ollut aina hyvä syömään ja on edelleenkin, syömisen aloittaminen sen sijaan arkioloissa on muuttunut hankalaksi. Ruoka tulee pöytään ja samalla alkaa huuto, pään heilutus, lusikoiden heittely ja (piilossa olevien) herkkujen osoittelu. Saatamme kuluttaa aamupuuron ensimmäiset 15 min tähän toimintaan. Sitten kun jotenkin saa suuhun yksi-kaksi lusikallista ruokaa, ei ongelmia enää (tässä mittaluokassa) tule ruokailun aikana. Huh. Vieraassa paikassa tai vieraamman ihmisen syöttämänä tätä ongelmaa ei ole. Taas päässäni kaikuu mantra: "tämä on vain joku ohimenevä vaihe."

Viime viikonlopusta mieleen jäi vielä Heikin breakdance-kuviot. Breakdance-hetki alkaa yllättäen ja kestää vain noin minuutin. Kuvioihin kuuluu pyöriminen vatsalta selälleen, konttaaminen villisti ja päättömästi ympyrää sekä iloinen hölöpölöpälpätys. Huvittavaa!

No niin, pinnasängystä kuului juuri lentävän tutin merkkiääni - päiväunet ilmeisesti lopussa. Tänään onkin illalla luvassa itsenäisyyspäivän juhlintaa!

Rusina- ja juustohiiri lumileikeissä

Edellisviikonlopun älynväläyksiä oli Heikin persous rusinoille. Tämän oivalluksen jälkeen pienen pieni rusinapurkki onkin pelastanut monta ... hmmm ... shoppailureissua :) Varsinkin Anssi on lumoutunut siitä, kuinka Hessu pienillä sormillaan kaivaa rusinoita askista ja herkuttelee niillä.

Rusinoiden lisäksi Hessulla on havaittu toinen suuri kiusaus - juusto! Jos juusto tulee jääkaapista ulos Heikin hereilläollessa, hän vaistoaa sen jotenkin ja huuto ei lakkaa ennen kuin pääsee juusto-osingolle. Enon painajainen :)

Anssi on ollut viime päivät lumoutunut myös uudesta puhelimestaan ja ikuistin sillä Heikistä maanantaina nämä pätkät, joissa kodin pikku apuri puuhastelee pesuhuoneessa ja sen ulkopuolella.

Viime päivät onkin nautittu talvisista keleistä. Aluksi Heikki oli ihastunut lumeen vain ikkunan läpi - ulkona ei huvittanut olla lainkaan. Tiistaina puistossa Heikki kuitenkin huomasi, että pulkkailu ei ollut vain äidin täyshölmö idea, vaan muut lapset näyttivät pitävän siitä. Ja näin Heikkikin suostui pulkkaan hetkeksi ja tänään keskiviikkona jo ihan viihtyi siinä!

Omalla pihalla pulkassa illansuussa.

Tiistaina Latokasken asukaspuistossa, Lauran ottamia kuvia.

Latokaskessa ja kotona uusi äidin ompelema hieno takki päällä!

Kaa kaa kaa

Heikin kävely sujuu jo aika hienosti (sisällä), mutta puheesta ei ota edelleenkään juuri mitään tolkkua. "Lamppu" on täysin unohdettu, "äitiä" käytetään silloin tällöin ja "anna anna anna" on aika tiiviissä käytössä. Kaiken lopun kommunikaation Heikki hoitaa joko huutamalla tai sanomalla "kaa kaa kaa" eri äänen painoilla ja sävyillä. Helppoa...

Heikin hiukset on viime aikoina ottaneet kasvuspurtin ja lähipiiri alkaa ehdotella jo ensimmäistä parturikäyntiä. Heikkiä on viime aikoina luultu myös muutaman kerran tytöksi - lieneekö syynä pidentyvät kiharat...

