Tuotantolaitoksen tuutista

Vaatteiden ompeluni muistuttaa hieman tuotantolaitosta, vaikka sarjat nyt ei niin suuria olekaan. Muutamaa body-, potkari-, paita- ja puolipotkarimallia on tehty jo useampia yksilöitä eri väreissä ja koissa. No kyllä täältä välillä tulee lyhyempiäkin sarjoja, jopa uniikkivaatteita :)

Viime päivien lisäyksiä (tämän postin jälkeen) garderoobiin:

SK 10/2000 body & paita (koko 62 cm)
Paita ja body on tehty samalla kaavalla, ja samainen kaava löytyy myös SK4/2003 lehdestä. Myös vihreävalkoinen kangas on Marimekon ystävämyynnistä, mutta ei samasta raitasäkistä kuin muut. Tästä ajatuksena tehdä itselleni myös paita.


SK 9/2007 paita ja housut (koko 62 cm)
Tämän asun materiaali on fleece, joka itse asiassa on Ikeasta ostetusta fleece-peitosta. Peiton ostin Ikeasta, kun piti käyttää se yhden keskeneräisen tilkkutyön kääntöpuoleksi, mutta se joutuikin sitä ennen saksituksi. Tämä on nyt ehkä vähän poikamainen, mutta niin suloinen että sopinee myös tytölle. Paidan norsu, ja housujen takataskun norsunhäntä ovat samaisesta kankaasta mitä käytin kuvakirjan tekoon.


SK 4/2003 haalarit (koko 62 cm)
Näissä olikin sitten aiak paljon enemmän näpräämistä kuin aikaisemmissa vaatteissa. Jossain vaiheessa tuli mieleen että mitähän järkeä on näpeltää pikku taskujen yms. kanssa kun ei tuonikäinen niitä kuitenkaan käytä. Haalarit tehty itse asiassa Anssin vanhoista housuista, ja takataskuina alkuperäiset takataskut, hieman koomisen isot... Haaroissa näissä on nepparit, jotta vaipanvaihto sujuisi helpommin.


Nyt harkinnassa pitäisikö tehdä jotain ihan minikokoisia vaatteita ensimmäisiä päiviä/viikkoja varten, kun nuo itse tekemäni kokoa 56 cm olevat näyttävät olevan vähintään äitiyspakkauksen 60 cm vaatteiden kokoisia... Itse olen ollut syntyessä 54 cm, eli jos jälkikasvu ei ole paljon lyhyempää niin ehkä noilla selvitään. Mitään ennusteita en ole neuvolassa saanut vauvan koosta, vaikka kai viikon 36 lääkärikäynnillä olisikin voinut saada.

Kuinka varastosta tehdään lastenhuone - osa II

Noin. Nyt alkaa näyttää varastokin enemmän lastenhuoneelta. Vaikka edelleen jäljellä on koko seinän kokoinen Lundia-hylly ja isohko työpöytä (ja nämä siis ovat jäämässäkin paikalleen), niin muuten huone alkaa olla valmis vauvalle.

Osassa yksi jäätiin siihen pisteeseen, että seinän maalaus oli kesken. Seinä on nyt maalattu, vaikka se vaatikin tuplamäärän maalia alkuperäiseen arvioon verrattuna, ja jouduin siis menemään ostamaan sitä lisää K-Raudasta. Yhteensä sitä meni seinään neljä kerrosta, joista minä maalasin puolet ja Anssi toiset puolet. Onneksi valkoisen seinän Anssi sai kuitenkin hyvin paikkamaalattua ilman että koko seinää tarvitsi maalata.

Vihreää seinää vasten on nyt asetettu pinnasänky, joka hankittiin Turusta samasta liikkeestä kuin vaunut. Muuten hyvä, mutta toimituksesta puuttui a) suomenkieliset kasaamisohjeet, b) 2 ruuvia ja c) kuusiokoloavain. Kohdista a ja c selvittiin, mutta b:tä varten piti soittaa takaisin liikkeeseen ja tilata uudet ruuvit Tanskasta. Muutamassa päivässä ne tulivatkin ja Anssi sai väännettyä ne paikalleen (eivät siis todellakaan olleet samanlaiset kuin alkuperäiset...). Vihreällä seinällä myöskin Marimekon Heinä-kankaasta tehty taulu. Lisäksi pinnasänkyyn olen tehnyt pussilakanan Marimekon Päärynä-kankaasta. Työlistalla on vielä pinnasuojat...

