Kahden kerroksen väkeä

Reilu kaksi viikkoa sitten saimme uuden sänkymme ja muutimme yläkertaan nukkumaan. Heikin makuuhuone on nyt siis alakerrassa ja meidän yläkerrassa. Ensimmäisen viikon jälkeen takana oli yksi kokonaan nukuttu yö, muina öinä vähintään kerran yössä kuului portaiden alapäästä joku seuraavista huudoista "isi/äiti tuu auttamaan", "haluaa isin sänkyyn nukkumaan" tai " äiti tulee viereen nukkumaan". Siinä sitä sitten rampattiin portaissa ja nukuttiin ties missä. Viime viikon lopussa ensimmäistä kertaa Heikki tuli itse portaat ylös, ihan hipi hiljaa, ja kiipesi meidän väliin nukkumaan. Tällä viikolla onkin mennyt pari iltaa (kop, kop) niin että ollaan nukuttu koko yö putkeen omissa kerroksissamme. En tiedä onko tämä kaksi kerrosta niinkään vaikuttanut asiaan vai joku muu unettomuuden vaihe. Nukutuksetkin ovat taas muuttuneet keskimäärin 50 min projekteiksi. Aika iso pala illasta.

Viime viikolla Heikin perhepäivähoitaja sairastui ja nyt Heikki on sitten viikon käynyt varahoidossa päiväkodissa. Päivät menee melko OK päiväkodissa, mutta ei Heikki siellä viihdy ollenkaan niin hyvin kuin perhepäivähoitajalla. Yksi päivä Anssi haki Heikin hoidosta ja vaikka hoidosta lähtiessä vaikutti reippaalta ja kertoi leikkineensä päivällä autoilla, niin kun Anssi kysyi autossa mitä Heikki oli päiväkodissa tehnyt, hän vastasi "mä itkin". Ja niin oli rassu itkenytkin. Useana päivänä hän on myös toistellut päivällä "isi hakee mun täältä" ja itkenyt päälle. Tänään tosin hoitajia oli huvittanut, kun Heikki oli ilmoittanut, että "isi hakee mun audi-autolla täältä". Ehkäpä siis jatkamme toistaiseksi tutulla hoitajalla, vaikka tässä ihan meidän lähellä, ehkä 400 m kävelymatkan päässä, olisikin ryhmäperhepäivähoitopaikka.

Torstaina kurkkuni kipeytyi ja alkoi yskä, illalla ääni muuttui kähäksi. Perjantaina olo huononi ja jäin kotiin yskimään. Päivälle kuume alkoikin nousta ja kolmeen mennessä olin ihan poikki. Ehdin vielä illalla työterveyden kautta lääkäriin, joka oli jo lähettämässä minua Jorviin. Pienen hämmästelyn jälkeen tultiin siihen tulokseen, että otetaan labrat, aloitan Tamiflu-kuurin ja lääkäri kirjoittaa varmuuden vuoksi lähetteen Jorviin. Samalla saatiin Heikille hoitopaikka Turusta, kun Kaija sattui juuri sopivasti olemaan Helsingissä käymässä - Anssilla nimittäin lauantaina kokopäivän ohjelma ja itse olin kyllä siinä kunnossa että olisi ollut aika vaikea viihdyttää koko päivä kaksivuotiasta sängyn pohjalta käsin. Lauantai meni nukkuessa, sunnuntai vähän paremmin. Maanantaina ja tiistaina kuume laski niin, että nyt enää hieman lämpöä. Yskä tosin jatkuu edelleen ja öisin kurkku kipeytyy. Tänään sain labran tulokset ja olen siis tosiaan sairastanut sikainfluenssan, vaikka reilu kolme viikkoa sitten sitä vastaan sain rokotuksenkin. Tänään aloitin vielä antibiootit tuon yskän takia ettei tulisi keuhkokuumetta vielä tämän päälle. Näppärä ajankohta näin muutama työpäivä ennen äitiysvapaan alkua. Pakko tässä on vähän töitä tehdä kotoa, jotta saa edes jotain aikaiseksi ennen äitiysvapaan alkua.

Anssi ei onneksi ole sairastunut, eikä Heikkikään. Heikin ääni tosin oli sunnuntai-iltana vähän käheänä ja on hieman yskinyt, mutta ei niistä ole mitään sen kummempaa kehittynyt. Ehkä Heikin rokote on torjunut tartunnan vähän paremmin kuin minun. Vaikka riskiryhmään raskauden takia kuulunkin, niin näyttäisi silti että tästä selvitään ihan hyvin.

