Hiihtoloma osa 2 eli raportti hiihtopäivistä ja paluumatkasta

Maanantaina hiihdimme Sportgasteinissa, jossa aika kului hyvin vaikka hissejä ei monta ollutkaan. Aamupäivä oli sumuinen ja kauden ekat laskut sujuivat tästä syystä epävarmasti. Tämä taisi olla ainoa päivä, kun Sportgastein oli viikon aikana auki!

Tiistaina satoi koko päivän lunta, Anssi oli Hessuvahtina, me loput "lapset" hiihdimme aivan majapaikkamme vieressä olevassa Graukogelissa. Rinteitä ei juuri erottanut offarista, koska lunta oli niin paljon. Reidet olivat päivän laskujen jälkeen aivan poikki. Jätimmekin perinteisen after skin väliin ja menimme majapaikkamme uimaosastolle uimaan ja saunomaan.

Keskiviikkona olin Hessuvahtina ja se olikin hyvä lepopäivä kipeille jaloille. Hiki kyllä nousi pintaan, kun lykin Heikkiä ja matkarattaita ylös alas lumisia katuja. Alppikylien ongelmia. Torstai oli aurinkoinen mutta kylmä päivä ja hiihtelimme Dorfgasteinissa. Perjantaina vietettiin Bad Gasteinin ja Hofgasteinin rinteissä viimeinen hiihtopäivä. Anssi oli Heikin kanssa ja he kävivät kelkkailemassa lastenmaassa. Kuvassa kelkkailun jälkeen maistunut spagetti.

Yhtä päivää lukuunottamatta kävimme after skillä Hotel Salzburgerhofissa. Vakipöytämme oli lasten leikkihuoneen vieressä ja Heikillä oli hauskaa leikkiessä muiden lasten kanssa. Monena päivänä kävimme myös majapaikkamme uimaosastolla, jossa oli sauna, infrapunakoppi, kolme poreallasta (4 e), uima-allas sekä kaksi höyrykoppia. Heikki järkyttyi ensin selkeästi vauvauintia viileämmästä vedestä mutta sitten polski innokkaasti ja sukelteli. Uimaosastolta ei tullut kuvia, mutta tässä Hessu after skillä. After skillä Heikillä oli vakioleikkikaverina ruotsalainen pari kuukautta Heikkiä vanhempi poika, joka kantoi Heikille leluja, joilla Heikki leikki tyytyväisenä. Ruotsalaispojankaan sanavarasto ei kovin laaja ollut - itse ymmärsin ainakin vain "titta, titta, bruuun, bruuun", kun hän ojensi Heikille leikkiautoa.

Majapaikkamme oli itse asiassa hotelli vaikka itse asuimmekin apartment-tyylisessä huoneistossa, jossa oli kaksi makuuhuonetta ja iso olohuone/avokeittiö. Osa porukasta oli majoittuneena noin 10 min kävelymatkan päähän, mutta he kävivät meidän majapaikassa syömässä iltaisin sekä polskuttelemassa.

Lauantaina oli aika lähteä Bad Gasteinista. Muut lähtivät heti aamulla, mutta me kolme ajoimme Angertaliin ja vuokrasimme Heikille vielä kelkan. Lastenrinteessä kelkkailtuamme jäimme vielä lounaalle, jonka jälkeen suuntasimme lumisessa kelissä kohti Salzburgia.

Emme olleet varanneet Salzburgista hotellia, joten lähdimme suunnitelmalla A löytää lhelposti hotelli jostain keskustasta ja varasuunnitelmalla B majoittautua samaan paikkaan kuin menomatkalla. Pysähdyimme keskustassa ensimmäiseen hotelliin, joka osoittautuikin aika hienostelevaksi - sinne kuitenkin jäimme. Hotelli Goldener Hirsch sijaitsi aivan keskustassa, pääshoppailukadun varrella. Pääshoppailukadulta löytyi kaikki Dolcet, Gabbanat ja kumppanit. Kaupat menivät onneksi aika nopeasti kiinni, joten säästyimme totaalikonkurssilta.

