Ei halua! Lisää!

Kesäloma alkoi viikko sitten melko aurinkoisissa merkeissä. Viikonloppuna pakkailimme tavaroita ainakin ensimmäiseksi kolmeksi viikoksi. Yhden autollisen tavaraa veimme Carlokselle, joka lupautui ne ajamaan toisella lomaviikollamme Turkuun. Samalla reissulla kävimme Viherlaaksossa, Lippajärven rannalla sijaitsevassa Laguna-ravintolassa lounaalla. Saimme lounastaa kaikessa rauhassa, valkoisin pöytäliinoin katetussa pöydässä, järvinäköaloin. Paikka ehkä enemmän illallisravintola, mutta ainakin riittävän juhlallinen paikka aloitella kesälomaa. Tässä Heikki nauttii lohikeitosta:

Sunnuntaina lähdimme Silja Symphonylla kohti Tukholmaa Sammelin, Hennan ja Pepin kanssa. Heikki oli ihan laivatunnelmissa - riehui pallomeressä, ahtoi itsensä aivan täyteen lasten buffetista ja tanssi yökerhossa lasten shown jälkitunnelmissa. Helsingistä lähtevät risteilyt ovat aikataulultaan kiitollisempia kuin Turusta lähtevät - lähtö on aiemmin ja paluu Tukholmaan myöhemmin. Tukholmassa otimme vesibussin terminaalista Djurgårdenille, jossa Jaakko oli vastassa ja kävelimme veneelle Navishamniin. Päivällä ehdimme vierailla vielä Hennan, Sammelin ja Pepin kanssa monta tuntia Skansenilla - eläimien lisäksi lapsia riemastutti lasten huvipuistolaitteet (ja myös itketti silloin kun äiti oli sitä mieltä että neljä kertaa yhtä laitetta oli enemmän kuin tarpeeksi). Heikki ja Peppi kävivät karusellissa, autoradalla ja keinuissa. Autot äänestettiin ehdottomasti parhaimmaksi laitteeksi ja keinukaruselli pelottavimmaksi. Illalla kävimme vielä kaikki (me kolme, Henna, Sammeli, Peppi, Jaakko ja Kaija) yhdessä syömässä Ulla Winbladhissa. Kuvissa Heikki laivalla pallomeressä ja Skansenilla karusellissa.

Tiistaina lähdimme purjehtimaan. Edellisen viikon myrskysäistä ei ollut merkkiäkään, aurinko paistoi ja tuuli oli myötäinen. Tiistaina purjehdimme Tukohlmasta Furusundiin ja keskiviikkona pitkän matkan Furusundista Ahvenanmaalle, Storogskärin merikarhusatamaan. Storogskärin satama oli aivan täynnä emmekä enää mahtuneet kumpaankaan laituriin. Onneksi veneen syväys on niin pieni että pääsimme hieman syrjässä olevaan poijuun ja saimme keulan kiinni kallioihin. Tätä rantautumista kävi moni merikarhu hämmästelemässä, ja me vietimme tyytyväisinä iltaa rauhassa hieman etäällä muista veneistä. Heikki kävi reippaalla kävelyllä saarella.
Kuvissa kävelyretkellä Storogskärissä ja purjeveneessä pikkuveneitä uittamassa:

Torstaina suuntasimme merikarhuväylää Storogskär-Föglö ja yövyimme Kökarissa. Kökarinkin satama oli aivan täynnä, heti jos vene lähti niin sen paikalle ängettiin kaksi venettä. Jaakko, Kaija ja Anssi kävivät lenkillä ja sillä aikaa minä ja Heikki ihmettelimme muita sataman lapsia. Heikki on ollut hurjan hyväntuulinen mutta samalla myös melko itsepäinen. Lähes kaikki toimenpiteet saavat mustavalkoisen tuomion - joko painokas "Ei halua!" tai sitten vaativa "Lisää!". Erityisen tarkkaa esimerkiksi on, että jalkaan ei laiteta sandaaleja silloin kun Heikki haluaa kengät. Tai joskus aikuiset käyttäytyvät väärin - tähän mennessä pisin lause Heikiltä on: "Äiti ei saa istua siinä", myös muista käskyjä, mm. "Istu tonne" tai "Äiti nuku, silmät kiinni" satelee tiuhaan.

Perjantaina Kökarista Norrskataan, jossa vietimmekin koko lauantain ja Turkuun palasimme tänään sunnuntaina. Lomasäät tähän mennessä suosineet, tänään tosin tuulet epäsuotuisat ja konetimme. Tämä tarkoitti sitä, että Heikki veti kevyet kolmen tunnin päikkärit tasaisessa melussa ja tärinässä. Muutenkin päivärytmi on siirtynyt arkisesta rytmistä noin kaksi tuntia eteenpäin ja olemme nauttineet mm. lähes kymmeneen asti nukutuista aamuista.

Huomenna maanantaina 20.7. uudestaan vesille, nyt matkaseurana Katri, Tuomas, Vilho (1.5 v) ja Carlos. Reitti vielä avoin, katsotaan aamulla tuuliennusteita. Torstaiksi Norrskataan ja sitä ennen pörrätään Turun saaristossa.

