Paluu arkeen, jee!

Siitä on nyt yhdeksän päivää, kun veimme vauvan lastenlääkärin tutkittavaksi ja tästä ajasta kahdeksan päivää on kulunut Lastenklinikalla. Tänään saimme vihdoin tiedon, että pääsemme tänään kotiin! Samaa tietoa on odotettu useamman kerran viime päivinä, mutta nyt vihdoin vauva on siinä kunnossa että voimme turvallisin mielin lähteä kotiin. Syytä lisälyönteihin ei edelleenkään tiedetä, mutta lääkkeellä niitä on saatu vähennettyä.

Kuten viimeksi täällä kirjoitin, viime viikon ma-to vauvan EKG:ta seurattiin Holter-laitteella vuorokausi ja havaittiin, että lisälyönnit eivät ole vain yksittäisiä vaan vuorokauden aikana oli ollut kolme hetkeä, jolloin oli ollut peräkkäisiä lisälyöntejä (maksimissaan lähes minuutti). Vaikka tuo hurjalta tuntuukin, niin vauvalla ei näiden aikana kuitenkaan ollut mitään hätää. Näistä lisälyöntikohtauksista kuitenkin haluttiin päästä eroon, joten aloitettiin lääkitys neljästi päivässä. Lääkkeen vaikutusta sekä mahdollisia sivuoireita luonnollisesti haluttiin seurata. Sivuoireita ei onneksi ole tullut, verensokerit ja verenpaineet olivat ihan normaaleja. Torstaina laitetiin Holter-mittari uudestaan, tavoitteena todeta lääkkeen vaikutus (eli että lisälyönnit olisivat vähentyneet ja vain yksittäisiä). Torstai-iltana kuitenkin huomasin, että mittariin oli tullut jokin vika ja seuraavana aamuna todettiin, että se oli tosiaan mitannut vain 7 h pätkän, joka ei analysointiin ollut riittävä. Eikun uusi mittausjakso käyntiin perjantaina. Tämäkin vielä - sen lisäksi että mahdollinen kotiinpaluu oli jälleen siirtynyt (mahdollisesti useammallakin päivällä, sillä viikonloppuisin ei Holterin analysoijat ole normaalisti töissä) mutta myös siksi, että Holterin anturit teipataan vauvarassukkaan supertiukasti kiinni ja teippien irrotus rintakehästä on kivuliasta puuhaa + koko rintakehä jää teipeistä tahmeaksi ja siihen tarttuu kaikki kiinni. Tällä kertaa mittaus kuitenkin onnistui ja joku onneton oli pakotettu lauantaina töihin analysoimaan tuloksetkin. Päivystävä kardiologi kertoi tulokset: hyvät uutiset - ei enää peräkkäisiä lisälyontejä ja huonot uutiset - lisälyöntien määrä ei ole laskenut edellisestä mittauksesta (22% lisälyöntejä). Hän teki päätöksen ottaa lisää labroja sekä vaihtaa lääkettä. Uutta lääkettä otetaan nyt kolme kertaa päivässä ja myös sen vaikutusta ja mahdollisia sivuoireita piti jäädä sairaalaan odottelemaan. Nyt maanantaina on siis todettu, että uusi lääke vähentää myös yksittäisiä lisälyöntejä ja mitään sivuoireita ei ole tullut. Tänään laitettiin vielä Holter-mittaus päälle, mutta sen kanssa sai lähteä kotiin. Lisäksi seurantaa jatketaan niin, että tulemme Lastenklinikalle säännöllisesti tarkastuksiin - ensimmäisen kerran jo viikon päästä.

Kuvassa vauva ja toistakymmentä piuhaa, kun otetaan sydänkuvaa maanantaiaamulla. Sairaalassa oli jatkuvasti viisi piuhaa EKG:ssa, jalassa happisaturaatiomittari sekä usean kerran päivässä kädessä verenpainemittari. Muutaman päivän seurattiin myös verensokeria, ja päivittäin verinäytteitä labraa varten, puhumattakaan kertaluonteisistä räkä- ja kakkanäytteistä. Ultraääntä otettiin sydämestä, päästä ja keskivartalosta. Ei voi ainakaan väittää, ettei olisi tutkittu... Yksi lääkäri totesikin, että sairaalaan tullessa saa rannekkeen, jolla pääsee kaikkiin testeihin :)

Edessä siis normaalia arkea + kolme kertaa päivässä otettavat lääkkeet ja toki takaraivossa pieni huoli siitä ettei mitään vakavaa tapahdu. Vauvan hengityskin on rauhoittunut, tosin kardiologin mielestä vielä hieman omalaatuinen, mutta tämä saattaa iän mukana korjautua. Myös happisaturaatio, joka ensimmäisinä päivinä meni useasti alle 90, on nyt pysynyt hyvänä - jopa erinomaisena.

Pienen lisähaasteen sairaala-arkeen toi Heikki, joka alkoi yskiä torstaina ja hänelle nousi kuume perjantaina kesken hoitopäivän. Kipeää lasta ei tietenkään sairaalaan voinut viedä joten to-su Anssi hoiti Heikkiä ja minä vauvaa. Sunnuntai-iltana Heikki lähti Pauliinan ja Pekan kyydillä Turkuun parantelemaan tautiaan.

Vauvalla on melkein yhtä rullalle menevä alahuuli kuin isoveljellään :) Ja eikö näytäkin isolta pojalta! Sairaalassa näki sellaisia minikokoisia vauvoja, jotka olivat käyneet jo sydänleikkauksessa, että oma vauva tuntui superterveeltä jättiläiseltä...

Napasientä, tiheää hengitystä ja sydänkuvaa

Perjantaina 29.1. kävimme neuvolassa näyttämässä vauvan napaa, joka oli hieman omituisen näköinen. Aiemmin viikolla napatynkä oli lähtenyt irti, mutta napa oli silti kostea sekä sieltä näytti kasvavan jonkinlainen ylimääräinen liero ulos. Neuvolan täti hämmästeli asiaa, sillä kyseessä oli hänen mukaansa napasieni, jota yleensä esiintyy vain kesähelteillä. Napa laapistettiin tarkoituksena kuivattaa ylimääräinen kosteus pois.