Duppelitakki, isilii ja toiauto

Olen nukahdellut iltaisin Heikin sänkyyn yhdeksän jälkeen, joten blogin kirjoittelu on hieman jäänyt. Tietokoneella roikkumisen lisäksi myös telkkarin katselu on vähentynyt, ensin johtuen muuttopuuhista ja nyt siitä, ettei alakerran olohuoneessa, missä ainoa telkkarimme on, ole vielä sohvaa. Sohva on tilattu, samoin kuin uusi sänky, mutta niitä vielä odotellaan. Uuden sängyn saapuessa aiomme siirtyä yläkertaan nukkumaan ja Heikki jää alakertaan. Saa nähdä mitä siitä seuraa. Yleensähän Heikki nukkuu yöt putkeen ja kiskomme hänet sängystä ylös 10 min ennen kuin pitäisi lähteä aamulla hoitoon, mutta viime aikoina homma on toiminut hieman toisin. Heikki herää klo 6 aamulla ja hipsuttelee äidin ja isän (vielä alakerrassa olevaan vanhaan) sänkyyn. N.20% kerroista hän vielä nukahtaa mutta todennäköisempää on, että meitä tökitään vuorotellen "äitiii, herätyt, isiiii, herätyt". Viime aikoina heräilyjä on ollut myös öisin, muttei kovin paljon kuitenkaan. Kättä on väännetty lisäksi siitä, nukkuuko Heikki omassa sängyssä vai isin ja äidin sängyssä (ent. isin sänky).

Pisin nukutusoperaatio tähän asti on tämän viikonlopun 2,5 tunnin yritys saada molemmat Heikki ja Peppi lauantaina päiväunille. Peppi taipui 1 h 45 min jälkeen, mutta Heikki ei ja lopputuloksena oli se, että Peppi nukkui vain 45 min ja Heikki ei silmänräpäystäkään. Ja äiti oli vähän väsynyt. Edellisenä iltana yöunille meno sujui paljon paremmin. Muuten Pepin yökyläily sujui tosi helposti - Heikki ja Peppi leikkivät tosi sopuisasti ja ilman että aikuisen tarvitsee tulla leikeissä auttelemaan. Peppi on kova tyttö ohjeistamaan Heikkiä leikeissä, mutta ihan aina ei leikit kuitenkaan aina mene Pepin pillin mukaan.

Heikin laulurepertuaari on laajentunut siihen toistaiseksi kuuluneesta yhdestä laulusta (ihhahhaa, ihhahhaa, hepo hirnahtaa...) ja nykyään se kattaa myös Piippolan vaarin ja Jänis istui maassa. Todellisia klassikkoja siis. Sanoja ei yleensä muistu mieleen kovin paljoa, mutta sen verran laulelee että laulut on tunnistettavissa. Vanhempiensa tapaan laulaa kovaa ja nuotin vierestä. Lauleskelun lisäksi Heikki on alkanut soittaa viulua ja ksylofonia. Viulunsoittoa on harjoiteltu Turussa, ksylofonia ihan kotona. Erityisen hienot soundit tulee, kun ksylofonia hakkaa marakassilla...



Tänään olen saanut parhaimmat naurut sille, kun kuuntelin Anssin ja Heikin "vuoropuhelua" aamulla. Sanomme Heikkiä usein Hessuksi ja välillä Hessuliksi. Kun Anssi sanoin "Hessulii" niin Heikki vastasi "isilii" ja tätä jatkui vaikka kuinka pitkään, molemmilla pilke silmäkulmassa.

Kaksivuotiaan kanssa elämä on kyllä melko hauskaa. Juttua riittää ja pieni apuri on aina mukana. Tänään vaihdoimme molempiin autoihin renkaat ja Heikki autteli koko ajan. Heikistä on myös hyvä apu siihen, kun en viitsi joka asiaa enää tämän koko ajan kasvavan mahan kanssa kumarrella - Heikki matalampana nostelee niitä minulle. Omaa tahtoa toki on koko ajan enemmän ja viime aikoina havaittavissa myös joitain uhmakohtauksia. Arkiaamut venyvät välillä, kun jokainen vaatekappale pitäisi muka saada pukea itse vaikka yhtään ei vielä osaa. Pepin perässä tosin hienosti riisui jo vaatteitaan, paremmin kuin ilman esikuvaa. Myös potalla/pöntöllä on rampattu tavallista useammin. Varsinkin kakka alkaa tulla hyvin muualle kuin vaippaan, mutta pissaa Heikki ei osaa vielä ennakoida. Siitä kertoo vino pino märkiä pieniä kalsareita pyykkikorissa. Halua on kyllä enemmän kuin taitoa, tänäänkin on ollut "vessahätä" useammin kuin mitä tuloksia on tullut. Oveluutta myöskin on alkanut tulla kuvioihin - kehveli tietää, että jos huutaa aamulla "kakkahätä, kakkahätä", niin sängystä kömpii esiin äiti, tai äidin pakottama isi. Ja sitten kun mitään tulosta ei tule, niin toinen onkin valmiiksi jo jalkeilla eikä tarvi tulla erikseen herättämään...

