2-v synttärit uusikodissa

Uuteen kotiin on muutettu ja vanha myyty, kaikki tapahtui vallan nopeasti. Heikki on täysin sopeutunut uuteen kotiinsa, mahtaako vanhaa enää muistaakaan. Koti ei kuitenkaan vielä ole koti vaan "uusikoti".

Uuden kodin miinuspuolia tähän mennessä on ollut lähinnä vain nettiyhteyden puute. Nyt kun sekin on korjaantunut, niin mikäs täällä elellessä. Ehkä blogiakin tulee taas päivitettyä vähän tiuhemmin - ehkä.

Synttäreitä juhlittiin 26.-27.9. Ensin lauantaina kylässä olivat heikin kaverit: Peppi, Otto, Pinja, Eevi (kaikki vuosimallia 2007), vanhan kodin naapurit Iiro ja Eemil, sekä Oton pikkusisko Kerttu, Pepin vielä nimetön pikkuveli sekä muutaman kuukauden ikäinen Miska. Menoa ja meininkiä oli siis riittämiin, ja vielä hieman vähäkalusteisen kotimme seinät kaikuivat iloisista äänistä. Heikille oli synttärikakun tehnyt kummitäti-Henna - upea purjevenekakku! Kynttilöiden puhalluksessa oli pientä haastatta, vaikka Heikki kyllä viime vuoden synttäreihin verrattuna on oppinut puhaltamisen konseptin.

Lahjoja tuli paljon ja Heikki meni ihan pyörälle päästään niiden paljoudesta. Kun jotakuinkin toisesta paketista löytyi legoambulanssi, niin sen jälkeen Heikki ei olisi halunnut avata enää yhtään lahjaa. A) koska ambulanssi oli jo niin superkiva ja B) koska silloin ambulanssista olisi pitänyt päästää irti ja joku toinen lapsi olisi voinut alkaa leikkiä sillä. Rauhaksiin paketit saatiin kuitenkin päivän mittaan avattua. Paketeista löytyi kirjoja, autoja, legoja, muovailuvahaa, CD, vaatteita, automatto ja vaikka mitä muuta mieluisaa.

Sunnuntain synttäreille oli kutsuttu sukulaisia ja kummit. Kakku tällä kertaa oli äidin tekemä ja isän ideoima junakakku. Heikki oli niin innoissaan kakun päällä olevista lakuista, ettei meinannut malttaa puhaltaa kynttilöitäkään :) Kuvassa ylpeä poika kuuntelee onnittelulaulua. Sunnuntain suosikkilahjat taisivat olla erilaiset junat sekä potkulauta. Potkulaudan idean Heikki ymmärsi heti ja päivän mittaan vauhtia alkoi tulla enemmän. Kypärä pidettiin alkuun päässä niin tiiviisti, että hiki virtasi. Nyt potkulauta on turvallisuussyistä alakerrassa, mutta kypärän käytöstä on luovuttu. Muista paketeista löytyi hienoja vaatteita, mukaanlukien upea villakangastakki, ksylofoni, isojen poikien autolakanat yms.

Heikin sänky onkin nyt pidennetty täysimittaiseksi ja peittona on ihan aikuisten peitto - tarvittaessa sänkyyn mahtuu nyt äiti tai isä mukaan ja isompi peitto pysyy pientä paremmin päällä. Nukkumaanmeno onkin ainakin viime päivät (kop, kop) sujunut hyvin. Heikki on nukahtanut omaan sänkyynsä itsekseen eikä ole enää karkaillut.

Synttärien jälkeisellä viikolla kävin työmatkalla Tampereella ja Heikki tuli mukaan. Perjantain Heikki vietti mummun kanssa ja illalla lähdimme vielä Turkuun. Turussa oltiin sunnuntaihin asti. Perjantai-illan Heikki oli Kaijan ja Jaakon hoidossa ja lauantai-iltana Pauliinan ja Pekan hoidossa.

Juttua tulee koko ajan enemmän, mutta siitä saa välillä vähän huonosti selvää. Kirjaimia puuttuu edelleen puheesta. 2-v neuvolassa Heikki kuitenkin todettiin ihan normaaliksi kaksivuotiaaksi. Pituuskin mitattiin jo seisten - 89 cm saldona, eli pituuskasvu on hidastunut. Moni kaveri onkin jo mennyt ohi isosta pojastamme. Heikki oli tosi kiltisti neuvolassa, antoi mittailla (jopa päänympäryksen) ja näytti taitojaan.