Musiikin taika

Hessun merikelpoisuutta on jatkotestattu heinäkuun aikana vielä kaksi kertaa purjeveneessä ja moottoriveneessä. Viime viikolla minä ja Heikki pääsimme ensimmäistä kertaa Carloksen purjeveneen kyytiin, Anssihan sillä tuli jo Hangosta Espooseen. Viime viikon torstaina purjehdimme illalla Suomenlinnaan ja takaisin ja tällä viikolla Heikki ja Anssi olivat maanantaina Carloksen kanssa kolmistaan vesillä. Tarkoitus olisi vielä huomenna torstaina mennä. Heikki viihtyyy veneessä melko hyvin, paitsi silloin kun ei viihdy eli on tylsää, nälkä, isi poistuu 2 m etäisyydeltä tai äiti ärsyttää. Maanantaina hän oli rohkaistunut menemään myös kannelle ja heitti sieltä Anssille köyden laiturille.

Viikonloppun vietimme Norrskatassa - ensin autolla Turkuun ja siitä moottoriveneellä Norrskataan. Jenni ja Antti olivat mukana, ja vietimme ihan hauskan viikonlopun vaikka säät muuttuivatkin helteisistä tyypillisemmäksi kesäsääksi - viileää ja sateista. Lauantaina poikkesimme veneellä Houtskärin Houtskärdagarnissa markkinoilla. Sunnuntaina tapasimme Turussa vielä Villen, Tiian, Idan ja Saran. Tytöt ja Hessu tulivat jälleen hyvin toimeen, vaikka ikäeroa onkin reilu pari vuotta. Illalla sitten ajelimme vielä kotiin.

Tämä viikko on viimeinen työviikko ennen lomaa. Lomasuunnitelmia on sen verran että sunnuntaina lähdemme Helsingistä Hennan, Sammelin ja Pepin kanssa Silja Symphonylla ja tiistaina aloitamme paluumatkan kohti Turkua hieman hitaammalla menopelillä - purjeveneellä. Kaija, Jaakko, Karo ja Erling lähtivät viime viikonloppuna kohti Gotlantia ja meillä on maanantaina treffit Tukholmassa. Ensimmäinen lomaviikko kuluu siis Helsinki-Tukholma-Turku-akselilla. Ja seuraavina kahtena ei sen pidemmälle päästä, tarkoituksena pörrätä ensin Katrin, Tuomaksen, Vilhon ja Carloksen kanssa Turun ja Ahvenanmaan saaristossa purjeveneellä ja sitten vaihtaa Maarianhaminassa miehistöksi Timo ja Lotta, Carloksen jäädessä loppuajaksikin. Viimeinen lomaviikko on vielä auki, todennäköisesti tehdään jotain muuta kuin purjehditaan :)

Heikin nukkumaanmeno on muuttunut taas vaihtelevammaksi. Yhtenä yönä meni jo superkiltisti eikä niin mahdoton ole ollut kuin pari viikkoa on ollut. Yhtenä helpottavana keinona on musiikki. Isin nukutusvuorolla taustamusiikkina on kolme biisiä Frank Sinatraa, äidin nukutusvuorolla yksi biisi PMMP:tä repeatilla... Huuto on kova, mutta kun musiikki alkaa niin Hessu rauhoittuu. Se on sitten vielä eri asia, että nukkuuko, mutta on se todennäköisempää silloin kun malttaa maata ja laittaa pään tyynyyn ja olla hiljaa, kuin silloin kun huutaa pää punaisena ja koittaa kiivetä pois pinnasängystä.

Tänään varahoitajakin totesi, että Heikki taitaa olla aikamoinen isin poika. Tämä on kyllä ollutkin viime aikoina totta, isi on paljon enemmän pop kuin äiti. Tänään tosin Anssi kyseli Heikiltä, että "kuka on voittaja?" ja vastasi tietenkin itse että "isi". Heikki oli sitä, mieltä että "ei" (niinkuin nykyään kaikkeen). Ja kun Anssi vaan kyseli, niin lopulta vastasi että "Heikki" ja myöhemmin "äiti" :) Hyvä Hessu!

Merikelpoinen Hessu ja kalsea juhannus

Juhannus meni perinteisten kuvioiden mukaan veneellä ja mökkeillen. Torstaina suuntasimme Timon ja Lotan kanssa Turusta kohti Norrskataa. Juuri kun olimme menossa veneelle, alkoi sataa. Sadetta kesti onneksi vain noin puoli tuntia, ja siihen sitten jäikin koko juhannuksen sadesaldo. Saaristossa oli jälleen paremmat kelit kuin mantereella, mutta ei juhannusta lämpimäksi voi mitenkään haukkua. Heikki aloitti matkan hyvin rauhallisesti, istuskelemalla ja ihmettelemällä - ehdittiin jo hämmästellä suurta muutosta viimevuotiseen menoon. Kyllä neljässä tunnissa saatiin sitten kokea myös tylsistymistä ja kiukkukohtaus, mutta aika hyvin meni kuitenkin. Perillä Norrskatassa oltiin suunnilleen samaan aikaan kuin moottoriveneellä tulleet Kaija, Jaakko, Sammeli, Henna, Peppi, Karo ja Erling. Myöhemmin yöllä saapuivat autolla vielä Pauliina ja Pekka, joten paikalla oli ihan mittava seurakunta.