Värejä olen koittanut opettaa Heikille - tuloksetta. Yksi päivä kun tultiin hoidosta kysyin Heikiltä autoni vieressä että minkä värinen on äidin auto. Vastaus tuli heti: "Äidin auto on volkkari." No joo, onhan se volkkari, mutta minkä värinen se on? "No se on volkkari." Tämän jälkeen osoitin sormella autoa, ja kysin minkä värinen tämä on. Sain vastaukseksi: "Se on ovi." Kiitooos. Ja lienee turha mainita, että tämä keskustelu on käyty useita kertoja. Nyt Heikki tosin tietää, että äidillä on punainen Volkkari, mutta se on vain ulkoa opittu tieto. Automerkkejä sen sijaan Heikki tuntee käsittämättömän määrän ja tietää myös että Kaijalla on Jeeppi, Jaakolla Mersu, mummulla Pösö, Pauliinalla Sitikka ja Pekalla Bemari, muutamia mainitakseni. Ohi ajavista autoista tunnistaa näiden lisäksi myös ainakin Skodan ja Fordin. Toyota on vaikea - "toiauto". Uudet autot näyttää kaikki samoilta ja merkit niissä on aika pienellä - miten voi tunnistaa ne, jos ei pysty tunnistamaan edes värejä??

Joitain viikkoja sitten olimme alatalossa naapurissa yhtiökokouksessa. Sen jälkeen Heikki halusi monta päivää mennä naapuriin, mieluummin kuin kotiin. Olisikohan syynä ollut se, että naapurissa sai aikamoisen kasan keksejä, jotta pysyi kilttinä kokouksen ajan... Eilen vierailtiin toisessakin naapurissa - keksejä syömässä sielläkin.

Heikki sai synttärilahjaksi Riitta-Maijalta tosi hienon duffeli-takin. Siitä Heikki on tosi ylpeä ja peilailee itseään mielellään se päällä. Tänään viimeksi kun sen sai laittaa päälle, kuului iloinen pulputus, jossa joka kolmas sana oli "duppelitakki". Muutenkin Heikki on alkanut kiinnittää enemmän huomiota pukeutumiseen. Välillä aamulla vaaditaan tietty paita päälle ja isi on hätää kärsimässä kun ei muista mikä on esimerkiksi autopaita.

Kävin ottamassa perjantaina sikainfluenssarokotuksen ja siitä tulikin käsi melkoisen kipeäksi. Yksi yö meni kyllä sen takia lähes kokonaan valvoessa, vaikka panadoleja napsinkin. Onneksi kuitenkaan ei tullut kuumetta tai muuta. Ajattelin kuitenkin Heikillekin sen ottaa, samoin kun normaalin kausi-influenssarokotuksen.

Viimeisissä kuvissa vielä Heikki ja Hannu junaleikkitouhuissa Tampereella pari viikkoa sitten sekä reippaat roskiksenviejät tänään aamulla ennen renkaidenvaihtoon lähtöä.

2-v synttärit uusikodissa

Uuteen kotiin on muutettu ja vanha myyty, kaikki tapahtui vallan nopeasti. Heikki on täysin sopeutunut uuteen kotiinsa, mahtaako vanhaa enää muistaakaan. Koti ei kuitenkaan vielä ole koti vaan "uusikoti".

Uuden kodin miinuspuolia tähän mennessä on ollut lähinnä vain nettiyhteyden puute. Nyt kun sekin on korjaantunut, niin mikäs täällä elellessä. Ehkä blogiakin tulee taas päivitettyä vähän tiuhemmin - ehkä.

Synttäreitä juhlittiin 26.-27.9. Ensin lauantaina kylässä olivat heikin kaverit: Peppi, Otto, Pinja, Eevi (kaikki vuosimallia 2007), vanhan kodin naapurit Iiro ja Eemil, sekä Oton pikkusisko Kerttu, Pepin vielä nimetön pikkuveli sekä muutaman kuukauden ikäinen Miska. Menoa ja meininkiä oli siis riittämiin, ja vielä hieman vähäkalusteisen kotimme seinät kaikuivat iloisista äänistä. Heikille oli synttärikakun tehnyt kummitäti-Henna - upea purjevenekakku! Kynttilöiden puhalluksessa oli pientä haastatta, vaikka Heikki kyllä viime vuoden synttäreihin verrattuna on oppinut puhaltamisen konseptin.

Lahjoja tuli paljon ja Heikki meni ihan pyörälle päästään niiden paljoudesta. Kun jotakuinkin toisesta paketista löytyi legoambulanssi, niin sen jälkeen Heikki ei olisi halunnut avata enää yhtään lahjaa. A) koska ambulanssi oli jo niin superkiva ja B) koska silloin ambulanssista olisi pitänyt päästää irti ja joku toinen lapsi olisi voinut alkaa leikkiä sillä. Rauhaksiin paketit saatiin kuitenkin päivän mittaan avattua. Paketeista löytyi kirjoja, autoja, legoja, muovailuvahaa, CD, vaatteita, automatto ja vaikka mitä muuta mieluisaa.

Sunnuntain synttäreille oli kutsuttu sukulaisia ja kummit. Kakku tällä kertaa oli äidin tekemä ja isän ideoima junakakku. Heikki oli niin innoissaan kakun päällä olevista lakuista, ettei meinannut malttaa puhaltaa kynttilöitäkään :) Kuvassa ylpeä poika kuuntelee onnittelulaulua. Sunnuntain suosikkilahjat taisivat olla erilaiset junat sekä potkulauta. Potkulaudan idean Heikki ymmärsi heti ja päivän mittaan vauhtia alkoi tulla enemmän. Kypärä pidettiin alkuun päässä niin tiiviisti, että hiki virtasi. Nyt potkulauta on turvallisuussyistä alakerrassa, mutta kypärän käytöstä on luovuttu. Muista paketeista löytyi hienoja vaatteita, mukaanlukien upea villakangastakki, ksylofoni, isojen poikien autolakanat yms.