Jo maanantaina Kaija kyseli vauvan tiheästä hengityksestä, mutta totesimme sen olevan välillä tiheää ja välillä rauhallista, joten syytä huoleen ei ollut. Loppuviikosta aloimme, etenkin Anssi, kuunnella hengitystä tavallista tarkemmin ja lauantaina seurasimme hengitystiheyttä kellon kanssa. Hengityskertoja oli joka laskennalla yli 80 kertaa per minuutti, kun normaalitiheys tämänikäiselle olisi max 60 kertaa. Päätimme viedä vauvan lastenlääkärin ihmeteltäväksi. Näin vauva meni ensimmäistä kertaa lääkärille kymmenen päivän ikäisenä. Mehiläisessä lääkäri tutki vauvaa sekä hänestä otettiin keuhkoröntgen ja verikokeet. Näissä ei näkynyt mitään poikkeavaa, mutta lopuksi mitatuissa veren happisaturaatioissa lukemat näyttivät alhaisilta. Lääkäri lähettikin vauvan sitten jatkotutkimuksiin Jorviin lasten päivystykseen.

Minä jäin vauvan kanssa kaksin päivystykseen ja pääsimmekin nopeasti mittauksiin ja lääkärin tutkittavaksi. Vauvaan laitettiin ensin toistakymmentä anturia ja otettiin sydänkuvaa. Sitten anturien määrää vähennettiin ja jäimme odottelemaan mitä lääkärit sanovat sydänkuvasta. Lastenlääkärit konsultoivat kardiologeja ja lopputuloksena kerrottiin, että vauvalla on ylimääräisiä lyöntejä (rytmihäiriö) ja tilannetta on syytä monitoroida ainakin yön yli sairaalassa. Tarkoituksena oli siirtyä Jorvin lastenosastolle ja sunnuntaina matkata sydämen ultraäänikuvaan Lastenklinikalle. Samalla otettiin muitakin labratestejä, ja kun RS-virustutkimus näytti negatiivista, niin vauva päätettiinkin siirtää yöpymään Jorvin sijasta suoraan Lastenklinikalle, kun sinne olisimme kuitenkin sunnuntaina olleet menossa. Ambulanssin piti tulla meidät hakemaan puolen tunnin päästä mutta loppujen lopuksi se tuli vasta useamman tunnin päästä - lauantaiyönä kun ambulansseilla pitää kiirettä vähän kiireellisempien tapausten kanssa... Lopulta joskus ehkä kahden maissa yöllä olimme Lastenklinikalla. Siellä järkytyksekseni (melko väsyneenä) sain kuulla etten voikaan jäädä vauvan kanssa yöksi osastolle, vaan minun pitäisi jättää vauva sinne ja lähteä itse kotiin. Joskus kolmen jälkeen suostuin tilanteen hyväksymään, pumppasin maitoa ja lähdin kotiin nukkumaan muutamaksi tunniksi.

Sunnuntaina palasimme aamupäivällä koko porukalla Lastenklinikalle, jossa kardiologi tutki vauvan ja otti sydämen ultraäänikuvaa. Kuvan perusteella todettiin, että sydämessä ei ole mitään rakenteellista tai toiminnallista ongelmaa, mikä oli toki suuri helpotus. Koska happisaturaatio kuitenkin oli edelleen alhainen ja lisälyöntejä näkyi EKG:ssa sekä eräs labra-arvo oli korkealla, ei vauvaa kuitenkaan vielä voitu päästää kotiin.

Vauva on siis ollut sunnuntaiaamuyöstä asti seurannassa Lastenklinikalla. Päivät olen ollut osastolla ja yöt nukkunut kotona. Anssi on ollut sairaalassa myös melkein koko ajan ja Heikkikin ne ajat mitä ei ole ollut päivähoidossa. Heikki itki tänä aamuna ettei halua hoitoon vaan sairaalaan - ei ehkä niin paljon pikkuveljen takia vaan osaston leikkihuoneen :) Iltaisin olemme käyneet kolmistaan syömässä ulkona.

Maanantaista tiistaihin vauvan sydänkäyrää seurattiin vuorokausi Holter-laitteella - iso pino piuhoja kiinni ja päällä Uuno-paita (kuvassa). Laite analysoi, että ylimääräisiä lyöntejä oli välillä useampi peräkkäin - tämä tarkoittaa että ongelma onkin oletettua suurempi ja asian toivottavasti korjaava lääkitys aloitettiin tänään. Tämä tosin tarkoittaa sitä, että ei ole tiedossa koska vauva pääsee sairaalasta pois. Tänään otettiin vauvasta vielä lisäkokeita, joilla koitetaan selvittää onko syynä jonkun viruksen aiheuttama tulehdus. Saa nähdä tuleeko tähän ikinä selvyyttä... Tänään lähdin sairaalasta Anssin ja Heikin mukana jo yhdeksältä, kun pitää selvittää tätä kodin pyykkivuortakin välillä. Hassua on se, kuinka kotona puuhaa koko ajan jotain ja vauvaa hoitaa siinä sivussa. Sairaalassa voi kuitenkin istua 12 h vauvan huoneessa, vaikka hän suurimman osan ajasta nukkuukin, ilman että olisi kiire yhtään minnekään.

Ai niin, vauvan napa on aiheuttanut ihmetystä sairaalassakin. Hoitajat ja osastolääkärit ovat olleet ihmeissään ja tänään paikalle saatiin tällaisista asioista ymmärtävä erikoislääkäri, joka piti tohotusta vähän turhana ja nappasi sen navan "lisäosan" kylmästi vaan irti :)

Ja elämä jatkuu sairaalan ulkopuolellakin. Heikki on suhtautunut vauvan tuloon aika myönteisesti, ei ole tehnyt (tai yrittänytkään tehdä) vauvalle mitään pahaa ja ei ole ollut mustasukkainenkaan, mutta vauvan tulo näkyy ehkä sillä tavalla, että kun Heikki on jo jonkin aikaa tehnyt kaikki kakat pottaan (vaikka pissat tulevatkin vaippaan), niin tämä taito on tuntunut unohtuvan. Anssi on saanut vaihtaa muutaman kakkavaipan viime päivinä. No, toivottavasti tämä on melko ohimenevää ja kun tästä päästään eroon niin alkaisivat ne pissatkin löytää pottaan tien (muuallakin kuin hoidossa...). Hessu-raukka on myös toista päivää nyt rikkinäisillä talvikengillä hoidossa, kun nykyisistä meni eilen aamulla vetoketju rikki emmekä ole ehtineet käydä ostamassa uusia. Ilmastointiteippi tämänkin ongelman korjasi :)

Lunta on satanut viime päivinä runsaasti. Anssi ja Heikki ovat tehneet lumitöitä monena päivänä. Heikille löytyi taloyhtiön varastosta sopiva lumikolakin.

