Suurjuhlija

Kuluneella viikolla pieni poika on alkanut hymyillä ahkerammin - myös muidenkin kuin vanhempien mielestä. Hymy yleensä tulee ja menee nopeammin kuin äidin etusormi ehtii siihen kameran liipaisimella reagoida, mutta muutama hymy on saatu myös muistikortillekin ikuistettua.

Muita viime viikon kohokohtia pienellä pojalla olivat mummun kahden päivän vierailu, kärrylenkki vanhempien vauvakavereiden Pepin ja Oton kanssa, ensimmäinen vierailu Turussa ja siellä monien uusien ihmisten tapaaminen ja Liisan polttareihin osallistuminen. Karoliina-täti oli käymässä Norjasta Suomessa ja tapasi pienen pojan ensimmäistä kertaa, samoin kuin tuleva kummi Pekka.

Polttareita vietettiin lauantaina, ja poika viihtyi naisten ympäröimänä mainiosti. Kun sylejä oli riittävästi ja maisema vaihtui moneen kertaan, ei poika ehtinyt tylsistyä vaan vuorotellen nukkui ja naureskeli. Joku totesikin, että kohta vauvoja on enemmän tässä porukassa, kun pieni poika oli niin helppohoitoinen. Onneksi oli! Äiti pääsi helpolla.

Tänään tuntuu siltä, että viikon hyväntuulisuus tuli käytettyä kaikki jo viikonloppuna, sillä tänään on riittänyt kitinää ja käninää. Siitä sai osansa myös neuvolan täti, kun tänään kävimme siellä toista kertaa. Poika kasvaa silmissä, ja puntari näytti nyt yli 6 kg painoa (6135 g) ja pituutta oli taas tullut pari senttiä lisää (nyt 58,5 cm)! Myös neuvolan täti todisti hymyilyt ja poika sai neuvolakorttiin merkinnät "Jäntevä vauva. Hyvin kasvaa. Iho kaunis. Hymyilee kovasti."

Kuvissa pienen pojan kanssa Pia, Karoliina-täti ja Pekka-kummi.

Pienen pojan varpaista

Tänä viikonloppuna on juhlittu pienen pojan varpaita. Anssi järjesti varpajaiset lauantaina meillä kotona, mutta pienen pojan kanssa meille oli varattu turvapaikka Puistolasta juhlien ajaksi.

Varpajaisjuhlaa varten koitimme painaa pojan jalanjäljen lahjaksi saamallamme setillä. Tästä tapahtumasta tosin tuli täysi katastrofi, joka lähti siitä että miehet (ainakaan miesinsinöörit) eivät lue käyttöohjeita (tai ainakaan noudata niitä) ja loppui siihen että minä kikatin pojan kanssa osoitellen "kipsissä" olevaa Anssia ja epämuodostunutta jalkaparia ja Anssi ilmoitti että jatkossa kerhotädit saavat hoitaa tällaiset hommat :) Varpajaiset joka tapauksessa menivät ilmeisen riehakkaissa tunnelmissa. Turkulaiset olivat tosin jo siivonneet kämpän kun sinne palasin Puistolan-Lauttasaaren kierrokselta :)

Muuten tällä viikolla pieni poika on tutustunut kokoisiinsa kavereihin. Keskiviikkona kävin Latokasken asukaspuiston Toukkiksessa eli 0-2 vuotiaiden tapaamisessa. Poika oli tapaamisen nuorin, ja ei tavannut ketään, koska nukkui vaunuissa koko sen ajan kun ehdimme paikalla olla. Torstaina Teppo, Nina ja 6 viikkoa poikaa vanhempi Eevi tulivat vierailulle. Kokovertailussa pieni poika taisi olla hippasen Eeviä isompi, mutta Eevi vakuutti tarkkaavaisuudellaan ja pienellä sievällä äänellään. Perjantaina taasen pientä poikaa tulivat tapaamaan Emilia ja "Hipsu"- Hipsulla ja pienellä pojalla oli sama laskettu aika, mutta Hipsu tuli maailmaan 9 päivää aikaisemmin. Lisäksi viikolla on treffattu vanhempiakin kavereita, Peppiä ja Ottoa, molemmat n. 8 kk.