Remonttireiska

Viime postauksen jälkeen olemme seilanneet "uuden kodin" ja "vanhan kodin" väliä lähes päivittäin. Pari kertaa on käyty Bauhausissa, Heikki ihmettelee edelleen "iso kauppa, auto ajaa kauppaan sisälle" - siellä kun on sellainen halli, minne voi autolla ajaa sisälle ja ottaa kyytiin suurimmat ostokset. Vaikka me emme ajaneet sisälle, niin tämä teki kuitenkin pikkumieheen suuren vaikutuksen. Uuden kodin bonus on sinne viety Brio-junarata sekä jääkaapista löytyvä jugurtti. Heikki on myös autellut remonttihommissa - esimerkiksi seinien maalailussa. Maali on onneksi pysynyt seinässä, tai no tietenkin sitä löytyy esim. nenästä, kädestä, polvesta ja sukista, muttei onneksi esim. kaapeista tai parketista... Uudessa kodissa ei paljon remonttihommia olekaan, mutta nekin sujuvat tietenkin vähän hitaanlaisesti johtuen pikkuapurista. Viikonloppuna pitäisi saada hommat valmiiksi ja tavarat pakattua - maanantaina muuttomiehet tulevat viemään tavarat vanhasta kodista uuteen!

Heikki on käynyt myös kekseliäämmäksi. Siitä on jo aikaa, kun hän keksi mikä on herkkukaappi keittiössä - tähän mennessä sinne vaan ei ole ollut hänelle pääsyä. Viikonloppuna hän sai sieltä pari xylitol-karkkia ja kun emme antaneet enempää ja puuhailimme jotain muuta, Heikki nokkelana poikana siirsi tuolinsa kaapin eteen ja oli hyvää vauhtia kiipeämässä pöydälle, jolta ylettää kaappiin, kun yllätimme hänet. Uudessa kodissa herkkuja onkin haastavampi piilottaa, kun jääkaapin oven saa auki pienikin poika ja monet kaapitkin...

Apua! + uutisia

Heikin uusin villitys on huikata joka toiseen asiaan liittyen "apua" - välillä se on ihan paikallaan, mutta välillä asiayhteys jää hieman etäiseksi. Juttelua tulee muutenkin aika lailla, tosin edelleen tarvitaan Hessu-Suomi-sanakirjaa, jonka taitavat äiti ja isä parhaiten. Esimerkiksi "p" äännetään sanan alussa "t" (esim. pois=tois) ja joskus jätetään sanan keskeltä kokonaan pois (esim. maito ja auto kuulostavat melko samalta), myös sanojen alkukonsonantit ylipäätään ovat välillä edelleen turhia. Ässä tulee välillä, ja välillä taas ei. "Isi" menee mallikkaasti, ja nykyään kiitoskin on enimmäkseen "kiitos" eikä enää niin usein "kiitot".

Poika on hyvin ylpeä myös vessakäynneistään. Eräänä päivänä Hessu ilmoitti että "kakka tulee" ja "vessaan" - hämmästyksekseni kakka ei vielä ollutkaan vaipassa tässä vaiheessa, kuten yleensä, vaan se oikeasti tulikin pottaan. Kehuin suunnattomasti ja käskin kertoa isille, heti kun isi tulee kotiin. Asia oli tuoreessa muistissa vielä noin tunnin jälkeen, ja isi vastaanotettiin kertomalla riemukkaasti ja moneen kertaan "kakka pottaan, kakka tuli pottaan".

Kun syksy tuli, niin sen mukana myös yskänpuuskat. Yksi Flixotide-kuuri jo takana. "Piippu" oli tällä kertaa Heikin kaveri, yhdessä paineltiin nappia ja hoettiin "yskä pois, yskä pois".

Viikonloppuna olimme risteilyllä ja vietimme lauantaipäivän Tukholmassa Villen, Tiian, Idan ja Saran kanssa. Idalla ja Saralla alkaa ikää olla jo kohta 5 v. Reissu meni hienosti, laivalla oltiin lasten puuhamaassa (pallomeri, junarata, leluja), syömässä ja katsomassa illan show-esitystä sekä tanssimassa orkesterin tahtiin. Tukholmassa käytiin Junibackenilla - lasten satutalossa, joka osoittautui ennalta odottamaamme paljon hauskemmaksi paikaksi. Voin suositella kaikille lapsiperheille. Varsinkin jos on yhtään kuullut tai lukenut pienenä Astrid Lindgrenin satuja.

Blogin etäisimmille lukijoille voisimme myös paljastaa muutaman uutisen, joita ei ole tainnut täällä vielä tulla mainittua. Heikistä on tulossa tammikuussa isoveli - se, että tuleeko äidin mahasta pikkusisko vai -veli selviää myös vasta silloin. Heikki osaa jo kertoa kysyjille mitä äidin mahassa on. Kesällä vastaus oli vielä "napa", mutta nyt se on muuttunut "vauvaksi".

