Kotona!

Tässä on nyt ihan päästä pyörällä eikä oikein tiedä mistä kaikesta tänne blogiinkin kirjoittelisi. Looginen insinööri sisälläni kehotti ensin etenemään kronologisessa järjestyksessä, eli sairaalaan lähtö, synnytys, ensimmäiset hetket, päivät, vierailut ja kotiin tulo. Insinööri saa nyt väistyä äidin tieltä, johan tuo edellinen postikin menee asioiden edelle :)

Nyt olemme kotona kaikki kolme, ja pieni poika on tutustunut kotiinsa nyt reilun vuorokauden. Tähän vuorokauteen on mahtunut etupäässä nukkumista ja syömistä, vaihtelevilla aikatauluilla. Olemme myöskin havainneet, että pieni poika ilmaisee tunteensa juuri pidempiä aikoja miettimättä ja melkoiseen ääneen, mutta yleensä tälle tunteenpurkaukselle löytyy jokin looginen syy. Välillä tosin sen syyn selvittelyyn menee tovi, ja vaikkapa hänen mielestään aivan selkeää märän vaipan ongelmaa koitetaan ratkaista mm. imettämällä tai röyhtäyttelemällä.

Pienellä pojalla ei ole vielä nimeä, joten häntä kutsutaan tällä hetkellä pieneksi pojaksi, pieneksi mieheksi tai vaikka Snoopyksi. Snoopy-lookia emme ole saaneet hyvin tallennettua kameralla, mutta se on selkeimmillään kun pieni tuhisija on kiedottuna kapaloon ja sieltä vilkuilee silmät puoliummessa vanhempiaan.

Kuvia en ole ehtinyt vielä lajitella koneelle, mutta tässä yksi hyvä Hannu-enon ottama otos sairaalasta (sinänsä harvinainen että siinä on pienen miehen silmät auki!).


Ai niin, käytiin sairaalassa siellä Tepon & Ninan pikkuneidin painotasolla (pe 4090 g), mutta viimeisenä päivänä (la) saatiin paino kuitenkin siitä nousemaan ja oli silloin jo taas 4200 g. Tällä syömistahdilla saatetaan pysyäkin pikkuneidin edellä :)