Heikin sänky onkin nyt pidennetty täysimittaiseksi ja peittona on ihan aikuisten peitto - tarvittaessa sänkyyn mahtuu nyt äiti tai isä mukaan ja isompi peitto pysyy pientä paremmin päällä. Nukkumaanmeno onkin ainakin viime päivät (kop, kop) sujunut hyvin. Heikki on nukahtanut omaan sänkyynsä itsekseen eikä ole enää karkaillut.

Synttärien jälkeisellä viikolla kävin työmatkalla Tampereella ja Heikki tuli mukaan. Perjantain Heikki vietti mummun kanssa ja illalla lähdimme vielä Turkuun. Turussa oltiin sunnuntaihin asti. Perjantai-illan Heikki oli Kaijan ja Jaakon hoidossa ja lauantai-iltana Pauliinan ja Pekan hoidossa.

Juttua tulee koko ajan enemmän, mutta siitä saa välillä vähän huonosti selvää. Kirjaimia puuttuu edelleen puheesta. 2-v neuvolassa Heikki kuitenkin todettiin ihan normaaliksi kaksivuotiaaksi. Pituuskin mitattiin jo seisten - 89 cm saldona, eli pituuskasvu on hidastunut. Moni kaveri onkin jo mennyt ohi isosta pojastamme. Heikki oli tosi kiltisti neuvolassa, antoi mittailla (jopa päänympäryksen) ja näytti taitojaan.

Remonttireiska

Viime postauksen jälkeen olemme seilanneet "uuden kodin" ja "vanhan kodin" väliä lähes päivittäin. Pari kertaa on käyty Bauhausissa, Heikki ihmettelee edelleen "iso kauppa, auto ajaa kauppaan sisälle" - siellä kun on sellainen halli, minne voi autolla ajaa sisälle ja ottaa kyytiin suurimmat ostokset. Vaikka me emme ajaneet sisälle, niin tämä teki kuitenkin pikkumieheen suuren vaikutuksen. Uuden kodin bonus on sinne viety Brio-junarata sekä jääkaapista löytyvä jugurtti. Heikki on myös autellut remonttihommissa - esimerkiksi seinien maalailussa. Maali on onneksi pysynyt seinässä, tai no tietenkin sitä löytyy esim. nenästä, kädestä, polvesta ja sukista, muttei onneksi esim. kaapeista tai parketista... Uudessa kodissa ei paljon remonttihommia olekaan, mutta nekin sujuvat tietenkin vähän hitaanlaisesti johtuen pikkuapurista. Viikonloppuna pitäisi saada hommat valmiiksi ja tavarat pakattua - maanantaina muuttomiehet tulevat viemään tavarat vanhasta kodista uuteen!

Heikki on käynyt myös kekseliäämmäksi. Siitä on jo aikaa, kun hän keksi mikä on herkkukaappi keittiössä - tähän mennessä sinne vaan ei ole ollut hänelle pääsyä. Viikonloppuna hän sai sieltä pari xylitol-karkkia ja kun emme antaneet enempää ja puuhailimme jotain muuta, Heikki nokkelana poikana siirsi tuolinsa kaapin eteen ja oli hyvää vauhtia kiipeämässä pöydälle, jolta ylettää kaappiin, kun yllätimme hänet. Uudessa kodissa herkkuja onkin haastavampi piilottaa, kun jääkaapin oven saa auki pienikin poika ja monet kaapitkin...

Apua! + uutisia

Heikin uusin villitys on huikata joka toiseen asiaan liittyen "apua" - välillä se on ihan paikallaan, mutta välillä asiayhteys jää hieman etäiseksi. Juttelua tulee muutenkin aika lailla, tosin edelleen tarvitaan Hessu-Suomi-sanakirjaa, jonka taitavat äiti ja isä parhaiten. Esimerkiksi "p" äännetään sanan alussa "t" (esim. pois=tois) ja joskus jätetään sanan keskeltä kokonaan pois (esim. maito ja auto kuulostavat melko samalta), myös sanojen alkukonsonantit ylipäätään ovat välillä edelleen turhia. Ässä tulee välillä, ja välillä taas ei. "Isi" menee mallikkaasti, ja nykyään kiitoskin on enimmäkseen "kiitos" eikä enää niin usein "kiitot".

Poika on hyvin ylpeä myös vessakäynneistään. Eräänä päivänä Hessu ilmoitti että "kakka tulee" ja "vessaan" - hämmästyksekseni kakka ei vielä ollutkaan vaipassa tässä vaiheessa, kuten yleensä, vaan se oikeasti tulikin pottaan. Kehuin suunnattomasti ja käskin kertoa isille, heti kun isi tulee kotiin. Asia oli tuoreessa muistissa vielä noin tunnin jälkeen, ja isi vastaanotettiin kertomalla riemukkaasti ja moneen kertaan "kakka pottaan, kakka tuli pottaan".

