Vappu, mopo ja EI

Vapunpäivä osui tänä vuonna perjantaihin, joten vappua oli mahdollista juhlia pidemmän kaavan mukaan. Torstaina, vaappuaattona, lähdin ajoissa töistä Otaniemeen osallistumaan vapun avaukseen. Keli oli hyvä ja porukkaa oli paljon paikalla. Anssi ja Heikkikin saapuivat myöhemmin vappukokkareille. Illan vappukarkelot olivat Katri, Tuomaksen ja Vilhon luona. Heikillä oli Vilhon lisäksi seurana Eevi ja tietenkin myös joukko aikuisia. Heikille maistui nakit, aikuisille sushi. Heikki kävi kylässä yöunille, mutta koska menimme kuitekin yöksi kotiin, jouduimme hänet hymnin jälkeen herättämään.

Vappupäivänä matka Ullikselle sujui huomattavasti helpommin kuin viime vuonna. Viime vuonna emme nimittäin rattaiden kanssa meinanneet mahtua mihinkään bussiin. Tänän vuonna mahduimme heti ensimmäiseen. Ulliksellakin olimme ennätysaikaisin, jo kymmeneltä! Tästä syystä saimmekin hyvän piknikpaikan hieman rauhallisemmalta, mutta silti keskeiseltä, alueelta. Piknikeväistä vastasivat meidän lisäksi synttärisankari Tiina ja Jaska, Henna ja Sammeli, sekä pikkuväestä Otto, Kerttu ja Peppi. Heikkikin pysyi melko hyvin lähettyvillämme, muutama karkausyritys tosin tuli, mutta ne saatiin keskeytettyä hyvissä ajoin. Varmuuden vuoksi Heikillä oli kuitenkin lappu takin hupussa, jossa oli vanhempien yhteystiedot. Heikki kuukahti jossain vaiheessa rattaisiinsa istumaan. Ihan väsynyt jannu nukkui istuallaan nuokkuen milloin eteen- ja milloin sivullepäin, mutta ei millään meinannut suostua menemään makuulleen. Lopulta tämäkin onnistui ja Heikki otti noin tunnin nokoset. Kuuden tunnin Ullistelun jälkeen lähdimme kävelemään keskustaan ja mummua vastaan rautatieasemalle. Asemalla ohikulkeneita piikutyttöjä alkoi ilmeisesti säälittää vappupalloton Heikki, joten he lahjoittivat oman punaisen, pyöreän, muumi-ilmapallonsa Heikille.

Vappupäivän iltana kävimme vielä avaamassa kesäkauden Haukilahden venekerhon ravintolassa. Heikki alkoi tosin olla aika väsynyt ja visiittimme oli melko lyhyt tästä syystä. Lauantaina kävimme mummin luona palvelutalolla. Heikki hurmasi kerroksen muutkin mummut. Iltapäivällä Heikki sai uudet kävelykengät ja kotona liian pieniksi osoittautuneet kesähousut. Näiden lisäksi ostimme Heikille Citymarketista myös sinisen Plasto-mopon. Mopoon Heikki rakastui ensisilmäyksellä, ja sitä piti päästä kokeilemaan heti Citymarketissa. Hirveä huuto syntyi, kun mopon viivakoodia piti näyttää kassalla maksettaessa ja vielä karmeampi huuto silloin, kun mopo riistettiin käsistä silloin, kun piti mennä autoon sisälle. (Heikki siis ajoi mopolla Citymarketista liukuportaita pitkin autolle.) Koko matkan kuului takapenkiltä lohduton itku ja vaikerrus: "mooopooo, moooopoooo". Ensimmäistä kertaa Heikki itki nimellä jonkun tavaran perään. Kotiin tultuamme Heikki ei sitten pariin vuorokauteen päästänytkään moposta otettaan.

Sunnuntaina avasimme pyöräilykauden, kohteena muutaman kilometrin päässä sijaitseva Villa Rullud, joka on auki vain kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina klo 10-13. Silloin siellä toimii kahvila, josta saa monenlaisia herkullisia kakkuja. Illalla oli taloyhtiön kevättalkoiden aika. Heikki sai leikkikaveriksi 2,5-vuotiaan Iiron ja heillä olikin yhdessä tosi hauskaa.

Heikillä on taas EI-kausi menossa. Jokaikiseen kysymykseen saa vastaukseksi EI sekä päänravistuksen. Anssi huvittaakin ihmisiä kyselemällä Heikiltä kaikenlaista: Haluaako Heikki puuroa? EI. Haluaako Heikki karkkia? EI. Onko Heikki viisas? EI. Vastaako Heikki kaikkeen ei? EI. "Ei" sinänsä on aika viaton juttu, mutta sen sivutuotteena on tullut jälleen kuvioihin ruuan viskely ja maidon kaatelu ruokapöydässä. Iltaisin onkin puuro sitten maistunut, kun päivän ruuat on viskelty ympäri keittiötä ja ruokailu loppunut siihen.

Heikki käy edelleen uimassa viikottain, vauvauinnin nimi muuttui jo syksyllä perheuinniksi. Uiminen on pääsääntöiseesti Heikin ja Anssin yhteinen harrastus. Kuukausi pari sitten uimahallissa oli taas valokuvaaja käymässä, ja nyt ensimmäistä kertaa tilasimme kuvia. Tässä siis nyt ihan virallisesti ostetuttua kuvasaldoa:

Heikki laskemassa liukumäkeä, liukumäen päällä ja alla vedessä.

Ahkiomies hiihtolomalla numero kaksi

Pääsiäisen jälkeisenä viikonloppuna ajoimme perjantaina Poriin Aidan, Tuomaksen ja Kaurin luokse. Kolmen tunnin matka taittui hyvin. Heikki seuraili maisemia ikkunasta ja nukahti osaksi matkaa. Porin puolella hän heräsi ja alkoi selostaa maisemia: rekka, rekka, rekka, juna, juna, juna. Viikonloppuvierailu Poriin sujui hyvin. Heikki tosin näytti, ettei aina olekaan niin kiltti ja tyytyväinen ja heitteli ruuat lattialle, kaatoi maidot pöydälle eikä sitten millään suostunut menemään nukkumaan - ei yöunille eikä päiväunille. Heikki piti erityisesti Kirjurinluodon leikkipuistojen (!) liukumäistä sekä Kaurin paloautojunasta - täydellinen lelu: paloauton (piipaa piipaa) ja junan yhdistelmä, joka kaiken lisäksi piti ääntä kun siitä painoi nappia.

Maanantaina Heikki kävi taas Kalastajatorpalla:

Keskiviikkona lähdimmekin sitten hiihtolomalle numero kaksi, nyt määränpäänä Saariselkä ja matkaseurana Katri, Tuomas ja Vilho (1 v 2 kk). Lento Ivaloon meni hyvin - molemmat pojat saivat omat paikkansa. Lastasimme isoon tilataksiin muuttokuormamme, poimimme matkalta poikien sängyt ja saavuimme perille Lumikelon hienoon mökkiin.

Saariselällä oli talvi taittumassa kevääseen, mutta pääsimme silti hyvin hiihtämään. Yöpakkasista johtuen aamulla ladut olivat hyvässä kunnossa, mutta tahmenivat iltapäivällä niin, että eteneminen hidastui merkittävästi. Pienemmät pojat viihtyivät todella hyvin isompien poikien vetäessä heitä ahkioissa. Pitkät päiväunet ja lisäksi leppoisaa maisemien seurailua. Ulkoilma ilmeisesti verotti pikkumiehiä niin, että pitkien päikkäreiden lisäksi he menivät kiltisti yöunille ja nukkuivat hyvin. Vanhemmat saivat iltaisin syödä rauhassa yhdessä.

Torstaina hiihtelimme Kuukkelinlammelle, jossa söimme lounasta. Toinen tauko Palo-ojalla, josta sitten kipuaminen Kaunispäälle ja lasku mökille. Kuukkelinlammelta mukaamme tarttui Rambo-koira, joka ei hätyyttelyistä huolimatta suostunut palaamaan kotiin. Loppujen lopuksi Rambo jolkutteli meidän perässä Saariselälle asti, josta omistaja tuli sen sitten hakemaan. Seurueemme kahden ahkion ja yhden koiran kanssa näytti ilmeisesti vastaantulijoista melko huvittavalta :)

Perjantaina lähdimme isäni vinkin mukaisesti Iisakkipään kautta kohti Rumakurua, jossa pidimme ensimmäisen (makkara)tauon. Toinen tauko sitten Luulammella, jonka jälkeen hirmuinen kipuaminen Kiilopäälle. Tahmea keli ja melkoinen tuuli veivät voimat ja tilasimme, tosin suunnitellusti, taksin.

Lauantaina tytöt lähtivät testaamaan Saariselän laskettelurinteitä ja pojat suuntasivat Vellinsärpimäojan, Taajoslaavun, Luulammen ja Rumakurun kautta Laanilaan, jossa heidät viiden maissa tapasimme. Me siis laskettelun päätteeksi vaihdoimme päällysvaatteet ja monot ja lähdimme luistelemaan kohti Laanilaa (n. 4.5 km mökiltä). Korkkasin talvella ostamani luistelusukset, mutta iltapäivän sohjossa luistelusta ei tullut yhtään mitään. Laanilassa ehdimme Katrin kanssa juuri monotansseihin. Tanssit ehtivät tosin loppua ennen kuin pojat ehtivät paikalle, ja tarkoituksenamme olikin palata koko porukka yhdessä Saariselälle taksilla. Mutta kaikki taksit olivatkin varattuja ja tunti olisi mennyt taksin saamiseen, joten päätimmekin supertahmeassa kelissä hiihtää takaisin mökille. Kello läheni uhkaavasti kuutta ja iltaruuan kanssa ei ollut yhtään viiniä mökillä jäljellä, joten tytöt painelivat hirmuista vauhtia Saariselän Alkoon. Vastaantulijoita hieman nauratti puuskutuksemme, kun juoksimme sukset jalassa loppukiriä Saariselän teillä kohti Kuukkelin ostoskeskusta...

Sunnuntain hiihto oli jo vaakalaudalla, kun yöllä ei ollutkaan ollut pakkasta. Keliä uhmaten lähdimme kuitenkin hiihtämään kohti Joikun kotaa. Koska samaa latua ei tietenkään voi hiihtää sinne ja takaisin, niin kiersimme Joikun kodalle idän kautta, Palopään yli. Kun matkaa Joikun kodalle oli reilu 2 km, lumi loppui. Latu olikin suljettu, mutta jääräpäiset miehet olivat sitä mieltä että takaisin ei käännytä. Vajaan kilometrin taitoimme hyvin vähässä lumessa, mutta loppumatka olikin sitten lumen peitossa ja alamäkeä. Joikun kodalla söimme lounasta ja pikkupojat, Anssi ja Katri pääsivät sen jälkeen poroajelulle. Heikki ihastui suuresti poroihin. Paluumatkalla muut ylittivät jälleen Kaunispään, mutta minä, joka innostuneena testailin luistelusuksiani, päätin palata Luttojokea pitkin tasaisempaa reittiä. Iltapäivän suojakeli oli tosin tehnyt tepposensa ja luistelu ei enää onnistunutkaan :(



Sunnuntaina lensimme takaisin etelän lämpöön, kirjaimellisesti. Etelä-Suomessa olikin jo melkein kesäkelit, lähemmäs 20 astetta viikonloppuna.

Hiihtoloma numero kaksi onnistui kaikin puolin!

Pääsiäisnoitamaisuutta

Lähdimme viettämään pääsiäistä torstaina vaarin hautajaisten jälkeen. Auto täyteen tavaraa ja ykköstielle. Anssi mainitsi jotain punaisesta merkkivalosta siinä kohdassa, missä se vajaa viikko sitten alkoi piipata ja vilkkua. Eipä mennyt kuin pari minuuttia, ja niinhän se sama piipitys ja vilkkuminen alkoi! Hetken aikaa asiaa autossa manailtuamme kurvasimme samaisen Halikon Shellin pihalle, Anssi soitti taas liikkumisturvaan ja sama hinuri tuli noutamaan auton kuin viimeksikin. Edelliskerrasta oppineena yritimme järjestää taksin asemesta sijaisautoa, mutta päädyimmekin siihen että Anssin isä tuli hakemaan meidät Halikosta ja otimmekin sijaisauton vasta lauantaina. Hessu-raukka oli ehtinyt nukahtaa yöunille autoon ennen Halikkoa, mutta siellä tietenkin heräsi ja hetken aikaa jaksoikin Shellillä riekkua, mutta reilun tunnin odotus teki tehtävänsä ja kaveri väsähti aika lailla ennen kuin Jaakko ehti paikalle. Autossa ei kuitenkaan silmien lupsumisesta huolimatta voinut nukahtaa, paitsi juuri muutama kilometri ennen määränpäätä. Ja sitten taas perillä herätys. Olikin sitten lopulta aika työn alla saada Heikki nukahtamaan kolmannen kerran.

Heikki syö suklaamoussea antaumuksella ja leikkii Jaakon kanssa parkkitalolla:

Perjantaina kävimme Anssin kanssa elokuvissa, ensimmäistä kertaa yhdessä yli 1,5 vuoteen. Slummien miljonääri oli maineensa veroinen, ja tämä innoittamana pelasimme vielä Vanhassa Koulussa pari erää Haluatko miljonääriksi? -peliä. Toiset innokkaammin kuin toiset :) Loppuillaksi siirryimme vielä Pauliinan ja Pekan luokse istumaan iltaa. He olivatkin meidän leffaillan aikana käyneet Hirvensalossa moikkaamassa hyväntuulista Heikkiä.

Pekka taisikin illalla kysyä, että onko Heikillä koskaan huonoa päivää. Hyväntuulisuusjakson sokaistuttamana vastasin, ettei huonoja päivä oikeastaan juurikaan ole, vain huonoja hetkiä. Eipä olisi pitänyt mitään sanoa. Yöllä Heikki sai jostain päähänsä alkaa huutaa ja huutoa kestikin sitten tunnin verran. Omaan sänkyyn ei tietenkään voinut mennä eikä meidänkään sänkyyn. Leikkiminen oli ihan jees. Loppujen lopuksi Heikki meni nukkumaan Kaijan ja Jaakon väliin (poikittain) ja nukahti sinne tyytyväisenä ja nukkui siellä loppuyön. Tästä hetkestä voidaankin katsoa alkaneeksi Heikin pääsiäisnoitavaihe. Uhmakohtaukset ovat taas iskeneet päälle ja kaveri jaksaa huutaa melkoisia aikoja ihan putkeen, rauhoittumatta mihinkään. Syynä voi olla mm. jonkun leikin loppuminen, minkä tahansa asian kieltäminen tai oikeastaan ihan mikä vaan. Uhmaan tarvitaan pääsääntöisesti ainakin toisen vanhemman läsnäolo. Uhmakohtaukset yltyvät ruokailuaikaan, paitsi jälkiruoka-aikaan. Tänään, maanantai-iltana, Heikki suostui syömään ensimmäistä kertaa lauantaiaamun jälkeen - alas meni puoli lautasellista puuroa ilman huutoa, tosin aikamoisen sotkun kanssa. Muut ruokailukerrat ovat menneet huutamiseksi ja ruuan ympäriinsä heittelyksi. Onneksi kaverilla on vararavintoa ihan mukavasti.

Lauantaina saimme vara-auton, VW Passatin farkun, käyttöön ja jatkoimme pääsiäisenviettoa Tampereella. Uhmakohtauksia pääsivät siis todistamaan myös mummu ja ukki. Anssin kanssa lähdimme kohtauksia karkuun ja syömään Jennin ja Antin kanssa. Tadaa - kohtauksia ei vanhempien poissaollessa yllättäen tullutkaan... Sunnuntaina tapasimme myös Heidin sekä 4 kk ikäisen, koko tapaamisen ajan nukkuneen, Julian. Sunnuntai-maanantai välisenä yönä Heikki piti huolen, että todennäköisesti koko kerrostalo kuuli pääsiäisnoidan olevan talossa.

Tampereella mummun ja ukin lähellä on kivoja leikkipuistoja:

Silloin kun uhmakohtaus ei ole päällä, Heikki on ihan hyväntuulinen ja puhuu koko ajan enemmän. Vanhojen sanojen (äiti, lamppu, juna, lappu, loppu, anna) lisäksi on pääsiäisenkin aikana tullut liuta uusia. Tässä joitain: kennät (=kengät), jalka (sekä erikseen jalkaan), silmä (silloin kun siihen joutuu viiliä), keinu, lapio (kolme tavua!), kaulaan (tämä liittyy Heikin Hirvensalosta löytämään kettupuuhkaan, joka kaulassa piti koko ajan kulkea - samaista puuhkaa on Anssi ihastellut lapsena), huna (eli hunaja) ja varmasti näitä oli lisääkin. Joka tapauksessa sanavarasto karttuu nyt hyvää vauhtia. Mitään lauseentapaista tosin ei olla vielä kuultu.

Heikin mulkoluilmeitä on useita, tässä yksi halveksuva katse äidin suuntaan. Toisessa kuvassa Heikki kaulassaan mitä tyylikkäin kettupuuhka.


Myös silmätulehdus on nyt historiaa. Koska a) lääkkeet eivät vaikuttaneet, b) Heikki ei ollut saanut silmätulehdusta keneltäkään hoidosta ja c) Heikki ei myöskään ole sitä tartuttanut kehenkään hoidossa, Kaija päätteli, että kyseessä ei voikaan olla normaali silmätulehdus, vaan todennäköisesti uimahallista saatu pseudomonas. Uudet lääkkeet kehiin, ja kahden silmätippakerran jälkeen rähmä hävisi! Piinaavasta taistelusta me siis selvisimme lopulta voittajina.

Heikki, joka kuukauden verran on taas mennyt todella kiltisti nukkumaan, on taas kääntänyt tässä(kin) suhteessa kelkkaansa. No, kaveri on kaiken uhmaamisen jälkeen iltaisin niin väsynyt, että eilen sekä tänään on hänet vallannut kuukahdus. Kuukahtamista ei olekaan tapahtunut (autoa ja rattaita lukuunottamatta) ainakaan vuoteen. Eilen Heikki kuukahti Tampereella olohuoneessa Anssin syliin ja tänään Anssin viereen meidän sänkyyn - Anssi siis teki kannettavalla töitä ja Heikki ensin seurasi Anssin puuhia pitkän tovin ja sitten kuukahti viereen. Heikki kömpi huutaen Anssin viereen sänkyyn, kun minun piti hänet laittaa nukkumaan. Äidin pisteet ei Heikin silmissä ole nyt kovin korkealla. Tuota tilannetta edelsi D-vitamiini- ja hampaidenpesuepisodi, jonka tarkemmalta kuvaukselta säästän nekin lukijat, jotka ylipäätään tänne asti ovat jaksaneet lukea :)

Hessun kuukahdus mallia maanantai-ilta:

Sitkeä silmätulehdus ja vauhdikas viikonloppu

Perjantaina perhepäivähoitaja soitti kesken työpäivän ja jännittyneenä vastasin kesken palaverin puheluun - pitäisikö lähteä sairastunutta Heikkiä hakemaan kesken päivän, ja vielä perjantaina kun muutaman tunnin kuluttua pitäisi olla nokka kohti Turkua. Silmätulehduksesta hoitaja kertoi, muttei käskenyt pois hakemaan. Hän sattui muistamaan, että olimme viikonlopuksi menossa Turkuun Heikin henkilökohtaisen lastenlääkärin luokse. Kaijalle laitoinkin viestin asiasta ja perille päästyämme meitä odottivat jo lääkkeet.

Perille pääsyyn sen sijaan meni tovi, sillä Muurlan kohdalla moottoritiella alkoi Anssin autosta kuulua piipitys ja punainen öljynpaineen merkkivalo vilkkua. Pysähdyimme seuraavalle huoltoasemalle tutkimaan tilannetta. Lisäsimme öljyä, vaikkei se vähissä ollutkaan, ja tankkasimme itseemme ABC-burgerit. Tankkaus ei kuitenkaan auttanut, vaan piipitys ja vilkkuminen jatkuivat heti moottoritielle päästyämme, joten kurvasimme seuraavan huoltoaseman pihaan. Sinne se auto jäi, Halikon Shellin parkkipaikalle. Anssi soitti Audi Liikkumisturvaan ja sitä kautta järjestyi auton hinaus Saloon. Itsemme hinasimme taksikyydillä Turkuun. Kätevästi meillä oli mukana ylimääräinen lasten turvaistuin, jonka olin ostanut samana päivänä turkulaisia autoja varten. Se pääsikin heti käyttöön :)

Lauantaina Heikki ja Olli stigailivat ulkona, kun lunta oli vielä jonkun verran jäljellä. Illalla meillä oli ohjelmassa kahden kaverin yhteiset 30-v juhlinnat. Heikki pääsi etkoille mukaan, mutta lähti sieltä Kaijan kyydissä Hirvensaloon. Heillä oli ollut mukava ilta ja niin meilläkin. Edellisiltana treenatut laulut ja tanhut (!) menivät hienosti, vaikka treenit myöhästyivätkin autoprobleemojen takia.

Sunnuntai meni toipuessa edellisillan juhlista. Paluumatka Espooseen taitettiinkin junalla, koska auto siis oli odottamassa huoltoa Salossa. Heikki istahti junan penkille ja totesi, oltuaan hetken hiljaa, "juna". Muutenkin sanoja alkaa tulla koko ajan enemmän. Juna nyt on jo vanha tuttu sana, mutta nyt se tuli hieman eri yhteydessä kuin ennen. Tänään perhepäivähoitaja kertoi myös, että Heikki alkaa päästä kärryille laululeikeistä ja osaa jo hyvin matkia muita poikia. Eilen illalla hän pyöritteli kotoa käsiään, sillä tavalla kuin uitaisi kissaa, enkä ollut nähnyt sitä ennen. Tänään hoitaja kertoikin, että se on osa jotain laululeikkiä, jota he harjoittelivat. Tunnollinen Heikki harjoitteli kotonakin viikonloppuna :)

Mutta se sitkeä silmätulehdus - perjantaina alkoi eikä vieläkään ole ohi kokonaan. Antaa kai hoidossa laittaa melko hyvin silmätipat, mutta kotona se on aika taistelua. Sen sijaan hengiteltävä lääke menee tällä hetkellä kotonakin ilman ongelmia. Toivottavasti silmätulehdus menee pian ohi, ja onneksi hoitaja on antanut Heikin olla hoidossa siitä huolimatta!

Kiltti kausi

Kuten kaikki pienten lasten vanhemmat (ja esim. tätä blogia seuraavat muutkin ihmiset) tietävät, että lasten kanssa kaikki elämä tapahtuu kausiluontoisesti. Yksi kausi kestää yleensä lyhyemmän aikaa kuin esim. hiihto-, golf- tai grillauskausi. Muutama postaus sitten valittelin, että Heikki on kovin uhmakas, mutta sekin on nyt taas osoittautunut joitain viikkoja kestäneeksi kaudeksi ja tällä hetkellä elämme melko rauhallista kautta. Tämän pituuden soisi olevan sellainen about meidän grillauskauden mittainen, eli ympärivuotinen :)

Heikki menee kiltisti nukkumaan, nukkuu hyvin (paitsi viime yönä...), on nyt lopettanut tutin käytön, ei menetä totaalisesti hermojaan (tai ainakin harvemmin kuin ennen, ja lyhyemmäksi aikaa), on hirmuisen hyvällä tuulella ja niin edelleen. Kerrassaan hämmentävää. Tämä tietenkin on lämmittänyt äidin mieltä, kun Anssi on ollut tällä viikolla to-su Rukalla.

Torstaina kävin Heikin kanssa ensimmäistä kertaa HopLopissa Sellossa (tai se taitaa siellä olla HopStop). Ensin epäilin, ettei siellä noin pieni viihdy, mutta hyvin Hessu siellä painoi menemään isompien mukana. Ja äiti kanssa! Rankkaa puuhaa, eikä löydy edes Moozementista tälle omaa kategoriaa :) (Ei löytynyt ennen ringetteäkään, mutta lisäsivät kun vinkkasin.)

Tässä Heikki viikolla Citymarketin auto-ostoskärryssä ja vastaavantyylisessä autossa HopLopissa. Huomaa jälkimmäisen kuvan cool hengailu :)

HopLopissa yksin liukumäen yläpäässä, sitten hurjaa vauhtia kierreliukumäkeä ja hieman pulassa liukumäen alapäässä :)

Ja jotta liukumaan pääsee uudestaan, pitäisi päästä uimaan läpi pallomeren. Se osoittautui vielä vähän haastavaksi!

Myös tämä tunneli osoittautui liian pelottavaksi Hessulle. Pallot, autot ja liukumäet oli parasta.

Edellisviikolla kävimme mummin ja vaarin luona Lauttasaaressa kyläilemässä, vaari tosin silloin oli juuri sairaalassa (jossa myöhemmin illalla Anssi ja Heikki kävivät vielä lyhyesti). Heikki löysikin mieluisen leikkikalun - vaarin rollaattorin. Sen kanssa hän kiersi olohuonetta itse ja myös mummin kyydissä. Tänä lauantaina saimmekin sitten surullisia uutisia - vaari oli kuollut. Lauantaina vietimme aamupäivänä mummin luona ja tänään sunnuntaina kävimme vielä illalla kyläilemässä. Heikki sai mummin hyvälle tuulelle, vaikka suru on tietenkin suuri. Mummi ilahtui kun Heikki tuli nyt mielellään syliinkin, kun olemme siellä tiheämmin vierailleet.

Tämän viikonlopun muita ohjelmanumeroita olivat Sampon ja Hannelen tuparit, joissa Heikillä oli aikuisseuran lisäksi myös omanikäistä seuraa: Vilho 1 v 2 kk, Eevi 1 v 7 kk, Iiris 1 v 4 kk ja Lauri 8 kk. Niin ja paljon herkkuja. Sunnuntaina taas turkulaispainotteinen ompelukerho kokoontui Espoossa meillä ja Hessu kohteliaasti kätteli kaikki kerholaiset ovella. Tätien eiku siis nuorten naisten suuri lukumäärä tosin selvästi hämmensi Heikkiä. Yleistä käsitystä vasten saimme myös hieman kudottuakin ja nyt peitto Vaaka ry:n tilkkupeittoprojektia varten on aluillaan.

Tekevälle sattuu

Yskä alkaa taas pikkuhiljaa hengittää, mutta Heikki rohisee edelleen. Lääkepiipun käyttö on nyt mennyt aika mahdottomaksi, Heikki huutaa kuin syötävä. Paitsi silloin jos on joku muu kuin me katsomassa. Tietenkin.

Tiistaina ukki vieraili Nöykkiössä. Samana päivänä Heikki tipahti ensimmäistä kertaa betonikuution päältä. Tämä oli ehkä ollut odotettavissa. Tipahtaminen tapahtui niin, että Heikki seisoi kuution päällä ja lähti kävellen peruuttamaan. Miksi? Jaa-a. No, kuutio loppui kesken ja hän tipahti ja löi matkalla nenänsä pöydän kulmaan. Huuto oli melkoinen ja vertakin tuli, mutta loppujen lopuksi ei siinä pahasti käynyt. Huutokin loppui aika nopeasti. Tästä seurauksena tosin on ollut se, että Heikki ei ole enää kuutiolle niin innokkaasti kiivennyt. Taisi olla ihan sopiva opetus.

Nukkumaanmenon suhteen Heikki on, empiiristen havaintojen pohjalta, päättänyt, että isin nukutus ei ole hyvä. Kun Anssi yrittää laittaa Heikin nukkumaan (päivä- tai yöunet) niin tuloksena on hysteerinen kaveri, jota sitten ei enää meinaa äitikään saada hiljenemään. Äiti taas saa pääsääntöisesti Hessun nukahtamaan ilman ongelmia (tässäkin poikkeukset vahvistavat säännön) - Heikin kanssa luetaan kirjaa ja hetken lukutuokion jälkeen Heikki ja kirja nostetaan sänkyyn, toivotetaan hyvät yöt ja sammutetaan valot. Sen jälkeen kuuluu 5-30 min hölötystä ja lopulta kaveri nukkuu sängyssä jossain mielenkiintoisessa asiassa. Tämä äiti/isä-valinta on hassua, sillä tähän asti ei ole ollut juuri missään asiassa mitään merkitystä kumpi meistä sen tekee. Yleensä Heikki on ehkä vielä ollut kiltimpi Anssill ekuin minulle. Olen itse sitä mieltä, että tässä nyt ei ole enää kyse siitä tutista, vaikka senkin nyt olemme joinain iltoina sortuneet antamaan, kun mikään muukaan (eikä aina sekään) ole auttanut. Ensimmäiset kymmenen päivää tutitonta harjoittelua on mennyt seuraavin tuloksin: neljät päiväunet kaikki ilman tuttia (eilen lauantaina kyllä piiiitkällisen taivuttelun jälkeen - tässäkin tapahtui Anssi-efkti). Kymmenestä yöunesta muistaaksemme seitsemän on mennyt tutitta ja su-ti jouduimme turvautumaan tuttiin. Ehkä. Ei pysty enää muistamaan. Viime yönä Heikki meni tosi kiltisti nukkumaan, tosin aika myöhään, mutta ystävällisesti heräsi puolenyön jälkeen, kun meillä oli vielä vieraita kylässä. Lopputuloksena Anssi meni nukuttamaan Heikkiä, vieraat lähtivät ja makuuhuoneesta löytyi nukkuva isä ja ympäri makuuhuonetta seikkaileva Heikki. Siitä tulikin sitten pitkällinen ja äänekäs nukutustaistelu. Muutenkin ei enää voi laskea viikonlopun varaan univajeen paikkaamista, kun naapurimakkarin sisäinen herätyskello soi siinä seitsemän kieppeillä puolen tunnin tarkkuudella.

Heikin naama alkaa näyttää aika pahalta, kun siinä on tällä hetkellä betonikuution tärvelemän nenän lisäksi pulkkamäkionnettomuuden ruhje toisessa silmäkulmassa sekä ylemmällä nenänvarressa vielä pieni mustelmajälki päiväkodissa tapahtuneesta aitatörmäilystä. Lisäbonuksena on kuiva, rohtunut poski - joka pahenee aina viikonloppuna, kun unohdamme rasvata sitä - onneksi arkisin on perhepäivähoitaja, joka muistaa tuollaiset asiat :)

Lauantaina kylässä siis olivat Ami, Tomi, Sammeli ja Peppi. Peppi ja Heikki leikkivät reippaasti yhdessä pienen alku-ujostelun jälkeen. Illan edetessä vauhti kasvoi ja desibelit nousivat. Synkistä ennusteluista huolimatta pitkä ilo ei päättynyt itkuun. Heikkikin pärjäsi taas jo paremmin Pepin vauhdissa.

Kuvia on niukasti, mutta tässä kuitenkin tältä aamupäivältä yksi otos viereisen koulun liukumäestä.

Piippu käyttöön, tutti pois

Heikin yskä olikin jo pari viikkoa poissa, joten olikin aika että se taas alkoi lauantaina. Lauantaina yskä oli heti pahimmillaan ja aloitimme taas lääkityksen. Tällä kertaa yskän mukana tuli myös nuha, muttei onneksi mitään sen vakavampaa. Lauantain vietinkin muiden viikonloppuyksinhuoltajien tai konferenssileskien kanssa. Anssi oli Sammelin kanssa hummailemassa Tukholmassa. Aamupäivällä Tiina kävi Oton (2 v) ja Kertun (3 vkoa) kanssa kyläilemässä. Kerttu oli suloinen pikku tyttö ja Otto reipas poika, joka söi kolme lautasellista tekemääni nakkisoppaa - jee jee ;) Päiväunien jälkeen lähdimme Hennan ja Pepin luokse ja illalla kotimatkalla poimimme Pauliinan juna-asemalta. Pauliina-raukka ei tiennytkään minkälainen lauantain ja sunnuntain välinen yö häntä oli odottamassa: Hessu, tuo yskivä rassukka, valvotti meitä pitkin yötä - rankin yö pitkään aikaan.

Viikonloppuna aloitimme ensimmäistä kertaa vakavasti myös tuttivieroitusoperaation. Perjantaina Heikki meni melko kiltisti yöunille ilman tuttia ja vielä tätä helpommin lauantain päiväunille, yöunille ja sunnuntain päiväunille. Ihmettelinkin, että oliko se näin helppoa. Sunnuntaina sen sijaan nukutusoperaatio yöunille oli tähän menneistä kaikkein raskain. Kaksi ja puoli tuntia Heikki taisteli nukkumaanmenoa vastaan, kunnes lopulta taivuimme antamaan tutin vähän ennen yhtätoista, kun itsellä alkoi painaa edellinen huonosti nukuttu yö. Kuka tietää, raivostuiko Heikki tutittomuutta vai jotain ihan muuta. Perhepäivähoitaja arveli, että syynä olisi voinut olla myös kapinointi Anssin viikonloppupoissaolosta. Sama juttu tänään - emme saaneet Heikkiä nukkumaan ilman tuttia, eikä melkein sen kanssakaan. Samanlaista erimielisyyttä nukkumaanmenosta on tosin ollut ennen tätä tuttivieroitustakin, joten vaikea sanoa mistä se nyt sitten johtuu.

Kuvia on tullut viime aikoina otettua vähänlaisesti, mutta tässä Pekan sunnuntai-iltana näppäämät kuvat meiltä kotoa. Toisessa kuvassa Hessu näyttää kummitädin pyynnöstä hampaita - he kehittivät auton takapenkillä uuden leikin, jossa Heikki näyttää vuorotellen hampaita, kieltä ja sitten laittaa suun kiinni.