Tässä pojat Cafe Bazarissa välipalalla / iltaruualla. Tilasimme kaksi thaimaalaista kookoskeittoa varoituksella "scharf" - väkevä sekä yhden kinkkujuustotoastin. Heikki popsi ensin suurimman osan toastia (kunhan olimme takavarikoineet hänen annoksestaan hyvin maistuneen ketsupin - ks. kuva....) ja sen jälkeen siirtyi Anssin keiton pariin. Anssi tilasi sitten kolmannen keiton, ja tarjoilija vaan totesi ettei tainnut kovin "scharf" ollakaan... Mutta kyllä siinä ihan potkua oli!

Sunnuntaina kävimme aamiaisella Cafe Bazarissa joen rannalla ja sitten suuntasimme kohti Münchenia. Matkaa oli sen verran vähän ja aikaa paljon, joten poikkesimme moottoritieltä ja ajoimme Chiemseen ympäri. Lounaalla kävimme Prien am Chiemseessä (kuva).

Lento Münchenistä Helsinkiin oli ylibuukattu ja emme saaneet Heikille omaa paikkaa. Aika ahdasta oli koneessa, mutta perille kuitenkin päästiin. Helsinki-Vantaalla Heikin hermot menivät, kun ei saanut juoksennella päättömästi ympäriinsä, kello oli jo yli kymmenen ja vaikka matkatavarat saapuivat niin kärryt loppuivat kesken! Yhdentoista jälkeen saavuttiin kuitenkin kotiin väsyneinä, mutta tyytyväisenä lomaan.

Hiihtoloma osa 1 eli miksi infantien lentolippuun ei kuulu ateria

Torstaina haimme Heikin jo kahdelta hoidosta ja suuntasimme kohti Helsinki-Vantaata. Heikistä oli hyötyä heti check-innissä, pääsimme pitkien jonojen ohi omalle luukulle parissa minuutissa. Ylipainoisia special luggage -matkatavaroitamme ei punnittu, joten pääsimme etenemään ilman lisämaksuja. Anssin hoidellessa viimeisiä työpuheluja, Heikki, Carlos ja minä hengailimme kahvilassa odottaen meidän Münchenin ja Carloksen Norrköpingin lentoa.

Koneessa meidän kävi yhtä hyvä tuuri kuin lähes aina ennenkin - Heikki sai kun saikin ihan täydessä koneessa oman paikan. Ruokatarjoilu ei ollut maistunut kaikille matkustajille, joten infant-lipulla (vain verot, ei paikkaa, ei ruokaa) matkustava Heikkikin sai oman annoksen. Miksi yleensä infantit eivät annosta saa, kustannustekijöiden lisäksi, ei jäänyt kovin epäselväksi - jätimme jälkeemme hirveän sotkun. Heikki haluaa tehdä kaiken itse - esimerkiksi syödä ja juoda. Huh. Tästä huolimatta lentomatka sujui ihan mukavasti.

Perillä Münchenissä olimme hieman myöhässä ja laukkujen tulo otti aikansa. Kaikki suomalaiset myös ennättivät meidän edelle Aviksen jonoon. Lopulta hallussamme oli kuitenkin Opel Zafira, jonne tavarat mahtuivat niin hyvin että jäimme odottamaan Carlosta. Yhdessä sitten suuntasimme kohti Salzburgia, Anssin Google Mapsista printtaamien karttojen avulla. Carlos oli varannut itselleen jo aiemmin huoneen Pension Elisabethistä ja varasi meillekin jälkikäteen. Matka sujui hyvin, löysimme avaimen piilopaikasta ja pääsimme nukkumaan.

Tämän postauksen nimi olisi hyvin voinut olla esimerkiksi "Kello löi jo viisi, Hessut herätkää" - Heikki nimittäin päätti nukkua vain 8 h yöunet ja heräsi täysin pirteänä klo 5 paikallista aikaa. Uni ei enää maistunut ja lopulta parin kolmen tunnin taistelun jälkeen murruimme ja lähdimme aamiaiselle.

Aamiaisen jälkeen teimme kiertoajelun autolla kauniissa Salzburgissa. Erityismaininnan ansaitsevat yksisuuntaisen kadun ajelu väärään suuntaan sekä talot jotka olivat aivan kiinni vuorenseinämässä. Automatka kohti Bad Gasteinia sisälsi myös pari yllätysmomenttia: printtikarttojen kanssa eksyminen sekä kyljellään penkassa olevan auton matkustajien pelastaminen autosta.

