Isojen poikien juttuja

Arki on alkanut rullata ihan mukavasti loman jälkeen. Heikki viihtyy hyvin perhepäivähoitajallansa ja työpäivät kuluvat nopeasti. Hieman liiankin nopeasti näissä uusissa tehtävissä, ei meinaa 7,5 tuntia päivässä riittää mitenkään. Anssi onkin saanut hakea Hessua hoidosta tavallista useammin.

Päivähoidossahan Heikki on nukkunut alusta asti päiväunensa laidattomassa sängyssä, tai siis oikeastaan vuodevaatelaatikossa. Kotona kaikki unet on nukuttu pinnasängyssä, kunnes lomilta palatessamme vaihdoimme sen "isojen poikien sänkyyn". Sänky tuotiin Turusta viimeisenä lomapäivänä sillä seurauksella ettemme Heikin kanssa enää mahtuneet autoon ja pääsimme junaretkelle. Laidattomaan, tai siis matalalaidalliseen, sänkyyn siirtyminen pidensi nukutusaikoja huomattavasti, kun ei Heikki meinannut millään pysyä sängyssä. Onneksi yöt kuitenkin menivät hyvin - sänkyyn (tai joskun sängyn viereenkin) nukahdettuaan, Heikki nukkui siellä koko yön aamuun saakka, paria poikkeusta lukuunottamatta. Silloinkin Heikki tepsuttaa meidän sänkyymme eikä lähde esimerkiksi seikkailemaan ympäri taloa.

Syksyn harrastuksetkin ovat alkaneet ja Heikki ja Anssi käyvät edelleen keskiviikkoisin uimassa. Jonkinlainen epäluulo vettä kohtaan tosin saatiin ilmeisesti Heikkiin kesällä tartutettua, koska hän ei kuulemma enää ole samanlainen vesipeto kuin ennen. Siinä mielessä ehkä ihan hyvä jatkaa uimahallissa käymistä, ettei tule mitään yllättävää vesikammoa.

Isojen poikien sängyn lisäksi Heikki alkaa vähitellen suostua myös kotona istumaan potalla. Hoidossahan hän jo keväällä teki asioitansa päivittäin potalle, mutta kotona potta oli suuri hirvitys ja sille ei voinut kuvitellakaan istuvansa. Viime päivinä olemme saaneet oikeastaan joka päivä jotain aikaiseksi pottaan. Lähinnä tässä kai seuraavaksi on kyse vanhempien viitseliäisyydestä ja muistamisesta - potalle kun pitää kuitenkin poika ohjata eikä vielä odottaa että hän itse keksisi sitä pyytää.

Kesälomakuulumisissa unohdinkin kertoa hauskan tarinan siitä, miten tuollainen pieni poika voi käsittää asioita väärin ja pysyä järkkymättä mielipiteessään. Ennen kesälomaahan Heikki oli pari viikkoa toisella perhepäivähoitajalla ja luulen, että tarina alkaa sieltä. Heikki nimittäin on aina, puhuttuaan opittuaan, ilmoittanut hyvin pontevasti, jos käsissä on esimerkiksi syömisen tai ulkona leikkimisen jälkeen havaittavissa "sotku". Sotku pitää silloin heti pyyhkiä pois, muuten ei voi tehdä mitään. Yhtäkkiä Heikki alkoi kuitenkin näissä tilanteissa valittaa, että kädessä on "pipi". Siis ei "sotku" vaan "pipi". Minä tietenkin korjaamaan, ettei siinä mitään pipiä ole (tyhmä sana muutenkin, jota emme ole edes käyttäneet) vaan vanha tuttu sotku. Heikki toistaa jääräpäisesti "pipi". Ainoa syy minkä tähän keksin, on se, että Heikki on hoidossa pihaleikeissä kaatunut ja valittanut hoitajalle, että käteen tuli sotku (se kuitenkin on paljon oleellisempi kuin se, että käteen saattaisi sattua). Hoitaja ei ymmärtänyt Heikin puhetta juurikaan, joten on varmaan luullut että käteen sattuu, ja sanonut että siihen tuli "pipi". No, oli syy mikä oli, vaati lähes koko kesäloman, että sain Heikin oppimaan ettei kyseessä ole pipi vaan sotku. Puolivälissä lomaa Heikki ehdotti jo kompromissia, ja alkoi kutsua tilannetta "pipisotkuksi" - hieno omakeksitty yhdyssana siis :)

Nyt Heikki onkin isovanhempiensa luona Tampereella. Anssilla on kaksipäiväinen seminaari Tampereella ja minun olisi ollut hieman haastavaa olla täällä yksinhuoltajana, varsinkin kun iltaisin on näppärästi vielä puhelinpalavereita rapakon taaakse. Ukki eläkeläisenä sai hoitaa Heikkiä torstaina aamupäivänä ja mummu osa-aikaeläkeläisenä lopun torstaita ja perjantain. Viikonlopuksi suuntaan itsekin Tampereelle, Anssi tosin vielä Turusta purjehtimaan.

Kesälomaromaani

Kesäloman kaikki neljä viikkoa ovat nyt taaksejäänyttä aikaa. Harmi, etten ehtinyt loman aikana bloggailla kuin kerran - nyt jää varmaan monta hyvää tarinaa ja tapahtumaa kertomatta, kun aikaa on ehtinyt vierähtää.

Ensimmäisellä lomaviikolla piipahdimme siis Tukholmassa ja purjehdimme sieltä Turkuun, poiketen matkalla hetkeksi Norrskatan mökillä. Toinen ja kolmas lomaviikko etenivätkin samoissa merkeissä - etupäässä purjeveneessä. Kolme viikkoa vajaan kaksivuotiaan kanssa hyvin pienissä tiloissa kuulosti etukäteen ainakin joidenkin korvissa hieman uhkarohkealta suunnitelmalta, mutta kaikki meni oikein hyvin.