Meidän mielestä pieni poika alkaa ottaa katsekontaktia ja hymyillä satunnaisesti, mutta tämä tietenkin voi olla vielä vain vanhempien silmissä nähtyä edistystä. Pojan suosikkipaikka meillä kotona on ehdottomasti vaipanvaihtopiste, josta löytyy molemmille kyljille hauskaa seurattavaa. Toisella puolella värikäs hymynaama, toisella kuivausrummun tausta (meille on jäänyt epäselväksi mikä siellä voi olla niin supermielenkiintoista...).

Tämän kerran kuvissa seikkailevat pienen pojan kanssa Teppo, Nina ja Eevi, kylppärin hymynaama, ja Eno-Hannu.

Palautumista vanhoihin mittoihin

Eilen oli merkittävä päivä - vedin jalkaani normaalikokoiset farkut ja laitoin sormukset takaisin sormiin! Myös vaaka näyttää taas tuttuja kymmenlukuja (siis meidän huijausvaaka, joka näyttää aina pari kiloa liian vähän). Liikkeet ei kyllä vielä ole niin sulavia ja vauhdikkaita kuin ennen ja vyötäröllä on ylimääräistä nahkaa vaikka muille jakaa, mutta särkylääkkeistä pääsin eroon jo melkein viikko sitten. Jee!

Lauantaina oli ihana aurinkoinen syyspäivä, ja nautimmekin siitä käymällä tunnin kävelyllä Nöykkiössä ja Eestinlaaksossa. Nyt on tullut muutamassa viikossa käveltyä noin 100 kertaa enemmän kuin kolmen vuoden aikana täällä yhteensä. Täällä on ihan kiva kävellä, kun samalla voi arvostella ihmisten taloja ja pihoja, ja miettiä mihin niistä voisi muuttaa ja mitä kullakin rakennuttajalla on oikein pyörinyt päässä kun on jotain meidän mielestä täysin dorkia ratkaisuja tehnyt. Päivällä pyörähdettiin Hulluilla Päivillä Tapiolassa (haluamani tuote oli sitten myyty loppuun klo 9 aamulla...) ja illaksi vuokrattiin leffa Suden Vuosi. Voin suositella.

Sunnuntai sen sijaan aika pitkä päivä, kun pieni poika on nyt ärtynyt jostain mitä me ei meinata osata parantaa ja ulkonakin on tylsä sää.

Ei hullumpia päiviä

Anssi meni keskiviikkona töihin kahden viikon isyysloman jälkeen. Nyt siis kolme päivää pienen pojan kanssa kotielämää kaksistaan. Meillä on edelleen käynyt vieraita (kivaa!) ja alla vähän kuvasaldoa pienestä pojasta iso- ja isoisovanhempien kanssa. Helenan mummi ja vaari vierailivat tiistaina, ja Anssin vanhemmat tänään perjantaina.



Torstaina olin ensimmäistä kertaa erossa pienestä pojasta, kahden tunnin iltavapaalla Tapiolan Stockan Hulluilla Päivillä. Ei sieltä löytynyt mitään kuvastosta merkkaamaani, mutta neljän vaatteen kanssa marssin sovituskoppiin ja näistä kolme ostin - melko tehokasta shoppailua siis! Ihanaa kun nyt on laajat valikoimat mistä valita, saa ostaa ihan normaali-ihmisten vaatteita :)

Keskiviikkona kävelimme pienen pojan kanssa Latokaskeen ja kävimme tsekkaamassa Kaskikappelin (yksi vaihtoehto ristiäisille) ja Latokasken asukaspuiston. Omat voimani loppuivat Latokaskeen ja tulimmekin kotiin bussilla - ensimmäinen matka julkisissa kulkuneuvoissa nyt siis tehty, ja hyvin meni!

Kuten taisin aikaisemminkin mainita, mulla on menossa vihreä kausi ja siitä on saanut myös pieni poika osansa. Alla mummun tekemä villavaatesetti ja itse tekemäni kestovaippahousut (jotka ovat olleet päällä vasta kerran, kuten kuvastakin näkee - ne ovat aivan liian isot vielä...)