Majoitus perillä osoittautui mukavaksi. Parvekkeelta on hieno näkymä Gasteinertaliin. Tämä tosin tarkoittaa että kylään on aikamoinen pudotus. Itsellä eka ilta meni päiväunien ja Hessun kaitsemisen merkeissä, Anssi ja Carlos hoitelivat toisen kämpän haltuunottoa sekä ruoka- ja taloustavaraostoksia. Loppuporukka saapui noin yhdeksän aikaan - heilläkin matkalla vastoinkäymisiä, mm. myöhästelevät junat sekä vuokra-autojen puute.

Nyt tätä kirjoittaessani on sunnuntai eli ensimmäinen laskupäivä. Itse valitsin osakseni Hessuvahdinnan. Aamupäivällä kävimme ulkoilemassa ja nyt odottelen päiväunien päättymistä. Tarkoituksena treffata muut after skillä. Taivaskin on päivän mittaan muuttunut sinertävämmäksi joten eiköhän tästä tule taas yksi kiva hiihtoloma!

After ski sekä Heikki syömässä asunnossa iltaruokaa:

Mummulassa kolme yötä

Viime viikonloppuna Heikki vietti mummun ja ukin luona Tampereella kolme yötä, torstaista sunnuntaihin. Torstaina saavuimme perille juuri ennen puuroaikaa ja ehdimme laittaa Heikin nukkumaan ennen kuin jatkoimme matkaa Turkuun.

Perjantaina Heikki oli käynyt aamupäivällä mummun työpaikalla opettajien ja oppilaiden ihmeteltävänä. Mielenkiintoisinta oli ollut katsella parvelta, kun oppilaat söivät alhaalla ruokalassa. Pelottavinta oli runsas määrä naisopettajia. Iltapäivällä Heikki kävi mummun kanssa Vapriikin lelunäyttelyssä. Vapriikissa kivointa oli tutut asiat - autot ja junat. Ne kehvelit olivat laittaneet ne kuitenkin vitriiniin eikä niihin voinut kutsua. Siispä museossa raikui vaativa "anna, annnna!". Lisäksi hauska oli myös keinuhevonen, kunhan siihen pääsi kunnolla tutustumaan.

Lauantaina Heikki ilmoitti mummulle puuron jälkeen, että nyt kuuluisi mennä ulos ja kävi nykimässä eteisessä haalariaan kunnes mummu tajusi. Talvikelissä oli kiva pulkkailla. Iltapäivällä oli vuorossa lisää lastenohjelmaa - Heikki ja mummu kävivät Finlaysonilla lastenkulttuurikeskus Rullassa. Rullassa Heikkiä kiinnosti eniten kukkaruukkujen soittelu ja pyörän pyörittely (kuvassa alla), sekä tuolit, jotka pitivät ääntä kun niiden päälle istui. Siellä oli kuulemma kaikenlaista mielenkiintoista, osaan jutuista Heikki vielä liian pieni.

Sunnuntaina aamupäivällä Heikki ulkoili ja päiväunien aikana paikalle palasivat äiti ja isä. Heikki heräsi päiväunilta ja oli aika hämillään tilanteesta. Ensin oli hyvin rauhallinen, sitten vaelsi isän ja äidin sylin väliä. Leikki maistui parhaiten mummun kanssa - tai no, äiti ja isä olivat aika väsyneitä leikkijöitä kahden juhlaillan jälkeen. Kun isä lähti pakkaamaan autoa, Heikki järkyttyi että taasko ne jättävät minut ja tuli suuri parku.

Kotona illalla Heikki selkeästi protestoi pitkähköä hoitopätkää vaikka se oli kaikin puolin mennyt mainiosti. Illalla puurot, maidot ja kaikki muukin lensi ympäri keittiötä ja nukkumaanmenokin oli haasteellinen. Yöllä Heikki heräili eikä suostunut jäämään yksin nukkumaan - meidän välissä uni sitten maistuikin hyvin. Aamulla vielä protestoi, mutta hoitopäivän jälkeen kaunat olivat unohtuneet. Päivähoidossa Heikki olikin sitten ensimmäistä kertaa riidellyt - kaksivuotiaan pojan kanssa oli käyty kinaa nukenrattaista. Heikki oli kuulemma pitänyt hyvin puoliaan eikä antanut periksi...