Lisäksi teimme tänään asuntokaupat ja tässä syksyn mittaan muutamme uuteen kotiin. Avaimet on kädessä ja viikonloppuna alkaa pieni pintaremontti. Vapaaehtoiset remontoijat/lastenvahdit voivat ilmoittautua allekirjoittaneelle :)

Isojen poikien juttuja

Arki on alkanut rullata ihan mukavasti loman jälkeen. Heikki viihtyy hyvin perhepäivähoitajallansa ja työpäivät kuluvat nopeasti. Hieman liiankin nopeasti näissä uusissa tehtävissä, ei meinaa 7,5 tuntia päivässä riittää mitenkään. Anssi onkin saanut hakea Hessua hoidosta tavallista useammin.

Päivähoidossahan Heikki on nukkunut alusta asti päiväunensa laidattomassa sängyssä, tai siis oikeastaan vuodevaatelaatikossa. Kotona kaikki unet on nukuttu pinnasängyssä, kunnes lomilta palatessamme vaihdoimme sen "isojen poikien sänkyyn". Sänky tuotiin Turusta viimeisenä lomapäivänä sillä seurauksella ettemme Heikin kanssa enää mahtuneet autoon ja pääsimme junaretkelle. Laidattomaan, tai siis matalalaidalliseen, sänkyyn siirtyminen pidensi nukutusaikoja huomattavasti, kun ei Heikki meinannut millään pysyä sängyssä. Onneksi yöt kuitenkin menivät hyvin - sänkyyn (tai joskun sängyn viereenkin) nukahdettuaan, Heikki nukkui siellä koko yön aamuun saakka, paria poikkeusta lukuunottamatta. Silloinkin Heikki tepsuttaa meidän sänkyymme eikä lähde esimerkiksi seikkailemaan ympäri taloa.

Syksyn harrastuksetkin ovat alkaneet ja Heikki ja Anssi käyvät edelleen keskiviikkoisin uimassa. Jonkinlainen epäluulo vettä kohtaan tosin saatiin ilmeisesti Heikkiin kesällä tartutettua, koska hän ei kuulemma enää ole samanlainen vesipeto kuin ennen. Siinä mielessä ehkä ihan hyvä jatkaa uimahallissa käymistä, ettei tule mitään yllättävää vesikammoa.

Isojen poikien sängyn lisäksi Heikki alkaa vähitellen suostua myös kotona istumaan potalla. Hoidossahan hän jo keväällä teki asioitansa päivittäin potalle, mutta kotona potta oli suuri hirvitys ja sille ei voinut kuvitellakaan istuvansa. Viime päivinä olemme saaneet oikeastaan joka päivä jotain aikaiseksi pottaan. Lähinnä tässä kai seuraavaksi on kyse vanhempien viitseliäisyydestä ja muistamisesta - potalle kun pitää kuitenkin poika ohjata eikä vielä odottaa että hän itse keksisi sitä pyytää.

Kesälomakuulumisissa unohdinkin kertoa hauskan tarinan siitä, miten tuollainen pieni poika voi käsittää asioita väärin ja pysyä järkkymättä mielipiteessään. Ennen kesälomaahan Heikki oli pari viikkoa toisella perhepäivähoitajalla ja luulen, että tarina alkaa sieltä. Heikki nimittäin on aina, puhuttuaan opittuaan, ilmoittanut hyvin pontevasti, jos käsissä on esimerkiksi syömisen tai ulkona leikkimisen jälkeen havaittavissa "sotku". Sotku pitää silloin heti pyyhkiä pois, muuten ei voi tehdä mitään. Yhtäkkiä Heikki alkoi kuitenkin näissä tilanteissa valittaa, että kädessä on "pipi". Siis ei "sotku" vaan "pipi". Minä tietenkin korjaamaan, ettei siinä mitään pipiä ole (tyhmä sana muutenkin, jota emme ole edes käyttäneet) vaan vanha tuttu sotku. Heikki toistaa jääräpäisesti "pipi". Ainoa syy minkä tähän keksin, on se, että Heikki on hoidossa pihaleikeissä kaatunut ja valittanut hoitajalle, että käteen tuli sotku (se kuitenkin on paljon oleellisempi kuin se, että käteen saattaisi sattua). Hoitaja ei ymmärtänyt Heikin puhetta juurikaan, joten on varmaan luullut että käteen sattuu, ja sanonut että siihen tuli "pipi". No, oli syy mikä oli, vaati lähes koko kesäloman, että sain Heikin oppimaan ettei kyseessä ole pipi vaan sotku. Puolivälissä lomaa Heikki ehdotti jo kompromissia, ja alkoi kutsua tilannetta "pipisotkuksi" - hieno omakeksitty yhdyssana siis :)

Nyt Heikki onkin isovanhempiensa luona Tampereella. Anssilla on kaksipäiväinen seminaari Tampereella ja minun olisi ollut hieman haastavaa olla täällä yksinhuoltajana, varsinkin kun iltaisin on näppärästi vielä puhelinpalavereita rapakon taaakse. Ukki eläkeläisenä sai hoitaa Heikkiä torstaina aamupäivänä ja mummu osa-aikaeläkeläisenä lopun torstaita ja perjantain. Viikonlopuksi suuntaan itsekin Tampereelle, Anssi tosin vielä Turusta purjehtimaan.