Pikkuveli!

Tärkeimmät uutiset ensin - meille syntyi 20.01.2010 klo 00.17 poika, mitoiltaan 5045 g ja 55 cm. Perjantaina pääsimme kotiin ja täällä sitä nyt totutellaan elämään kahden pojan kanssa. Isoveli-Heikki on ollut sopivan kiinnostunut pikkuveljestään.

Kuten isoveljensä niin myös pikkuveli yllätti Jorvin kätilöt sekä neuvolan tädit syntymämitoillaan. Missään vaiheessa raskautta ei epäilty, että vauvasta tulisi näin kookas. Itse olin sitä mieltä, että ei sieltä juuri Heikkiä pienempi ole tulossa, mutta Jorviin tullessammekin painoarvioksi annettiin 4 kg. Synnytyksen aikana synnytyssalissa kävi laskelmieni mukaan n. 15 kätilöä/kätilöopiskelijaa/lääkäriä - välillä vain vuoroa vaihtamassa mutta kriittisempinä hetkinä kimpussani oli kolme kätilöä. Synnytyksen jälkeen lääkäri totesi, että kai tiedän, että jos olisivat tienneet vauvan olevan tuon kokoinen, eivät he edes olisi antaneet sitä näin synnyttää. No, jälkikäteen ajatellen oli toisaalta ihan hyvä etten tiennyt sieltä tuollaisen jötkäleen olevan tulossa, varsinkin kun kaikki kuitenkin loppujen lopuksi meni ihan hyvin.

Tätä kirjoittaessani vauvalla on ikää 5 päivää ja neuvolan täti kävi juuri ensi käynnillä kotonamme. Vauvan paino on noussut mukavasti, nyt vaaka näytti jo 5220 g. Maitoa tuntuu siis riittävän, vaikka sairaalassa jouduttiin turvautumaan lisämaitoon ihan lähtöhetkiin saakka. Eli toiveita on, että tällä imetystahdilla lähtee raskauskilot ropisemaan :)

Vauva on isoveljensä tapaan aika rauhallinen tapaus. Nukkuu, syö ja välillä jaksaa hetken valvoakin. Ensimmäiset yöt sairaalassa olivat melko rauhattomia, kun maito ei tahtonut riittää ja koska sairaalassa nyt keskimäärin on kohtuu levotonta. Lisäksi vauvan nenä oli aika tukkoinen ja kotonakin vielä lähinnä erittäin kovaääninen hengitys piti meitä yöllä valveilla. Sunnuntaina nenästä tuli superpuklun mukana pois jotain räkää tms ja henkikin lähti paremmin kulkemaan. Nyt se on enää sellaista normaalia vauvan äänekästä hengitystä :)

Sairaalassa meitä katsomassa kävi Heikin lisäksi mummu (äitini), joka oli Heikin seurana kotona tiistaista lauantaihin, isomummi (mummini), Karoliina, Erling ja Carlos, sekä äitini serkku Helena, joka on Jorvissa töissä. Lauantaina meillä kotona poikkesivat Sampo ja Hannele, jotka samalla näyttivät hääkuviaan. Sunnuntaina talo oli täynnä menoa ja brunssiherkkuja, kun Henna, Sammeli, Peppi, Sisu, Jaska, Tiina, Otto ja Kerttu tulivat tuomisineen paikalle. Herkuttelimme runsaalla brunssilla ja nautimme viimeisistä yhteisistä hetkistä toviin, Jaska ja Tiina perheineen kun ovat muuttamassa (tätä kirjoittaessa) Wieniin seuraavaksi pariksi vuodeksi. Yhteisiä lomia jo suunnitellaan, mutta toki arkinäkemiset jäävät toistaiseksi. Iltapäivällä kävivät myös Pauliina ja Pekka. Tänään maanantaina odotellaan Anssin vanhempia kyläilemään, he olivat matkoilla vauvan syntymän aikaan.

Anssi on tämän viikon isyyslomalla. Heikki ei ollut viime viikolla hoidossa kuin maanantain, joten meni tänään ja mennee myös huomenna ainakin hoitoon, ettei hoitokuviot ihan unohdu ja jotta olisi muutakin lapsiseuraa kuin vauva heti alkuun. Heikki jatkaa hoidossa muutenkin toistaiseksi, tosin ei varmaan ihan joka päivä. Katsomme tilanteen mukaan sitten lyhennämmekö hoitoviikkoa tai jääkö Heikki jossain vaiheessa kokonaan kotiin. Ainakin siihen asti nautin tästä kodin rauhasta :)

Vuoden vaihteen tapahtumista sekä "äidin huoneen" tuotoksia

Joulu juhlittu ja uusi vuosi vastaanotettu, tänä vuonna talvisissa merkeissä molemmat. Joulunviettoon lähdettiin aatonaattona. Heikki nukkui aamulla yli kymmeneen ja siitä sitten lähtikin lomarytmi käyntiin - myöhäiset nukkumaanmenot ja vähän myöhäisemmät heräämiset (tuohon saavutukseen ei tosin enää päästy). Neljän tunnin ajomatka Norrskataan rv 38 mahallakin meni odotettua kevyemmin, toiset neljä tuntia matkattiin sitten Tapaninpäivänä Norrskatasta Tampereelle. Sen jälkeen onkin suhattu "vain" lyhyempiä kahden tunnin pätkiä kolmiossa Tampere-Espoo-Turku. Tässä kuva vielä ennen joulua, kun Heikki, Peppi ja Otto tekivät pipareita Tiinan ja Jaskan keittiössä.

Jouluaattona käytiin aamupäivällä kaatamassa joulukuusi ja koristeltiin se. Illalla olikin aika saunan, jouluruokien ja joululahjojen. Heikki sai ison kasan paketteja - niin paljon ettei meinannut oikein jaksaa avatakaan niitä. Hän ilmoitti tyynesti olevansa liian "pieni" avaamaan paketteja, ja että Kaija voisi tehdä sen hänen puolestaan... Näppärää olla tarpeen tullen "pieni" tai "iso". Tarpeeksi "iso" oli kuitenkin syömään järjettömän määrän jouluherkkuja.