Kun syksy tuli, niin sen mukana myös yskänpuuskat. Yksi Flixotide-kuuri jo takana. "Piippu" oli tällä kertaa Heikin kaveri, yhdessä paineltiin nappia ja hoettiin "yskä pois, yskä pois".

Viikonloppuna olimme risteilyllä ja vietimme lauantaipäivän Tukholmassa Villen, Tiian, Idan ja Saran kanssa. Idalla ja Saralla alkaa ikää olla jo kohta 5 v. Reissu meni hienosti, laivalla oltiin lasten puuhamaassa (pallomeri, junarata, leluja), syömässä ja katsomassa illan show-esitystä sekä tanssimassa orkesterin tahtiin. Tukholmassa käytiin Junibackenilla - lasten satutalossa, joka osoittautui ennalta odottamaamme paljon hauskemmaksi paikaksi. Voin suositella kaikille lapsiperheille. Varsinkin jos on yhtään kuullut tai lukenut pienenä Astrid Lindgrenin satuja.

Blogin etäisimmille lukijoille voisimme myös paljastaa muutaman uutisen, joita ei ole tainnut täällä vielä tulla mainittua. Heikistä on tulossa tammikuussa isoveli - se, että tuleeko äidin mahasta pikkusisko vai -veli selviää myös vasta silloin. Heikki osaa jo kertoa kysyjille mitä äidin mahassa on. Kesällä vastaus oli vielä "napa", mutta nyt se on muuttunut "vauvaksi".

Lisäksi teimme tänään asuntokaupat ja tässä syksyn mittaan muutamme uuteen kotiin. Avaimet on kädessä ja viikonloppuna alkaa pieni pintaremontti. Vapaaehtoiset remontoijat/lastenvahdit voivat ilmoittautua allekirjoittaneelle :)

Isojen poikien juttuja

Arki on alkanut rullata ihan mukavasti loman jälkeen. Heikki viihtyy hyvin perhepäivähoitajallansa ja työpäivät kuluvat nopeasti. Hieman liiankin nopeasti näissä uusissa tehtävissä, ei meinaa 7,5 tuntia päivässä riittää mitenkään. Anssi onkin saanut hakea Hessua hoidosta tavallista useammin.

Päivähoidossahan Heikki on nukkunut alusta asti päiväunensa laidattomassa sängyssä, tai siis oikeastaan vuodevaatelaatikossa. Kotona kaikki unet on nukuttu pinnasängyssä, kunnes lomilta palatessamme vaihdoimme sen "isojen poikien sänkyyn". Sänky tuotiin Turusta viimeisenä lomapäivänä sillä seurauksella ettemme Heikin kanssa enää mahtuneet autoon ja pääsimme junaretkelle. Laidattomaan, tai siis matalalaidalliseen, sänkyyn siirtyminen pidensi nukutusaikoja huomattavasti, kun ei Heikki meinannut millään pysyä sängyssä. Onneksi yöt kuitenkin menivät hyvin - sänkyyn (tai joskun sängyn viereenkin) nukahdettuaan, Heikki nukkui siellä koko yön aamuun saakka, paria poikkeusta lukuunottamatta. Silloinkin Heikki tepsuttaa meidän sänkyymme eikä lähde esimerkiksi seikkailemaan ympäri taloa.

Syksyn harrastuksetkin ovat alkaneet ja Heikki ja Anssi käyvät edelleen keskiviikkoisin uimassa. Jonkinlainen epäluulo vettä kohtaan tosin saatiin ilmeisesti Heikkiin kesällä tartutettua, koska hän ei kuulemma enää ole samanlainen vesipeto kuin ennen. Siinä mielessä ehkä ihan hyvä jatkaa uimahallissa käymistä, ettei tule mitään yllättävää vesikammoa.

Isojen poikien sängyn lisäksi Heikki alkaa vähitellen suostua myös kotona istumaan potalla. Hoidossahan hän jo keväällä teki asioitansa päivittäin potalle, mutta kotona potta oli suuri hirvitys ja sille ei voinut kuvitellakaan istuvansa. Viime päivinä olemme saaneet oikeastaan joka päivä jotain aikaiseksi pottaan. Lähinnä tässä kai seuraavaksi on kyse vanhempien viitseliäisyydestä ja muistamisesta - potalle kun pitää kuitenkin poika ohjata eikä vielä odottaa että hän itse keksisi sitä pyytää.