Kesälomaromaani

Kesäloman kaikki neljä viikkoa ovat nyt taaksejäänyttä aikaa. Harmi, etten ehtinyt loman aikana bloggailla kuin kerran - nyt jää varmaan monta hyvää tarinaa ja tapahtumaa kertomatta, kun aikaa on ehtinyt vierähtää.

Ensimmäisellä lomaviikolla piipahdimme siis Tukholmassa ja purjehdimme sieltä Turkuun, poiketen matkalla hetkeksi Norrskatan mökillä. Toinen ja kolmas lomaviikko etenivätkin samoissa merkeissä - etupäässä purjeveneessä. Kolme viikkoa vajaan kaksivuotiaan kanssa hyvin pienissä tiloissa kuulosti etukäteen ainakin joidenkin korvissa hieman uhkarohkealta suunnitelmalta, mutta kaikki meni oikein hyvin.

Toinen purjehdusosuus ja toinen lomaviikko aloitettiin maanantaina 20.7. Miehistönä meidän perheen lisäksi Katri, Tuomas ja Vilho sekä Carlos. Tuuli oli kova ja vastainen ja lähtö hieman myöhäinen, joten ensimmäiseksi etapiksi valikoitui meille uusi merikarhusatama Härjamaankari Rymättylässä. Hassu paikka - kokoa saarella on noin puoli hehtaaria, joten voitte kuvitella että kovalla tuulella (joka tuolloinkin oli) mahdollisuus rantautua on vain saaren toiselle puolelle. Saimme saunavuoron ja kävimme uimassa saaren toisella puolella isoissa tyrskyissä. Tiistaina jatkoimme matkaa Kustaviin ja päädyimme toiseen meille uuteen merikarhusatamaan, Karhunmöljään. Tuuli edelleen voimakasta, mutta pärjäsimme kahden naperon kanssa oikein hyvin. Heikki on veneessä, niinkuin muuallakin, aika rauhallinen. Uimaan hän ei suostu saunastakaan, ilmeisesti vesi on liian kylmää. Käskyjen mukaan isi ja äitikään eivät saisi uida, se näyttää Heikin mielestä varmaan liian pelottavalta. Komennot "isi, pois" (Hessun kielellä lausutaan [isi tois]) kaikuivat melkein heti kun Anssi pulahti uimaan. Saunan jälkeen maistui pillimehu puhtaalle pojalle :)

Keskiviikkona kryssimme Kihtiä alas kohti Lappoa, kun perästä tuli koneella toinen purjevene. Anssin motto oli "ei väistetä", ja suureksi yllätykseksi ohimenevän veneen kannelle nousikin Ami vilkuttelemaan :) Ami ja Tomi olivat kavereineen vuokranneet purjeveneen ja tapasimmekin sitten hetken päästä Lapossa, jonne jäimme kaikki yöksi. Lapossa isoimmat kolme poikaa kävivät juoksulenkillä ja äidit lapsineen maastoretkellä. Torstaina suunta olikin sitten jo Norrskataan. Iltojen kuluessa kirkastimme taas Canastan sääntöjä - yhtä suurella keskustelulla kuin viime vuonna. Muutamat sääntöepäselvyydet jätettiin seuraavien purjehdusten ratkaistavaksi.

Perjantaiaamuna Jaakko tuli hakemaan meidät moottoriveneellä Norrskatasta. Katri, Tuomas ja Vilho lähtivät jatkamaan kesälomaa mantereelle. Me taas menimme Anssin mummon hautajaisiin iltapäivällä. Hautajaisten jälkeen Karo ja Erling heittivät meidät moottoriveneellä takaisin Norrskataan. Kello oli sen verran paljon että jäimme sinne yöksi ja jatkoimme matkaa kohti Ahvenanmaata vasta lauantaina. Kova tuuli jatkui edelleen ja Kihdin ylitys reippaaseen vastatuuleen kävi hitaasti ja vinosti. Heikin kanssa nukuin sisällä päiväunet ja kun Heikki heräsi niin totesimme yhdessä että "vene hyppii" - meno nimittäin tuntui juurikin siltä. Tänä kesänä voin veneellä huomattavasti pahemmin kuin aiempina. Tuli testattua useampaan otteeseen, että sisätiloissa ei olisi syytä olla pidempiä aikoja kovassa tuulessa - lopputuloksena ruokin useamman kerran kaloja... Onneksi Heikki on vielä matkapahoinvointiin liian pieni, tai sitten hän on saanut ne geenit Anssilta eikä minulta.