Joululahjapaketeista tuli pari hienoa vaatetta, autoja, vauvanukke ja nukelle rattaat, sähly- ja jääkiekkomaila palloineen ja kiekkoineen, laskettelukypärä, moottoriorava (!), dvd, peli ja vaikka mitä muuta. Moottorioravasta pakko mainita sen verran, että siinä vaiheessa kun Heikki vasta aloitteli puhumista hän oli Turussa selittänyt pitkät pätkät jostain minkä Kaija ja Pauliina olivat tulkinneet "moottorioravaksi". Myöhemmin kävi ilmi, että moottoriorava olikin ilmeisesti moottoripyörä, mutta moottorioravalegenda on jäänyt elämään. Karoliina-täti näppäränä tyttönä oli tuunannut Heikille joululahjaksi moottorioravan - siis pehmoleluoravan, jolla leikkiauton "moottori" ja pyörät. Aika mahtava!

Norrskatassa myös ulkoiltiin, kun siellä kerrankin oli lunta jouluna. Heikki laski pulkalla mäkeä ja seurasi kun muut rakensivat rantaan lumilinnaa. Lumilinna pimeällä oli kuitenkin sen verran epäilyttävä paikka, ettei Heikki uskaltanut mennä sinne tutustumaan.

Tapaninpäivänä ajelimme Tampereelle ja jatkoimme joulunviettoa siellä mummun, ukin, Hannu-enon, Annan ja isomummin kanssa. Isomummi-Ulpulla on monta kutsumanimeä: mummi, isomummi, Lauttasaaren mummi sekä väärä mummi. Viimeisin tuli välipäivinä kun Heikki touhotti jotain asiaansa mummulle mutta tuolissa istuikin isomummi, jolloin Heikki totesi että "väärä mummi". Norrskatassa joulupukki ei esittäytynyt meille, oli vaan jätttänyt lahjat kuusen alle, mutta Tapaninpäiväksi hän kerkesi Tampereelle (huom. Heikin hieman hämmentynyt ilme). Joulupukki toi Heikille ison maastoauton, joka vetää perässänsä mönkijää, soittimia, kirjoja, vaatteita ja niin edelleen - toisen ison pinon paketteja. Uusien lelujen lisäksi Heikki leikki innokkaasti jälleen myös perintöleluilla eli junaradalla ja nukkekodilla.

Ulkonakin käytiin reippaassa lumisateessa.

Uutta vuotta ennen ajeltiin Tampereelta koti-Espooseen ja koitettiin saada Heikki innostumaan hiihtämisestä. Pienellä lahjonnalla saatiin "en halua" -mies edes kokeilemaan suksia. Näyttäisi kuitenkin siltä, että ehkä isi ei saa vielä Heikistä tänä vuonna alppiseuraa... Pulkkailtu sen sijaan ollaan jonkuhn verran lähimaastossa, vaikka pakkastakin on aika lailla ollut.

Uutena vuotena Peppi ja Sisu vanhempineen olivat meillä kylässä. Naapurin lapset alkoivat rakettien paukuttelun jo hyvissä ajoin, niin meidänkin lapsetkin ehtivät niitä nähdä ikkunasta.

Uuden vuoden ensimmäiset kekkerit olivat Sampon ja Hannelen häät Porvoossa 2.1. Anssi hoiti toisen bestmanin virkaa ja häät olivat oikein mukavat. Mahan asukkaalle tosin hieman rankahko kokemus, ja päivän pari tuntui että nyt se voisi alkaa syntyäkin. Mutta niin taitaa tämä toinenkin antaa odotella itseään, laskettu aika tuli ja meni. Heikkihän syntyi tasan viikon myöhässä.

Häiden ajan mummu oli hoitamassa Heikkiä ja jäi vielä pariksi päiväksi auttelemaan, kun perhepäivähoitaja vietti vielä joululomaa ja minä olin hääriehumisen jälkeen aika väsynyt. Mummu opetti heikille "tuu, tuut, tupakkarulla" -laulun ja se olikin ensimmäinen laulu jonka Heikki oppi laulamaan ihan itse ja jopa suostui sen esittämäänkin. Tästä on pienimuotoinen lauluinnostus lähtenyt liikkeelle ja iltaisin Heikki toivookin äiti-jukeboxista lauluja kuten "Oravan pesä", "Sininen uni", "Pikku-Matin auto", jne.

Heikkiä ollaan koitettu vähän valmentaa vauvan tuloon. Jo pitkään hän on tiennyt tulevansa isoveljeksi, kun vauva syntyy. Nyt uusimmat mantrat ovat "sit se vauva vaan itkee eikä lopeta koskaan" sekä "vauva haluaa tulla jo pois". Jälkimmäisen myönnän itse aiheuttaneeni, koska tämä äiti ainakin haluaisi sen vauvan jo pois. Yhtenä aamuna kuuntelin sängystä kun Heikki selitti Anssille että vauva haluaa pois, mutta se on jumissa...

Isoveljeksi tulon lisäksi Heikki näyttää tulevan murrosikään :) Yleisimmät lausahdukset nykyään ovat "hä", "emmä tiiä" ja "älä viitti". Lisäksi aamuheräämiset tuottavat tuskaa, kun Heikki mieluummin nukkuisi pitkään. Illan nukutukset ovat nyt sujuneet vähän rauhallisemmin, ongelma ei niinkään anää ole se, ettei Heikkiä saisi pysymään sängyssä vaan se, että hän ei tunnu vaan nukahtavan. Saattaa maata pitkiäkin aikoja ihan paikallaan ja liikahtamatta, mutta silmät eivät vain mene kiinni.

Heikki palasi viime torstaina hoitoon hoitotädin joululoman jälkeen. Ei siitä ole kauaakaan kun Heikki oli ryhmänsä pienin ja kaikki olivat poikia. Nyt hän on vanhin ja ainoa poika. Tällä hetkellä Heikin lisäksi hoidossa vain kaksi muuta hoitolasta, mutta helmikuussa on tulossa neljäs. Sitten hoidossa onkin neljä alle 2,5-vuotiasta. On siinä kyllä yhdelle tädille vaipanvaihtoa ja talvivaatepukemista aika lailla...