Valkoisella seinällä on Ikean bambu-tarroja, katsotaan kuinka kauan ne pysyvät seinässä kiinni... Näiden alta sai varastoon poistua hauska Hundertwasser-taulu :( Muuta huoneessa ei juuri olekaan. Eikä tilaakaan. Paitsi siis nurkassa vaatekaappi, väliaikaissijoituksessa (toivottavasti...) vaunut sekä sitteri. Niin ja kaikkea muuta sekalaista kamaa. Edellisessä blogientryssä aiheesta spekuloitiin uuden maton ostamista, mutta sitä ei ole vielä tehty, nyt lattialla on alkuperäinen mummuni kutoma matto, tosin taitettuna tilanpuutteen takia kaksinkerroin. Työpöydän lipastot sen sijaan on siivottu (!!) ja toisessa on jopa kaksi tyhjää laatikkoa nyt pikkuvesselin tavaroille.

Tässä vielä videokuvaa, jos ylläolevista ei saanut käsitystä mikä on mikin seinä...

Ensimmäinen sänky

Äidiltäni kuulin, että ensimmäinen sänkyni on ollut niin monen muun suomalaislapsen tapaan äitiyspakkauksen laatikko, ja että hän oli siihen tehnyt erillisen päällisen aikoinaan. Tätä päällistä ei kuitenkaan enää löytynyt (äitiyspakkaukset löytyivät vielä ainakin viime muuton yhteydessä), joten päätin että tehdäänpä sitten uudet päälliset.

Vaikka kuvia vauvan huoneesta ei olekaan vielä blogiin julkaistu, voidaan jo paljastaa hieman sen värimaailmaa. Valkoisen kaverina huoneessa loistaa vaalea vihreä eri sävyissään, ja tässä sängynpäällisessä melko vaaleana. Jotta jonkinlaista söpöilyä saataisiin mukaan pikkuvauvalle, on laatikko koristeltu mummilta saamien vanhojen lakanoiden pitseillä. Tähän tarvittiin kahden lakanan pitsit, ja pienen ylijäämäpalan ompelin kiinni muuten valkoiseen pussilakanaan. Pussilakanan sisällä on peitto, joka on puolikas kierrätyskeskuksesta ostamastani minipeitosta. Patja on päällystetty ensin Ikeasta ostetulla pissaa läpäisemättömällä kankaalla ja sitten vielä patjapussilakanalla. Siis normaalista aikuisten lakanasta saa vaikka kuinka paljon vauvalakana-ainesta!



Niin ja tosiaan vaikka tämä nyt mätsää lastenhuoneen väreihin, niin todennäköisimmin tulemme kuitenkin sen sijoittamaan meidän makuuhuoneeseen. Eilen jo suunnittelimme miten sen sinne saisi kahden yöpöydän päälle, seinän ja sängyn väliin - tarkoittaa vaan että meidän pitää keskenämme vaihtaa sängyssä puolia. Alkuperäinen paikka eli lipaston päällinen todettiin sijainniltaan hieman liian korkeaksi. Pinnasänky mahtuu vähän hankalasti makuuhuoneeseen, joten nyt elellään siinä toiveessa että sitä ei tarvitsisi siirtää makuuhuoneeseen, vaan vauva voisi alkaa nukkua laatikosta uloskasvettuaan omassa huoneessaan, joka kuitenkin on aivan makuuhuoneen läheisyydessä.

Vauvojen tilkkupeittoja

Kuten ehkä moni tietää, olen hurahtanut vuosia sitten tilkkutöiden ihmeelliseen maailmaan. Välillä niitä syntyy useammin ja joskus on ollut vuosienkin taukoja (yllättäen esimerkiksi opiskelujen alkuajat).

Tämän vuoden hitti on kuitenkin ollut pikkuiset vauvojen peitot. Syitä yksinkertaisesti kaksi: on vauvoja ja pienet peitot on nopeita tehdä verrattuna isoihin :)

Esitelläänpä ensin omalle jälkikasvulle tehdyt peitot. Ensimmäinen syntyi kesällä ja sen inspiroi joltain tilkkutyökurssilta prujaamani malli "A Woman's Work is Never Done" ja sitä tietenkin sitten kehittelin eteenpäin. Kankaat siihen löytyivät omista varastoista, paitsi tuon taustakankaan taisin käydä ostamassa erikseen. Jos ei kuvasta saa selvää, niin siinä on siis kanaemo keskellä ja ringissä ympärillä pikku-untuvikkoja. Toinen peitto syntyi nyt syksyllä ja se valmistui tällä viikolla. Sen taasen innoitti Ison Omenan Marimekko-myymälän palakangaslaatikko, josta löytyivät punainen ja sininen unikkokangas, ja harmaata ostin sitten kyytiin ihan pakalta. Molemmat peitot mitaltaan reilun metrin kanttiinsa, ja idea siis että näiden päällä voi loikoilla lattialla tai sitten käyttää vaikka vaunuissakin lisäpeittona. Peittojen sisällä vanukerros, ja kaikki kolme kerrosta tikattu käsin yhteen.


Muita vauvapeittoja tänä vuonna on tullut tehtyä Pepille ja Otolle. Pepin peitto on reipas leppiskuvioinen, johon testasin ennenkokeilematonta pikamallia. Tästä jäi sivutuotteena yli valmiita tilkkublokkeja, joten pitääkin keksiä niistä jotain hauskaa. Oton peitto on tehty Anssin ja Jaskan vanhoista kauluspaidoista - pari vuotta sitten hoksaamani hieno materiaalilähde! Bonuksena käytetty myös paitojen taskuja, jonne voi sitten piilotella vaikka leluja :)


Yksi vauvapeitto löytyy historiastakin, tehdessä sitä en tiennyt mikä siitä tulee ja kenelle, mutta se päätyi häälahjaksi Anssin työkaverille, joka odotti vaimonsa kanssa kaksosia.
Nämä peitot + muita tekeleitäni löytyy muuten veljeni Hannun tekemästä tilkkugalleriasta, tervetuloa käynnille! Etusivun kuvia klikkailemalla löytyy töistä lisätietoja, ja lisätietosivun kuvia klikkaamalla isommat versiot pikkukuvista.

Vessajuttuja - osa 1/N

Olen kuullut että vauvaperheen arjessa pissakakkajutut pääsevät ihan uuteen ulottuvuuteen. Tätä varten joitain valmisteluja on tehty kylpyhuoneessa. Ikeasta on hankittu pieni pesuamme, kaappiin on tehty (liian) vähän tilaa ja pesutornin viereen on kyhätty vaipanvaihtopiste. Lisäksi toiseen vessaan on koottu yksi kaappi (ilman jalkoja) lisää, jotta kylppäristä voisi sinne viedä jotain tavaroita, mutta tämä operaatio on vielä kesken...

Vaipanvaihtopisteeseen kuuluu vaihtoalusta (Lastentarvikkeesta), jonka hupuksi olen värkännyt Marimekon Pikku Bo Boo -vahakankaasta päällisen. Samasta kankaasta, mutta puuvillaisesta, olen myös tehnyt henkarissa roikkuvan vaippavaraston. Tänne on nyt säilöttynä äitiyspakkauksen mukana tulleet vaipat + yksi ostamani paketti. Tämän pitäisi olla hieno käytännön oivallus piilottaa rumat vaippapaketit ja pitää aina tarpeellinen määrä käden ulottuvilla. Saa nähdä miten tämä käytännössä toteutuu. Anssilla heräsi kaupassa epäilys, että onko tuo kangas nyt liian poikamainen, kun tosiaan emme vauvan sukupuolta vielä tiedä. Todettiin kuitenkin että molemmilla meillä on autot ja ajokortti, joten eiköhän autot sovi tytöillekin.

Kuvissa näkyy myös, että pesutornin päälle on pinottu kaikenlaisia vauvarättejä. Hieman vauva-arkea vierestä seuranneena olen todennut että kaikenlaista riepua tarvitaan vähän väliä. Perinteisten harsojen lisäksi meiltä löytyy tekemiäni pepunalusrättejä lakanakankaasta ja vielä määrittämättömään tarkoitukseen käyttöön tulevia riepuja vanhoista t-paidoista.

Ne palat mitä t-paidoista jäi jäljelle kokivat vielä uuden reinkarnaation päätymällä "tilkkupeitoksi", jonka toinen puoli mustaa fleeceä.

Eka lelu - pehmokirja!