Degerbystä pääsimmekin sitten sunnuntaina suotuisimmilla tuulilla Maarianhaminaan, jonne Timo ja Lotta olivat iltapäivällä tulleet Silja Galaxylla. Matkalla Norrskatasta Maarianhaminaan oli siis meidän kolmen lisäksi Carlos. Sunnuntaita vietettiin Maarianhaminassa. Kävimme syömässä hyvässä italialaisessa ravintolassa, jossa Heikki laittoi ihan ranttaliksi. Juuri olimme mainostaneet rauhallista kolmen ruokalajin ateriointiamme Silja Symphonylla, kun nyt yksikin ruokalaji teki tiukkaa. Heikki heitti kaiken mahdollisen lattialle tai kaatoi pöydälle. Jälkkäri lähdettiin syömään perinteiseen jätskikiskaan (jonka viereen oli nyt tullut useita kilpailijoita) ja tötterön koko oli yhtä valtava kuin aina ennenkin.

Kolmen hengen osasto kävi yöllä toteamassa (jälleen kerran), että Arkipelagin yökerhossa ei heinäkuun viimeisen viikonlopun jälkeen ole mitään menoa. Menojalka vipatti kuitenkin sen verran, että veneelle saavuttiin möykkäämään vasta aamuyöstä. Maanantaista menikin hyvä osa miehistön herättelyyn. Pääsimme kuitenkin lähtemään ja suuntasimme kohti Kastelholmaa. Kastelholmassa treffasimme Heikin ja Hannan, jotka olivat tulleet Turusta pikalomamatkalle Ahvenanmaalle. Kävimme myös linnan pihalla ihmettelemässä mitä keskiaikaisia menoja linnan sisäpihalta kuului - tämä jäi hieman mystiseksi. Tässä vaiheessa lomaa tuulet olivat taas suotuisat ja sopivan voimakkaat, ja aurinko paistoi mukavasti. Kastelholman vierasvenesataman laiturilla grillailtiin burgereita.

Kastelholmasta suuntasimme Kumlingen Remmarhamniin. Siellä Anssi ja Carlos kävivät lenkillä ja minä, Heikki, Timo ja Lotta luontopolulla. Keskiviikkoaamupäivällä pelasimme rantalentistä ennen purjeiden nostoa, se olikin aika hauskaa. Aurinko paistoi, hiekka oli hienoa ja lämmintä, leppoisa tunnelma. Kumlingesta suuntasimme Kihdin yli ja Timon vanhempien mökille Brännskäriin. Koko purjehduksen ajan Heikin suurinta huvia on ollut kivien heittäminen veteen ("heittää kiven veteen"). Tätä ollaan harrastettu niin paljon, että jos tulee uutisia Itämeren pinnan kohoamisesta, niin se voidaan laittaa meidän piikkiin. Heikki poimii kiviä ja selostaa "pikku" tai "iso", molemmat yhtä hauskoja. Tämän jälkeen etsitään kohtaa minne ne heitetään "tänne", tai "tonne" ja sitten välillä lasketaan n-y-t-nyt ja kivi lentää mereen. Tätä seuraa aina innostunutta naurua. Ja sama toistetaan käsittämättömän monta kertaa. Brännskär on kalliosaari, mutta Heikin järkytykseksi saarelta ei lähes vuorokauden etsintöjen jälkeen löytynyt kourallista enempää kiviä. Silloin heiteltäväksi kelpasivat jo kynnen kokoiset pikkupikkukivet (hiekanmurenat...).

Torstaina siirryimme Brännskäristä Espskärin merikarhusatamaan Näsbyn tankkausreissun kautta (lounasta, kaasua, kaljaa ja vettä). Anssi koitti vakuuttaa miehistölle, että hän on useana vuonna nähnyt sataman tuntumassa lampaita. Anssin johdattelemana osasto Helena, Heikki ja Carlos lähtivät tutkimaan tilannetta. Pitkään käveltyämme ja juuri kun olin ilmaissut lopullisen skeptisyyteni lampaiden olemassaoloa kohti, kuuli Carlos hentoa määkinää. Kohta näimmekin ison lauman lampaita jotka hieman lähemmäksi päästyämme näyttivät yllättävän isoilta ja kovaäänisiltä. Lampaat eivät kuitenkaan olleet innostuneita tapaamaan meitä, sillä mitä lähemmäksi yritimme mennä, sitä nopeampaa ne perääntyivät. Mutta isoja ja kovaäänisiä olivat, ja määrältä lähes parikymmentä (jos tarkasti katsotte, niin kuvassa näkyy lauma). Toisessa kuvassa Heikki "heittää kiven veteen" Espskärissä.

