Akateemista koulutusta

Kun poika täytti kuusi viikkoa, oli aika aloittaa akateeminen koulutus. Perjantaina 10.11. menimme kuuntelemaan TUAS-talolle Otaniemeen Riikka Kaipian väitöstilaisuutta aiheesta "Supply Chain Coordination - Studies on Planning and Information Sharing Mechanisms". Poika nukkui kiltisti melkein koko väitöksen ajan (ja väitös siis ei ollut tylsä - äiti kyllä oli hereillä:) ja kun ääntely alkoi käydä äidin korville (eikä vielä muun yleisön tai väittelijän) niin lähdimme pois salista.

Illalla poika jäi sitten ensimmäistä kertaa isän kanssa kaksistaan pidemmäksi aikaa, kun äiti lähti juhlimaan väitöskaronkkaan. Isä-poika-aktiviteetteihin kuului mm. talvirenkaiden vaihtaminen isän autoon. Maitoa kului noin puoli litraa ja poika meni nukkumaan puoliltaöin. Viimeinen ilmeisesti se illan haastavin osuus. Vaikka siis tässä kohtaa pitää todeta, että tuo puoliltaöin nukkumaan meno ei ole mikään katastrofi, koska normaali nukahtamisaikakin on noin klo 23. Tästä seuraa se ilo, että poika nukkuu keskimäärin noin klo 10 asti aamulla!

Olin ensimmäistä kertaa elämässäni karonkassa, ja sehän oli tosi kiva juhla! Karonkat voivat ilmeisesti olla virallisuusasteeltaan erilaisia, ja tämä sijoittautui käsittääkseni sinne rennompaan päähän. En ollut opiskellut karonkan protokollaa, mutta Anssi osasi kertoa että kaikki ihmiset jotka väittelijä mainitsee kiitospuheessaan joutuvat/saavat pitää oman puheen tilaisuudessa. Tämä neuvo tulikin hyvään tarpeeseen, kun Riikka kiitti minua yhteistyöstä puheessaan! Illan edetessä sitten pidinkin lyhyen kiitospuheen. Riikkaa ja minua siis yhdistää useampikin kirjoitettu artikkeli, mutta tämä artikkeli oli yksi kuudesta väitöskirjan artikkeleista.

Uusia kädentaitoja

Hups, onkin vierähtänyt 10 päivää edellisestä postauksesta. Tämä hiljaisuus ei johdu siitä etteikö mitään olisi tapahtunut, vaan lähinnä siitä että koko ajan tapahtuu...

Viime viikolla (ikää 6 vkoa) opittiin uusi, äidin mielestä hieman kyseenalainen taito - poika tunkee nyrkkiä suuhunsa minkä kerkiää. Isän mielestä tämä osoittaa selkeää kehitystä siihen suuntaan, että poika kohta tajuaa käden merkityksen.


Sunnuntaina 4.11. käytiin sopimassa papin kanssa ristiäisten ohjelmasta. Paluumatkalla sieltä kävimme pojan kanssa uudestaan ravintolassa, ja myöskin tämä ravintolavierailu sujui mukavasti. Paluumatkalla sieltä kävin heräteostamassa pojalle pari vaatetta - nämä ovatkin sitten ensimmäiset itse Suomesta ostamani vaatteet pojalle! Piti ostaa toinenkin autopaita, kun se isomummin ostama on saavuttanut niin suurta suosiota :)

Viime viikolla myös majailimme kolmena peräkkäisenä päivänä Pepin ja Hennan vieraina. Henna on palaamassa pian takaisin töihin, joten tätä luksusta ei pian enää ole!

Alla kuvissa poika uudessa autopaidassaan haltioituneena Pepin Ella Elefantista, Peppi avaamassa nimpparilahjaansa, ja poika ja Peppi leikkimässä Sammalkorvilla.



Ai niin, unet omassa huoneessa ja pinnasängyssä ovat jatkuneet hyvin. Ennätys tällä erää on 5 h unta putkeen! Ei, tämä ei tapahdu joka yö, mutta 4 h putkia on ollut jo muutama. Osan tästä riemusta vie se, että vaikka poika nukkuu pitkän tovin putkeen niin äiti herää kuitenkin välissä siirtämään poikaa sängystä toiseen...

