Nukkumista ja syömistä + käynti Jorvissa

Pieni poika toimii ohjekirjan mukaan: nukkuu paljon ja kun ei nuku niin syö. Syöminen on niin ahkeraa, että äiti alkaa olla aika rikki (ei vielä pahemmin henkisesti mutta fyysisesti...) ja eilen otettiin käyttöön jo suojavarusteita. Yöt ovat menneet ihan mukavasti - poika nukkuu yleensä 2-3 tuntia kerrallaan, syö ja jatkaa unia (paitsi ensimmäisenä yönä vain tunnin paloja). Suurin osa yöstä menee äitiyspakkauksen laatikossa sängyn vieressä, mutta välillä myös isän ja äidin välissä isossa sängyssä. Isä-poika-hetkiä vietetään yleensä aamuisin sängyssä, kun äiti ei malta enää nukkua mutta pojilla riittää unta.

Tänään (2.10.) kävimme Jorvissa tutkimassa pienen pojan päätä ultraäänellä. Tähän tutkimukseen hänet määräsi perjantainen lastenlääkäri, joka halusi tarkistaa pään leveitä saumoja. Toinen lääkäri tosin antoi ymmärtää, että tutkimus on todennäköisesti turha. Pienen vääntämisen jälkeen saimme muutettua "jossain vaiheessa maanantaina" ajan hieman tarkemmaksi "tiistaina klo 11.30". Hyvin menneen ajomatkan jälkeen olimme Jorvissa jo yhdeltätoista, mutta pääsimmekin heti tutkimushuoneeseen. Pieni poika oli esimerkillisen rauhallisesti ultraäänitutkimuksen ajan, saimme hämättyä hänet pysymään paikallaan upottamalla tutin suuhun hetkeksi (hämmentävää kyllä, se rauhoittaa pojan hetkessä eikä synny mitään porua vaikka sen parin minuutin päästä nappaisi pois - tästä alkuajan tutin käytöstä kun myös on lehdissä varoiteltu ankarasti...).

Kun kerran olimme Jorvissa, niin kävimme myös osasto N6:lla punnitsemassa pienen pojan, joka nyt on jo ylittänyt syntymäpainonsa (nyt 4410 g). Tämä on iloinen uutinen siitäkin syystä, että kätilö aiemmin antoi luvan lähteä ulkoilemaan, kun syntymäpaino on saavutettu. Samalla reissulla pyysin lastenhoitajaa tarkistamaan imetysasentoni, sillä imetys tosiaan on muuttunut melko tuskaiseksi viime aikoina. Itse asento on kuulemma OK, ja sain "luvan" käyttää rintakumia niin kauan kuin sille on tarvetta. Jotkut kuulemma joutuvat käyttämään koko imetyksen ajan, joten lehtien säikyttelyä sen jatkuvasta käytöstä ei pitäne ottaa liian vakavasti. Niin kuin ei varmaan monta muutakaan säikyttelyä... Mielenrauhaa äidille! Nyt vielä toivotaan että sieltä ultraäänestä ei löytynyt mitään eriskummallista.

Eilen tein vielä toisen kasan lakanakankaisia liinoja vauvan jälkien siivoamiseen. Niitä tuntuu kuluvan aika lailla, samoin kuin vaippoja! Ensimmäinen kestovaippasetti on nyt kokeiltu - lähes kaikki vaipat kertaalleen läpi! Täytyy sanoa että tämä kokeilu on mennyt paremmin kuin odotin. Me vaihdetaan varmaan paniikissa liian usein vaippoja muutenkin, joten koen nyt jo tehneeni pienen ympäristöteon :) Pyykkäyksen määrä lisääntynee joka tapauksessa, kun pieni poika kuluttaa vaatteitakin aika tahtia.