Pikkujouluja, äitiysvapaata ja sanavaraston karttumista

Olen ollut äitiysvapaalla joulukuun alusta saakka. Suurimman osan päiväajasta ovat vieneet joulu- ja muut ompelukset. Heikki on saanut pari pitkähihaista trikoopaitaa, juhlahousut sekä kylpytakin. Näistä kuvia myöhemmin. Muuten työlistalla on ollut joululahjoja sukulaisille ja kummilapsille. Meillä on nyt Anssin kanssa toinen kummilapsi. Ensimmäinen, Peppi, täyttää helmikuussa jo kolme vuotta ja toinen, Vilho, kastettiin juuri viime viikonloppuna - ikää reilu kuukausi. Kuvia näistä tekeleistä luvassa blogiin joulun jälkeen.

Heikki on ehtinyt osallistua jo kolmiin pikkujouluihin tässä kuussa. Ensin oli perhevalmennusporukan pikkujoulut Latokasken asukaspuistossa. Siellä mukana olivat Aino ja Iida, Leo ja Sisu sekä Roope ja Ronja vanhempineen. Syötiin joulupuuroa ja lapset leikkivät.

Seuraavaksi oli vuorossa hoitopaikan pikkujoulut, jotka järjestettiin yhdessä samassa taloyhtiössä olevan toisen perhepäivähoitajan kanssa. Kymmenisen lasta esiintyi tummenevassa iltapäivässä hoitopaikan pihalla laulaen joululauluja ja lorutellen. Heikkikin oli jonon jatkeena (eikä isin sylissä, kuten kevätjuhlissa), mutta ei suinkaan laulanut tai leikkinyt muiden mukana :) Oli silti ylpeä esiintymisestään ja naureskeli iloisesti. Joulupukkikin kävi paikalla.

Kolmannet pikkujoulut vietettiin viime viikolla Oton ja Kertun luona. Sinne oli kerääntynyt Oton ja Kertun lisäksi Peppi ja Sisu, Alma ja Aapo sekä Onni ja Toivo äiteineen. Pakkasta oli toistakymmentä astetta ja kovin pitkään emme pihalla tarenneet. Sisällä sen sijaan oli lämmin tunnelma kun söimme joulupuuroa ja paistoimme pipareita.

Joulukuussa ollaan tämän lisäksi ehditty tehdä joulumakkaraa (ja lammasmakkaraa) perinteiseen tapaan, sekä vietetty kahdet tuparit uudessa kodissamme. Tai no, toiset olivat jo marrasukun puolella. Heikille koti on edelleen "uusikoti", vaikka vanhaa ei olla enäää aikoihin muisteltu.

Heikin suosikki kotileikkeihin kuuluu tälä hetkellä "töissä käynti". Heikki ilmoittaa lähtevänsä töihin ja huikkaa "Heippa!". Sitten hän menee joko yhteen keittiön kaappiin tai sitten yläkerran pesuhuoneeseen ja alkaa puhua siellä puhelimeen kovaa ja nopeasti. Välillä kuuluu selostus "mä oon töissä". Hetken päästä ovi aukeaa ja sankari ilmoittaa tulleensa kotiin. Muutenkin Heikin "puhelinääni" poikkeaa normaalista puherytmistä ja ilmeisesti imitoi joko minun, Anssin tai molempien puhetyyliä.

Hauska nokkeluus Heikin suusta tuli viikonloppuna, kun poikkesimme Finlandia-talolla. Anssi ja Heikki näkivät ravintolan vessareissulla ja Heikki pyysi että mennään ravintolaan syömään. Olimme tosin juuri syöneet ravintolassa hetki sitten, joten Anssi totesi ettei mennä, mutta kysyi silti mitä Heikki ravintolassa söisi. Tyypillisin vastaus tällaiseen kysymykseen on "pastaa", mutta nyt hän ilmoittikin "syödään paistia ja juodaan lientä". Aika nokkelaa ja jouluista - ilmeisesti sanat on hyvin mielessä vaikkei Heikki juurikaan lauleskele. Joululauluista suosiossa on "joulupukki, joulupukki" (johon muistamme vain ne väärät ja hieman 2-vuotiaan korville kyseenalaiset sanat) sekä "porsaita äidin oomme kaikki", joka vaaditaan kovalla "allihuuppa, allihuuppa" -huudolla aina myös toisella kotimaisella.