Yskivä junailija

Ensimmäinen puolitoista viikkoa perhepäivähoitajalla takana. Hoitopaikan vaihto meni aika kivuttomasti, ehkä isosta ryhmästä on leppoisampi siirtyä pieneen. Ekalla viikolla kävi jopa kertaalleen sellainen ihme, että Heikki ei itkenyt ollenkaan, kun Anssi jätti hänet aamulla hoitoon. Yhtä päivää lukuunottamatta kaikki oli mennyt hyvin, ja sinä yhtenäkin voidaan syyttää Heikillä jälleen kerran ollutta hirvittävää yskää päivän hankaloittamisesta. Ventolinen lisäksi Heikki hengittelee nyt aamuin illoin toistakin, stydimpää, lääkettä. Kova yskä kesti taas n. 2 vrk ja nyt yskä on huomattavasti lievempi ja henkikään ei enää röhise niin pahasti.

Tällä viikolla hoidossa Heikki on edennyt myös potta-asioissa, ensimmäinen kakka tuli pottaan maanantaina ja toinen heti tiistaina. Tällaiseen suoritukseen emme olekaan kotona kyenneet - koko pottailu on vähän päässyt unohtumaan. Onneksi hoitotäti hoitaa...

Heikki on edelleen innostunut junaradastaan. Veturiin ollaan jouduttu vaihtamaan patterikin jo pari kertaa. Junaleikit alkaa heti aamulla, jatkuvat hoitopäivän jälkeen ja päättyvät nukkumaanmenoon. Välillä toki leikitään muillakin leluilla ja kaikella muulla kuin leluilla.

Iltapuuron valmistamiseen Heikki osallistuu mielellään. Heikille annetaan käteen kattila tai lautanen, jonne puurohiutaleet, maito ja/tai vesi kaadetaan. Nesteiden lisäämisen yhteydessä kattila/lautanen otetaan aikuisen käsittelyyn ja jatketaan siitä puuron valmistusta joko perinteisesti tai mikrossa. Heikki on kovin ylpeä omasta roolistaan.

Viime viikonloppuna kävimme kylässä sekä Pinjan että huomenna 2 vuotta täyttävän Pepin luona. Pinjan luona parasta olivat hassu joululahja, joka sylki ulos palloja sekä Lyyli-kissa. Pepin luona parasta oli Pepin kanssa juoksentelu sekä sohvapöytä. Ja tietenkin se että jälkijälkiruuaksi oli juustoja.

Huomenna viemme Heikin Tampereelle mummun ja ukin hoitoon useaksi päiväksi! Torstai-illasta sunnuntaipäivään kestää tämä tähän asti pisin äiditön ja isätön hoitojakso. Perjantaina olemme menossa kuuntelemaan Pauliinan väittelyä ja illalla väitöskaronkkaan, lauantaina taasen vietämme Katrin kolmekymppisiä Ylöjärvellä.

Kiipeilijän kuulumisia

Kuten arvelinkin, blogin päivittäminen on harvennut edelleenkin töiden alkamisen jälkeen. Heikki on ollut nyt päiväkodissa 2,5 viikkoa ja huomenna maanantaina pitäisi vihdoin alkaa oikea päivähoito perhepäivähoitajalla. Heikki ehti jo sopeutua melko hyvin päiväkotiin, tosin itku kyllä joka aamu tuli tälläkin viikolla, mutta ei niin hysteerinen kuin aluksi. Päivät päiväkodissa ovat menneet pääsääntöisesti hyvin, Heikki leikkii jo itsekseen ja ainakin joka toinen päivä ottaa hoitajien mukaan santsiannoksia. Ulkona leikkiminen on vielä vähän hankalaa, joten yleensä Heikki löytyy ulkoa jonkin hoitajan sylistä tai pulkasta. Nyt saa nähdä, miten hoitopaikan vaihtuminen vaikuttaa päivähoitoon sopeutumiseen.

Viime viikonloppuna mummu oli hoitamassa Heikkiä, kun oli muutenkin käymässä pääkaupunkiseudulla. Itse kävin lauantai-iltana kokouksessa ja Anssi otti käytti lapsenvahtitilaisuuden hyväksi ja lähti ensimmäistä (!) kertaa Heikin syntymän jälkeen elokuviin sekä keikalle. Heikki tuli taas erinomaisesti mummun kanssa toimeen.