Perjantaina olikin sitten kotiinpaluun - tai siis purhejduksen lopettamisen ja Turkuun paluun aika. Säidenkin puolesta sai purjehtiminen loppua, saimme meinaan monta kuuroa niskaan. Siinä mielessä ei veneilyn loppu harmittanut. Edessä oli veneen siivous ja valmistautuminen lauantain lastenjuhliin. Lauantain perinteiset lastenjuhlat sujuivat onnistuneesti, vaikka sää oli aluksi hieman epävakainen.

Veneellä on hieman eri fiilis kelistä riippuen :)

Sunnuntaina 2.8. avasimme Anssin kanssa golfkauden - eipä ole vielä koskaan tainnut jäädä näin myöhäiseksi! Aura Golfissa pelasimme kierroksen Heikin (ison) ja Ollin kanssa. Yööättävän hyvin peli kulki lähes vuoden tauon jälkeen. Vaikka siis minähän en ole tasoitukseeni pelannut noin viiteen vuoteen, tai kovin lähellekään. Iltapäivällä ajoimme Kylmäkosken mökille, jossa mummu ja ukki odottelivatkin. Heikki olisi mielellään jatkanut kivien heittelyharrastusta, mutta se kiellettiin - mökillä kun ei ole järveä eikä merta vaan uima-allas. Yhteen sadevesitynnyriin sai Heikki luvan heitellä kiviä, mutta sekin unohtui sitten kun uudenlaista ohjelmaa tuli eteen - esimerkiksi punaisten, mustien ja valkoisten marjojen syöntiä. Kylmäkoskella käytiin yhdistetyllä pyörä- ja juoksulenkillä sekä seuratiin kattomaalareiden toimintaa. Tiistaina lähdettiin mummun kanssa Tampereelle ja Anssi ja minä pelasimme Nokia River Golfissa kauden toisen (ja toistaiseksi viimeisen) golfkierroksen.

Keskiviikkona Heikki kävi mummun kanssa Vapriikissa lelunäyttelyssä ja sai museokaupasta Hummer-auton (joka ostetiin Jeeppinä). Kuten ehkä aiemmin olen blogissa maininnut, onnistuivat Heikin kummit opettamaan Heikille joitain automerkkejä, joista suosituimpia tällä hetkellä ovat Jeeppi (Kaijan auto) ja Bemari (Pekan auto). Bemarit Heikki tunnistaa yllättävän hyvin liikenteessäkin (ja nyt kotiin palattuamme Heikki toteaa naapurin tädin ajaessa pihaan että "bemari tuli" sen sijaan että esimerkiksi mainitsisi tädin nimeltä). Kesän suosikkilelu onkin ehdottomasti (Hirvensalon ison auton lisäksi) ollut jostain mystisesti ilmestynyt bemari-pikkuauto. Se ratkaisi monta huonoa hetkeä veneellä ja sitä on laitettu niin päivä- kuin yöunille. Bemari jäi kuitenkin Turkuun, joten Hummerista tuli selkeästi sen korvaava lelu.

Torstaina ajoimme Espooseen ja kävimme kotona ensimmäistä kertaa sitten loman alun, eli noin 3,5 viikkoon. Sen sijaan että Heikki olisi tullut ekana meidän omaan kotiin hän marssi naapurin pihalle ja haki sieltä pyörän. Kotona viihdyttiinkin sitten melkein vuorokausi ja päätettiinkin lähteä vielä viikonlopuksi vesille. Perjantaina autolla Turkuun ja purjeveneellä Härjamaankarille. Lauantaina Norrskataan ja sunnuntaina Turun kautta takaisin kotiin. Varsinkin sunnuntaina loistosäät - hellettä ja myötätuulta - genaakkerin kanssa virsikirjassa tultiin :) Ei hullumpi tapa viettää viimeistä lomapäivää!

Vajaassa vuorokaudessa kotona ehdittiin tehdä vähän pihatöitä. Äiti kitki rikkaruohoja ja pojat kuskasi niitä pois :)

--
Loman edetessä Heikistä tuli reippaampi ja uskaliaampi purjehtija, loppumatkasta ei ollut enää mitään kävellä kannella yksin. Onneksi Heikki on sen verran varovainen, ettei yritä tehdä mitään liian näppärää. Vaarallisinta tuossa kannella tallustelussa on se, että jos siellä kompastuukinn köyteen tms. ja lentää mereen.


Heikki lempipuuhassaan eli suihkussa Norrskatassa. Suihkussakäynnin pituusennätykset ovat siirtymässä isältä pojalle, äidillä ei ole mitään sijaa tässä kisassa.