Heikki alkaa päästä mukaan jo vähän isompien lasten leikkeihin. Edellisviikonloppuna olimme pikavisiitillä Norrskatassa ja viikonloppua meidän kanssamme olivat viettämässä Ville, Tiia ja kohta neljävuotiaat Ida ja Sara. Tytöillä oli tietenkin jo tosi hienot leikit, mutta Heikki viihtyi kyllä hyvin menossa. Myös tänä viikonloppuna lauantai-iltana kun kävimme Hennan, Sammelin ja Pepin luona Peppi ja Heikki oikeastaan ensimmäistä kertaa leikkivät yhdessä. Ainakin välillä. Lähinnä Peppi touhusi jotain ja Heikki yritti pysyä perässä.

Perjantaina olimme juhlistamassa kymmenen vuotta sitten järjestämiämme Sikajuhlia Otaniemessä. Juhlinnan mahdollisti Tampereelta Espooseen Heikkiä hoitamaan tullut Sirpa-mummu. Heikki tunnistaa mummun jo hyvin, vaikkemme niin usein näekään. Äidille ja isälle vilkutettiin mummun sylistä iloisesti lähdön hetkellä. Heikki oli muutenkin käyttäytynyt mallikkaasti - paljon paremmin kuin arkipäiväisesti äidille... Esimerkiksi vaipan vaihto hoitoalustalla ei ole sujunut minulta enää aikoihin, mutta mummun kanssa se oli ihan OK.

Lauantaina kävimme Anssin sisarusten (avec) kanssa syömässä Toscaninissa Bulevardilla. Oli hauska tapaaminen ja ruokakin oli hyvää. Heikki villitsi varsinkin Pauliinan ja Karoliinan melko yksinkertaiseen "seuraa johtajaa" -leikkiin. Leikki meni niin, että Heikki laittoi kädet pään päälle ja sitten piti muidenkin tehdä niin. Pään päältä kädet siirtyivät takaraivolle ja sieltä sitten pois. Leikki toimii myös kääntäen - joku laittaa ensin kädet pään päälle ja Heikki tekee perässä. Halpaa huvia :)

Hoitopaikasta ei ole vielä(kään) kuulunut mitään! Marraskuu alkaa lähetä loppuaan ja jännitys tiivistyy...

Kävelevän Heikin kantapöytä

Viime postauksen jälkeen meni noin 15 min ja Heikki pisti kävelyvaihteen päälle. Nyt siis matka taittuu ensisijaisesti kävellen ja vasta toissijaisesti kontaten. Ulkonakin kävely onnistuu, mutta ei niin hyvin kuin sisällä - jos jätän Heikin pihalle seisomaan ja kävelen itse autolle, hän tulee perässä vain muutaman askeleen ja sitten jää huutamaan äitiä kantamaan loppumatkan. Myös seisominen on jämäköitynyt huomattavasti ja Heikki osaa nousta seisomaan ilman tukea. Tämä taito tuli opittua puolitoista viikkoa sitten Tampereella mummun kanssa.

Eilen Heikki kävi taas isänsä kanssa syömässä Kalastajatorpalla. Siitä on tullut Heikin ja Anssin vakiopaikka silloin, kun minä olen jossain muualla. Heikin ensimmäinen Kalastajatorppa-vierailu (tammikuu 2008) onkin dokumentoitu jo blogissa aiemmin. Vierailuja kyseiseen ravintolaan on kertynyt jo sen verran useita, että eilen Heikin ja Anssin tullessa sisään tarjoilija oli kysynyt, että otatteko saman pöydän kuin ennen! :o