Tänä viikonloppuna kävimme perinteisellä ensilumenmatkalla Vierumäellä. Heikille oli alunperin tulossa mukaan kaksi kaveria, Vilho ja Eevi, mutta sairaustapausten vuoksi Heikki jäi reissun ainoaksi lapseksi. Tämä ei menoa haitannut ja Heikki viihtyi Vierumäellä huomion keskipisteenä hyvin. Lauantai-iltana kävimme pulkkamäessäkin - se oli tosin Heikille hieman iso vielä. Ensimmäisellä laskulla laskimme puolivälistä ja olimme mäen alla aivan lumiukkoja. Seuraavat laskut tehtiin sitten vähän matalammalta vielä.

Heikki on innostunut kiipeilemään kotona betonikuutiollemme. Vielä reilu viikko sitten hän pääsi hädin tuskin sen päälle istumaan, mutta nyt kiipeää jo sujuvasti ja seisoo siellä tyytyväisenä. Vielä tapaturmitta.

Matkalla Vierumäelle Heikki pääsi shoppailemaan S-Marketiin omilla kärryillä. Kyllä oli tyytyväinen poika kun sai painaa kärryjen kanssa kauppaa ympäri ja Alkossakin.

Vierumäellä oltiin kekseliäitä ja Heikki sai korotetun istuimen tölkkilaatikosta. Näin ruuan syöminen itse sujui paremmin, kun sai silmät vähän paremmin lautasen tasolle. Ongelmaksi muodostuivat tosin pulleat reidet, jotka eivät mahtuneet laatikon ja pöydän väliin.

Puhetta ei edelleenkään juurikaan tule. "Anna" on käytetyin sana, ja kyllä Heikki saattaa joitain sanoja toistaa aika hyvin perässä, kuten vauva, vaippa, naama ja kakka. Selitystä omalla kielellä tulee runsaasti ja turhautumisia, kun emme ymmärrä. Heikki on myös hyvin ilmeikäs kaveri - jos jokin asia ei kiinnosta, niin kulmia hän osaa kurtistaa monella tavalla. Lisäksi hauska ilme on tarkkaavainen ilme, jota käytetään mm. silloin, kun asetellaan Brio-puupalikoita päällekäin. Ja asettelun kruunaa välillä tyytyväinen taputus itselleen :)

Arkea ja arkistoja

Heikki on nyt ollut kolme päivää päivähoidossa varahoidossaan päiväkodissa. Ensimmäiset kaksi päivää menivät kovin itkuisasti ja Heikki ei edes syönyt, mutta perjantaina fiilis oli jo ollut toinen - lounaalla oli maistunut santsi, Heikki oli hymyillyt hoitajille ja mennyt kiltisti nukkumaan. Itse olen tehnyt nämä päivät lyhyttä työpäivää, joten Heikkikään ei ole ihan täyttä päivää vielä hoidossa ollut. Kyllähän se sydäntä raastaa kun lapsi jää huutamaan hoitoon putkihoitoa, mutta eipä tässä nyt juuri vaihtoehtojakaan ole, kun en ajatellut tätä työjaksoa kuitenkaan kolmeen päivään jättää. Tiistaina saamme tietää pääseekö Heikki torstaina varsinaiseen hoitopaikkaansa perhepäivähoitoon.

Päivähoidon aloittaminen on ollut havaittavissa viikonloppunakin sen verran, että Heikki heräsi lauantaiaamuna seitsemältä. Aargh. Sunnuntaina nukkui sentään kahdeksaan, mikä vielä jokin aika sitten olisi sekin ollut aivan hirvittävän aikainen herääminen hänelle. Yöunet ovat hieman kärsineet, mutta eivät vielä dramaattisesti. Lauantaina kun menimme viettämään iltapäivää ja iltaa Jaskan, Tiinan ja Oton luokse, Heikki luuli todennäköisesti että joutuu taas hoitoon, koska ei suostunut ulkona irrottautumaan äidin/isän jalasta ollenkaan ja sisälläkin kesti tovi ennen kuin malttoi alkaa leikkiä Oton kanssa.

Hoitokuulumisien lisäksi ajattelin pitkästä aikaa laittaa blogiin myös viimeisimpiä ompeluksiani. Tässä arkistosta kuvia marras-joulukuussa tekemistäni joululahjoista - niistä joista kuvat muistin ottaa. Näiden lisäksi olen ommellut Heikille pari pitkähihaista paitaa ja joulukuvissa nähdyn vakosamettiliivin (joka on pullukallemme liian pinkeä, vaikka tein kokoa 92 cm!).