Perjantaina aamupalan jälkeen lähdimme purjeveneellä kohti Kustavia. Heikki nukkui päiväunet venematkalla ja matka sujui aika mukavasti. Veneessä matkasivat meidän perheen lisäksi Timo, Lotta, Henna, Sammeli ja Peppi (2,5 v). Kustavissa meitä vastassa satamassa olivat Heikki ja Tuomas autoineen ja perillä Hannan mökillä tapasimme loput juhannuksenviettäjät - Hannan, Aidan ja Kaurin (9 kk). Tänä vuonna iltaohjelmaa oli kekseliäästi paranneltu ja söimme maittavan juhannusaterian ennen saunomista. Iso-Heikki oli ostanut jälleen kerran hirvittävän määrän SF:ää (kun lapset syövät kuitenkin paljon :) ja Pikku-Heikki innokkaasti söikin ja pyysi monta kertaa "lisää lihaa".

Todellakin, Heikin puheenlahjat ovat parissa viikossa kehittyneet aika lailla. Vieläkin tulee paljon ihan omaakin kieltä, mutta ihmisten ymmärrettävällä kielellä koko ajan enemmän, pidempiä sanoja ja muutamia sanoja peräkkäin. Juhannuksen saldoa olivat mm. moottorivene (hieman lyhennettynä - moottovene) ja purjevene sekä "Peppi meni nukkumaan". Heikillä on tapana jättää välillä sanan ensimmäinen kirjain pois ja esimerkiksi ässä on välillä tee, joten osasta sanoista on hieman hankala saada selvää. Yksi esimerkki on bussi, joka Heikin kielellä on jotakuinkin "utti". Välillä ässä tulee hienosti, ja Heikki onkin oppinut huutelemaan aamulla sängystä välillä "iisii, iisii" eikä aina vain "äitii, äitii" :)

Aattoiltana Heikki ja Peppi tekivät pari katoamistemppua pihalle. Peppi osaa jo hienosti laittaa kengät jalkaan ja varsinkin saappaiden laitto sujuu ihan vikkelästikin. Aikuiset viettivät aikaa sisätiloissa viileästä säästä johtuen, mutta lapset päättivät että ulkona olisi kivempaa. Peppi pisti salaa saappaat jalkaan ja kipitti ulos. Kerran Hessukin sai melkein saappaat jalkaan ja oli jo menossa ulos, kun sen huomasimme. Saappaat ovat sen verran pientä kokoa, että aikuisillakin välillä hankaluuksia saada ne jalkaan.

Juhannuspäivänä palasimme veneellä takaisin Norrskataan. Timo ja Lotta lähtivät Timon mökille ja tällä aikaa Pauliina ja Pekkakin olivat palanneet takaisin kaupunkiin. Heikki ja Peppi leikkivät yhdessä tosi sopuisasti pitkiä aikoja, välillä ilman aikuisten valvontaakin. Sunnuntaina palattiin Turkuun aurinkoisessa kelissä. Hessu todettiin tänäkin kesänä merikelpoiseksi. Pelastusliivit pysyivät hyvin päällä (toista oli viime kesänä) ja Heikillä ei ollut mitään intoa kiipeillä veneessä tai tippua mereen. Onneksi kylmä vesi ei Heikkiä houkuttele eikä muutenkaan ole kiipeilymiehiä.

Tässä pari purjehduskuvaa juhannuksesta - kuten näkee, sää vaihteli to-la kalseasta sunnuntain auringonpaisteeseen.

Juhannuksen jälkeinen viikko meni nopeasti. Heikki on alkanut mennä huonommin nukkumaan illalla, nukutusta on entiseen minuuttiin verrattuna nykyään moninkertaisesti, puolesta tunnista kahteen tuntiin. Välillä operaatio päätyy siihen, että menemme loppujen lopuksi kaikki nukkumaan yhtäaikaa. Tästä ja varmaan muustakin johtuen Heikki sitten nukahtelee päivähoidossa kesken päivän ja vetelee välillä kolmen tunnin päikkäreitä. Juhannuksen jälkeinen viikko oli myös Heikin perhepäivähoitajan viimeinen viikko ennen kesälomia. Oli rauhallinen viikko, kun hoitolapsista koululainen on jo jäänyt kokonaan pois, yksi lapsi on kesälomalla ja kolmas sairasti vesirokkoa (joka ei tarttunut Heikkiin). Paikalla siis Heikin lisäksi koko viikon vain yksi toinen poika. Perjantaina olikin sitten lasten luksuspäivä - lounasta grillasi toisen perhepäivähoitajan mies, välipalaksi oli jäätelöä ja iltapäivällä sai uida pihalle puhalletussa altaassa. Hessu tosin ei ollut oikein välittänyt uimisesta, vesi oli ollut tälle +32 asteen veteen tottuneelle liian kylmää :)