Heikin sanavarasto kasvaa koko ajan, mutta välillä tulee hassuja tilanteita. Sunnuntaina pyysi Heikkiä purkamaan legorakennelman, kun olimme hieman järjestelemässä paikkoja. Heikki ryhtyi tuumasta toimeen ja alkoi purra legopaloja. Selitykseni imperatiivien "pura" ja "pure" eroista ei tuntunut menevän perille, joten synonyymien lisäksi koitin selventää että nyt on kyseessä verbi "purkaa" eikä "purra". Tähän Heikki hymähti ja sanoi, että ei se ole "purkaa" vaan "purkka". Aargh. Kirosin suomen kielen melkein samankuuloiset aivan eri asiaa tarkoittavat sanat jonnekin maanrakoon tässä vaiheessa ja vaihdoin puheenaihetta.

Heikki on alkanut kertoa hoidossakin ihan höpöjuttuja. Selostelee esimerkiksi että äiti tulee hakemaan isin autolla (vaikka tulen omallani) tai että äiti juo kahvia ja syö pullaa (vaikken ikinä juo kahvia ja en myöskään mikään pullahiiri ole - monet muut herkut tosin maistuvat :).

Heikin hoitoryhmässä onkin tapahtunut ja tapahtuu muutoksia. Vielä joitain kuukausia sitten Heikki oli hoitoryhmän nuorin ja kaikki hoitolapset olivat poikia. Tammikuussa Heikki onkin sitten hoitoryhmän vanhin ja hänen lisäksi ryhmässä on kaksi tyttöä! Saa nähdä minkälainen hoitolapsi neljänneksi sitten ryhmään vielä tulee. Nyt hoitotäti onkin jäänyt jo joululomalle ja tänään olin Heikin, Hennan, Pepin, Sisun, Tiinan, Oton ja Kertun kanssa SeaLifessa aamupäivällä. Heikin suurin ihastus ei suinkaan ollut mikään kala, vaan paikan eteisessä ollut leikkimoottorivene...

Olen viime kuukaudet liikkunut todella laiskasti, koska maha on painanut aika lailla. Tänään päätin kuitenkin reipastua ja lähteä Heikin kanssa pulkkaretkelle Isoon Omenaan. Ajatus oli kävellä Omppuun ja tavata Anssi siellä, sitten palata ostosten jälkeen autolla kotiin. (Kuvassa toppapuettu, potalla käynyt Hessu päätti että hänellä on kakkahätä...) Noin kilometri menikin hyvin, mutta sitten herraa ei enää huvittanut istua pulkassa (ilmeisesti lumensyönnistä alkoi paikat viilentyä) ja hän halusi kävellä. Ekat 100-200 m menikin ihan kivasti, mutta sitten olisi pitänyt päästä syliin. Ei kovin toimiva ratkaisu tämän mahan kanssa ja Anssikin oli vasta Töölössä kaivamassa autoa lumikasan alta, joten pikaista pelastusta ei ollut odotettavissa. Jossain vaiheessa sain kuitenkin huijattua pulkkailijan takaisin kyytiin, mutta ihan Ompulle asti emme kuitenkaan selvinneet. saa nähdä oliko talven pulkkailut siitä, herra oli ainakin kovin järkyttynyt tästä matkantekomuodosta - itse tosin syytän siitä etupäässä typerää ajatusta kauhoa käsin lunta pulkkaan ja syödä sitä - pikku näpit olivat meinaan melko kylmät tämän jäljiltä. Taloyhtiön ja lähiseudut pojat ovat muuttaneet meidän pihatien pulkkamäeksi. Siitä menään alas kovaa vauhtia - lopputuloksena että pihaan saa ajaa todella varovaisesti ja että jyrkkä rinne voi tulla aika liukkaaksi...

Keskiviikkona on tarkoitus lähteä joulun viettoon Norrskataan. Sitä ennen pitäisi varmaan kaivaa esille Tyksin synnärin sekä lauttojen puhelinnumerot, jos tämän mahan asukas päättääkin alkaa syntyä jouluna. Kaveri on ollut kiinnittyneenä jo pari viikkoa ja itselläkin ehkä vähän sellainen olo, ettei välttämättä tarvi kovin pitkälle tammikuuta vauvaa odotella, mutta silti peukut pystyssä ja sormet ristissä että jaksaisi kuitenkin odottaa sinne tammikuun puolelle. Norrskatasta siirrytään Tapaninpäivänä Tampereelle. Anssikin välipäivät vapaalla, muttei vielä mitään sen kummempia suunnitelmia.