Alunperin inspiraation vauvakirjaan sain jo varmaan vuosi sitten bongattuani eräästä blogista aivan ihastuttavan eläinkirjan. Riman itselleni asetin vähän matalemmalle, kun piirustustaitoja ei oikein ole, ja päädyin siihen että ostan jotain hauskaa lastenkangasta, josta saa kuvia leikattua kirjaan. Myöskään juoni ei ole yhtä mukaansatempaava ja nokkela kuten tuossa innoittajassani. Lisäidean kirjaan sain kuitenkin Oton kirjasta viime viikolla Tuomaisilla käytyäni. Siis kirjahan kaipaa ilman muuta kauniiden kuvien lisäksi myös äänitehosteita. Viikonluontoääni on rapina, ja sen sain aikaiseksi tunkemalla muutaman sivun väliin vanun lisäksi hedelmäpusseja :) Toivottavasti ne on pesunkestäviä kuten muu kirja...

Tässä muutama kuva kirjasta. Siinä on yhteensä 12 sivua = 12 kuvaa, ja kuvissa seikkailee kissa, hiiri ja pari norsua. Nämä elukat olen leikannut kahdesta Tilkkupuodista ostamastani lastenkankaan palasesta. Sivukankaat ovat puuvillakankaan jämiä varastosta, ja kirjan voi sitoa kiinni silkkinauhoilla.

Vaatetekeleitä ja -hankintoja

Äitiyspakkauksen lisäksi vauvalle on kertynyt jonkun verran pienen pieniä vaatteita. Ja varmaan kertyy lisääkin, ei huolta - en aio joka hankintaa tänne dokumentoida :) Tässä nyt kuvia itse tekemistäni (tai äidin tekemistäkin) vaatteista. Hmm... alkaakohan tämä muistuttaa Hesarin kuukausiliitteen artikkelin muotiblogeja, jossa teinit esittelevät kaikki vaateostoksensa + "mitä minulla on tänään päällä"...

Ostin Marimekon ystävämyynnistä joskus kevättalvella säkillisen raidallisia trikoopaloja. Näistä paloista ei saa aikaan oikein mitään muuta kuin pikkuvaatteita, ja niitä alkaa nyt olla kasassa aika pino :) Jotenkin huvittaisi välillä ommella jostain muustakin kankaasta jotain, mutta kun noita nyt on kaapissa...

Suuren käsityölehden numerosta 4/2006 bongasin muutaman perusvaatteen mallin, ja niitä olen tehnyt nyt muutamassa koossa.

* Bodyjä ja puolipotkuhousuja koossa 56 cm (2x vihreä-valkoiset sekä purjehduskuvioiset) ja koossa 68 cm (2x sini-punaiset, housuja tosin vain yhdet) ja kaikkia värejä yhdet myssyt (koot 30 cm ja 35 cm)

* Makuupussi kokoa 62 cm (samanlainen kuin Pepillä) - tää on niin söpö :)

Ylijääneestä oranssista fleecestä ja kaapista löytyneestä mustasta syntyi myös pieni fleece-takki (SK 9/2002).

Lisäksi kirjastosta löytyneestä kasarikirjasta potkuhousut (0-3 kk) ja kietaisupaita (60 cm?).

Neuleosastolta löytyy itse tekemäni puuvillainen neule, jonka tosin jättää kirkkaasti varjoon äitini kutoma ihastuttava setti: nuttu, housut, myssy, tumput ja töppöset! Nämä ohutta villalankaa, joten ei pitäisi vauvan palella pakkasellakaan!

Kauhea ongelma kävellä läpi vaatekauppojen vauvaosastojen ja olla ostamatta mitään... Olen siinä nyt kuitenkin Suomessa vielä onnistunut (sormet ristiin...) mutta toukokuisella työmatkalla jenkkeihin en pystynyt vastustamaan kiusausta, ja sieltä tarttui mukaan bodyja ja yöpukuja pieniä kokoja. Ne taitaa olla poikien värejä, mutta toinen vaihtoehto olisi ollut vaaleanpunainen... Lisäksi vaatteita olen saanut myös käytettynä Tiinalta. Kiitos!

Kun emme vielä tiedä onko vauvasta tulossa tyttö vai poika, niin nämä vaatteet koittavat olla unisex-tyyppisiä, mielestäni siinä olen ihan onnistunutkin - vai olenko?

Kai tällä varustuksella kuitenkin alkuun päästään :) Niin ja laskettuunkin aikaan vielä pari viikkoa, joten sitähän ehtii tehdä vielä vaikka mitä...