Toinen purjehdusosuus ja toinen lomaviikko aloitettiin maanantaina 20.7. Miehistönä meidän perheen lisäksi Katri, Tuomas ja Vilho sekä Carlos. Tuuli oli kova ja vastainen ja lähtö hieman myöhäinen, joten ensimmäiseksi etapiksi valikoitui meille uusi merikarhusatama Härjamaankari Rymättylässä. Hassu paikka - kokoa saarella on noin puoli hehtaaria, joten voitte kuvitella että kovalla tuulella (joka tuolloinkin oli) mahdollisuus rantautua on vain saaren toiselle puolelle. Saimme saunavuoron ja kävimme uimassa saaren toisella puolella isoissa tyrskyissä. Tiistaina jatkoimme matkaa Kustaviin ja päädyimme toiseen meille uuteen merikarhusatamaan, Karhunmöljään. Tuuli edelleen voimakasta, mutta pärjäsimme kahden naperon kanssa oikein hyvin. Heikki on veneessä, niinkuin muuallakin, aika rauhallinen. Uimaan hän ei suostu saunastakaan, ilmeisesti vesi on liian kylmää. Käskyjen mukaan isi ja äitikään eivät saisi uida, se näyttää Heikin mielestä varmaan liian pelottavalta. Komennot "isi, pois" (Hessun kielellä lausutaan [isi tois]) kaikuivat melkein heti kun Anssi pulahti uimaan. Saunan jälkeen maistui pillimehu puhtaalle pojalle :)

Keskiviikkona kryssimme Kihtiä alas kohti Lappoa, kun perästä tuli koneella toinen purjevene. Anssin motto oli "ei väistetä", ja suureksi yllätykseksi ohimenevän veneen kannelle nousikin Ami vilkuttelemaan :) Ami ja Tomi olivat kavereineen vuokranneet purjeveneen ja tapasimmekin sitten hetken päästä Lapossa, jonne jäimme kaikki yöksi. Lapossa isoimmat kolme poikaa kävivät juoksulenkillä ja äidit lapsineen maastoretkellä. Torstaina suunta olikin sitten jo Norrskataan. Iltojen kuluessa kirkastimme taas Canastan sääntöjä - yhtä suurella keskustelulla kuin viime vuonna. Muutamat sääntöepäselvyydet jätettiin seuraavien purjehdusten ratkaistavaksi.

Perjantaiaamuna Jaakko tuli hakemaan meidät moottoriveneellä Norrskatasta. Katri, Tuomas ja Vilho lähtivät jatkamaan kesälomaa mantereelle. Me taas menimme Anssin mummon hautajaisiin iltapäivällä. Hautajaisten jälkeen Karo ja Erling heittivät meidät moottoriveneellä takaisin Norrskataan. Kello oli sen verran paljon että jäimme sinne yöksi ja jatkoimme matkaa kohti Ahvenanmaata vasta lauantaina. Kova tuuli jatkui edelleen ja Kihdin ylitys reippaaseen vastatuuleen kävi hitaasti ja vinosti. Heikin kanssa nukuin sisällä päiväunet ja kun Heikki heräsi niin totesimme yhdessä että "vene hyppii" - meno nimittäin tuntui juurikin siltä. Tänä kesänä voin veneellä huomattavasti pahemmin kuin aiempina. Tuli testattua useampaan otteeseen, että sisätiloissa ei olisi syytä olla pidempiä aikoja kovassa tuulessa - lopputuloksena ruokin useamman kerran kaloja... Onneksi Heikki on vielä matkapahoinvointiin liian pieni, tai sitten hän on saanut ne geenit Anssilta eikä minulta.

Degerbystä pääsimmekin sitten sunnuntaina suotuisimmilla tuulilla Maarianhaminaan, jonne Timo ja Lotta olivat iltapäivällä tulleet Silja Galaxylla. Matkalla Norrskatasta Maarianhaminaan oli siis meidän kolmen lisäksi Carlos. Sunnuntaita vietettiin Maarianhaminassa. Kävimme syömässä hyvässä italialaisessa ravintolassa, jossa Heikki laittoi ihan ranttaliksi. Juuri olimme mainostaneet rauhallista kolmen ruokalajin ateriointiamme Silja Symphonylla, kun nyt yksikin ruokalaji teki tiukkaa. Heikki heitti kaiken mahdollisen lattialle tai kaatoi pöydälle. Jälkkäri lähdettiin syömään perinteiseen jätskikiskaan (jonka viereen oli nyt tullut useita kilpailijoita) ja tötterön koko oli yhtä valtava kuin aina ennenkin.

Kolmen hengen osasto kävi yöllä toteamassa (jälleen kerran), että Arkipelagin yökerhossa ei heinäkuun viimeisen viikonlopun jälkeen ole mitään menoa. Menojalka vipatti kuitenkin sen verran, että veneelle saavuttiin möykkäämään vasta aamuyöstä. Maanantaista menikin hyvä osa miehistön herättelyyn. Pääsimme kuitenkin lähtemään ja suuntasimme kohti Kastelholmaa. Kastelholmassa treffasimme Heikin ja Hannan, jotka olivat tulleet Turusta pikalomamatkalle Ahvenanmaalle. Kävimme myös linnan pihalla ihmettelemässä mitä keskiaikaisia menoja linnan sisäpihalta kuului - tämä jäi hieman mystiseksi. Tässä vaiheessa lomaa tuulet olivat taas suotuisat ja sopivan voimakkaat, ja aurinko paistoi mukavasti. Kastelholman vierasvenesataman laiturilla grillailtiin burgereita.