Kahden kerroksen väkeä

Reilu kaksi viikkoa sitten saimme uuden sänkymme ja muutimme yläkertaan nukkumaan. Heikin makuuhuone on nyt siis alakerrassa ja meidän yläkerrassa. Ensimmäisen viikon jälkeen takana oli yksi kokonaan nukuttu yö, muina öinä vähintään kerran yössä kuului portaiden alapäästä joku seuraavista huudoista "isi/äiti tuu auttamaan", "haluaa isin sänkyyn nukkumaan" tai " äiti tulee viereen nukkumaan". Siinä sitä sitten rampattiin portaissa ja nukuttiin ties missä. Viime viikon lopussa ensimmäistä kertaa Heikki tuli itse portaat ylös, ihan hipi hiljaa, ja kiipesi meidän väliin nukkumaan. Tällä viikolla onkin mennyt pari iltaa (kop, kop) niin että ollaan nukuttu koko yö putkeen omissa kerroksissamme. En tiedä onko tämä kaksi kerrosta niinkään vaikuttanut asiaan vai joku muu unettomuuden vaihe. Nukutuksetkin ovat taas muuttuneet keskimäärin 50 min projekteiksi. Aika iso pala illasta.

Viime viikolla Heikin perhepäivähoitaja sairastui ja nyt Heikki on sitten viikon käynyt varahoidossa päiväkodissa. Päivät menee melko OK päiväkodissa, mutta ei Heikki siellä viihdy ollenkaan niin hyvin kuin perhepäivähoitajalla. Yksi päivä Anssi haki Heikin hoidosta ja vaikka hoidosta lähtiessä vaikutti reippaalta ja kertoi leikkineensä päivällä autoilla, niin kun Anssi kysyi autossa mitä Heikki oli päiväkodissa tehnyt, hän vastasi "mä itkin". Ja niin oli rassu itkenytkin. Useana päivänä hän on myös toistellut päivällä "isi hakee mun täältä" ja itkenyt päälle. Tänään tosin hoitajia oli huvittanut, kun Heikki oli ilmoittanut, että "isi hakee mun audi-autolla täältä". Ehkäpä siis jatkamme toistaiseksi tutulla hoitajalla, vaikka tässä ihan meidän lähellä, ehkä 400 m kävelymatkan päässä, olisikin ryhmäperhepäivähoitopaikka.

Torstaina kurkkuni kipeytyi ja alkoi yskä, illalla ääni muuttui kähäksi. Perjantaina olo huononi ja jäin kotiin yskimään. Päivälle kuume alkoikin nousta ja kolmeen mennessä olin ihan poikki. Ehdin vielä illalla työterveyden kautta lääkäriin, joka oli jo lähettämässä minua Jorviin. Pienen hämmästelyn jälkeen tultiin siihen tulokseen, että otetaan labrat, aloitan Tamiflu-kuurin ja lääkäri kirjoittaa varmuuden vuoksi lähetteen Jorviin. Samalla saatiin Heikille hoitopaikka Turusta, kun Kaija sattui juuri sopivasti olemaan Helsingissä käymässä - Anssilla nimittäin lauantaina kokopäivän ohjelma ja itse olin kyllä siinä kunnossa että olisi ollut aika vaikea viihdyttää koko päivä kaksivuotiasta sängyn pohjalta käsin. Lauantai meni nukkuessa, sunnuntai vähän paremmin. Maanantaina ja tiistaina kuume laski niin, että nyt enää hieman lämpöä. Yskä tosin jatkuu edelleen ja öisin kurkku kipeytyy. Tänään sain labran tulokset ja olen siis tosiaan sairastanut sikainfluenssan, vaikka reilu kolme viikkoa sitten sitä vastaan sain rokotuksenkin. Tänään aloitin vielä antibiootit tuon yskän takia ettei tulisi keuhkokuumetta vielä tämän päälle. Näppärä ajankohta näin muutama työpäivä ennen äitiysvapaan alkua. Pakko tässä on vähän töitä tehdä kotoa, jotta saa edes jotain aikaiseksi ennen äitiysvapaan alkua.

Anssi ei onneksi ole sairastunut, eikä Heikkikään. Heikin ääni tosin oli sunnuntai-iltana vähän käheänä ja on hieman yskinyt, mutta ei niistä ole mitään sen kummempaa kehittynyt. Ehkä Heikin rokote on torjunut tartunnan vähän paremmin kuin minun. Vaikka riskiryhmään raskauden takia kuulunkin, niin näyttäisi silti että tästä selvitään ihan hyvin.