Karoliina sai vanhasta VHS-videon nauhasta virkkaamani käsilaukun ja mummi sekä kummi-Raili saivat molemmat 12 punaista tulppaania.

Kummityttö Peppi sai keppihevosen (oma suosikkini!) ja puputossut.

Ukki ja vaari saivat yöpaidat, lisäksi yöpaidan sai mummun kummitäti.

Mummu ja ukki saivat uuden päiväpeiton, joka on tehty etupäässä vanhoista lakanoista, joissa pitsejä ja nimikointeja. Keskellä Lopen mummun virkkaama pitsi ja ympärillä menee mummun ja ukin vanhasta pussilakanasta olut kehys. Kuvista tuli huonoja, pitänee ottaa paremmat kesällä paremmassa valossa. Mummi ja vaari saivat viime vuotiseen tilkkupeittoon sopivat tyynynpäälliset.

Tässä Heikki esittelee Oton saamia harkkahousuja. Kuvassa myös Heikin kravatti, mutta samalla kaavalla omansa saivat myös Otto ja Vilho - eri kankaista tosin.

Kuvata unohtui ainakin Pauliinan nappikaulakoru ja Ollin patalaput. Ja ties mitä muutakin...

Seuraavaksi työlistalla onkin iltapuku Pauliinan karonkkaan, Heikille pari paitaa ja ehkä tuollaiset harkkahousut (tosin vielä ihan vaippakäyttöön) ja/tai pari uutta kestovaippaa. Lisäksi VHS-nauhasta on ehkä tulossa muitakin juttuja - juuri testailin vanhojen lasten BRIO-kangaspuiden toimintaa kuteena VHS-nauha ;)

Joulu vietetty, vuosi vaihtunut ja arki edessä

Jouluaaton aatosta tapaninpäivään vietimme joulua Tampereen mummulassa. Joulunviettoon osallistuivat meidän perheen, mummun ja ukin lisäksi eno-Hannu. Jouluaattona kävimme saunassa ja alla Heikki poseeraakin saunan- ja suihkunraikkaana. Toisessa kuvassa Heikki on jo pukeutunut joulujuhlintaan - tonttulakin päässäpysymisennätys oli noin kaksi sekuntia. Päällä kravatti ja liivi äidin tehtaasta, sekä vyötäröllä Hannun ja minun vanha kulkusjouluvyö. Kulkusvyö olikin näppärä, Heikin liikkeet kuuli hyvin vaikkei olisi ihan näköpiirissä ollutkaan.


Jouluaattona otettiin myös pitkästä aikaa perhekuvakin - tässä yksi parhaista, vaikka kukaan ei samaan suuntaan katsokaan. Kuvasta ehkä voi myös päätellä, että kuvia otettiin kahdesta suunnasta ;)

Jouluaattona meidän luona vieraili tietenkin joulupukki. Heikki ei pelännyt pukkia ollenkaan, mutta oli hieman hämmästänyt illan suuresta käänteestä. Ensin vietetään ihan normi-iltaa (Heikki-perspektiivistä) ja yhtäkkiä olohuoneessa riehuu parrakas hujoppi ja lahjapaketteja on hurja määrä. Heikin pakettipino taisi olla kaikkein suurin ja sieltä löytyi mm. Crocsit, Reino-tossut, perässävedettävä Brio-helikopteri, uimalasit (inhokki-lahja tietenkin isältä ja äidiltä), kaulaliinan, Ajaxin nimikoitu pelipaita, Paul Frank -huppari (joissa hihojen päässä käsinuket tumppuina), Heikki-unilelu, Lego-levy, sukkia, villasukkia, Jokapoika-paita ... ja niin paljon muuta ettei tila riitä - kaikki hienoja!

Toisessa kuvassa Heikki testaa aikuisten perässä äidin joulupukilta saamaa WiiFit-peliä. Myöhemmin välipäivinä Heikki halusi aina laudan päälle seisomaan myös, mutta lisäksi piti saada käteen Wii-ohjain tai kaukosäädin.