Kastelholmasta suuntasimme Kumlingen Remmarhamniin. Siellä Anssi ja Carlos kävivät lenkillä ja minä, Heikki, Timo ja Lotta luontopolulla. Keskiviikkoaamupäivällä pelasimme rantalentistä ennen purjeiden nostoa, se olikin aika hauskaa. Aurinko paistoi, hiekka oli hienoa ja lämmintä, leppoisa tunnelma. Kumlingesta suuntasimme Kihdin yli ja Timon vanhempien mökille Brännskäriin. Koko purjehduksen ajan Heikin suurinta huvia on ollut kivien heittäminen veteen ("heittää kiven veteen"). Tätä ollaan harrastettu niin paljon, että jos tulee uutisia Itämeren pinnan kohoamisesta, niin se voidaan laittaa meidän piikkiin. Heikki poimii kiviä ja selostaa "pikku" tai "iso", molemmat yhtä hauskoja. Tämän jälkeen etsitään kohtaa minne ne heitetään "tänne", tai "tonne" ja sitten välillä lasketaan n-y-t-nyt ja kivi lentää mereen. Tätä seuraa aina innostunutta naurua. Ja sama toistetaan käsittämättömän monta kertaa. Brännskär on kalliosaari, mutta Heikin järkytykseksi saarelta ei lähes vuorokauden etsintöjen jälkeen löytynyt kourallista enempää kiviä. Silloin heiteltäväksi kelpasivat jo kynnen kokoiset pikkupikkukivet (hiekanmurenat...).

Torstaina siirryimme Brännskäristä Espskärin merikarhusatamaan Näsbyn tankkausreissun kautta (lounasta, kaasua, kaljaa ja vettä). Anssi koitti vakuuttaa miehistölle, että hän on useana vuonna nähnyt sataman tuntumassa lampaita. Anssin johdattelemana osasto Helena, Heikki ja Carlos lähtivät tutkimaan tilannetta. Pitkään käveltyämme ja juuri kun olin ilmaissut lopullisen skeptisyyteni lampaiden olemassaoloa kohti, kuuli Carlos hentoa määkinää. Kohta näimmekin ison lauman lampaita jotka hieman lähemmäksi päästyämme näyttivät yllättävän isoilta ja kovaäänisiltä. Lampaat eivät kuitenkaan olleet innostuneita tapaamaan meitä, sillä mitä lähemmäksi yritimme mennä, sitä nopeampaa ne perääntyivät. Mutta isoja ja kovaäänisiä olivat, ja määrältä lähes parikymmentä (jos tarkasti katsotte, niin kuvassa näkyy lauma). Toisessa kuvassa Heikki "heittää kiven veteen" Espskärissä.

Perjantaina olikin sitten kotiinpaluun - tai siis purhejduksen lopettamisen ja Turkuun paluun aika. Säidenkin puolesta sai purjehtiminen loppua, saimme meinaan monta kuuroa niskaan. Siinä mielessä ei veneilyn loppu harmittanut. Edessä oli veneen siivous ja valmistautuminen lauantain lastenjuhliin. Lauantain perinteiset lastenjuhlat sujuivat onnistuneesti, vaikka sää oli aluksi hieman epävakainen.

Veneellä on hieman eri fiilis kelistä riippuen :)

Sunnuntaina 2.8. avasimme Anssin kanssa golfkauden - eipä ole vielä koskaan tainnut jäädä näin myöhäiseksi! Aura Golfissa pelasimme kierroksen Heikin (ison) ja Ollin kanssa. Yööättävän hyvin peli kulki lähes vuoden tauon jälkeen. Vaikka siis minähän en ole tasoitukseeni pelannut noin viiteen vuoteen, tai kovin lähellekään. Iltapäivällä ajoimme Kylmäkosken mökille, jossa mummu ja ukki odottelivatkin. Heikki olisi mielellään jatkanut kivien heittelyharrastusta, mutta se kiellettiin - mökillä kun ei ole järveä eikä merta vaan uima-allas. Yhteen sadevesitynnyriin sai Heikki luvan heitellä kiviä, mutta sekin unohtui sitten kun uudenlaista ohjelmaa tuli eteen - esimerkiksi punaisten, mustien ja valkoisten marjojen syöntiä. Kylmäkoskella käytiin yhdistetyllä pyörä- ja juoksulenkillä sekä seuratiin kattomaalareiden toimintaa. Tiistaina lähdettiin mummun kanssa Tampereelle ja Anssi ja minä pelasimme Nokia River Golfissa kauden toisen (ja toistaiseksi viimeisen) golfkierroksen.

Keskiviikkona Heikki kävi mummun kanssa Vapriikissa lelunäyttelyssä ja sai museokaupasta Hummer-auton (joka ostetiin Jeeppinä). Kuten ehkä aiemmin olen blogissa maininnut, onnistuivat Heikin kummit opettamaan Heikille joitain automerkkejä, joista suosituimpia tällä hetkellä ovat Jeeppi (Kaijan auto) ja Bemari (Pekan auto). Bemarit Heikki tunnistaa yllättävän hyvin liikenteessäkin (ja nyt kotiin palattuamme Heikki toteaa naapurin tädin ajaessa pihaan että "bemari tuli" sen sijaan että esimerkiksi mainitsisi tädin nimeltä). Kesän suosikkilelu onkin ehdottomasti (Hirvensalon ison auton lisäksi) ollut jostain mystisesti ilmestynyt bemari-pikkuauto. Se ratkaisi monta huonoa hetkeä veneellä ja sitä on laitettu niin päivä- kuin yöunille. Bemari jäi kuitenkin Turkuun, joten Hummerista tuli selkeästi sen korvaava lelu.