Olemme viihtyneet hyvin täällä "uudessa kodissa", miksi Heikki edelleen kotiamme nimittää. Joulun alla Heikki etsi alakerrasta mopoaan ja kun kysyin missä se mahtaa olla, niin hän arvaili että "äidin huoneessa". Hieman asiaa ihmeteltyäni keksi mikä se äidin huone onkin - kodinhoitohuone! Mutta ei suinkaan siitä syystä, että olisin kovin innokas kodinhoitaja vaan lähinnä siksi, että ompelukone, saumuri ja kaikki kankaat majailevat siellä ja ennen joulua tuli vietettyä merkittävä osa päivästä siellä kopissa joululahjoja ja muita pikkujuttuja surautellen. Tässä hieman kuvasaldoa ompeluksista.

Kummityttö-Peppi sai joululahjaksi kasan nukenvaatteita. Otto myös nukelleen vaipan, josta tosin taisi tulla liian pieni. No, onneksi synttärit on pian ovella, niin tilanteen voi korjata :)

Pieni kummipoikamme Vilho sai "kansallispukuhenkisen" asun. Karkean esikuvan asulle surffasin pikapikaa kännykällä Eurokankaassa, ja kun kotona surffasin vähän enemmän niin netistä löytyikin kuva, jossa kummipojan vanhemmat poseeraavat samassa asussa :) Lisäksi joululahjaksi mummi sai divaaninsa päälle peiton (Marimekon lumimarja-kangasta beigenä, kuva alla) sekä vanhempani edellisvuoden joululahjapäiväpeittoon sopivia tyynynpäällisiä (ei kuvaa). Lisäksi Hannu sai vaarin taskuliinasta tehdyn penaalin, joka sekin on ikuistamatta.

Heikille tein jouluksi uudet juhlahousut edesmenneen vaarin vanhoista housuista. Ompelupalkkioksi housujen taskusta löytyi yllättäen 30 e! Prässit eivät lähteneet edes pesukoneessa pois, joten housuista tuli aika juhlavat.

Housujen lisäksi Heikki on saanut ensimmäisen kylpytakkinsa ja siinä hyvin viihtyykin saunan tai suihkun jälkeen. Kylpytakki on tehty rantapyyhkeestä, joka on ostettu ensimmäiseltä Anssin kanssa kaksin tekemältämme ulkomaanreissulta.

Myös muuta kierrätysaiheista olen värkännyt, mummilta saamastani isohkosta Marimekon t-paidasta tuli Heikille kaksi paitaa, toiseen tosin tarvittiin hieman lisäkangasta. Tämä lähti siitä liikkeelle, kun Hessu vänkäsi useampana aamuna Anssia laittamaan hänelle "autopaidan" päälle, ja ainoa omistamansa autopaita oli lyhythihainen. Tarvittiin siis pitkähihainen autopaita ja lähes samalla vaivalla syntyi muumipappapaita. Samalla sain mummilta myös joustofroteisen aamutakin, josta tuli alakerran sohvalle löhöilytyyny.

Viimeisin villitys "äidin huoneessa" on ollut taas kestovaipat, vaikkei niitä Heikin kanssa ole tullut aikoihin käytettyä. Nyt ompelin kuitenkin kahdet "harkkahousut" eli siis jotain tavallisten alushousujen ja kestovaipan väliltä. Ideana, että housut pitäisivät yhden pissavahingon, mutta olo niitä pitävälle jäisi märäksi ja epämiellyttäväksi (mitä se ei nykyvaipoilla jää).

Tuleva vauva on myös saanut pari uutta vaippaa, yhden taskuvaipan ja yhden sisävaipan (vanhasta Naisten Kymppi t-paidastani).

Eikä tässä vielä kaikki... Innostuin kutomaan alakerran sohvalle peittoa, mutta jo ennen projektin aloittamista totesin, että yksin sitä en saa aikaiseksi ja äitini lupasikin ystävällisesti kutoa siitä puolet. Lopputulos oli kuitenkin se, että äitini kutoi siitä yli 3/4 ja teki kaikki viimeistelytyöt... Nyt valmis peitto majailee vielä Tampereella, mutta kuvan siitä olen jo saanut!

Pikkujouluja, äitiysvapaata ja sanavaraston karttumista

Olen ollut äitiysvapaalla joulukuun alusta saakka. Suurimman osan päiväajasta ovat vieneet joulu- ja muut ompelukset. Heikki on saanut pari pitkähihaista trikoopaitaa, juhlahousut sekä kylpytakin. Näistä kuvia myöhemmin. Muuten työlistalla on ollut joululahjoja sukulaisille ja kummilapsille. Meillä on nyt Anssin kanssa toinen kummilapsi. Ensimmäinen, Peppi, täyttää helmikuussa jo kolme vuotta ja toinen, Vilho, kastettiin juuri viime viikonloppuna - ikää reilu kuukausi. Kuvia näistä tekeleistä luvassa blogiin joulun jälkeen.

Heikki on ehtinyt osallistua jo kolmiin pikkujouluihin tässä kuussa. Ensin oli perhevalmennusporukan pikkujoulut Latokasken asukaspuistossa. Siellä mukana olivat Aino ja Iida, Leo ja Sisu sekä Roope ja Ronja vanhempineen. Syötiin joulupuuroa ja lapset leikkivät.

Seuraavaksi oli vuorossa hoitopaikan pikkujoulut, jotka järjestettiin yhdessä samassa taloyhtiössä olevan toisen perhepäivähoitajan kanssa. Kymmenisen lasta esiintyi tummenevassa iltapäivässä hoitopaikan pihalla laulaen joululauluja ja lorutellen. Heikkikin oli jonon jatkeena (eikä isin sylissä, kuten kevätjuhlissa), mutta ei suinkaan laulanut tai leikkinyt muiden mukana :) Oli silti ylpeä esiintymisestään ja naureskeli iloisesti. Joulupukkikin kävi paikalla.

Kolmannet pikkujoulut vietettiin viime viikolla Oton ja Kertun luona. Sinne oli kerääntynyt Oton ja Kertun lisäksi Peppi ja Sisu, Alma ja Aapo sekä Onni ja Toivo äiteineen. Pakkasta oli toistakymmentä astetta ja kovin pitkään emme pihalla tarenneet. Sisällä sen sijaan oli lämmin tunnelma kun söimme joulupuuroa ja paistoimme pipareita.