Miten voisi loma epäonnistua, kun on näin hyväntuulinen kaveri mukana?

Ei halua! Lisää!

Kesäloma alkoi viikko sitten melko aurinkoisissa merkeissä. Viikonloppuna pakkailimme tavaroita ainakin ensimmäiseksi kolmeksi viikoksi. Yhden autollisen tavaraa veimme Carlokselle, joka lupautui ne ajamaan toisella lomaviikollamme Turkuun. Samalla reissulla kävimme Viherlaaksossa, Lippajärven rannalla sijaitsevassa Laguna-ravintolassa lounaalla. Saimme lounastaa kaikessa rauhassa, valkoisin pöytäliinoin katetussa pöydässä, järvinäköaloin. Paikka ehkä enemmän illallisravintola, mutta ainakin riittävän juhlallinen paikka aloitella kesälomaa. Tässä Heikki nauttii lohikeitosta:

Sunnuntaina lähdimme Silja Symphonylla kohti Tukholmaa Sammelin, Hennan ja Pepin kanssa. Heikki oli ihan laivatunnelmissa - riehui pallomeressä, ahtoi itsensä aivan täyteen lasten buffetista ja tanssi yökerhossa lasten shown jälkitunnelmissa. Helsingistä lähtevät risteilyt ovat aikataulultaan kiitollisempia kuin Turusta lähtevät - lähtö on aiemmin ja paluu Tukholmaan myöhemmin. Tukholmassa otimme vesibussin terminaalista Djurgårdenille, jossa Jaakko oli vastassa ja kävelimme veneelle Navishamniin. Päivällä ehdimme vierailla vielä Hennan, Sammelin ja Pepin kanssa monta tuntia Skansenilla - eläimien lisäksi lapsia riemastutti lasten huvipuistolaitteet (ja myös itketti silloin kun äiti oli sitä mieltä että neljä kertaa yhtä laitetta oli enemmän kuin tarpeeksi). Heikki ja Peppi kävivät karusellissa, autoradalla ja keinuissa. Autot äänestettiin ehdottomasti parhaimmaksi laitteeksi ja keinukaruselli pelottavimmaksi. Illalla kävimme vielä kaikki (me kolme, Henna, Sammeli, Peppi, Jaakko ja Kaija) yhdessä syömässä Ulla Winbladhissa. Kuvissa Heikki laivalla pallomeressä ja Skansenilla karusellissa.

Tiistaina lähdimme purjehtimaan. Edellisen viikon myrskysäistä ei ollut merkkiäkään, aurinko paistoi ja tuuli oli myötäinen. Tiistaina purjehdimme Tukohlmasta Furusundiin ja keskiviikkona pitkän matkan Furusundista Ahvenanmaalle, Storogskärin merikarhusatamaan. Storogskärin satama oli aivan täynnä emmekä enää mahtuneet kumpaankaan laituriin. Onneksi veneen syväys on niin pieni että pääsimme hieman syrjässä olevaan poijuun ja saimme keulan kiinni kallioihin. Tätä rantautumista kävi moni merikarhu hämmästelemässä, ja me vietimme tyytyväisinä iltaa rauhassa hieman etäällä muista veneistä. Heikki kävi reippaalla kävelyllä saarella.
Kuvissa kävelyretkellä Storogskärissä ja purjeveneessä pikkuveneitä uittamassa:

Torstaina suuntasimme merikarhuväylää Storogskär-Föglö ja yövyimme Kökarissa. Kökarinkin satama oli aivan täynnä, heti jos vene lähti niin sen paikalle ängettiin kaksi venettä. Jaakko, Kaija ja Anssi kävivät lenkillä ja sillä aikaa minä ja Heikki ihmettelimme muita sataman lapsia. Heikki on ollut hurjan hyväntuulinen mutta samalla myös melko itsepäinen. Lähes kaikki toimenpiteet saavat mustavalkoisen tuomion - joko painokas "Ei halua!" tai sitten vaativa "Lisää!". Erityisen tarkkaa esimerkiksi on, että jalkaan ei laiteta sandaaleja silloin kun Heikki haluaa kengät. Tai joskus aikuiset käyttäytyvät väärin - tähän mennessä pisin lause Heikiltä on: "Äiti ei saa istua siinä", myös muista käskyjä, mm. "Istu tonne" tai "Äiti nuku, silmät kiinni" satelee tiuhaan.