Kesälomakuulumisissa unohdinkin kertoa hauskan tarinan siitä, miten tuollainen pieni poika voi käsittää asioita väärin ja pysyä järkkymättä mielipiteessään. Ennen kesälomaahan Heikki oli pari viikkoa toisella perhepäivähoitajalla ja luulen, että tarina alkaa sieltä. Heikki nimittäin on aina, puhuttuaan opittuaan, ilmoittanut hyvin pontevasti, jos käsissä on esimerkiksi syömisen tai ulkona leikkimisen jälkeen havaittavissa "sotku". Sotku pitää silloin heti pyyhkiä pois, muuten ei voi tehdä mitään. Yhtäkkiä Heikki alkoi kuitenkin näissä tilanteissa valittaa, että kädessä on "pipi". Siis ei "sotku" vaan "pipi". Minä tietenkin korjaamaan, ettei siinä mitään pipiä ole (tyhmä sana muutenkin, jota emme ole edes käyttäneet) vaan vanha tuttu sotku. Heikki toistaa jääräpäisesti "pipi". Ainoa syy minkä tähän keksin, on se, että Heikki on hoidossa pihaleikeissä kaatunut ja valittanut hoitajalle, että käteen tuli sotku (se kuitenkin on paljon oleellisempi kuin se, että käteen saattaisi sattua). Hoitaja ei ymmärtänyt Heikin puhetta juurikaan, joten on varmaan luullut että käteen sattuu, ja sanonut että siihen tuli "pipi". No, oli syy mikä oli, vaati lähes koko kesäloman, että sain Heikin oppimaan ettei kyseessä ole pipi vaan sotku. Puolivälissä lomaa Heikki ehdotti jo kompromissia, ja alkoi kutsua tilannetta "pipisotkuksi" - hieno omakeksitty yhdyssana siis :)

Nyt Heikki onkin isovanhempiensa luona Tampereella. Anssilla on kaksipäiväinen seminaari Tampereella ja minun olisi ollut hieman haastavaa olla täällä yksinhuoltajana, varsinkin kun iltaisin on näppärästi vielä puhelinpalavereita rapakon taaakse. Ukki eläkeläisenä sai hoitaa Heikkiä torstaina aamupäivänä ja mummu osa-aikaeläkeläisenä lopun torstaita ja perjantain. Viikonlopuksi suuntaan itsekin Tampereelle, Anssi tosin vielä Turusta purjehtimaan.

Kesälomaromaani

Kesäloman kaikki neljä viikkoa ovat nyt taaksejäänyttä aikaa. Harmi, etten ehtinyt loman aikana bloggailla kuin kerran - nyt jää varmaan monta hyvää tarinaa ja tapahtumaa kertomatta, kun aikaa on ehtinyt vierähtää.

Ensimmäisellä lomaviikolla piipahdimme siis Tukholmassa ja purjehdimme sieltä Turkuun, poiketen matkalla hetkeksi Norrskatan mökillä. Toinen ja kolmas lomaviikko etenivätkin samoissa merkeissä - etupäässä purjeveneessä. Kolme viikkoa vajaan kaksivuotiaan kanssa hyvin pienissä tiloissa kuulosti etukäteen ainakin joidenkin korvissa hieman uhkarohkealta suunnitelmalta, mutta kaikki meni oikein hyvin.

Toinen purjehdusosuus ja toinen lomaviikko aloitettiin maanantaina 20.7. Miehistönä meidän perheen lisäksi Katri, Tuomas ja Vilho sekä Carlos. Tuuli oli kova ja vastainen ja lähtö hieman myöhäinen, joten ensimmäiseksi etapiksi valikoitui meille uusi merikarhusatama Härjamaankari Rymättylässä. Hassu paikka - kokoa saarella on noin puoli hehtaaria, joten voitte kuvitella että kovalla tuulella (joka tuolloinkin oli) mahdollisuus rantautua on vain saaren toiselle puolelle. Saimme saunavuoron ja kävimme uimassa saaren toisella puolella isoissa tyrskyissä. Tiistaina jatkoimme matkaa Kustaviin ja päädyimme toiseen meille uuteen merikarhusatamaan, Karhunmöljään. Tuuli edelleen voimakasta, mutta pärjäsimme kahden naperon kanssa oikein hyvin. Heikki on veneessä, niinkuin muuallakin, aika rauhallinen. Uimaan hän ei suostu saunastakaan, ilmeisesti vesi on liian kylmää. Käskyjen mukaan isi ja äitikään eivät saisi uida, se näyttää Heikin mielestä varmaan liian pelottavalta. Komennot "isi, pois" (Hessun kielellä lausutaan [isi tois]) kaikuivat melkein heti kun Anssi pulahti uimaan. Saunan jälkeen maistui pillimehu puhtaalle pojalle :)

Keskiviikkona kryssimme Kihtiä alas kohti Lappoa, kun perästä tuli koneella toinen purjevene. Anssin motto oli "ei väistetä", ja suureksi yllätykseksi ohimenevän veneen kannelle nousikin Ami vilkuttelemaan :) Ami ja Tomi olivat kavereineen vuokranneet purjeveneen ja tapasimmekin sitten hetken päästä Lapossa, jonne jäimme kaikki yöksi. Lapossa isoimmat kolme poikaa kävivät juoksulenkillä ja äidit lapsineen maastoretkellä. Torstaina suunta olikin sitten jo Norrskataan. Iltojen kuluessa kirkastimme taas Canastan sääntöjä - yhtä suurella keskustelulla kuin viime vuonna. Muutamat sääntöepäselvyydet jätettiin seuraavien purjehdusten ratkaistavaksi.