Joulukuussa ollaan tämän lisäksi ehditty tehdä joulumakkaraa (ja lammasmakkaraa) perinteiseen tapaan, sekä vietetty kahdet tuparit uudessa kodissamme. Tai no, toiset olivat jo marrasukun puolella. Heikille koti on edelleen "uusikoti", vaikka vanhaa ei olla enäää aikoihin muisteltu.

Heikin suosikki kotileikkeihin kuuluu tälä hetkellä "töissä käynti". Heikki ilmoittaa lähtevänsä töihin ja huikkaa "Heippa!". Sitten hän menee joko yhteen keittiön kaappiin tai sitten yläkerran pesuhuoneeseen ja alkaa puhua siellä puhelimeen kovaa ja nopeasti. Välillä kuuluu selostus "mä oon töissä". Hetken päästä ovi aukeaa ja sankari ilmoittaa tulleensa kotiin. Muutenkin Heikin "puhelinääni" poikkeaa normaalista puherytmistä ja ilmeisesti imitoi joko minun, Anssin tai molempien puhetyyliä.

Hauska nokkeluus Heikin suusta tuli viikonloppuna, kun poikkesimme Finlandia-talolla. Anssi ja Heikki näkivät ravintolan vessareissulla ja Heikki pyysi että mennään ravintolaan syömään. Olimme tosin juuri syöneet ravintolassa hetki sitten, joten Anssi totesi ettei mennä, mutta kysyi silti mitä Heikki ravintolassa söisi. Tyypillisin vastaus tällaiseen kysymykseen on "pastaa", mutta nyt hän ilmoittikin "syödään paistia ja juodaan lientä". Aika nokkelaa ja jouluista - ilmeisesti sanat on hyvin mielessä vaikkei Heikki juurikaan lauleskele. Joululauluista suosiossa on "joulupukki, joulupukki" (johon muistamme vain ne väärät ja hieman 2-vuotiaan korville kyseenalaiset sanat) sekä "porsaita äidin oomme kaikki", joka vaaditaan kovalla "allihuuppa, allihuuppa" -huudolla aina myös toisella kotimaisella.

Heikin sanavarasto kasvaa koko ajan, mutta välillä tulee hassuja tilanteita. Sunnuntaina pyysi Heikkiä purkamaan legorakennelman, kun olimme hieman järjestelemässä paikkoja. Heikki ryhtyi tuumasta toimeen ja alkoi purra legopaloja. Selitykseni imperatiivien "pura" ja "pure" eroista ei tuntunut menevän perille, joten synonyymien lisäksi koitin selventää että nyt on kyseessä verbi "purkaa" eikä "purra". Tähän Heikki hymähti ja sanoi, että ei se ole "purkaa" vaan "purkka". Aargh. Kirosin suomen kielen melkein samankuuloiset aivan eri asiaa tarkoittavat sanat jonnekin maanrakoon tässä vaiheessa ja vaihdoin puheenaihetta.

Heikki on alkanut kertoa hoidossakin ihan höpöjuttuja. Selostelee esimerkiksi että äiti tulee hakemaan isin autolla (vaikka tulen omallani) tai että äiti juo kahvia ja syö pullaa (vaikken ikinä juo kahvia ja en myöskään mikään pullahiiri ole - monet muut herkut tosin maistuvat :).

Heikin hoitoryhmässä onkin tapahtunut ja tapahtuu muutoksia. Vielä joitain kuukausia sitten Heikki oli hoitoryhmän nuorin ja kaikki hoitolapset olivat poikia. Tammikuussa Heikki onkin sitten hoitoryhmän vanhin ja hänen lisäksi ryhmässä on kaksi tyttöä! Saa nähdä minkälainen hoitolapsi neljänneksi sitten ryhmään vielä tulee. Nyt hoitotäti onkin jäänyt jo joululomalle ja tänään olin Heikin, Hennan, Pepin, Sisun, Tiinan, Oton ja Kertun kanssa SeaLifessa aamupäivällä. Heikin suurin ihastus ei suinkaan ollut mikään kala, vaan paikan eteisessä ollut leikkimoottorivene...

Olen viime kuukaudet liikkunut todella laiskasti, koska maha on painanut aika lailla. Tänään päätin kuitenkin reipastua ja lähteä Heikin kanssa pulkkaretkelle Isoon Omenaan. Ajatus oli kävellä Omppuun ja tavata Anssi siellä, sitten palata ostosten jälkeen autolla kotiin. (Kuvassa toppapuettu, potalla käynyt Hessu päätti että hänellä on kakkahätä...) Noin kilometri menikin hyvin, mutta sitten herraa ei enää huvittanut istua pulkassa (ilmeisesti lumensyönnistä alkoi paikat viilentyä) ja hän halusi kävellä. Ekat 100-200 m menikin ihan kivasti, mutta sitten olisi pitänyt päästä syliin. Ei kovin toimiva ratkaisu tämän mahan kanssa ja Anssikin oli vasta Töölössä kaivamassa autoa lumikasan alta, joten pikaista pelastusta ei ollut odotettavissa. Jossain vaiheessa sain kuitenkin huijattua pulkkailijan takaisin kyytiin, mutta ihan Ompulle asti emme kuitenkaan selvinneet. saa nähdä oliko talven pulkkailut siitä, herra oli ainakin kovin järkyttynyt tästä matkantekomuodosta - itse tosin syytän siitä etupäässä typerää ajatusta kauhoa käsin lunta pulkkaan ja syödä sitä - pikku näpit olivat meinaan melko kylmät tämän jäljiltä. Taloyhtiön ja lähiseudut pojat ovat muuttaneet meidän pihatien pulkkamäeksi. Siitä menään alas kovaa vauhtia - lopputuloksena että pihaan saa ajaa todella varovaisesti ja että jyrkkä rinne voi tulla aika liukkaaksi...

Keskiviikkona on tarkoitus lähteä joulun viettoon Norrskataan. Sitä ennen pitäisi varmaan kaivaa esille Tyksin synnärin sekä lauttojen puhelinnumerot, jos tämän mahan asukas päättääkin alkaa syntyä jouluna. Kaveri on ollut kiinnittyneenä jo pari viikkoa ja itselläkin ehkä vähän sellainen olo, ettei välttämättä tarvi kovin pitkälle tammikuuta vauvaa odotella, mutta silti peukut pystyssä ja sormet ristissä että jaksaisi kuitenkin odottaa sinne tammikuun puolelle. Norrskatasta siirrytään Tapaninpäivänä Tampereelle. Anssikin välipäivät vapaalla, muttei vielä mitään sen kummempia suunnitelmia.