Torstaina ajoimme Espooseen ja kävimme kotona ensimmäistä kertaa sitten loman alun, eli noin 3,5 viikkoon. Sen sijaan että Heikki olisi tullut ekana meidän omaan kotiin hän marssi naapurin pihalle ja haki sieltä pyörän. Kotona viihdyttiinkin sitten melkein vuorokausi ja päätettiinkin lähteä vielä viikonlopuksi vesille. Perjantaina autolla Turkuun ja purjeveneellä Härjamaankarille. Lauantaina Norrskataan ja sunnuntaina Turun kautta takaisin kotiin. Varsinkin sunnuntaina loistosäät - hellettä ja myötätuulta - genaakkerin kanssa virsikirjassa tultiin :) Ei hullumpi tapa viettää viimeistä lomapäivää!

Vajaassa vuorokaudessa kotona ehdittiin tehdä vähän pihatöitä. Äiti kitki rikkaruohoja ja pojat kuskasi niitä pois :)

--
Loman edetessä Heikistä tuli reippaampi ja uskaliaampi purjehtija, loppumatkasta ei ollut enää mitään kävellä kannella yksin. Onneksi Heikki on sen verran varovainen, ettei yritä tehdä mitään liian näppärää. Vaarallisinta tuossa kannella tallustelussa on se, että jos siellä kompastuukinn köyteen tms. ja lentää mereen.


Heikki lempipuuhassaan eli suihkussa Norrskatassa. Suihkussakäynnin pituusennätykset ovat siirtymässä isältä pojalle, äidillä ei ole mitään sijaa tässä kisassa.


Miten voisi loma epäonnistua, kun on näin hyväntuulinen kaveri mukana?

Ei halua! Lisää!

Kesäloma alkoi viikko sitten melko aurinkoisissa merkeissä. Viikonloppuna pakkailimme tavaroita ainakin ensimmäiseksi kolmeksi viikoksi. Yhden autollisen tavaraa veimme Carlokselle, joka lupautui ne ajamaan toisella lomaviikollamme Turkuun. Samalla reissulla kävimme Viherlaaksossa, Lippajärven rannalla sijaitsevassa Laguna-ravintolassa lounaalla. Saimme lounastaa kaikessa rauhassa, valkoisin pöytäliinoin katetussa pöydässä, järvinäköaloin. Paikka ehkä enemmän illallisravintola, mutta ainakin riittävän juhlallinen paikka aloitella kesälomaa. Tässä Heikki nauttii lohikeitosta:

Sunnuntaina lähdimme Silja Symphonylla kohti Tukholmaa Sammelin, Hennan ja Pepin kanssa. Heikki oli ihan laivatunnelmissa - riehui pallomeressä, ahtoi itsensä aivan täyteen lasten buffetista ja tanssi yökerhossa lasten shown jälkitunnelmissa. Helsingistä lähtevät risteilyt ovat aikataulultaan kiitollisempia kuin Turusta lähtevät - lähtö on aiemmin ja paluu Tukholmaan myöhemmin. Tukholmassa otimme vesibussin terminaalista Djurgårdenille, jossa Jaakko oli vastassa ja kävelimme veneelle Navishamniin. Päivällä ehdimme vierailla vielä Hennan, Sammelin ja Pepin kanssa monta tuntia Skansenilla - eläimien lisäksi lapsia riemastutti lasten huvipuistolaitteet (ja myös itketti silloin kun äiti oli sitä mieltä että neljä kertaa yhtä laitetta oli enemmän kuin tarpeeksi). Heikki ja Peppi kävivät karusellissa, autoradalla ja keinuissa. Autot äänestettiin ehdottomasti parhaimmaksi laitteeksi ja keinukaruselli pelottavimmaksi. Illalla kävimme vielä kaikki (me kolme, Henna, Sammeli, Peppi, Jaakko ja Kaija) yhdessä syömässä Ulla Winbladhissa. Kuvissa Heikki laivalla pallomeressä ja Skansenilla karusellissa.

Tiistaina lähdimme purjehtimaan. Edellisen viikon myrskysäistä ei ollut merkkiäkään, aurinko paistoi ja tuuli oli myötäinen. Tiistaina purjehdimme Tukohlmasta Furusundiin ja keskiviikkona pitkän matkan Furusundista Ahvenanmaalle, Storogskärin merikarhusatamaan. Storogskärin satama oli aivan täynnä emmekä enää mahtuneet kumpaankaan laituriin. Onneksi veneen syväys on niin pieni että pääsimme hieman syrjässä olevaan poijuun ja saimme keulan kiinni kallioihin. Tätä rantautumista kävi moni merikarhu hämmästelemässä, ja me vietimme tyytyväisinä iltaa rauhassa hieman etäällä muista veneistä. Heikki kävi reippaalla kävelyllä saarella.
Kuvissa kävelyretkellä Storogskärissä ja purjeveneessä pikkuveneitä uittamassa:

Torstaina suuntasimme merikarhuväylää Storogskär-Föglö ja yövyimme Kökarissa. Kökarinkin satama oli aivan täynnä, heti jos vene lähti niin sen paikalle ängettiin kaksi venettä. Jaakko, Kaija ja Anssi kävivät lenkillä ja sillä aikaa minä ja Heikki ihmettelimme muita sataman lapsia. Heikki on ollut hurjan hyväntuulinen mutta samalla myös melko itsepäinen. Lähes kaikki toimenpiteet saavat mustavalkoisen tuomion - joko painokas "Ei halua!" tai sitten vaativa "Lisää!". Erityisen tarkkaa esimerkiksi on, että jalkaan ei laiteta sandaaleja silloin kun Heikki haluaa kengät. Tai joskus aikuiset käyttäytyvät väärin - tähän mennessä pisin lause Heikiltä on: "Äiti ei saa istua siinä", myös muista käskyjä, mm. "Istu tonne" tai "Äiti nuku, silmät kiinni" satelee tiuhaan.

Perjantaina Kökarista Norrskataan, jossa vietimmekin koko lauantain ja Turkuun palasimme tänään sunnuntaina. Lomasäät tähän mennessä suosineet, tänään tosin tuulet epäsuotuisat ja konetimme. Tämä tarkoitti sitä, että Heikki veti kevyet kolmen tunnin päikkärit tasaisessa melussa ja tärinässä. Muutenkin päivärytmi on siirtynyt arkisesta rytmistä noin kaksi tuntia eteenpäin ja olemme nauttineet mm. lähes kymmeneen asti nukutuista aamuista.

Huomenna maanantaina 20.7. uudestaan vesille, nyt matkaseurana Katri, Tuomas, Vilho (1.5 v) ja Carlos. Reitti vielä avoin, katsotaan aamulla tuuliennusteita. Torstaiksi Norrskataan ja sitä ennen pörrätään Turun saaristossa.

Musiikin taika

Hessun merikelpoisuutta on jatkotestattu heinäkuun aikana vielä kaksi kertaa purjeveneessä ja moottoriveneessä. Viime viikolla minä ja Heikki pääsimme ensimmäistä kertaa Carloksen purjeveneen kyytiin, Anssihan sillä tuli jo Hangosta Espooseen. Viime viikon torstaina purjehdimme illalla Suomenlinnaan ja takaisin ja tällä viikolla Heikki ja Anssi olivat maanantaina Carloksen kanssa kolmistaan vesillä. Tarkoitus olisi vielä huomenna torstaina mennä. Heikki viihtyyy veneessä melko hyvin, paitsi silloin kun ei viihdy eli on tylsää, nälkä, isi poistuu 2 m etäisyydeltä tai äiti ärsyttää. Maanantaina hän oli rohkaistunut menemään myös kannelle ja heitti sieltä Anssille köyden laiturille.

Viikonloppun vietimme Norrskatassa - ensin autolla Turkuun ja siitä moottoriveneellä Norrskataan. Jenni ja Antti olivat mukana, ja vietimme ihan hauskan viikonlopun vaikka säät muuttuivatkin helteisistä tyypillisemmäksi kesäsääksi - viileää ja sateista. Lauantaina poikkesimme veneellä Houtskärin Houtskärdagarnissa markkinoilla. Sunnuntaina tapasimme Turussa vielä Villen, Tiian, Idan ja Saran. Tytöt ja Hessu tulivat jälleen hyvin toimeen, vaikka ikäeroa onkin reilu pari vuotta. Illalla sitten ajelimme vielä kotiin.

Tämä viikko on viimeinen työviikko ennen lomaa. Lomasuunnitelmia on sen verran että sunnuntaina lähdemme Helsingistä Hennan, Sammelin ja Pepin kanssa Silja Symphonylla ja tiistaina aloitamme paluumatkan kohti Turkua hieman hitaammalla menopelillä - purjeveneellä. Kaija, Jaakko, Karo ja Erling lähtivät viime viikonloppuna kohti Gotlantia ja meillä on maanantaina treffit Tukholmassa. Ensimmäinen lomaviikko kuluu siis Helsinki-Tukholma-Turku-akselilla. Ja seuraavina kahtena ei sen pidemmälle päästä, tarkoituksena pörrätä ensin Katrin, Tuomaksen, Vilhon ja Carloksen kanssa Turun ja Ahvenanmaan saaristossa purjeveneellä ja sitten vaihtaa Maarianhaminassa miehistöksi Timo ja Lotta, Carloksen jäädessä loppuajaksikin. Viimeinen lomaviikko on vielä auki, todennäköisesti tehdään jotain muuta kuin purjehditaan :)

Heikin nukkumaanmeno on muuttunut taas vaihtelevammaksi. Yhtenä yönä meni jo superkiltisti eikä niin mahdoton ole ollut kuin pari viikkoa on ollut. Yhtenä helpottavana keinona on musiikki. Isin nukutusvuorolla taustamusiikkina on kolme biisiä Frank Sinatraa, äidin nukutusvuorolla yksi biisi PMMP:tä repeatilla... Huuto on kova, mutta kun musiikki alkaa niin Hessu rauhoittuu. Se on sitten vielä eri asia, että nukkuuko, mutta on se todennäköisempää silloin kun malttaa maata ja laittaa pään tyynyyn ja olla hiljaa, kuin silloin kun huutaa pää punaisena ja koittaa kiivetä pois pinnasängystä.

Tänään varahoitajakin totesi, että Heikki taitaa olla aikamoinen isin poika. Tämä on kyllä ollutkin viime aikoina totta, isi on paljon enemmän pop kuin äiti. Tänään tosin Anssi kyseli Heikiltä, että "kuka on voittaja?" ja vastasi tietenkin itse että "isi". Heikki oli sitä, mieltä että "ei" (niinkuin nykyään kaikkeen). Ja kun Anssi vaan kyseli, niin lopulta vastasi että "Heikki" ja myöhemmin "äiti" :) Hyvä Hessu!

Merikelpoinen Hessu ja kalsea juhannus

Juhannus meni perinteisten kuvioiden mukaan veneellä ja mökkeillen. Torstaina suuntasimme Timon ja Lotan kanssa Turusta kohti Norrskataa. Juuri kun olimme menossa veneelle, alkoi sataa. Sadetta kesti onneksi vain noin puoli tuntia, ja siihen sitten jäikin koko juhannuksen sadesaldo. Saaristossa oli jälleen paremmat kelit kuin mantereella, mutta ei juhannusta lämpimäksi voi mitenkään haukkua. Heikki aloitti matkan hyvin rauhallisesti, istuskelemalla ja ihmettelemällä - ehdittiin jo hämmästellä suurta muutosta viimevuotiseen menoon. Kyllä neljässä tunnissa saatiin sitten kokea myös tylsistymistä ja kiukkukohtaus, mutta aika hyvin meni kuitenkin. Perillä Norrskatassa oltiin suunnilleen samaan aikaan kuin moottoriveneellä tulleet Kaija, Jaakko, Sammeli, Henna, Peppi, Karo ja Erling. Myöhemmin yöllä saapuivat autolla vielä Pauliina ja Pekka, joten paikalla oli ihan mittava seurakunta.

Perjantaina aamupalan jälkeen lähdimme purjeveneellä kohti Kustavia. Heikki nukkui päiväunet venematkalla ja matka sujui aika mukavasti. Veneessä matkasivat meidän perheen lisäksi Timo, Lotta, Henna, Sammeli ja Peppi (2,5 v). Kustavissa meitä vastassa satamassa olivat Heikki ja Tuomas autoineen ja perillä Hannan mökillä tapasimme loput juhannuksenviettäjät - Hannan, Aidan ja Kaurin (9 kk). Tänä vuonna iltaohjelmaa oli kekseliäästi paranneltu ja söimme maittavan juhannusaterian ennen saunomista. Iso-Heikki oli ostanut jälleen kerran hirvittävän määrän SF:ää (kun lapset syövät kuitenkin paljon :) ja Pikku-Heikki innokkaasti söikin ja pyysi monta kertaa "lisää lihaa".

Todellakin, Heikin puheenlahjat ovat parissa viikossa kehittyneet aika lailla. Vieläkin tulee paljon ihan omaakin kieltä, mutta ihmisten ymmärrettävällä kielellä koko ajan enemmän, pidempiä sanoja ja muutamia sanoja peräkkäin. Juhannuksen saldoa olivat mm. moottorivene (hieman lyhennettynä - moottovene) ja purjevene sekä "Peppi meni nukkumaan". Heikillä on tapana jättää välillä sanan ensimmäinen kirjain pois ja esimerkiksi ässä on välillä tee, joten osasta sanoista on hieman hankala saada selvää. Yksi esimerkki on bussi, joka Heikin kielellä on jotakuinkin "utti". Välillä ässä tulee hienosti, ja Heikki onkin oppinut huutelemaan aamulla sängystä välillä "iisii, iisii" eikä aina vain "äitii, äitii" :)

Aattoiltana Heikki ja Peppi tekivät pari katoamistemppua pihalle. Peppi osaa jo hienosti laittaa kengät jalkaan ja varsinkin saappaiden laitto sujuu ihan vikkelästikin. Aikuiset viettivät aikaa sisätiloissa viileästä säästä johtuen, mutta lapset päättivät että ulkona olisi kivempaa. Peppi pisti salaa saappaat jalkaan ja kipitti ulos. Kerran Hessukin sai melkein saappaat jalkaan ja oli jo menossa ulos, kun sen huomasimme. Saappaat ovat sen verran pientä kokoa, että aikuisillakin välillä hankaluuksia saada ne jalkaan.

Juhannuspäivänä palasimme veneellä takaisin Norrskataan. Timo ja Lotta lähtivät Timon mökille ja tällä aikaa Pauliina ja Pekkakin olivat palanneet takaisin kaupunkiin. Heikki ja Peppi leikkivät yhdessä tosi sopuisasti pitkiä aikoja, välillä ilman aikuisten valvontaakin. Sunnuntaina palattiin Turkuun aurinkoisessa kelissä. Hessu todettiin tänäkin kesänä merikelpoiseksi. Pelastusliivit pysyivät hyvin päällä (toista oli viime kesänä) ja Heikillä ei ollut mitään intoa kiipeillä veneessä tai tippua mereen. Onneksi kylmä vesi ei Heikkiä houkuttele eikä muutenkaan ole kiipeilymiehiä.

Tässä pari purjehduskuvaa juhannuksesta - kuten näkee, sää vaihteli to-la kalseasta sunnuntain auringonpaisteeseen.

Juhannuksen jälkeinen viikko meni nopeasti. Heikki on alkanut mennä huonommin nukkumaan illalla, nukutusta on entiseen minuuttiin verrattuna nykyään moninkertaisesti, puolesta tunnista kahteen tuntiin. Välillä operaatio päätyy siihen, että menemme loppujen lopuksi kaikki nukkumaan yhtäaikaa. Tästä ja varmaan muustakin johtuen Heikki sitten nukahtelee päivähoidossa kesken päivän ja vetelee välillä kolmen tunnin päikkäreitä. Juhannuksen jälkeinen viikko oli myös Heikin perhepäivähoitajan viimeinen viikko ennen kesälomia. Oli rauhallinen viikko, kun hoitolapsista koululainen on jo jäänyt kokonaan pois, yksi lapsi on kesälomalla ja kolmas sairasti vesirokkoa (joka ei tarttunut Heikkiin). Paikalla siis Heikin lisäksi koko viikon vain yksi toinen poika. Perjantaina olikin sitten lasten luksuspäivä - lounasta grillasi toisen perhepäivähoitajan mies, välipalaksi oli jäätelöä ja iltapäivällä sai uida pihalle puhalletussa altaassa. Hessu tosin ei ollut oikein välittänyt uimisesta, vesi oli ollut tälle +32 asteen veteen tottuneelle liian kylmää :)

Perjantaina Heikki lähti hoitopäivän jälkeen Anssin kyydillä Saloon, jossa hänet otti vastaan Kaija. Samalla tarkistettiin korvat, eikä ollut enää korvatulehdusta (näin oletimmekin). Heikki lähti Turkuun viikonlopuksi, Anssi siirtämään Carloksen venettä hangosta Espooseen ja minä tyttöjen reissulle Kööpenhaminaan. Hauska viikonloppu siis kaikilla! Heikki oli oppinut Turussa lisää automerkkejä: Jeepin, Mersun ja Bemarin - mutta kummitädin Citikkaa ei vielä suvaittu mainita.

Hessu Salossa jätskillä - suurta suosikkia. Ja kotona äidin avaimien kanssa mellastamassa. Eikö ole aika iso poika jo?

Maanantaina Heikki aloittikin taas uudessa varahoitopaikassa, koska perhepäivähoitaja jäi tosiaan kesälomalle ja normaali varahoitopaikka päiväkotikin on kesälomalla. Heikki viettää kaksi viikkoa päivät toisen perhepäivähoitajan luona Latokaskessa. Torstaina kävimme tutustumassa ja nyt nämä muutama päivä ovat menneet ihan hyvin. Aamulla tulee itku, mutta se kuulemma loppuu heti kun ovi napsahtaa kiinni. Olemme olleet hoitopäivän jälkeen paljon ulkona, kun juhannuksen jälkeen alkoivat niin hyvät kelit. Joinain päivinä ollaan tehty pieni pyöräretkikin - Heikistä on hauska matkustaa pyörän tarakalla turvaistuimessa.

Tornio ja len-to-ko-ne

Ennen juhannusta lienee syytä päivittää viime viikkojen tapahtumia. Edellisviikonloppuna Heikki ja Anssi olivat isien ja lasten reissulla Torniossa. Matkaan lähtivät torstaina yöjunalla ja takaisin palasivat sunnuntaina lentokoneella. Lieneekö tämän reissun ansiota, mutta nyt Heikki osaa sanoa jo niinkin pitkän sanan kuin "lentokone". Lisäksi hän on alkanut vähitellen laittaa paria sanaa peräkkäin. Eniten silloin, kun toistaa isän tai äidin perässä jotain "takki päälle", "sukat pois" ja niin edelleen, mutta myös vapaaehtoisestikin. Tänään melko selvästi kuulin, että Heikki olisi kysynyt "missä isi on", mutta tälle ei ole muita todistajia - vain epäilijöitä ;)

Tornion reissu sujui joka tapauksessa hyvin, vaikka minulla siitä vasta toisen käden tietoa onkin. Valoisat aamut herättivät Heikin ajoissa, joten ainakin tässä perheessä päiväunet nukkuivat molemmat miehet. Ohjelmaa kuului mm. pallon potkimista, vierailu läheisellä koskella sekä veneretki. Veneretken kruunasi tietenkin se, että Heikki pääsi ohjailemaan. Ja kun ohjailemaan pääsi, niin ei sitten muita enää huolinutkaan siihen hommaan - ei edes Pepin pappaa, jonka sylissä istui. Määrätietoinen "ei"-murahdus kuului kuulemma heti, jos joku muu koitti ruoriin koskea :)

Viime viikonloppuna Heikkiä oli kotona hoitamassa Karoliina-täti sillä aikaa kun me juhlimme Hennan 30-v synttäreitä. Hienosti oli mennyt päivä ja ilta, niin kotona kuin Karon kaverin luona puutarhajuhlissa.

Tällä viikolla katkesi Heikin helppojen nukutusten putki, mutta yhden illan katastrofin jälkeen tilanne näyttää olevan paranemaan päin. Sunnuntai-iltana nukutettiin sitten normaalin 1 min sijasta 2 h Heikkiä. Tämä sisälsi nukuttamista omaan ja vanhempien sänkyyn, kuvien katselua tietokoneelta, yksin sängyssä huutamista 20 min putkeen, kunnes sitten Heikki nukahti viereemme samalla kun mekin luovutimme ja kävimme itse nukkumaan. Toivotaan, että juhannuksena päästään vähän helpommalla...

Tämä viikko onkin vietetty nauttien perinteisemmistä kesäsäistä - lämpöä noin 10 astetta ja sateista. Heikki on ihastunut kumisaappaisiinsa, niihin jotka sai jo synnytysosastolle. Ne mahtuvat vielä jalkaan ilman villasukkia. Heikki on myös erityisen ihastunut polkupyöriin. Heikillä ei omaa pyörää ole, mutta äidin pyörää usein ihailee. Parhaimmat pyörät ovat kuitenkin perhepäivähoitajan vanha kolmipyörä ja naapurin Iiron hieman uudempaa mallia oleva kolmipyörä. Iiron pyörä käydään hakemassa aina heidän pihaltaan, kun tullaan ulos. Hoitopaikan kolmipyörään taas eivät saa muut lapset koskea (aargh...) ja se pitää viedä aina parkkiin hoitajan pihalle ennen kuin voi lähteä kotiin. Tänään sen kolmipyörän hyvästely, vilkuttelu ja takaisin sitä katsomaan palaaminen veivät useita minuutteja, ja sain Heikin houkuteltua lähtemään vain lupaamalla että kotona ajetaan Iiron pyörällä. Tai eihän Heikki pyörällä vielä osaa ajaa, mutta kävelee se jalkojensa välissä :) Kotona paras lelu on edelleen mopo.

Juhannusta aiotaan viettää perinteiseen tyyliin. Torstaina purjeveneellä Norrskataan, josta perjantaina Kustaviin juhannusaatoksi. Lauantaina takaisin Norrskataan ja sunnuntaina Turkuun. Mukaan veneeseen lähtevät Henna, Sammeli, Peppi, Timo ja Lotta, ja Kustavissa tavataan lisää kavereita: Heikki, Hanna, Aida, Tuomas ja Kauri. Norrskatassa ovat ainakin Kaija ja Jaakko, kai myös Karo, Erling, Pauliina ja Pekka - mutta viimeisistä kuvioista en ole aivan tietoinen. Hieno suunnitelmamme oli ajaa jo keskiviikkoiltana Turkuun, tehdä torstai etätöitä ja päästä ajoissa matkaan (välttääksemme jokajuhannuksisen keskiyön purjehduksen). Hieno suunnitelma, jossa vain Heikin mentävä aukko... kuka vahtisi Heikkiä kun me teemme töitä? Onneksi ratkaisu löytyi läheltä, ja Anssin veli Olli on lupautunut Hessuvahdiksi torstaina.

Nyt on kassit jo pakattu, sillä huomenna siis lähdetään Turkuun. Anssi on työmatkalla Porissa, joten ajaa sieltä suoraan. Minä ja Hessu taas matkaamme junalla!

Hyvää juhannusta!

Huvituksia Särkänniemestä lemmikkipuistoon

Edellisviikon perjantaina (29.5.) Heikin päivähoidossa järjestettiin kevätjuhlat. Anssi ajeli paikalle työmatkalta Porista ja minä Kaarinasta, ja olimme paikalla ensimmäisinä. Heikki takertui Anssin kaulaan, kai oli ollut työmatkan aikana vähän ikävä, eikä suostunut sylistä poistumaan edes kevätjuhlaesitykseen. Myös toinen ryhmän poika sai äkillisen ramppikuumeen, ja pitkään harjoiteltuun esitykseen jäi enää kolmen pojan porukka. Aika herttaisia olivat! Heikkikin oli kuulemma ollut ihan innokkaasti harjoituksissa mukana ja tehnyt laululeikkejä isompien perässä. Kuvassa "karhunpoika sairastaa" - Heikki visusti Anssin sylissä ja ramppikuumeisen "karhunpojan" tilalla nukkevauva :)

Kevätjuhlan jälkeen lähdin Heikin kanssa ajelemaan kohti Tamperetta. Matkalla poikkesimme Toijalassa, siis Akaalla, moikkaamassa Anua, Samulia ja "pikku-Samua". Vauvalla oli ikää vasta reilu kuukausi - ihana rauhallinen pikkuinen! Heikille suuri ihailun kohde ei kuitenkaan ollut vauva, vaan kaksi kissaa - Otto ja Wagner. Kissojen sulavat liikkeet saivat Heikin hihkumaan innostuksesta, ja hän selitti pitkiä tarinoita, joista ei ymmärtänyt muuta kuin usein toistuvan "kissa" (lausutaan "kitta") -sanan. Tampereelle saavuttiin samaan aikaan Anssin junan kanssa.

Tämä toukokuun viimeinen viikonloppu olikin varsinainen kesän aloitus. Lämpötila nousi hellelukemiin. Heikki leikki iloisesti Aleksandranhovin pihassa ja päiväunien jälkeen lähdimme Särkännimeen koko porukalla. Ensin hissillä ylös Näsinneulaan maisemia ihailemaan. Tämä oli Heikille suuri ihme, hän jaksoi katsella maisemia tosi pitkään. Ei kuitenkaan ihan niin pitkään kuin isi ja ukki, jotka viimein saatiin palaamaan alas maanpinnalle. Kävimme myös huvipuiston puolella jätskillä ja Heikki pääsi yhteen laitteeseenkin, taisi olla Rekkaralli nimeltään. Tähän laitteeseen Heikki ihastui heti, kun pääsimme huvipuistoon sisälle. Jätskien jälkeen ostettiin kertalippu ja Heikki kiipesi ohjailemaan paloautoa. Kyytiin tuli isompi poika. Tähän laitteeseen eivät aikuiset päässeet mukaan, mutta se ei Heikkiä huolettanut. Heikki nautti suuresti laitteesta, vaikka ilme olikin melko vakava koko ajelun ajan. Toisella kierroksella (kyllä, Anssi ylipuhui laitteenhoitajan päästämään Heikin myös toiselle ajelulle, kun häntä ei meinannut saada laitteesta ulos) Heikki innostui jo vähän vilkuttelemaan aikuisille. Lopuksi mummu ja Heikki kävivät vielä lasten eläintarhassa. Siellä suurimmiksi suosikeiksi nousivat koiranpennut.

Sunnuntaina teimme vielä aamupäivällä retken Pyynikille ja Pispalaan. Lounaan jälkeen olikin sitten aika jo suunnata moottoritielle ja kohti Espoon Lippajärveä. Carlos järjesti kesänavajaiskekkerit taloyhtiönsä rantasaunalla. Mikäs siinä saunoessa ja uidessa, kun lämpömittari näytti hellelukemia ja kesä vasta alussa!

Alkuviikko menikin vielä kesäisissä tunnelmissa, mutta sitten palattiin karuun totuuteen - viileää ja sateista. Heikin perhepäivähoitaja jäi sairauslomalle kärsittyään molempien korvien korvatulehduksesta toista viikkoa. Keskiviikkona ja torstaina Heikki olikin siis taas päiväkodissa. Torstaina ohjelmassa olikin kesäretki busseilla Lomamäen lemmikkipuistoon Inkooseen. Retki oli kuulemma mennyt hyvin, mutta tästä en vielä ole ehtinyt tarkempia kuulumisia kuulla, sillä en ole Heikkiä torstaiaamun jälkeen nähnyt!

Anssi, Heikki, Sammeli, Peppi, Jaska ja Otto lähtivät torstaina ilta-junalla kohti Torniota tarkoituksena viettää siellä Sammelin vanhempien kesämökillä pitkä viikonloppu. Palaavat sitten lentokoneella sunnuntaina. Aika viileää siellä varmaan on! Nyt onkin siis hieman omituista, olen kotona yksin! En muista olenko Heikin syntymän jälkeen ollutkaan yksin kotona yötä - nyt jo kaksi sellaista takana :)