Perjantaiaamuna Jaakko tuli hakemaan meidät moottoriveneellä Norrskatasta. Katri, Tuomas ja Vilho lähtivät jatkamaan kesälomaa mantereelle. Me taas menimme Anssin mummon hautajaisiin iltapäivällä. Hautajaisten jälkeen Karo ja Erling heittivät meidät moottoriveneellä takaisin Norrskataan. Kello oli sen verran paljon että jäimme sinne yöksi ja jatkoimme matkaa kohti Ahvenanmaata vasta lauantaina. Kova tuuli jatkui edelleen ja Kihdin ylitys reippaaseen vastatuuleen kävi hitaasti ja vinosti. Heikin kanssa nukuin sisällä päiväunet ja kun Heikki heräsi niin totesimme yhdessä että "vene hyppii" - meno nimittäin tuntui juurikin siltä. Tänä kesänä voin veneellä huomattavasti pahemmin kuin aiempina. Tuli testattua useampaan otteeseen, että sisätiloissa ei olisi syytä olla pidempiä aikoja kovassa tuulessa - lopputuloksena ruokin useamman kerran kaloja... Onneksi Heikki on vielä matkapahoinvointiin liian pieni, tai sitten hän on saanut ne geenit Anssilta eikä minulta.

Degerbystä pääsimmekin sitten sunnuntaina suotuisimmilla tuulilla Maarianhaminaan, jonne Timo ja Lotta olivat iltapäivällä tulleet Silja Galaxylla. Matkalla Norrskatasta Maarianhaminaan oli siis meidän kolmen lisäksi Carlos. Sunnuntaita vietettiin Maarianhaminassa. Kävimme syömässä hyvässä italialaisessa ravintolassa, jossa Heikki laittoi ihan ranttaliksi. Juuri olimme mainostaneet rauhallista kolmen ruokalajin ateriointiamme Silja Symphonylla, kun nyt yksikin ruokalaji teki tiukkaa. Heikki heitti kaiken mahdollisen lattialle tai kaatoi pöydälle. Jälkkäri lähdettiin syömään perinteiseen jätskikiskaan (jonka viereen oli nyt tullut useita kilpailijoita) ja tötterön koko oli yhtä valtava kuin aina ennenkin.

Kolmen hengen osasto kävi yöllä toteamassa (jälleen kerran), että Arkipelagin yökerhossa ei heinäkuun viimeisen viikonlopun jälkeen ole mitään menoa. Menojalka vipatti kuitenkin sen verran, että veneelle saavuttiin möykkäämään vasta aamuyöstä. Maanantaista menikin hyvä osa miehistön herättelyyn. Pääsimme kuitenkin lähtemään ja suuntasimme kohti Kastelholmaa. Kastelholmassa treffasimme Heikin ja Hannan, jotka olivat tulleet Turusta pikalomamatkalle Ahvenanmaalle. Kävimme myös linnan pihalla ihmettelemässä mitä keskiaikaisia menoja linnan sisäpihalta kuului - tämä jäi hieman mystiseksi. Tässä vaiheessa lomaa tuulet olivat taas suotuisat ja sopivan voimakkaat, ja aurinko paistoi mukavasti. Kastelholman vierasvenesataman laiturilla grillailtiin burgereita.

Kastelholmasta suuntasimme Kumlingen Remmarhamniin. Siellä Anssi ja Carlos kävivät lenkillä ja minä, Heikki, Timo ja Lotta luontopolulla. Keskiviikkoaamupäivällä pelasimme rantalentistä ennen purjeiden nostoa, se olikin aika hauskaa. Aurinko paistoi, hiekka oli hienoa ja lämmintä, leppoisa tunnelma. Kumlingesta suuntasimme Kihdin yli ja Timon vanhempien mökille Brännskäriin. Koko purjehduksen ajan Heikin suurinta huvia on ollut kivien heittäminen veteen ("heittää kiven veteen"). Tätä ollaan harrastettu niin paljon, että jos tulee uutisia Itämeren pinnan kohoamisesta, niin se voidaan laittaa meidän piikkiin. Heikki poimii kiviä ja selostaa "pikku" tai "iso", molemmat yhtä hauskoja. Tämän jälkeen etsitään kohtaa minne ne heitetään "tänne", tai "tonne" ja sitten välillä lasketaan n-y-t-nyt ja kivi lentää mereen. Tätä seuraa aina innostunutta naurua. Ja sama toistetaan käsittämättömän monta kertaa. Brännskär on kalliosaari, mutta Heikin järkytykseksi saarelta ei lähes vuorokauden etsintöjen jälkeen löytynyt kourallista enempää kiviä. Silloin heiteltäväksi kelpasivat jo kynnen kokoiset pikkupikkukivet (hiekanmurenat...).

Torstaina siirryimme Brännskäristä Espskärin merikarhusatamaan Näsbyn tankkausreissun kautta (lounasta, kaasua, kaljaa ja vettä). Anssi koitti vakuuttaa miehistölle, että hän on useana vuonna nähnyt sataman tuntumassa lampaita. Anssin johdattelemana osasto Helena, Heikki ja Carlos lähtivät tutkimaan tilannetta. Pitkään käveltyämme ja juuri kun olin ilmaissut lopullisen skeptisyyteni lampaiden olemassaoloa kohti, kuuli Carlos hentoa määkinää. Kohta näimmekin ison lauman lampaita jotka hieman lähemmäksi päästyämme näyttivät yllättävän isoilta ja kovaäänisiltä. Lampaat eivät kuitenkaan olleet innostuneita tapaamaan meitä, sillä mitä lähemmäksi yritimme mennä, sitä nopeampaa ne perääntyivät. Mutta isoja ja kovaäänisiä olivat, ja määrältä lähes parikymmentä (jos tarkasti katsotte, niin kuvassa näkyy lauma). Toisessa kuvassa Heikki "heittää kiven veteen" Espskärissä.