Perjantaina Kökarista Norrskataan, jossa vietimmekin koko lauantain ja Turkuun palasimme tänään sunnuntaina. Lomasäät tähän mennessä suosineet, tänään tosin tuulet epäsuotuisat ja konetimme. Tämä tarkoitti sitä, että Heikki veti kevyet kolmen tunnin päikkärit tasaisessa melussa ja tärinässä. Muutenkin päivärytmi on siirtynyt arkisesta rytmistä noin kaksi tuntia eteenpäin ja olemme nauttineet mm. lähes kymmeneen asti nukutuista aamuista.

Huomenna maanantaina 20.7. uudestaan vesille, nyt matkaseurana Katri, Tuomas, Vilho (1.5 v) ja Carlos. Reitti vielä avoin, katsotaan aamulla tuuliennusteita. Torstaiksi Norrskataan ja sitä ennen pörrätään Turun saaristossa.

Musiikin taika

Hessun merikelpoisuutta on jatkotestattu heinäkuun aikana vielä kaksi kertaa purjeveneessä ja moottoriveneessä. Viime viikolla minä ja Heikki pääsimme ensimmäistä kertaa Carloksen purjeveneen kyytiin, Anssihan sillä tuli jo Hangosta Espooseen. Viime viikon torstaina purjehdimme illalla Suomenlinnaan ja takaisin ja tällä viikolla Heikki ja Anssi olivat maanantaina Carloksen kanssa kolmistaan vesillä. Tarkoitus olisi vielä huomenna torstaina mennä. Heikki viihtyyy veneessä melko hyvin, paitsi silloin kun ei viihdy eli on tylsää, nälkä, isi poistuu 2 m etäisyydeltä tai äiti ärsyttää. Maanantaina hän oli rohkaistunut menemään myös kannelle ja heitti sieltä Anssille köyden laiturille.

Viikonloppun vietimme Norrskatassa - ensin autolla Turkuun ja siitä moottoriveneellä Norrskataan. Jenni ja Antti olivat mukana, ja vietimme ihan hauskan viikonlopun vaikka säät muuttuivatkin helteisistä tyypillisemmäksi kesäsääksi - viileää ja sateista. Lauantaina poikkesimme veneellä Houtskärin Houtskärdagarnissa markkinoilla. Sunnuntaina tapasimme Turussa vielä Villen, Tiian, Idan ja Saran. Tytöt ja Hessu tulivat jälleen hyvin toimeen, vaikka ikäeroa onkin reilu pari vuotta. Illalla sitten ajelimme vielä kotiin.

Tämä viikko on viimeinen työviikko ennen lomaa. Lomasuunnitelmia on sen verran että sunnuntaina lähdemme Helsingistä Hennan, Sammelin ja Pepin kanssa Silja Symphonylla ja tiistaina aloitamme paluumatkan kohti Turkua hieman hitaammalla menopelillä - purjeveneellä. Kaija, Jaakko, Karo ja Erling lähtivät viime viikonloppuna kohti Gotlantia ja meillä on maanantaina treffit Tukholmassa. Ensimmäinen lomaviikko kuluu siis Helsinki-Tukholma-Turku-akselilla. Ja seuraavina kahtena ei sen pidemmälle päästä, tarkoituksena pörrätä ensin Katrin, Tuomaksen, Vilhon ja Carloksen kanssa Turun ja Ahvenanmaan saaristossa purjeveneellä ja sitten vaihtaa Maarianhaminassa miehistöksi Timo ja Lotta, Carloksen jäädessä loppuajaksikin. Viimeinen lomaviikko on vielä auki, todennäköisesti tehdään jotain muuta kuin purjehditaan :)

Heikin nukkumaanmeno on muuttunut taas vaihtelevammaksi. Yhtenä yönä meni jo superkiltisti eikä niin mahdoton ole ollut kuin pari viikkoa on ollut. Yhtenä helpottavana keinona on musiikki. Isin nukutusvuorolla taustamusiikkina on kolme biisiä Frank Sinatraa, äidin nukutusvuorolla yksi biisi PMMP:tä repeatilla... Huuto on kova, mutta kun musiikki alkaa niin Hessu rauhoittuu. Se on sitten vielä eri asia, että nukkuuko, mutta on se todennäköisempää silloin kun malttaa maata ja laittaa pään tyynyyn ja olla hiljaa, kuin silloin kun huutaa pää punaisena ja koittaa kiivetä pois pinnasängystä.

Tänään varahoitajakin totesi, että Heikki taitaa olla aikamoinen isin poika. Tämä on kyllä ollutkin viime aikoina totta, isi on paljon enemmän pop kuin äiti. Tänään tosin Anssi kyseli Heikiltä, että "kuka on voittaja?" ja vastasi tietenkin itse että "isi". Heikki oli sitä, mieltä että "ei" (niinkuin nykyään kaikkeen). Ja kun Anssi vaan kyseli, niin lopulta vastasi että "Heikki" ja myöhemmin "äiti" :) Hyvä Hessu!