Kielletyn kolmion kiertäjä

Arkipäivinä koitan minimoida aikaa, jolloin kotona sisällä ovat vain minä ja Heikki. Tämä aika nimittäin kuluu Heikin kiertäessä kiellettyä kolmiota ja minun karjuessa "EI EI EI" joka väliin. Kiellettyyn kolmioon kuuluvat stereot/TV, vessanpönttö ja kukka. Heikki käy painamassa stereoiden jokaista nappia ja vääntää napeista sekä rämppää telkkaria päälle ja pois päältä. Vessanpöntössä on kiva uittaa joko pelkkiä käsiä tai tiputella sinne suihkukaapista ryöstettyjä purnukoita. Kukkaan on kiva kaivaa kädet ja heitellä multaa ympäriinsä. Lukuisia muita keppostelupaikkoja löytyy toki, mutta nämä kolme on tällä hetkellä äidin ärsytyslistan kärjessä. Pitäisi siis päästä eroon näistä ärsykelähteistä: kukan voisi nostaa jonnekin ylemmäs - se on helppo nakki. Kylppärin ja vessan ovet voisi muistaa pitää kiinni, mutta kun ei aina muista ja toisaalta puolet päivästä vietän joka tapauksessa kylppärissä vaihtamassa vaippoja ja pesemässä pyykkiä. Stereot/TV sen sijaan on hankalampi tapaus. Olen miettinyt jo kaikenlaisia estevirityksiä, mutta ei vielä mitään toteuttamiskelpoista ole tullut mieleen - vinkkejä, anyone? Jonkinlainen iso pleksilaatikko olisi näppärä - sinne voisi sujauttaa sekä viritinvahvistimen ja DVD/CD-soittimen. Mistähän sellaisen saisi?

Kun kotona emme viitsi kaksistaan juuri olla, niin vietämme päiviä Latokasken asukaspuistossa ja sisätiloissa, Soukan asukaspuistossa, seurakunnan perhekerhossa, omalla pihalla ja shoppaillen.

Tällä viikolla aloitin uudella "innolla" Heikin kouluttamisen sisäpäiväuninukkujaksi. Kolmena päivänä Heikki on nyt nukkunut sisällä, ja paremmalla menestyksellä kuin ehdin pelätä - edelliset kokeilut kun eivät kovin onnistuneita olleet. Ensimmäisenä päivänä meni 20 min nukuttamiseen, sitten puoli tuntia unia ja uusi 15 min nukuttamista, jonka jälkeen vielä tunnin unet. Jälkimmäiset kaksi kertaa meni helpommin, ja toisella kertaa Heikki nukkui jopa 2 h unet. Päivähoitoa ajatellen nukkumaanmeno on vielä melkoista meteliä, mutta eiköhän siitäkin ehditä poisoppia reilun kuukauden aikana vielä. Päivähoitopaikasta sen sijaan ei ole vielä tietoa, marraskuun aikana lupasivat sellaisen ilmoittaa.

Heikki kävelee joka päivä paremmin kuin edellisenä. Nyt hän kävelee jo vapaaehtoisesti eli siis äidin/isän ei tarvitse houkutella liikkeelle. Varsinkin leikkiessä hän saattaa kävellä varmaan ihan huomaamattaan. Pitkät matkat sekä nopeutta vaativa eteneminen sujuu kuitenkin vielä parhaiten kontaten.

Tämän viikonlopun vietämmekin kotosalla. Tänään on siivottu ja sellainenkin ihme on tapahtunut että aamupäivällä Heikki ja Anssi leikkivät hiekkalaatikolla :)

Melkein kävelevä, sikeästi nukkuva, kapriksia syövä pieni karhu

Heikin kävelyssä alkaa olla läpimurtohetket lähellä. Nyt Heikki suostuu jo kävelemään useita askelia hieman kauempaa sijaitsevaa kohdetta, kuten äitiä, isiä tai kävelykärryä, kohden, ja on tästä hyvin innoissaan. Vielä hän ei kuitenkaan itse leikkiessään lähde kävelemään. Konttaaminen on edelleen paras, varmin ja nopein etenemismuoto. Tässä vähän videopätkää tiistai-illalta:

Eilen kävimme Latokasken asukaspuistossa leikkimässä aamupäivällä ja siellä oli naamiaiset. Olin naamiaisista kuullut edellisenä päivänä, joten näppäränä äitinä värkkäsin Heikille naamiaisasun Täydellisten naisten mainoskatkoilla maanantai-iltana. Pikku tuunauksella Heikistä tuli söpö pieni karhu. Asuun kuului Heikin ruskea verkkariasu, ruskeat sukat sekä äidin värkkäämä korvallinen kypärämyssy. Ei raukalla varmaan ollut itsellä mitään havaintoa tästä hienosta asusta, mutta se meni toisiin lapsiin ihan läpi - jotkut kävivät silittelemässä Heikin päätä ja hämmästyivät kun nallekarhu lähti konttaamaan :)

Kypärämyssystä on alkanut tulla aikamoinen hitti. Heikillä niitä on kaksi ja olen tehnyt lahjaksi ja tuliaisiksi kaverien lapsille muutaman - niin lahjaksi kuin tilaustyönä. Kanadaan lähetin myös Joannen lapselle Serenalle sellaisen 1-v lahjaksi, ja sieltä tuli tällä viikolla kiitokset sekä tilaus lisämyssyistä kaverien lapsille :) Ja näin samasta kaavasta siis tuli näppärästi myös naamiaispäähine. Pitäisiköhän kuitenkin jäädä pidemmpäksi aikaa kotiin ja pistää kunnon myssytehdas pyörimään :) Juuei kuitenkaan...

Heikki on viettänyt Pinja-ystävänsä kanssa viime aikoina paljon aikaa: perjantaina Heikki oli Pinjan luona muutaman tunnin hoidossa, sunnuntaina Pinja vastaavasti oli meillä muutaman tunnin ja maanantaina olikin perinteiset (tosin viimeiset!) treffit Pinjan kanssa. Näiltä treffeiltä lähtiessämme Pinja oli sanonut ensimmäisen kerran "Heikki" ja toistellut sitä illalla. Varmaan raukka ihmetteli miten se Hessu ei nyt jäänytkään koko illaksi leikkimään, kuten muina iltoina!

Eilen söimme kotona lihafondueta sen kunniaksi että olimme kaikki kotona. Heikki viihtyi hyvin pöydässä vaikka ei kovin paljon sapuskoistamme innostunut. Paitsi sitten, kun Anssi antoi Heikille ihan vitsinä yhden kapriksen. Oletus oli, että ärtsyn makuinen kapris tulee heti irvistyksen kanssa palautuksena takaisin. Mutta, kuten jo arvasitte, näin ei käynytkään vaan kaprikset osoittautuivat suureksi herkuksi. Ja näin isä ja poika söivät loppupurkin kapriksia, toinen toiselle syöttäen :)

Tänään kävimme hakemassa puistosta sinne unohtuneet kengät, ja vähän leikkimässäkin ulkona, kunnes lähdimme kotiin. Kotimatkalla oli tarkoitus käydä nopeasti lähikaupassa. Heikki kuitenkin yllättäen nukahti autoon - siis ennen lounasta, yhdentoista aikaan. Ajattelin, että kyllä se siitä herää kun siirrän auton turvaistuimesta ostoskärryihin - ja hyvä että herääkin, kun pitäisi ehtiä vielä kotiin lounaalle. Vähän Heikki raotti silmiään, mutta jatkoi uniaan ostoskärryissä - ja huvitti tällä toiminnallaan kaikkia kaupan muita asiakkaita. Unet jatkuivat, vaikka nostin hänet takaisin auton turvaistuimeen ja kotona siitä vielä rattaisiin. Voi kun itselläkin olisi tuollaiset unenlahjat! Nyt se pieni karhu on nukkunut 2 h, kohta varmaan herää todella nälkäisenä... (ja niin heräsikin ja hyvin maistui äidin unien aikana tekemä inkivääri-broilerikeitto!)