Tapaninpäivänä ajoimme Turkuun jatkamaan joulunviettoa. Turkuun joulupukki oli toimittanut Heikille vielä erikoistoimituksena Eero Aarnion vihreän Puppy-koiran. Turussa Heikki jäi Kaijan ja Jaakon hoitoon lauantai-illaksi niin että me pääsimme kavereiden kanssa syömään ja viettämään iltaa. Turussa vietettiin myös isovanhempien hääpäivää.

Heikki oli sekä Tampereella että Turussa todella hyvällä tuulella lähes poikkeuksetta. Oli kai hauska vaihtaa maisemaa ja kun molemmista paikoista vielä löytyi innokkaita leikittäjiä, niin mikäs pienen pojan oli viihtyessä. Jäinkin Heikin kanssa suunniteltua pidemmäksi ajaksi Turkuun, kun Anssi lähti käymään välipäivinä töissä Helsingissä.

Uutta vuotta vietettiin Turussa. Alkuillasta käytiin kavereiden luona, josta sitten kahdeksan maissa siirryttiin Hirvensaloon. Mukaan iltajuhlintaan tulivat Pauliina ja Pekka, Tuomas, Aida ja Kauri (3 kk) sekä Lotta (Otaniemen kämppikseni) ja AP. Ilta kuluikin nopeasti syöden, juoden ja raketteja ampuen. Juhlinta oli kuitenkin sen verran hillittyä että pääsimme seuraavana päivänä liikkeelle kohti Norrskataa. Norrskatassa olivat Kaija ja Jaakko ystäväpariskuntansa kanssa viettämässä vuodenvaihdetta. Turusta lähtiessä sää oli kirkas, mutta Norrskatassa satoikin lunta! Seuraavina päivinä kävimmekin sitten ulkona kävelemässä ja Anssi lenkkeilemässäkin. Tässä ihaillaan hereillä Norrskatan rantamaisemaa ja unessa Norrskatan sisämaastoa.

Ja hauskaa oli tietenkin!

Kaija ja Jaakko lähtivät takaisin Turkuun mutta me jäimme viettämään vapaapäiviä mökille. Kaikki tosin kävimme jonkinasteisen mahataudin läpi tällä aikaa. Heikillä alkoi jo 1.1. ajomatkalla Turusta Norrskataan - raukka oksensi elämänsä ensimmäistä kertaa jo Hirvensalossa ja vielä kaksi kertaa ajomatkan aikana. Perillä hän kuitenkin oli oma hyväntuulinen itsensä. Tämän jälkeen tuli vielä yksi oksennus yöllä, ja siinä se sitten oli. Jälkitilana tosin vaipanvaihtaminen ja suihkussakäyminen tulivat erittäin tutuiksi niin isälle kuin Heikille... Itse sairastimme la-su välisen yön - tosin selvittämättömäksi jäi oliko syynä sama tauti vai mahdollisesti ruokamyrkytys. Lauantai-iltana ehdimme kuitenkin käydä naapurimökillä moikkaamassa Anjaa, Marjaa ja Pekkaa. Tässä muutama Anjan ottama kuva illalta:

Sunnuntaina palasimme Hirvensaloon, jonne olikin kokoontunut Anssin sukulaisia iso joukko. Maanantaina 5.1. sitten palasimme takaisin Espoon kotiin - Heikki ja minä olimmekin olleet reissussa lähes kaksi viikkoa!

Maanantai-iltana saimme myös kuulla Heikin perhepäivähoitajalta, että hänen sairauslomansa jatkuu ainakin 14.1. saakka ja Heikin siis määrä keskiviikkona aloittaa hoitouransa varahoitopaikassa päiväkodissa. Tiedon tästä saimme niin myöhään, ettemme enää ehtineet päiväkotiin soittaa (tiistaina kun oli loppiainen). Huomenna keskiviikkona sitten aamulla yllätämme varahoitopaikan tällä ilouutisella.

Eilen ja tänään olen koittanut siivota täällä (kun se joulusiivous jäi tekemättä) ettei olisi niin tylsä tulla likaiseen kotiin töistä, mutta energia meinaa loppua. Keittiö kuitenkin tuli puunattua ja vähän muualtakin. Seuraavaksi sitten pitäisi pakata Heikin hoitoreppu ja alkaa orientoitua huomiseen töihinpaluuseen...

Loppuun vielä kuva pikaiselta ulkoilureissultamme tänään Soukassa: