Kiipeilijän kuulumisia

Kuten arvelinkin, blogin päivittäminen on harvennut edelleenkin töiden alkamisen jälkeen. Heikki on ollut nyt päiväkodissa 2,5 viikkoa ja huomenna maanantaina pitäisi vihdoin alkaa oikea päivähoito perhepäivähoitajalla. Heikki ehti jo sopeutua melko hyvin päiväkotiin, tosin itku kyllä joka aamu tuli tälläkin viikolla, mutta ei niin hysteerinen kuin aluksi. Päivät päiväkodissa ovat menneet pääsääntöisesti hyvin, Heikki leikkii jo itsekseen ja ainakin joka toinen päivä ottaa hoitajien mukaan santsiannoksia. Ulkona leikkiminen on vielä vähän hankalaa, joten yleensä Heikki löytyy ulkoa jonkin hoitajan sylistä tai pulkasta. Nyt saa nähdä, miten hoitopaikan vaihtuminen vaikuttaa päivähoitoon sopeutumiseen.

Viime viikonloppuna mummu oli hoitamassa Heikkiä, kun oli muutenkin käymässä pääkaupunkiseudulla. Itse kävin lauantai-iltana kokouksessa ja Anssi otti käytti lapsenvahtitilaisuuden hyväksi ja lähti ensimmäistä (!) kertaa Heikin syntymän jälkeen elokuviin sekä keikalle. Heikki tuli taas erinomaisesti mummun kanssa toimeen.

Tänä viikonloppuna kävimme perinteisellä ensilumenmatkalla Vierumäellä. Heikille oli alunperin tulossa mukaan kaksi kaveria, Vilho ja Eevi, mutta sairaustapausten vuoksi Heikki jäi reissun ainoaksi lapseksi. Tämä ei menoa haitannut ja Heikki viihtyi Vierumäellä huomion keskipisteenä hyvin. Lauantai-iltana kävimme pulkkamäessäkin - se oli tosin Heikille hieman iso vielä. Ensimmäisellä laskulla laskimme puolivälistä ja olimme mäen alla aivan lumiukkoja. Seuraavat laskut tehtiin sitten vähän matalammalta vielä.

Heikki on innostunut kiipeilemään kotona betonikuutiollemme. Vielä reilu viikko sitten hän pääsi hädin tuskin sen päälle istumaan, mutta nyt kiipeää jo sujuvasti ja seisoo siellä tyytyväisenä. Vielä tapaturmitta.

Matkalla Vierumäelle Heikki pääsi shoppailemaan S-Marketiin omilla kärryillä. Kyllä oli tyytyväinen poika kun sai painaa kärryjen kanssa kauppaa ympäri ja Alkossakin.

Vierumäellä oltiin kekseliäitä ja Heikki sai korotetun istuimen tölkkilaatikosta. Näin ruuan syöminen itse sujui paremmin, kun sai silmät vähän paremmin lautasen tasolle. Ongelmaksi muodostuivat tosin pulleat reidet, jotka eivät mahtuneet laatikon ja pöydän väliin.

Puhetta ei edelleenkään juurikaan tule. "Anna" on käytetyin sana, ja kyllä Heikki saattaa joitain sanoja toistaa aika hyvin perässä, kuten vauva, vaippa, naama ja kakka. Selitystä omalla kielellä tulee runsaasti ja turhautumisia, kun emme ymmärrä. Heikki on myös hyvin ilmeikäs kaveri - jos jokin asia ei kiinnosta, niin kulmia hän osaa kurtistaa monella tavalla. Lisäksi hauska ilme on tarkkaavainen ilme, jota käytetään mm. silloin, kun asetellaan Brio-puupalikoita päällekäin. Ja asettelun kruunaa välillä tyytyväinen taputus itselleen :)

Arkea ja arkistoja

Heikki on nyt ollut kolme päivää päivähoidossa varahoidossaan päiväkodissa. Ensimmäiset kaksi päivää menivät kovin itkuisasti ja Heikki ei edes syönyt, mutta perjantaina fiilis oli jo ollut toinen - lounaalla oli maistunut santsi, Heikki oli hymyillyt hoitajille ja mennyt kiltisti nukkumaan. Itse olen tehnyt nämä päivät lyhyttä työpäivää, joten Heikkikään ei ole ihan täyttä päivää vielä hoidossa ollut. Kyllähän se sydäntä raastaa kun lapsi jää huutamaan hoitoon putkihoitoa, mutta eipä tässä nyt juuri vaihtoehtojakaan ole, kun en ajatellut tätä työjaksoa kuitenkaan kolmeen päivään jättää. Tiistaina saamme tietää pääseekö Heikki torstaina varsinaiseen hoitopaikkaansa perhepäivähoitoon.

Päivähoidon aloittaminen on ollut havaittavissa viikonloppunakin sen verran, että Heikki heräsi lauantaiaamuna seitsemältä. Aargh. Sunnuntaina nukkui sentään kahdeksaan, mikä vielä jokin aika sitten olisi sekin ollut aivan hirvittävän aikainen herääminen hänelle. Yöunet ovat hieman kärsineet, mutta eivät vielä dramaattisesti. Lauantaina kun menimme viettämään iltapäivää ja iltaa Jaskan, Tiinan ja Oton luokse, Heikki luuli todennäköisesti että joutuu taas hoitoon, koska ei suostunut ulkona irrottautumaan äidin/isän jalasta ollenkaan ja sisälläkin kesti tovi ennen kuin malttoi alkaa leikkiä Oton kanssa.

Hoitokuulumisien lisäksi ajattelin pitkästä aikaa laittaa blogiin myös viimeisimpiä ompeluksiani. Tässä arkistosta kuvia marras-joulukuussa tekemistäni joululahjoista - niistä joista kuvat muistin ottaa. Näiden lisäksi olen ommellut Heikille pari pitkähihaista paitaa ja joulukuvissa nähdyn vakosamettiliivin (joka on pullukallemme liian pinkeä, vaikka tein kokoa 92 cm!).

Karoliina sai vanhasta VHS-videon nauhasta virkkaamani käsilaukun ja mummi sekä kummi-Raili saivat molemmat 12 punaista tulppaania.

Kummityttö Peppi sai keppihevosen (oma suosikkini!) ja puputossut.

Ukki ja vaari saivat yöpaidat, lisäksi yöpaidan sai mummun kummitäti.

Mummu ja ukki saivat uuden päiväpeiton, joka on tehty etupäässä vanhoista lakanoista, joissa pitsejä ja nimikointeja. Keskellä Lopen mummun virkkaama pitsi ja ympärillä menee mummun ja ukin vanhasta pussilakanasta olut kehys. Kuvista tuli huonoja, pitänee ottaa paremmat kesällä paremmassa valossa. Mummi ja vaari saivat viime vuotiseen tilkkupeittoon sopivat tyynynpäälliset.

Tässä Heikki esittelee Oton saamia harkkahousuja. Kuvassa myös Heikin kravatti, mutta samalla kaavalla omansa saivat myös Otto ja Vilho - eri kankaista tosin.

Kuvata unohtui ainakin Pauliinan nappikaulakoru ja Ollin patalaput. Ja ties mitä muutakin...

Seuraavaksi työlistalla onkin iltapuku Pauliinan karonkkaan, Heikille pari paitaa ja ehkä tuollaiset harkkahousut (tosin vielä ihan vaippakäyttöön) ja/tai pari uutta kestovaippaa. Lisäksi VHS-nauhasta on ehkä tulossa muitakin juttuja - juuri testailin vanhojen lasten BRIO-kangaspuiden toimintaa kuteena VHS-nauha ;)

Joulu vietetty, vuosi vaihtunut ja arki edessä

Jouluaaton aatosta tapaninpäivään vietimme joulua Tampereen mummulassa. Joulunviettoon osallistuivat meidän perheen, mummun ja ukin lisäksi eno-Hannu. Jouluaattona kävimme saunassa ja alla Heikki poseeraakin saunan- ja suihkunraikkaana. Toisessa kuvassa Heikki on jo pukeutunut joulujuhlintaan - tonttulakin päässäpysymisennätys oli noin kaksi sekuntia. Päällä kravatti ja liivi äidin tehtaasta, sekä vyötäröllä Hannun ja minun vanha kulkusjouluvyö. Kulkusvyö olikin näppärä, Heikin liikkeet kuuli hyvin vaikkei olisi ihan näköpiirissä ollutkaan.


Jouluaattona otettiin myös pitkästä aikaa perhekuvakin - tässä yksi parhaista, vaikka kukaan ei samaan suuntaan katsokaan. Kuvasta ehkä voi myös päätellä, että kuvia otettiin kahdesta suunnasta ;)

Jouluaattona meidän luona vieraili tietenkin joulupukki. Heikki ei pelännyt pukkia ollenkaan, mutta oli hieman hämmästänyt illan suuresta käänteestä. Ensin vietetään ihan normi-iltaa (Heikki-perspektiivistä) ja yhtäkkiä olohuoneessa riehuu parrakas hujoppi ja lahjapaketteja on hurja määrä. Heikin pakettipino taisi olla kaikkein suurin ja sieltä löytyi mm. Crocsit, Reino-tossut, perässävedettävä Brio-helikopteri, uimalasit (inhokki-lahja tietenkin isältä ja äidiltä), kaulaliinan, Ajaxin nimikoitu pelipaita, Paul Frank -huppari (joissa hihojen päässä käsinuket tumppuina), Heikki-unilelu, Lego-levy, sukkia, villasukkia, Jokapoika-paita ... ja niin paljon muuta ettei tila riitä - kaikki hienoja!

Toisessa kuvassa Heikki testaa aikuisten perässä äidin joulupukilta saamaa WiiFit-peliä. Myöhemmin välipäivinä Heikki halusi aina laudan päälle seisomaan myös, mutta lisäksi piti saada käteen Wii-ohjain tai kaukosäädin.

Tapaninpäivänä ajoimme Turkuun jatkamaan joulunviettoa. Turkuun joulupukki oli toimittanut Heikille vielä erikoistoimituksena Eero Aarnion vihreän Puppy-koiran. Turussa Heikki jäi Kaijan ja Jaakon hoitoon lauantai-illaksi niin että me pääsimme kavereiden kanssa syömään ja viettämään iltaa. Turussa vietettiin myös isovanhempien hääpäivää.

Heikki oli sekä Tampereella että Turussa todella hyvällä tuulella lähes poikkeuksetta. Oli kai hauska vaihtaa maisemaa ja kun molemmista paikoista vielä löytyi innokkaita leikittäjiä, niin mikäs pienen pojan oli viihtyessä. Jäinkin Heikin kanssa suunniteltua pidemmäksi ajaksi Turkuun, kun Anssi lähti käymään välipäivinä töissä Helsingissä.

Uutta vuotta vietettiin Turussa. Alkuillasta käytiin kavereiden luona, josta sitten kahdeksan maissa siirryttiin Hirvensaloon. Mukaan iltajuhlintaan tulivat Pauliina ja Pekka, Tuomas, Aida ja Kauri (3 kk) sekä Lotta (Otaniemen kämppikseni) ja AP. Ilta kuluikin nopeasti syöden, juoden ja raketteja ampuen. Juhlinta oli kuitenkin sen verran hillittyä että pääsimme seuraavana päivänä liikkeelle kohti Norrskataa. Norrskatassa olivat Kaija ja Jaakko ystäväpariskuntansa kanssa viettämässä vuodenvaihdetta. Turusta lähtiessä sää oli kirkas, mutta Norrskatassa satoikin lunta! Seuraavina päivinä kävimmekin sitten ulkona kävelemässä ja Anssi lenkkeilemässäkin. Tässä ihaillaan hereillä Norrskatan rantamaisemaa ja unessa Norrskatan sisämaastoa.

Ja hauskaa oli tietenkin!

Kaija ja Jaakko lähtivät takaisin Turkuun mutta me jäimme viettämään vapaapäiviä mökille. Kaikki tosin kävimme jonkinasteisen mahataudin läpi tällä aikaa. Heikillä alkoi jo 1.1. ajomatkalla Turusta Norrskataan - raukka oksensi elämänsä ensimmäistä kertaa jo Hirvensalossa ja vielä kaksi kertaa ajomatkan aikana. Perillä hän kuitenkin oli oma hyväntuulinen itsensä. Tämän jälkeen tuli vielä yksi oksennus yöllä, ja siinä se sitten oli. Jälkitilana tosin vaipanvaihtaminen ja suihkussakäyminen tulivat erittäin tutuiksi niin isälle kuin Heikille... Itse sairastimme la-su välisen yön - tosin selvittämättömäksi jäi oliko syynä sama tauti vai mahdollisesti ruokamyrkytys. Lauantai-iltana ehdimme kuitenkin käydä naapurimökillä moikkaamassa Anjaa, Marjaa ja Pekkaa. Tässä muutama Anjan ottama kuva illalta:

Sunnuntaina palasimme Hirvensaloon, jonne olikin kokoontunut Anssin sukulaisia iso joukko. Maanantaina 5.1. sitten palasimme takaisin Espoon kotiin - Heikki ja minä olimmekin olleet reissussa lähes kaksi viikkoa!

Maanantai-iltana saimme myös kuulla Heikin perhepäivähoitajalta, että hänen sairauslomansa jatkuu ainakin 14.1. saakka ja Heikin siis määrä keskiviikkona aloittaa hoitouransa varahoitopaikassa päiväkodissa. Tiedon tästä saimme niin myöhään, ettemme enää ehtineet päiväkotiin soittaa (tiistaina kun oli loppiainen). Huomenna keskiviikkona sitten aamulla yllätämme varahoitopaikan tällä ilouutisella.

Eilen ja tänään olen koittanut siivota täällä (kun se joulusiivous jäi tekemättä) ettei olisi niin tylsä tulla likaiseen kotiin töistä, mutta energia meinaa loppua. Keittiö kuitenkin tuli puunattua ja vähän muualtakin. Seuraavaksi sitten pitäisi pakata Heikin hoitoreppu ja alkaa orientoitua huomiseen töihinpaluuseen...

Loppuun vielä kuva pikaiselta ulkoilureissultamme tänään Soukassa:

Jouluun päin

Jouluaatto - koristelimme juuri kuusen Tampereella, kuuntelimme joulurauhan julistuksen ja Heikki meni päiväunille. Nyt aika tehdä pikapäivitys ennen kuin blogi täyttyy joulukuvista ja -tarinoista.

Lauantaina kävimme Kalastajatorpalla syömässä Anssin keskiviikkona olleiden synttäreiden kunniaksi. Heikki sai taas valtavan lautasellisen rusinoita, joita napostellessa aikaa kului hyvin ja saimme syödä aika rauhassa. Heikki piti huolen, ettei jälkiruoka mennyt ohi suun ja nappasi isoja lusikallisia Anssin jälkiruokasorbetista (huom. samaa vadelmasorbettia kuin lähes vuosi sitten ;).

Sunnuntaina isovanhempani kävivät meillä viettämässä ennakkojoulua, kun he eivät jaksa enää lähteä Tampereelle joulunviettoon. Syötiin jouluruokia ja avattiin jo pakettejakin. Heikki sai auton, vaatteita ja rukkaset. Isovanhemmat ihmettelivät Heikin ikiliikkujamaista olemusta. Illalla kylässä kävivät nopeasti vielä Henna, Sammeli ja Peppi.

Tiistaina eli aatonaattona ajoimme Tampereelle joulunviettoon ja täältä jatkamme perjantaina Tapaninpäivänä matkaa Turkuun.

Joulunodotusta

Joulu lähestyy ja Heikkikin on tällä viikolla viettänyt kaksia pikkujouluja. Tiistaina oltiin Latokasken asukaspuiston pikkujouluissa ja torstaina Heikin kavereita, ja äidinkin, oli viettämässä meillä pikkujouluja. Pikkujoulujen vietossa oli oma haikeutensa, kun monella muullakin on elämäntilanne muuttumassa ja jatkossa näemme varmasti paljon harvemmin.

Kuvassa asukaspuiston pikkujouluissa Roope, Leo, Aino, Iida ja Heikki - hetken paikallaan rusinoiden maagisella voimalla. Heikki tsemppasi joulufiilistä uudella punaisella äidin tekemällä kravatilla. Kuvat Lauran ottamia, kun itse vaihdoin juuri lähtiessä kameraan lähes tyhjän akun tilalle täysin tyhjän akun.

Viime ja tällä viikolla olemme myös aloittaneet tutustumisen vuoden alusta alkavaan hoitopaikkaan. Heikki siis sai paikan kunnalliselta perhepäivähoitajalta. Hoitoryhmässä on Heikin lisäksi kolme muuta poikaa (2-, 3- ja 5-vuotiaat) sekä iltapäivisin koululaispoika. Keskiviikkona kun olimme kaikki yhdessä illalla hoitajan luona sopimassa asioista saimmekin kuulla, että hoitaja on menossa leikkaukseen (se oli eilen jo!) ja sairausloman pituudesta riippuen Heikki saattaakin joutua aloittamaan hoidon varahoitopaikassa. Eilen sitten äkkiä soitin varahoitopaikkaan (päiväkoti Latokaskessa) ja onneksemme se oli vielä tänään perjantaina auki. Kävimmekin siis tänään tutustumassa myös varahoitopaikkaan. Sekä varsinainen päivähoitopaikka että varahoito vaikuttavat molemmat mukavilta. Heikkikin innostui molemmissa heti tutkimaan paikkoja melko ennakkoluulottomasti eikä juurikaan roikkunut äidin jalassa. Päivähoidot jäävät nyt joulutauolle, joten tätä enempää asiaan nyt ei pysty valmistautumaan. Tammikuussa sitten alkaa hieman erilainen arki!

Heikki on nyt kahtena aamuna päättänyt herätä hieman yli kuusi. Oikeesti. Siis meidän Heikki, joka pääsääntöisesti nukkuu yli kahdeksaan, välillä yli yhdeksäänkin. Molempina aamuina uudelleennukutusyrityksiä jatkettiin tunti, tai reilukin. Eilen siinä ei onnistuttu mutta tänään saatiin onneksi vielä pikkutorkut kahdeksan maissa. Pitää toivoa että Heikki kunnioittaa viikonloppua ja lopettaa tämän hölmön pelleilyn... Tammikuussa arki sitten muuttuu, kun kaikkien on pakko kammeta itsensä ylös sängystä viimeistään seitsemältä. Sitä ennen pitäisi esim. päiväunille menoa saada aikaistettua noin tunnilla. Huh. Tosi kivaa lomalla.

Joulun viettoa jatketaan sunnuntaina, kun isovanhempani tulevat käymään. Aaton aattona matkaamme Tampereelle, jossa vietämme joulun. Tapanina suuntana sitten Turku ja sieltä viikonlopun jälkeen kotiin hetkeksi.

Google-statistiikkaa

Otin pari viikkoa sitten käyttöön Google Analytics -ohjelman, joka kerää tietoa tietyllä nettisivustolla kävijöistä ja luonnollisesti siis tarkoituksenani on yrittää vakoilla ketkä tätäkin blogia lukevat tahi sivuille muuten vain eksyvät. Tarkkaa tietoa surffaajista ei tosin saa, mutta mielenkiintoista dataa joka tapauksessa. Noin kahden viikon aikana sivuilla on käyty 277 kertaa 154 eri kävijän toimesta. Kävijöitä on 8 eri maasta ja Suomessa käyntejä on eniten Helsingistä, Tampereelta ja Turusta (ei yllätystä täällä!) - mutta yhteensä kuitenkin 36 eri paikkakunnalta.

Suosituin sivu on toki pääsivu, mutta vanhoissakin postauksissa käydään (esim. 2007 marraskuussa raportoitu matkaratasosto on ollut suosittu). Tämä selittyy sillä, että yli neljännes käynneistä tulee Googlen kautta. Raporteista pääsee urkkimaan myös millä hakusanoilla sivuille on päädytty. Tässä hieman makua niistä:

• adidaksen kokomerkinnät
• heikki ja villapaita
• joulumakkaran valmistus kotona
• käveli taaperokärryllä ilman tukea
• nukkuva karhu
• peruna on pyöreä
• pinnasänky säädökset
• rinteet davosissa
• akta graco logico s
  

Tosin listan kärjessä komeilee "blogspot pinnasanky" ja "heikki helena pinnasänky" - kaikilla ei siis vielä ole tämä sivu bookmarkeissa :)

Voin suositella ilmaista urkintaohjelmaa halajaville Google Analyticsia - homman aloittamiseen meni noin 2 min ja dataa tulee paljon, tyylikkäästi graafisena myös!

Pikku kokkailija

Anssi oli työmatkalla viime viikonloppuna ja alkuviikosta, joten Heikki ja minä pakenimme arkea Tampereelle. Heikki muisti mummulan aika hyvin ja tiesi jo tullessaan minne saa mennä ja minne ei. Siis tiesi, mutta ei aina kuitenkaan toki rajoittanut penkomista vain sallittuihin paikkoihin. Sallittuja paikkoja mummulassa ovat mm. pari alinta keittiön laatikkoa, joista löytyy kattiloita, kansia, kulhoja ja kaikenlaisia kauhoja ja pikkukeittiötarvikkeita. Näillä Heikki ahkerasti kokkailikin, kaateli keitoksiin näkymättömiä ainesosia pusseista ja purkeista ja hämmenteli keitoksiaan. Sama tapahtui myös palattuamme kotiin: Heikki katseli kun keitin perunoita ja tämän jälkeen otti kattilan, kauhan ja kolme keltaista tennispalloa - ja alkoi keitellä niitä lattiatasossa. Nerokasta!

Heikki ei turhaan puhele, kun kerran kirkumalla ja osoittelemallakin yleensä saa mitä haluaa (aargh). Hän kuitenkin on alkanut ymmärtää enemmän kuin ennen. Pyynnöt kuten "sulje ovi", "hae kauha", "nosta jalka, ja toinen jalka", "halaa äitiä" jne alkavat jo tuottaa tulosta. Sana "ei" tosin tuntuu kadonneen ymmärryksestä kokonaan. Stereot, TV ja digiboksi eivät enää ole kiellettyjen asioiden listalla, paitsi silloin kun äiti katsoo telkkua. Olen teippaillut ympäri kämppää erilaisten nappien ja säätimien päälle pilttipurkkien kansia ja jugurttipurkkeja. Kun silmä välttää, niin pienet käpälät ne kuitenkin irroittavat, joten sekin on aika turhaa.

Heikki on vieraskorea kuten varmaan monet muutkin lapset. Tämä sinänsä hyvä ominaisuus saa tosin äidin välillä epätoivoon. Kylässä kiltisti käyttäyvä enkeli kun näyttää eri puolensa arkena kotona - ja kuka nyt uskoisi pikku enkelin käyttäytyvän äidin valittamalla tavalla... ;) Heikki on ollut aina hyvä syömään ja on edelleenkin, syömisen aloittaminen sen sijaan arkioloissa on muuttunut hankalaksi. Ruoka tulee pöytään ja samalla alkaa huuto, pään heilutus, lusikoiden heittely ja (piilossa olevien) herkkujen osoittelu. Saatamme kuluttaa aamupuuron ensimmäiset 15 min tähän toimintaan. Sitten kun jotenkin saa suuhun yksi-kaksi lusikallista ruokaa, ei ongelmia enää (tässä mittaluokassa) tule ruokailun aikana. Huh. Vieraassa paikassa tai vieraamman ihmisen syöttämänä tätä ongelmaa ei ole. Taas päässäni kaikuu mantra: "tämä on vain joku ohimenevä vaihe."

Viime viikonlopusta mieleen jäi vielä Heikin breakdance-kuviot. Breakdance-hetki alkaa yllättäen ja kestää vain noin minuutin. Kuvioihin kuuluu pyöriminen vatsalta selälleen, konttaaminen villisti ja päättömästi ympyrää sekä iloinen hölöpölöpälpätys. Huvittavaa!

No niin, pinnasängystä kuului juuri lentävän tutin merkkiääni - päiväunet ilmeisesti lopussa. Tänään onkin illalla luvassa itsenäisyyspäivän juhlintaa!