Kahden kerroksen väkeä

Reilu kaksi viikkoa sitten saimme uuden sänkymme ja muutimme yläkertaan nukkumaan. Heikin makuuhuone on nyt siis alakerrassa ja meidän yläkerrassa. Ensimmäisen viikon jälkeen takana oli yksi kokonaan nukuttu yö, muina öinä vähintään kerran yössä kuului portaiden alapäästä joku seuraavista huudoista "isi/äiti tuu auttamaan", "haluaa isin sänkyyn nukkumaan" tai " äiti tulee viereen nukkumaan". Siinä sitä sitten rampattiin portaissa ja nukuttiin ties missä. Viime viikon lopussa ensimmäistä kertaa Heikki tuli itse portaat ylös, ihan hipi hiljaa, ja kiipesi meidän väliin nukkumaan. Tällä viikolla onkin mennyt pari iltaa (kop, kop) niin että ollaan nukuttu koko yö putkeen omissa kerroksissamme. En tiedä onko tämä kaksi kerrosta niinkään vaikuttanut asiaan vai joku muu unettomuuden vaihe. Nukutuksetkin ovat taas muuttuneet keskimäärin 50 min projekteiksi. Aika iso pala illasta.

Viime viikolla Heikin perhepäivähoitaja sairastui ja nyt Heikki on sitten viikon käynyt varahoidossa päiväkodissa. Päivät menee melko OK päiväkodissa, mutta ei Heikki siellä viihdy ollenkaan niin hyvin kuin perhepäivähoitajalla. Yksi päivä Anssi haki Heikin hoidosta ja vaikka hoidosta lähtiessä vaikutti reippaalta ja kertoi leikkineensä päivällä autoilla, niin kun Anssi kysyi autossa mitä Heikki oli päiväkodissa tehnyt, hän vastasi "mä itkin". Ja niin oli rassu itkenytkin. Useana päivänä hän on myös toistellut päivällä "isi hakee mun täältä" ja itkenyt päälle. Tänään tosin hoitajia oli huvittanut, kun Heikki oli ilmoittanut, että "isi hakee mun audi-autolla täältä". Ehkäpä siis jatkamme toistaiseksi tutulla hoitajalla, vaikka tässä ihan meidän lähellä, ehkä 400 m kävelymatkan päässä, olisikin ryhmäperhepäivähoitopaikka.

Torstaina kurkkuni kipeytyi ja alkoi yskä, illalla ääni muuttui kähäksi. Perjantaina olo huononi ja jäin kotiin yskimään. Päivälle kuume alkoikin nousta ja kolmeen mennessä olin ihan poikki. Ehdin vielä illalla työterveyden kautta lääkäriin, joka oli jo lähettämässä minua Jorviin. Pienen hämmästelyn jälkeen tultiin siihen tulokseen, että otetaan labrat, aloitan Tamiflu-kuurin ja lääkäri kirjoittaa varmuuden vuoksi lähetteen Jorviin. Samalla saatiin Heikille hoitopaikka Turusta, kun Kaija sattui juuri sopivasti olemaan Helsingissä käymässä - Anssilla nimittäin lauantaina kokopäivän ohjelma ja itse olin kyllä siinä kunnossa että olisi ollut aika vaikea viihdyttää koko päivä kaksivuotiasta sängyn pohjalta käsin. Lauantai meni nukkuessa, sunnuntai vähän paremmin. Maanantaina ja tiistaina kuume laski niin, että nyt enää hieman lämpöä. Yskä tosin jatkuu edelleen ja öisin kurkku kipeytyy. Tänään sain labran tulokset ja olen siis tosiaan sairastanut sikainfluenssan, vaikka reilu kolme viikkoa sitten sitä vastaan sain rokotuksenkin. Tänään aloitin vielä antibiootit tuon yskän takia ettei tulisi keuhkokuumetta vielä tämän päälle. Näppärä ajankohta näin muutama työpäivä ennen äitiysvapaan alkua. Pakko tässä on vähän töitä tehdä kotoa, jotta saa edes jotain aikaiseksi ennen äitiysvapaan alkua.

Anssi ei onneksi ole sairastunut, eikä Heikkikään. Heikin ääni tosin oli sunnuntai-iltana vähän käheänä ja on hieman yskinyt, mutta ei niistä ole mitään sen kummempaa kehittynyt. Ehkä Heikin rokote on torjunut tartunnan vähän paremmin kuin minun. Vaikka riskiryhmään raskauden takia kuulunkin, niin näyttäisi silti että tästä selvitään ihan hyvin.

Duppelitakki, isilii ja toiauto

Olen nukahdellut iltaisin Heikin sänkyyn yhdeksän jälkeen, joten blogin kirjoittelu on hieman jäänyt. Tietokoneella roikkumisen lisäksi myös telkkarin katselu on vähentynyt, ensin johtuen muuttopuuhista ja nyt siitä, ettei alakerran olohuoneessa, missä ainoa telkkarimme on, ole vielä sohvaa. Sohva on tilattu, samoin kuin uusi sänky, mutta niitä vielä odotellaan. Uuden sängyn saapuessa aiomme siirtyä yläkertaan nukkumaan ja Heikki jää alakertaan. Saa nähdä mitä siitä seuraa. Yleensähän Heikki nukkuu yöt putkeen ja kiskomme hänet sängystä ylös 10 min ennen kuin pitäisi lähteä aamulla hoitoon, mutta viime aikoina homma on toiminut hieman toisin. Heikki herää klo 6 aamulla ja hipsuttelee äidin ja isän (vielä alakerrassa olevaan vanhaan) sänkyyn. N.20% kerroista hän vielä nukahtaa mutta todennäköisempää on, että meitä tökitään vuorotellen "äitiii, herätyt, isiiii, herätyt". Viime aikoina heräilyjä on ollut myös öisin, muttei kovin paljon kuitenkaan. Kättä on väännetty lisäksi siitä, nukkuuko Heikki omassa sängyssä vai isin ja äidin sängyssä (ent. isin sänky).

Pisin nukutusoperaatio tähän asti on tämän viikonlopun 2,5 tunnin yritys saada molemmat Heikki ja Peppi lauantaina päiväunille. Peppi taipui 1 h 45 min jälkeen, mutta Heikki ei ja lopputuloksena oli se, että Peppi nukkui vain 45 min ja Heikki ei silmänräpäystäkään. Ja äiti oli vähän väsynyt. Edellisenä iltana yöunille meno sujui paljon paremmin. Muuten Pepin yökyläily sujui tosi helposti - Heikki ja Peppi leikkivät tosi sopuisasti ja ilman että aikuisen tarvitsee tulla leikeissä auttelemaan. Peppi on kova tyttö ohjeistamaan Heikkiä leikeissä, mutta ihan aina ei leikit kuitenkaan aina mene Pepin pillin mukaan.

Heikin laulurepertuaari on laajentunut siihen toistaiseksi kuuluneesta yhdestä laulusta (ihhahhaa, ihhahhaa, hepo hirnahtaa...) ja nykyään se kattaa myös Piippolan vaarin ja Jänis istui maassa. Todellisia klassikkoja siis. Sanoja ei yleensä muistu mieleen kovin paljoa, mutta sen verran laulelee että laulut on tunnistettavissa. Vanhempiensa tapaan laulaa kovaa ja nuotin vierestä. Lauleskelun lisäksi Heikki on alkanut soittaa viulua ja ksylofonia. Viulunsoittoa on harjoiteltu Turussa, ksylofonia ihan kotona. Erityisen hienot soundit tulee, kun ksylofonia hakkaa marakassilla...



Tänään olen saanut parhaimmat naurut sille, kun kuuntelin Anssin ja Heikin "vuoropuhelua" aamulla. Sanomme Heikkiä usein Hessuksi ja välillä Hessuliksi. Kun Anssi sanoin "Hessulii" niin Heikki vastasi "isilii" ja tätä jatkui vaikka kuinka pitkään, molemmilla pilke silmäkulmassa.

Kaksivuotiaan kanssa elämä on kyllä melko hauskaa. Juttua riittää ja pieni apuri on aina mukana. Tänään vaihdoimme molempiin autoihin renkaat ja Heikki autteli koko ajan. Heikistä on myös hyvä apu siihen, kun en viitsi joka asiaa enää tämän koko ajan kasvavan mahan kanssa kumarrella - Heikki matalampana nostelee niitä minulle. Omaa tahtoa toki on koko ajan enemmän ja viime aikoina havaittavissa myös joitain uhmakohtauksia. Arkiaamut venyvät välillä, kun jokainen vaatekappale pitäisi muka saada pukea itse vaikka yhtään ei vielä osaa. Pepin perässä tosin hienosti riisui jo vaatteitaan, paremmin kuin ilman esikuvaa. Myös potalla/pöntöllä on rampattu tavallista useammin. Varsinkin kakka alkaa tulla hyvin muualle kuin vaippaan, mutta pissaa Heikki ei osaa vielä ennakoida. Siitä kertoo vino pino märkiä pieniä kalsareita pyykkikorissa. Halua on kyllä enemmän kuin taitoa, tänäänkin on ollut "vessahätä" useammin kuin mitä tuloksia on tullut. Oveluutta myöskin on alkanut tulla kuvioihin - kehveli tietää, että jos huutaa aamulla "kakkahätä, kakkahätä", niin sängystä kömpii esiin äiti, tai äidin pakottama isi. Ja sitten kun mitään tulosta ei tule, niin toinen onkin valmiiksi jo jalkeilla eikä tarvi tulla erikseen herättämään...

Värejä olen koittanut opettaa Heikille - tuloksetta. Yksi päivä kun tultiin hoidosta kysyin Heikiltä autoni vieressä että minkä värinen on äidin auto. Vastaus tuli heti: "Äidin auto on volkkari." No joo, onhan se volkkari, mutta minkä värinen se on? "No se on volkkari." Tämän jälkeen osoitin sormella autoa, ja kysin minkä värinen tämä on. Sain vastaukseksi: "Se on ovi." Kiitooos. Ja lienee turha mainita, että tämä keskustelu on käyty useita kertoja. Nyt Heikki tosin tietää, että äidillä on punainen Volkkari, mutta se on vain ulkoa opittu tieto. Automerkkejä sen sijaan Heikki tuntee käsittämättömän määrän ja tietää myös että Kaijalla on Jeeppi, Jaakolla Mersu, mummulla Pösö, Pauliinalla Sitikka ja Pekalla Bemari, muutamia mainitakseni. Ohi ajavista autoista tunnistaa näiden lisäksi myös ainakin Skodan ja Fordin. Toyota on vaikea - "toiauto". Uudet autot näyttää kaikki samoilta ja merkit niissä on aika pienellä - miten voi tunnistaa ne, jos ei pysty tunnistamaan edes värejä??

Joitain viikkoja sitten olimme alatalossa naapurissa yhtiökokouksessa. Sen jälkeen Heikki halusi monta päivää mennä naapuriin, mieluummin kuin kotiin. Olisikohan syynä ollut se, että naapurissa sai aikamoisen kasan keksejä, jotta pysyi kilttinä kokouksen ajan... Eilen vierailtiin toisessakin naapurissa - keksejä syömässä sielläkin.

Heikki sai synttärilahjaksi Riitta-Maijalta tosi hienon duffeli-takin. Siitä Heikki on tosi ylpeä ja peilailee itseään mielellään se päällä. Tänään viimeksi kun sen sai laittaa päälle, kuului iloinen pulputus, jossa joka kolmas sana oli "duppelitakki". Muutenkin Heikki on alkanut kiinnittää enemmän huomiota pukeutumiseen. Välillä aamulla vaaditaan tietty paita päälle ja isi on hätää kärsimässä kun ei muista mikä on esimerkiksi autopaita.

Kävin ottamassa perjantaina sikainfluenssarokotuksen ja siitä tulikin käsi melkoisen kipeäksi. Yksi yö meni kyllä sen takia lähes kokonaan valvoessa, vaikka panadoleja napsinkin. Onneksi kuitenkaan ei tullut kuumetta tai muuta. Ajattelin kuitenkin Heikillekin sen ottaa, samoin kun normaalin kausi-influenssarokotuksen.

Viimeisissä kuvissa vielä Heikki ja Hannu junaleikkitouhuissa Tampereella pari viikkoa sitten sekä reippaat roskiksenviejät tänään aamulla ennen renkaidenvaihtoon lähtöä.