Törkeen kuivaa siideriä

Raskausaikana ei tullut juotua "oikeaa" siideriä tai kaljaa käytännössä ollenkaan, vaan nautiskelin limuosaston 0-1 prosenttisia korvikkeita. Täytyy sanoa että alkoholiton / pieniprosenttinen siideri maistui mielestäni enemmän normaalilta siideriltä, kuin mitä alkoholittomasta oluesta voi sanoa. Siksi olikin melkoinen järkytys nyt maistaa ekaa kertaa tammikuun jälkeen oikeaa siideriä. Olen jo monta vuotta juonut pelkkää kuivaa siideriä ja haukkunut kaikki makeat, normaalit ja lightit versiot. Alkoholittomissa kuitenkin valinnanvaraa oli tosi vähän (join yhteensä kahta laatua: Stowford Press LA ja Kopparberg Karpalo), eikä yhtään oikeasti kuivaa (Stowford Press on Medium Dry). Luultavasti tästä syystä Anssin ostama Extra Dry -siideri maistui siis melkein kamalalta. Aivan törkeän kuivalta. Pahvilta. Järkytyin syvästi. Pitänee alkaa siedätyshoito :)

Tuleva jalkapalloilija?

Pieni mies saa melkein päivittäin enemmän postia kuin kumpikaan meistä, ja jos kukkien määrässä lähdetään kilpailemaan niin jäämme ihan jumboiksi. Sen lisäksi että pienen pojan vaatekaappi on melko täynnä toinen toistaan ihanampia lahjavaatteita, pyörii täällä nyt kolme identtistä jalkapalloa :) Selkeästi havaittavissa siis ihmisten huoli siitä että pientä poikaa ei rohkaista jalkapallo-ignoranttien vanhempien toimesta riittävästi tämän pelin maailmaan.

Viikonloppuna kävimme Tampereella tervehtimässä isovanhempia. Isovanhemmat ristittiin mummuksi ja ukiksi. Pieni poika oli loistava matkustaja, sekä meno- että paluumatka menivät rauhallisissa merkeissä nukkuessa. Myös vierailumme Jennin ja Antin luona meni jopa toivottua rauhallisemmin - pieni poika nukkui kävelymatkan (3-4 km), koko vierailun ja vielä paluumatkankin.

Tänään kävimme ensimmäistä kertaa neuvolassa. "Virkku vauva" sai myös merkinnän upeasta kasvusta, mittaa nyt on 56 cm (+2 cm) ja 4740 g (+360 g). Alla vielä muutama otos sunnuntai-illan kylvystä ja puhtaasta pojasta.

Kärryttelyä

Tällä viikolla olemme vihdoin päässeet käyttämään pienelle pojalle jo kesällä ostettuja kärryjä. Kärryt ovat saksalaiset Gesslein Future Fi -merkkiset ja toimivat niin lastenvaunuina kuin myöhemmin -rattaina (väri on Karkki). Etupyöriä on kaksi pientä ja ne kääntyvät mahdollistaen ketterän liikkumisen. Lisäksi mukana tuli jämerämmätkin etupyörät, jotka voi vaihtaa vaikka talvella, jotta hangessa liikkuminen olisi helpompaa. Heittoaisaa ei ole, mutta tuon ratasosion voi kääntää, jos sen haluaakin näyttävän toiseen suuntaan. Nämä vaunut ostettiin kesällä Turusta, ja tähän viikkoon asti ne ovat lähinnä olleet tiellä.

Heti tiistaina kävimme lyhyellä kävelyllä Nöykkiössä, ja Anssi vielä illalla uudestaan. Keskiviikkona Anssi kävi pienen pojan kanssa kärryillä Lippulaivan Alkossa, ja tänään kävelimme yhdessä Hannusjärven ympäri. Pieni poika nukkuu vaunuissa sikeästi ja tänään hän jäi hetkeksi vielä lenkin jälkeen ulos nukkumaan. Ainakin nyt kärryt vaikuttavat ihan toimivilta. Paksussa hiekassa etupyörät ovat vähän kitkaiset, mutta toisaalta näillä on näppärä myös kiemurrella kauppojen ahtaissa käytävissä (testattu Lippulaivan Alko ja Iivisniemen K-Extra).

Tässä kuvia ekasta kärrylenkistä Nöykkiöstä, ja koko perheen saksalaiset kärryt samassa kuvassa :) Pieni poika ainoa, joka on saanut kärrynsä uutena - vanhemmat ovat tyytyneet käytettyihin!





Näitä ja muita kuvia tosiaan lisää Facebookissa (pääsee näkemään vaikka ei olisi palveluun rekisteröitynytkään):
Kuvia sairaalasta
Kuvia ensimmäisistä päivistä kotona