Perjantaina Heikki lähti hoitopäivän jälkeen Anssin kyydillä Saloon, jossa hänet otti vastaan Kaija. Samalla tarkistettiin korvat, eikä ollut enää korvatulehdusta (näin oletimmekin). Heikki lähti Turkuun viikonlopuksi, Anssi siirtämään Carloksen venettä hangosta Espooseen ja minä tyttöjen reissulle Kööpenhaminaan. Hauska viikonloppu siis kaikilla! Heikki oli oppinut Turussa lisää automerkkejä: Jeepin, Mersun ja Bemarin - mutta kummitädin Citikkaa ei vielä suvaittu mainita.

Hessu Salossa jätskillä - suurta suosikkia. Ja kotona äidin avaimien kanssa mellastamassa. Eikö ole aika iso poika jo?

Maanantaina Heikki aloittikin taas uudessa varahoitopaikassa, koska perhepäivähoitaja jäi tosiaan kesälomalle ja normaali varahoitopaikka päiväkotikin on kesälomalla. Heikki viettää kaksi viikkoa päivät toisen perhepäivähoitajan luona Latokaskessa. Torstaina kävimme tutustumassa ja nyt nämä muutama päivä ovat menneet ihan hyvin. Aamulla tulee itku, mutta se kuulemma loppuu heti kun ovi napsahtaa kiinni. Olemme olleet hoitopäivän jälkeen paljon ulkona, kun juhannuksen jälkeen alkoivat niin hyvät kelit. Joinain päivinä ollaan tehty pieni pyöräretkikin - Heikistä on hauska matkustaa pyörän tarakalla turvaistuimessa.

Tornio ja len-to-ko-ne

Ennen juhannusta lienee syytä päivittää viime viikkojen tapahtumia. Edellisviikonloppuna Heikki ja Anssi olivat isien ja lasten reissulla Torniossa. Matkaan lähtivät torstaina yöjunalla ja takaisin palasivat sunnuntaina lentokoneella. Lieneekö tämän reissun ansiota, mutta nyt Heikki osaa sanoa jo niinkin pitkän sanan kuin "lentokone". Lisäksi hän on alkanut vähitellen laittaa paria sanaa peräkkäin. Eniten silloin, kun toistaa isän tai äidin perässä jotain "takki päälle", "sukat pois" ja niin edelleen, mutta myös vapaaehtoisestikin. Tänään melko selvästi kuulin, että Heikki olisi kysynyt "missä isi on", mutta tälle ei ole muita todistajia - vain epäilijöitä ;)

Tornion reissu sujui joka tapauksessa hyvin, vaikka minulla siitä vasta toisen käden tietoa onkin. Valoisat aamut herättivät Heikin ajoissa, joten ainakin tässä perheessä päiväunet nukkuivat molemmat miehet. Ohjelmaa kuului mm. pallon potkimista, vierailu läheisellä koskella sekä veneretki. Veneretken kruunasi tietenkin se, että Heikki pääsi ohjailemaan. Ja kun ohjailemaan pääsi, niin ei sitten muita enää huolinutkaan siihen hommaan - ei edes Pepin pappaa, jonka sylissä istui. Määrätietoinen "ei"-murahdus kuului kuulemma heti, jos joku muu koitti ruoriin koskea :)

Viime viikonloppuna Heikkiä oli kotona hoitamassa Karoliina-täti sillä aikaa kun me juhlimme Hennan 30-v synttäreitä. Hienosti oli mennyt päivä ja ilta, niin kotona kuin Karon kaverin luona puutarhajuhlissa.

Tällä viikolla katkesi Heikin helppojen nukutusten putki, mutta yhden illan katastrofin jälkeen tilanne näyttää olevan paranemaan päin. Sunnuntai-iltana nukutettiin sitten normaalin 1 min sijasta 2 h Heikkiä. Tämä sisälsi nukuttamista omaan ja vanhempien sänkyyn, kuvien katselua tietokoneelta, yksin sängyssä huutamista 20 min putkeen, kunnes sitten Heikki nukahti viereemme samalla kun mekin luovutimme ja kävimme itse nukkumaan. Toivotaan, että juhannuksena päästään vähän helpommalla...

Tämä viikko onkin vietetty nauttien perinteisemmistä kesäsäistä - lämpöä noin 10 astetta ja sateista. Heikki on ihastunut kumisaappaisiinsa, niihin jotka sai jo synnytysosastolle. Ne mahtuvat vielä jalkaan ilman villasukkia. Heikki on myös erityisen ihastunut polkupyöriin. Heikillä ei omaa pyörää ole, mutta äidin pyörää usein ihailee. Parhaimmat pyörät ovat kuitenkin perhepäivähoitajan vanha kolmipyörä ja naapurin Iiron hieman uudempaa mallia oleva kolmipyörä. Iiron pyörä käydään hakemassa aina heidän pihaltaan, kun tullaan ulos. Hoitopaikan kolmipyörään taas eivät saa muut lapset koskea (aargh...) ja se pitää viedä aina parkkiin hoitajan pihalle ennen kuin voi lähteä kotiin. Tänään sen kolmipyörän hyvästely, vilkuttelu ja takaisin sitä katsomaan palaaminen veivät useita minuutteja, ja sain Heikin houkuteltua lähtemään vain lupaamalla että kotona ajetaan Iiron pyörällä. Tai eihän Heikki pyörällä vielä osaa ajaa, mutta kävelee se jalkojensa välissä :) Kotona paras lelu on edelleen mopo.

Juhannusta aiotaan viettää perinteiseen tyyliin. Torstaina purjeveneellä Norrskataan, josta perjantaina Kustaviin juhannusaatoksi. Lauantaina takaisin Norrskataan ja sunnuntaina Turkuun. Mukaan veneeseen lähtevät Henna, Sammeli, Peppi, Timo ja Lotta, ja Kustavissa tavataan lisää kavereita: Heikki, Hanna, Aida, Tuomas ja Kauri. Norrskatassa ovat ainakin Kaija ja Jaakko, kai myös Karo, Erling, Pauliina ja Pekka - mutta viimeisistä kuvioista en ole aivan tietoinen. Hieno suunnitelmamme oli ajaa jo keskiviikkoiltana Turkuun, tehdä torstai etätöitä ja päästä ajoissa matkaan (välttääksemme jokajuhannuksisen keskiyön purjehduksen). Hieno suunnitelma, jossa vain Heikin mentävä aukko... kuka vahtisi Heikkiä kun me teemme töitä? Onneksi ratkaisu löytyi läheltä, ja Anssin veli Olli on lupautunut Hessuvahdiksi torstaina.

Nyt on kassit jo pakattu, sillä huomenna siis lähdetään Turkuun. Anssi on työmatkalla Porissa, joten ajaa sieltä suoraan. Minä ja Hessu taas matkaamme junalla!

Hyvää juhannusta!

Huvituksia Särkänniemestä lemmikkipuistoon

Edellisviikon perjantaina (29.5.) Heikin päivähoidossa järjestettiin kevätjuhlat. Anssi ajeli paikalle työmatkalta Porista ja minä Kaarinasta, ja olimme paikalla ensimmäisinä. Heikki takertui Anssin kaulaan, kai oli ollut työmatkan aikana vähän ikävä, eikä suostunut sylistä poistumaan edes kevätjuhlaesitykseen. Myös toinen ryhmän poika sai äkillisen ramppikuumeen, ja pitkään harjoiteltuun esitykseen jäi enää kolmen pojan porukka. Aika herttaisia olivat! Heikkikin oli kuulemma ollut ihan innokkaasti harjoituksissa mukana ja tehnyt laululeikkejä isompien perässä. Kuvassa "karhunpoika sairastaa" - Heikki visusti Anssin sylissä ja ramppikuumeisen "karhunpojan" tilalla nukkevauva :)

Kevätjuhlan jälkeen lähdin Heikin kanssa ajelemaan kohti Tamperetta. Matkalla poikkesimme Toijalassa, siis Akaalla, moikkaamassa Anua, Samulia ja "pikku-Samua". Vauvalla oli ikää vasta reilu kuukausi - ihana rauhallinen pikkuinen! Heikille suuri ihailun kohde ei kuitenkaan ollut vauva, vaan kaksi kissaa - Otto ja Wagner. Kissojen sulavat liikkeet saivat Heikin hihkumaan innostuksesta, ja hän selitti pitkiä tarinoita, joista ei ymmärtänyt muuta kuin usein toistuvan "kissa" (lausutaan "kitta") -sanan. Tampereelle saavuttiin samaan aikaan Anssin junan kanssa.

Tämä toukokuun viimeinen viikonloppu olikin varsinainen kesän aloitus. Lämpötila nousi hellelukemiin. Heikki leikki iloisesti Aleksandranhovin pihassa ja päiväunien jälkeen lähdimme Särkännimeen koko porukalla. Ensin hissillä ylös Näsinneulaan maisemia ihailemaan. Tämä oli Heikille suuri ihme, hän jaksoi katsella maisemia tosi pitkään. Ei kuitenkaan ihan niin pitkään kuin isi ja ukki, jotka viimein saatiin palaamaan alas maanpinnalle. Kävimme myös huvipuiston puolella jätskillä ja Heikki pääsi yhteen laitteeseenkin, taisi olla Rekkaralli nimeltään. Tähän laitteeseen Heikki ihastui heti, kun pääsimme huvipuistoon sisälle. Jätskien jälkeen ostettiin kertalippu ja Heikki kiipesi ohjailemaan paloautoa. Kyytiin tuli isompi poika. Tähän laitteeseen eivät aikuiset päässeet mukaan, mutta se ei Heikkiä huolettanut. Heikki nautti suuresti laitteesta, vaikka ilme olikin melko vakava koko ajelun ajan. Toisella kierroksella (kyllä, Anssi ylipuhui laitteenhoitajan päästämään Heikin myös toiselle ajelulle, kun häntä ei meinannut saada laitteesta ulos) Heikki innostui jo vähän vilkuttelemaan aikuisille. Lopuksi mummu ja Heikki kävivät vielä lasten eläintarhassa. Siellä suurimmiksi suosikeiksi nousivat koiranpennut.

Sunnuntaina teimme vielä aamupäivällä retken Pyynikille ja Pispalaan. Lounaan jälkeen olikin sitten aika jo suunnata moottoritielle ja kohti Espoon Lippajärveä. Carlos järjesti kesänavajaiskekkerit taloyhtiönsä rantasaunalla. Mikäs siinä saunoessa ja uidessa, kun lämpömittari näytti hellelukemia ja kesä vasta alussa!

Alkuviikko menikin vielä kesäisissä tunnelmissa, mutta sitten palattiin karuun totuuteen - viileää ja sateista. Heikin perhepäivähoitaja jäi sairauslomalle kärsittyään molempien korvien korvatulehduksesta toista viikkoa. Keskiviikkona ja torstaina Heikki olikin siis taas päiväkodissa. Torstaina ohjelmassa olikin kesäretki busseilla Lomamäen lemmikkipuistoon Inkooseen. Retki oli kuulemma mennyt hyvin, mutta tästä en vielä ole ehtinyt tarkempia kuulumisia kuulla, sillä en ole Heikkiä torstaiaamun jälkeen nähnyt!

Anssi, Heikki, Sammeli, Peppi, Jaska ja Otto lähtivät torstaina ilta-junalla kohti Torniota tarkoituksena viettää siellä Sammelin vanhempien kesämökillä pitkä viikonloppu. Palaavat sitten lentokoneella sunnuntaina. Aika viileää siellä varmaan on! Nyt onkin siis hieman omituista, olen kotona yksin! En muista olenko Heikin syntymän jälkeen ollutkaan yksin kotona yötä - nyt jo kaksi sellaista takana :)

Hapan papan loma Italiassa

Lomamatka Italiaan alkoi aikaisin lauantaiaamuna 16.5.2009. Lentokentän pitkät jonot saimme taas lasten kanssa ohittaa. Check-in oli tehty jo edellisenä iltana, mutta kun noita matkalaukkuja, - kasseja, -sänkyjä ja -rattaita oli aikamoinen pino, niin niiden kanssa olisi muuten pitänyt jonotella aikamoinen matka. Matkaseurueeseen kuului siis meidän poppoon Helena, Anssi ja Heikki (1v8kk) lisäksi Jaska, Tiina, Otto (2v3kk) ja Kerttu (3kk) sekä Sammeli, Henna ja Peppi (2v3 kk). Peppi ja Otto saivat ensimmäistä kertaa virallisesti omat paikat lentokoneessa, mutta Kertun ja Heikin oli tyydyttävä sylipaikkoihin. Lento kesti reilu kolme tuntia, mutta sujui melko hyvin. Perillä lentokentällä kävimme syömässä ja hakemassa vuokra-autot. Toinen vuokra-autoista osoittautui jo parkkihallissa vialliseksi, joten odottelimme toista autoa jonkun aikaa. Kun autot olivat paikalla, tavarat pakattu ja istuimet asennettu, matka kohti San Gimignanoa alkoi. Ajomatka kesti useita tunteja (Googlen mukaan 3 h 41 min :), mutta se sujui ihan rattoisasti. Perillä tapasimme Alessandron paikallisen Coop-marketin edessä ja häntä seuraten löysimme lomakodillemme. Mikä lomakoti! Maisemia ei turhaan oltu etukäteen hehkutettu, sillä ne kyllä hakevat vertaistaan. Terassilta aukesi näköala San Gimignanon vanhaan kaupunkiin sekä panoramana maaseudulle. Tässä kuva, joka ei tee oikeutta maisemalle, mutta jotain nyt ensihätään. Lisäksi matkareitit lentokentältä San Gimignanoon (sisämaareitti) sekä paluureitti lentokentälle (rantareitti).

Majoittauduimme yläkerran makuuhuoneisiin ja valmistimme ensimmäisen illallisen. Lapset menivät väsyneinä nukkumaan ja pian aikuisetkin perässä. Matkapäivä oli rankka, mutta loma edessä!

Lomasäät osoittautuivat suosiollisiksi. Ei satanut ja oli lämmintä. Itse asiassa ennustettua lämpimämpää ja Alessandron mukaan noin 5 astetta keskimääräistä toukokuuta lämpimämpää. Tämä tarkoitti noin 30 astetta joka päivä. Mielestäni ehkä se keskimääräinen toukokuun sää olisi ollut leppoisampi, mutta ehkä mieluummin kuitenkin 5 astetta yli kuin ali sen. Ensimmäinen lomapäivä Heikin kanssa meni lakin käytön opetteluun. Mukana olleista kahdesta hellehatusta ja yhdestä lippiksestä ei käynyt mitään - pipo oli ainoa juttu minkä sai päähän laittaa. Iltaan mennessä sain jotenkin huiputettua hikiseen päähän kesälakin, jonka (tai oikeastaan joidenka) käytössä ei sitten loppumatkalla ollut juurikaan ongelmia.

Tässä Heikki ensimmäisellä aamupalalla pipo päässä sekä hieman kevyemmässä vaatetuksessa lomakodin uima-altaalla. Uima-altaan vesi oli ilman lämpötilaan nähden yllättävän viileä. Heikki hyppäsi altaaseen ensimmäisenä päivänä Anssin houkuttelemana testaamatta ensin jalalla veden lämpötilaa. Lopputuloksena oli huuto kovaa ja korkealta ja pari päivää uima-altaan välttelyä. Kyllä Heikki sinne myöhemminkin uskaltautui, muttei kovin innokkaasti. Lapsista Peppi pelkäsi vähiten kylmää vettä, ja Ottokin viimeisenä päivänä uskaltautui altaaseen.

Heikin uudet kesävaatteet tulivat hyvään käyttöön. T-paidat onnistuivat hyvin, tosin aurinko paahtoi niin kovaa että pariksi päiväksi punertavat kädet verhottiin kuitenkin pitkähihaisilla paidoilla. Housut sen sijaan mahtunevat päälle ensi kesänäkin. Lahkeissa pituutta runsaasti (paitsi sortsimalleissa, jotka ovat sopivan housun pituisia :) ja vyötärökin olisi kaivannut sen nauhan, jonka laiskuuksissani jätin niihin ompelematta...

Tässä Hippi-Heikki leveissä kukkaishousuissaan. Toisessa kuvassa Sammeli on kerännyt jalkapallojoukkueensa kasaan ja selittää vauhdikkaasti pelikuvioita. Hessu kuulemma oli innokkain jalkapalloilija - hän tykkääkin aika paljon potkia palloa.

Ensimmäiset päivät tehtiin retkiä San Gimignanon kylään. Matka lomakodilta kylään ei ollut pitkä, mutta sitäkin korkeampi. Korkeuseroa lomakodin ja kylän välissä noin Stadionin tornin verran eli reilu 70 metriä. Tämän huomasi myös hyvin, kun yhtenä päivänä lenkkeilin poikien kanssa kylään, sen ympäri ja takaisin. Matkaa tuli vain reilu 5 km, mutta korkeuserot (ja lämpötila) tekivät lenkistä kuitenkin ihan riittävän. Nokia Sports Tracker tietenkin taskussa :) Pienenä mainoksena tässä kartta ja graafi lenkistä - suosittelen tätä ohjelmaa kaikille.

San Gimignano Wikipediassa: "San Gimignano on tunnettu mm. arkkitehtuuristaan ja etenkin torneistaan. San Gimiganoa kutsutaan Sadan tornin kaupungiksi, koska alkujaan, kun kaupunki perustettiin siellä sijaitsi liki sata tornia. Kuitenkin sotien ja luonnonmullistuksien tuloksena torneja on jäljellä enää 15." Yhteen näistä torneista kiipesimmekin ja maisemat sieltä olivat hienot. Hyvin erottui myös lomakotimme. Kylän vakiopysähdyspaikaksi muodostui pääaukiolla oleva palkintoja voittanut jätsikioski, jonka mauista testasimme varmaan parikymmentä, mutta silti paljon jäi vielä maistamatta. Kuvassa alla Heikki herkuttelee jokapäiväisellä jäätelöannoksellaan (sen syömiseen ei tarvita ruokalappua, koska herkkua ei tietenkään kannata tuhlata sotkemiseen) sekä rattaisiin kuukahtaneena. Koko reissulla Heikki ei kertaakaan suostunut nukkumaan rattaissa makuuasennossa. Tästä johtuen päiväunet saattoivat jäädä alle viiteentoista minuuttiin per päivä. Uskomatonta kyllä, mutta kun on tarpeeksi ohjelmaa ja lapsia seurana, niin niilläkin pärjää (vaikka olisi näppäränä poikana herännyt kuuden jälkeen aamulla). Automatkoilla Heikki nukkui vähän parempia päiväunia sekä sinä yhtenä päivänä, kun oltiin päiväunien ajan lomakodilla.

Lapsilla oli hauskaa yhdessä. Heikkikin alkoi päästä isompien lasten kerhon jäseneksi. Kerhon salasana "hapan papan viikset" on vielä Hessulle vähän hankala, mutta "hapan papan" osuus menee jo hyvin. Muutenkin Hessun sai tekemään melkein mitä vaan, kun sanoi että Peppi ja Otto ovat jo tehneet sen / menneet sinne / jne. Sama logiikka taisi päteä myös muihin lapsiin. Lasten suusta kuultiin myös paljon lauluja ja totuuksia. "Hessulla on iso masu". "Prinsessa uljas avun tuo." jne.

Tiistaina kävimme autoilla Firenzessä. Näimme mm. Ponte Vecchion sillan (ainoa, joka säästyi toisessa maailmansodassa) ja tuomiokirkon. Sammeli, Henna, Tiina ja Kerttu kävivät myös sivistämässä itseään Uffizissa sillä aikaa kun me loput söimme lounasta ja jäätelöä.

Torstaina kävimme Sienassa tutustumassa mm. Il campo -aukioon ja tuomiokirkkoon. Lounasta söimme viihtyisässä Osteriassa, jossa annokset olivat todella kauniita. Paikan naispuolinen henkilökunta tytöistä täteihin ja mummoihin ihastui lapsiimme. Yksikin nainen ei saanut käsiään irti Heikin poskista, jotka pulleudessaan viehättivät häntä suuresti. Samainen täti tuuditteli Kerttua rattaissa uneen. Tätien tunkeilevaisuus hiljensi muuten niin riehakkaat lapset :) Aterian lopuksi Heikki lähti seikkailemaan pitkin ravintolaa, mutta törmäsi tätösiin, jotka nostivat hänet ihmeteltäviksi pöydälle ja tarkoilivat cantuccineja.

Lähes joka ilta teimme itse ruokaa lomakodissa. Se osoittautui hyväksi vaihtoehdoksi, sillä lasten kanssa se oli helpointa, maisemat terassilta olivat kylän parhaimmat sekä paikallisista tuoreista raaka-aineista tuli maistuvaa ruokaa. Yhtenä iltana kokeilimme ravintolaa ja torstai-iltana paikallinen mamma tuli laittamaan meidän lomakodille viiden ruokalajin aterian: antipastit, kaksi primi piattia (kahdenlaista pastaa), segundo (lihaa) sekä jälkiruoka. Nam nam.

Perjantaina kävin Heikin, Anssin ja Sammelin kanssa vielä tutustumassa paikalliseen viininviljelyyn. Mikäs siinä, kun Chiantin alueet alkoivat muutaman kilometrin päästä. Kävimme parilla viinitilalla maistelemassa ja lounaalla Castellina in Chiantissa.

Loma oli kaikin puolin erittäin onnistunut. Kotiin palasimme lauantain ja sunnuntain välisenä yönä melko väsyneinä. Paluulentokin oli täynnä ja Heikki pomppi meidän sylissä ja käytävillä koko lennon - siis puoleen yöhön saakka. Aamulla uni maistuikin makeasti ja lopulta herätin Heikin kymmeneltä, että pääsisimme edes jollain tapaa kiinni normaalirytmistä. Sunnuntaina oli tarkoitus hengailla kotosalla, mutta saimmekin idean lähteä Turkuun vastaan Tukholmasta purjehtinutta Carlosta. Maanantaiaamuna töissä oli vähän väsy... Heikki palautui hyvin hoitoon - oli kai kaivannut hoitotätiä, koska oli kuulemma halaillut häntä koko päivän :)

Happy Meal, Happy Boy

Tänään kävimme katsomassa (iso-)mummia Ortonissa, häneltä leikattiin maanantaina toinen lonkka. Mummi oli hyvällä tuulella. Heikki leikki sairaalasängyn kauko-ohjaimella - mummi nousi ylös ja alas, ja sekös Heikkiä huvitti. Heikki huvitti mummia kommentoimalla kaikkeen "Ei" tai "Ei saa" - mm. pipoa ja takkia ei saanut ottaa pois.

Matkalla töistä mummille poikkesimme McDonaldsissa ja Heikki sai ensimmäisen Happy Mealinsa. Suurin suosikki edelleen ketsuppi - sinne dipattiin aterian mukana tulleita omenanpaloja ja lopuksi (kuvassakin) syötiin suoraan kupista.

Kotona on viime viikon pyörinyt taas ompelutehdas, kun olen sarjatyönä valmistanut Heikille kesäisempiä vaatteita. Lauantaina on lähtö Italiaan ja Heikin vaatekaappi koostui pitkähihaisista paidoista ja sammareista. Nyt lisäksi saatiin kuusi t-paitaa ja neljät housut. Toivottavasti oli hyvät kaavat :) Tässä kuvassa kolme paitaa ja housua, ja toisessa neljännet Heikin päällä. Viides t-paita on yksivärinen turkoosi ja kuudes hauskasta Nanson pallollisesta kankaasta, mutta oli kuvanottohetkellä jo pesussa. Keskimmäistä paita-housu-yhdistelmää lukuunottamatta kaikki on joko kaapista löytyvistä kankaista tai tuunattu meidän tai sukulaisten vanhoista vaatteista.

Heikin suosikiksi on muodostunut uusi "pipo", pienen alkukankeuden jälkeen. Jonain päivinä pipo pitää olla päässä myös sisällä. Toisina päivinä keinuminen on hauskinta mitä pikkumies tietää :)

Tässä vielä pari kuvaa vappuaatolta Ullanlinnanmäeltä. Anssin sylissä Heikki ja kummityttö Peppi. Toisessa Heikki kuukahtaneena rattaisiin.