Ensitiellä ensilumi

Ensitiellä satoi tänä aamuna ensilumi, ja pieni poika nukkui viime yön ensi kertaa omassa pinnasängyssään. Tähän asti poika on nukkunut äitiyspakkauksen laatikossa sänkymme vieressä. Siirtoa omaan huoneeseen alettiin harkita noin viikko sitten, kun poika on alkanut nukkua melko äänekkäästi, röhinä haittaa äidin unta enemmän kuin syömätauot. Ensimmäinen yö pinnasängyssä tuli myös dokumentoitua:

22.30 Ensimmäistä kertaa yöunille pinnasänkyyn
23.00 Ensimmäinen itku, ja poika takaisin syömäpuuhiin makkariin (epätoivo hiipii...)
2.00 Poika takaisin pinnasänkyyn (äiti nukahti syömiseen...)
3.16 Parahdus, ja poika syömään
3.36 Takaisin pinnasänkyyn heti syömisen jälkeen
5.33 Parahdus, ja poika syömään
6.48 Herääminen päälle jääneen itkuhälyttimen "patterit loppu" -piipitykseen, samalla pojan paluu pinnasänkyyn
7.57 Parahdus, ja poika syömään ja vaipanvaihdolle
8.30 Poika takaisin pinnasänkyyn
9.50 Poika herää ja alkaa aamutoimet

Saldo: pisin väli nälästä nälkään 4 h 16 min, pisin aika pinnasängyssä 1 h 57 min, pisin aika vanhempien sängyssä 3 h, tehokkain sänkyvierailu 20 min. Kaiken kaikkiaan yö meni aika keskimääräisesti heräämisten puolesta, joten kokeilusta tullee tapa. Äitikin nukkui paremmin!

Alla kuvissa toiseksi viimeistä yötä laatikossa, ja ensimmäistä pinnasängyssä.


Kuluvalla viikolla onkin ollut taas paljon aktiviteetteja. Maanantaina neuvolakäynti ja tiistaina heti perään neuvolan perhevalmennus. Perhevalmennuksessa poika oli selkeästi nuorin, muttei suinkaan pienin. Keskiviikkoaamuna palasimme samaan paikkaan, Latokasken asukaspuiston Toukkakerhoon tapaamaan muita vauvoja ja äitejä. Torstainakin oli vauvaseuraa, kun menimme Tiinalle Peppi-vahdeiksi Hennan ollessa koulutuksessa. Se meni niin hyvin että suunnittelimme jo seuraavaa sessiota.

Viikkoa varjosti molempien isovanhempieni joutuminen sairaalaan. Perjantaina molemmat tosin kotiintuivat, ja kävimmekin Lauttasaaressa vierailulla.

Kuvissa pojan lukutuokio kotona ja seurustelua muiden vauvojen kanssa perhevalmennuksessa.

Googlettaja

Viime viikosta alkaen pienestä pojasta on alkanut kuulua muitakin ääniä kuin KRÄÄ ja HYÄÄ. Ensin poika sanoi ujosti "uuu". Sitten etenimme jo äänteeseen "guuu", kunnes yhtenä päivänä tuli vieno "guuguu". Vai olikohan se kuitenkin "Google"? Ja vanhemmille pisto sydämeen - onkohan tietokone liian paljon auki päivisin? :)

Tällä viikolla olemme käyneet jo pidempiä keskusteluja. Keskiviikkona Anssi ja poika keskustelivat pitkään Pizza Hutissa tähän tyyliin:

Anssi: -Guu
Poika: -Uuu
Anssi: - Guu
Poika: -Guu

ja tätä jatkui siis varmaan kymmenen vuoroparia. Aika hellyyttävää! Tällä viikolla "sanoihin" on myös tullut hieman enemmän volyymia, eivät enää ole niin vienoja.

Suurjuhlija

Kuluneella viikolla pieni poika on alkanut hymyillä ahkerammin - myös muidenkin kuin vanhempien mielestä. Hymy yleensä tulee ja menee nopeammin kuin äidin etusormi ehtii siihen kameran liipaisimella reagoida, mutta muutama hymy on saatu myös muistikortillekin ikuistettua.

Muita viime viikon kohokohtia pienellä pojalla olivat mummun kahden päivän vierailu, kärrylenkki vanhempien vauvakavereiden Pepin ja Oton kanssa, ensimmäinen vierailu Turussa ja siellä monien uusien ihmisten tapaaminen ja Liisan polttareihin osallistuminen. Karoliina-täti oli käymässä Norjasta Suomessa ja tapasi pienen pojan ensimmäistä kertaa, samoin kuin tuleva kummi Pekka.

Polttareita vietettiin lauantaina, ja poika viihtyi naisten ympäröimänä mainiosti. Kun sylejä oli riittävästi ja maisema vaihtui moneen kertaan, ei poika ehtinyt tylsistyä vaan vuorotellen nukkui ja naureskeli. Joku totesikin, että kohta vauvoja on enemmän tässä porukassa, kun pieni poika oli niin helppohoitoinen. Onneksi oli! Äiti pääsi helpolla.

Tänään tuntuu siltä, että viikon hyväntuulisuus tuli käytettyä kaikki jo viikonloppuna, sillä tänään on riittänyt kitinää ja käninää. Siitä sai osansa myös neuvolan täti, kun tänään kävimme siellä toista kertaa. Poika kasvaa silmissä, ja puntari näytti nyt yli 6 kg painoa (6135 g) ja pituutta oli taas tullut pari senttiä lisää (nyt 58,5 cm)! Myös neuvolan täti todisti hymyilyt ja poika sai neuvolakorttiin merkinnät "Jäntevä vauva. Hyvin kasvaa. Iho kaunis. Hymyilee kovasti."

Kuvissa pienen pojan kanssa Pia, Karoliina-täti ja Pekka-kummi.

Pienen pojan varpaista

Tänä viikonloppuna on juhlittu pienen pojan varpaita. Anssi järjesti varpajaiset lauantaina meillä kotona, mutta pienen pojan kanssa meille oli varattu turvapaikka Puistolasta juhlien ajaksi.

Varpajaisjuhlaa varten koitimme painaa pojan jalanjäljen lahjaksi saamallamme setillä. Tästä tapahtumasta tosin tuli täysi katastrofi, joka lähti siitä että miehet (ainakaan miesinsinöörit) eivät lue käyttöohjeita (tai ainakaan noudata niitä) ja loppui siihen että minä kikatin pojan kanssa osoitellen "kipsissä" olevaa Anssia ja epämuodostunutta jalkaparia ja Anssi ilmoitti että jatkossa kerhotädit saavat hoitaa tällaiset hommat :) Varpajaiset joka tapauksessa menivät ilmeisen riehakkaissa tunnelmissa. Turkulaiset olivat tosin jo siivonneet kämpän kun sinne palasin Puistolan-Lauttasaaren kierrokselta :)

Muuten tällä viikolla pieni poika on tutustunut kokoisiinsa kavereihin. Keskiviikkona kävin Latokasken asukaspuiston Toukkiksessa eli 0-2 vuotiaiden tapaamisessa. Poika oli tapaamisen nuorin, ja ei tavannut ketään, koska nukkui vaunuissa koko sen ajan kun ehdimme paikalla olla. Torstaina Teppo, Nina ja 6 viikkoa poikaa vanhempi Eevi tulivat vierailulle. Kokovertailussa pieni poika taisi olla hippasen Eeviä isompi, mutta Eevi vakuutti tarkkaavaisuudellaan ja pienellä sievällä äänellään. Perjantaina taasen pientä poikaa tulivat tapaamaan Emilia ja "Hipsu"- Hipsulla ja pienellä pojalla oli sama laskettu aika, mutta Hipsu tuli maailmaan 9 päivää aikaisemmin. Lisäksi viikolla on treffattu vanhempiakin kavereita, Peppiä ja Ottoa, molemmat n. 8 kk.

Meidän mielestä pieni poika alkaa ottaa katsekontaktia ja hymyillä satunnaisesti, mutta tämä tietenkin voi olla vielä vain vanhempien silmissä nähtyä edistystä. Pojan suosikkipaikka meillä kotona on ehdottomasti vaipanvaihtopiste, josta löytyy molemmille kyljille hauskaa seurattavaa. Toisella puolella värikäs hymynaama, toisella kuivausrummun tausta (meille on jäänyt epäselväksi mikä siellä voi olla niin supermielenkiintoista...).

Tämän kerran kuvissa seikkailevat pienen pojan kanssa Teppo, Nina ja Eevi, kylppärin hymynaama, ja Eno-Hannu.

Palautumista vanhoihin mittoihin

Eilen oli merkittävä päivä - vedin jalkaani normaalikokoiset farkut ja laitoin sormukset takaisin sormiin! Myös vaaka näyttää taas tuttuja kymmenlukuja (siis meidän huijausvaaka, joka näyttää aina pari kiloa liian vähän). Liikkeet ei kyllä vielä ole niin sulavia ja vauhdikkaita kuin ennen ja vyötäröllä on ylimääräistä nahkaa vaikka muille jakaa, mutta särkylääkkeistä pääsin eroon jo melkein viikko sitten. Jee!

Lauantaina oli ihana aurinkoinen syyspäivä, ja nautimmekin siitä käymällä tunnin kävelyllä Nöykkiössä ja Eestinlaaksossa. Nyt on tullut muutamassa viikossa käveltyä noin 100 kertaa enemmän kuin kolmen vuoden aikana täällä yhteensä. Täällä on ihan kiva kävellä, kun samalla voi arvostella ihmisten taloja ja pihoja, ja miettiä mihin niistä voisi muuttaa ja mitä kullakin rakennuttajalla on oikein pyörinyt päässä kun on jotain meidän mielestä täysin dorkia ratkaisuja tehnyt. Päivällä pyörähdettiin Hulluilla Päivillä Tapiolassa (haluamani tuote oli sitten myyty loppuun klo 9 aamulla...) ja illaksi vuokrattiin leffa Suden Vuosi. Voin suositella.

Sunnuntai sen sijaan aika pitkä päivä, kun pieni poika on nyt ärtynyt jostain mitä me ei meinata osata parantaa ja ulkonakin on tylsä sää.