Perjantaina olikin sitten kotiinpaluun - tai siis purhejduksen lopettamisen ja Turkuun paluun aika. Säidenkin puolesta sai purjehtiminen loppua, saimme meinaan monta kuuroa niskaan. Siinä mielessä ei veneilyn loppu harmittanut. Edessä oli veneen siivous ja valmistautuminen lauantain lastenjuhliin. Lauantain perinteiset lastenjuhlat sujuivat onnistuneesti, vaikka sää oli aluksi hieman epävakainen.

Veneellä on hieman eri fiilis kelistä riippuen :)

Sunnuntaina 2.8. avasimme Anssin kanssa golfkauden - eipä ole vielä koskaan tainnut jäädä näin myöhäiseksi! Aura Golfissa pelasimme kierroksen Heikin (ison) ja Ollin kanssa. Yööättävän hyvin peli kulki lähes vuoden tauon jälkeen. Vaikka siis minähän en ole tasoitukseeni pelannut noin viiteen vuoteen, tai kovin lähellekään. Iltapäivällä ajoimme Kylmäkosken mökille, jossa mummu ja ukki odottelivatkin. Heikki olisi mielellään jatkanut kivien heittelyharrastusta, mutta se kiellettiin - mökillä kun ei ole järveä eikä merta vaan uima-allas. Yhteen sadevesitynnyriin sai Heikki luvan heitellä kiviä, mutta sekin unohtui sitten kun uudenlaista ohjelmaa tuli eteen - esimerkiksi punaisten, mustien ja valkoisten marjojen syöntiä. Kylmäkoskella käytiin yhdistetyllä pyörä- ja juoksulenkillä sekä seuratiin kattomaalareiden toimintaa. Tiistaina lähdettiin mummun kanssa Tampereelle ja Anssi ja minä pelasimme Nokia River Golfissa kauden toisen (ja toistaiseksi viimeisen) golfkierroksen.

Keskiviikkona Heikki kävi mummun kanssa Vapriikissa lelunäyttelyssä ja sai museokaupasta Hummer-auton (joka ostetiin Jeeppinä). Kuten ehkä aiemmin olen blogissa maininnut, onnistuivat Heikin kummit opettamaan Heikille joitain automerkkejä, joista suosituimpia tällä hetkellä ovat Jeeppi (Kaijan auto) ja Bemari (Pekan auto). Bemarit Heikki tunnistaa yllättävän hyvin liikenteessäkin (ja nyt kotiin palattuamme Heikki toteaa naapurin tädin ajaessa pihaan että "bemari tuli" sen sijaan että esimerkiksi mainitsisi tädin nimeltä). Kesän suosikkilelu onkin ehdottomasti (Hirvensalon ison auton lisäksi) ollut jostain mystisesti ilmestynyt bemari-pikkuauto. Se ratkaisi monta huonoa hetkeä veneellä ja sitä on laitettu niin päivä- kuin yöunille. Bemari jäi kuitenkin Turkuun, joten Hummerista tuli selkeästi sen korvaava lelu.

Torstaina ajoimme Espooseen ja kävimme kotona ensimmäistä kertaa sitten loman alun, eli noin 3,5 viikkoon. Sen sijaan että Heikki olisi tullut ekana meidän omaan kotiin hän marssi naapurin pihalle ja haki sieltä pyörän. Kotona viihdyttiinkin sitten melkein vuorokausi ja päätettiinkin lähteä vielä viikonlopuksi vesille. Perjantaina autolla Turkuun ja purjeveneellä Härjamaankarille. Lauantaina Norrskataan ja sunnuntaina Turun kautta takaisin kotiin. Varsinkin sunnuntaina loistosäät - hellettä ja myötätuulta - genaakkerin kanssa virsikirjassa tultiin :) Ei hullumpi tapa viettää viimeistä lomapäivää!

Vajaassa vuorokaudessa kotona ehdittiin tehdä vähän pihatöitä. Äiti kitki rikkaruohoja ja pojat kuskasi niitä pois :)

--
Loman edetessä Heikistä tuli reippaampi ja uskaliaampi purjehtija, loppumatkasta ei ollut enää mitään kävellä kannella yksin. Onneksi Heikki on sen verran varovainen, ettei yritä tehdä mitään liian näppärää. Vaarallisinta tuossa kannella tallustelussa on se, että jos siellä kompastuukinn köyteen tms. ja lentää mereen.


Heikki lempipuuhassaan eli suihkussa Norrskatassa. Suihkussakäynnin pituusennätykset ovat siirtymässä isältä pojalle, äidillä ei ole mitään sijaa tässä kisassa.


Miten voisi loma epäonnistua, kun on näin hyväntuulinen kaveri mukana?