Passikuvapoika

Torstaina 29.11. Heikistä otettiin ensimmäinen virallinen passikuva. Heikki tarvitsee passin viimeistään helmikuuksi, kun ollaan lähdössä Sveitsiin hiihtelemään. Enää ei tosiaan saa lapsia merkata vanhempien passiin, vaan jokainen tarvitsee oman passinsa. Passikuvalle on tarkat säännökset, eivätkä ne katso ikää - myös vauvojen kuvien pitää nämä säädökset täyttää. Säädöksissä sanotaan mm. että ilmeen pitää olla neutraali - suu ei saa olla auki tai silmät siristää. Katse pitää kohdistua suoraan kameraan, pään pitää olla suorassa. Kuvassa saa näkyä vain kuvattava, ei esim. vanhemman käsi. Ja onneksi en siis lukenut näitä ohjeita ENNEN kuvaamista - olisi jännittänyt liikaa. Kuva otettiin Ison Omenan Zoomi-valokuvausliikkeessä, jossa kuvauspiste on keskellä myymälää ja kuvattavan pitäisi istua pienellä, selkänojattomalla pallilla. Heikkihän ei luonnollisestikaan vielä istu, joten minun piti kykkiä hänen vieressä, pitää istuvassa asennossa ja paikallaan - niin ettei kuitenkaan minusta näkyisi edes sormenpäätä. Ensin Heikki ihasteli seinällä roikkuvia kameralaukkuja, mutta ennen pitkää hän käänsi päänsä kiltisti kohti kameraa - ja ainakin kuvaajan mukaan viralliset kriteerit täyttävä passikuva saatiin otettua muutamassa minuutissa! Olin henkisesti varustautunut siihen, ettei se ensimmäisellä kerralla onnistu. No, kuva täyttänee kriteerit, mutta muuten se on aika hupaisan näköinen. Tai siis, kyllä siitä Heikin hyvinkin tunnistaa, mutta pää on pyöreä kuin Edam-juusto ja kaksoisleuka näkyy komeasti :) Ei ole lasta ainakaan nälässä pidetty...

Samaisella Ison Omenan keikalla tuli havaittua uusien matkarattaiden kätevyys, niihin kun saa kliksautettua kiinni turvakaukalon. Heikki nukahti autoon ja pystyin siirtämään nukkuvan lapsen rattaisiin ilman minkäänlaista kommervenkkiä. Heikki ei tosin kauaa pysynyt hereillä, kun kauppakeskuksessa oli niin paljon kaikkea mielenkiintoista.


Myös perjantaina matkarattaille oli käyttöä, kun kävin Heikin kanssa Espoon modernin taiteen museossa Emmassa tutustumassa Salvador Dalin ja Annette Messagerin näyttelyihin. Heikki nukkui Dalin ajan, mutta kiinnostui joistain Messagerin töistä suuresti.
Tämän lisäksi torstaina uskaltauduin ensimmäiseen synnytyksen jälkeiseen liikuntasuoritukseen, mikäli kävelylenkkejä ei lasketa mukaan. Kävin Emilian kanssa Olariumissa Perfect Body -tunnilla. Se meni ihan kivasti, kun lintsasi kaikki hyppimiset ja teki vatsalihasliikkeet kevyemmällä kaavalla. Kymppikortti tuli ostettua samalla!