Duppelitakki, isilii ja toiauto

Olen nukahdellut iltaisin Heikin sänkyyn yhdeksän jälkeen, joten blogin kirjoittelu on hieman jäänyt. Tietokoneella roikkumisen lisäksi myös telkkarin katselu on vähentynyt, ensin johtuen muuttopuuhista ja nyt siitä, ettei alakerran olohuoneessa, missä ainoa telkkarimme on, ole vielä sohvaa. Sohva on tilattu, samoin kuin uusi sänky, mutta niitä vielä odotellaan. Uuden sängyn saapuessa aiomme siirtyä yläkertaan nukkumaan ja Heikki jää alakertaan. Saa nähdä mitä siitä seuraa. Yleensähän Heikki nukkuu yöt putkeen ja kiskomme hänet sängystä ylös 10 min ennen kuin pitäisi lähteä aamulla hoitoon, mutta viime aikoina homma on toiminut hieman toisin. Heikki herää klo 6 aamulla ja hipsuttelee äidin ja isän (vielä alakerrassa olevaan vanhaan) sänkyyn. N.20% kerroista hän vielä nukahtaa mutta todennäköisempää on, että meitä tökitään vuorotellen "äitiii, herätyt, isiiii, herätyt". Viime aikoina heräilyjä on ollut myös öisin, muttei kovin paljon kuitenkaan. Kättä on väännetty lisäksi siitä, nukkuuko Heikki omassa sängyssä vai isin ja äidin sängyssä (ent. isin sänky).

Pisin nukutusoperaatio tähän asti on tämän viikonlopun 2,5 tunnin yritys saada molemmat Heikki ja Peppi lauantaina päiväunille. Peppi taipui 1 h 45 min jälkeen, mutta Heikki ei ja lopputuloksena oli se, että Peppi nukkui vain 45 min ja Heikki ei silmänräpäystäkään. Ja äiti oli vähän väsynyt. Edellisenä iltana yöunille meno sujui paljon paremmin. Muuten Pepin yökyläily sujui tosi helposti - Heikki ja Peppi leikkivät tosi sopuisasti ja ilman että aikuisen tarvitsee tulla leikeissä auttelemaan. Peppi on kova tyttö ohjeistamaan Heikkiä leikeissä, mutta ihan aina ei leikit kuitenkaan aina mene Pepin pillin mukaan.

Heikin laulurepertuaari on laajentunut siihen toistaiseksi kuuluneesta yhdestä laulusta (ihhahhaa, ihhahhaa, hepo hirnahtaa...) ja nykyään se kattaa myös Piippolan vaarin ja Jänis istui maassa. Todellisia klassikkoja siis. Sanoja ei yleensä muistu mieleen kovin paljoa, mutta sen verran laulelee että laulut on tunnistettavissa. Vanhempiensa tapaan laulaa kovaa ja nuotin vierestä. Lauleskelun lisäksi Heikki on alkanut soittaa viulua ja ksylofonia. Viulunsoittoa on harjoiteltu Turussa, ksylofonia ihan kotona. Erityisen hienot soundit tulee, kun ksylofonia hakkaa marakassilla...



Tänään olen saanut parhaimmat naurut sille, kun kuuntelin Anssin ja Heikin "vuoropuhelua" aamulla. Sanomme Heikkiä usein Hessuksi ja välillä Hessuliksi. Kun Anssi sanoin "Hessulii" niin Heikki vastasi "isilii" ja tätä jatkui vaikka kuinka pitkään, molemmilla pilke silmäkulmassa.

Kaksivuotiaan kanssa elämä on kyllä melko hauskaa. Juttua riittää ja pieni apuri on aina mukana. Tänään vaihdoimme molempiin autoihin renkaat ja Heikki autteli koko ajan. Heikistä on myös hyvä apu siihen, kun en viitsi joka asiaa enää tämän koko ajan kasvavan mahan kanssa kumarrella - Heikki matalampana nostelee niitä minulle. Omaa tahtoa toki on koko ajan enemmän ja viime aikoina havaittavissa myös joitain uhmakohtauksia. Arkiaamut venyvät välillä, kun jokainen vaatekappale pitäisi muka saada pukea itse vaikka yhtään ei vielä osaa. Pepin perässä tosin hienosti riisui jo vaatteitaan, paremmin kuin ilman esikuvaa. Myös potalla/pöntöllä on rampattu tavallista useammin. Varsinkin kakka alkaa tulla hyvin muualle kuin vaippaan, mutta pissaa Heikki ei osaa vielä ennakoida. Siitä kertoo vino pino märkiä pieniä kalsareita pyykkikorissa. Halua on kyllä enemmän kuin taitoa, tänäänkin on ollut "vessahätä" useammin kuin mitä tuloksia on tullut. Oveluutta myöskin on alkanut tulla kuvioihin - kehveli tietää, että jos huutaa aamulla "kakkahätä, kakkahätä", niin sängystä kömpii esiin äiti, tai äidin pakottama isi. Ja sitten kun mitään tulosta ei tule, niin toinen onkin valmiiksi jo jalkeilla eikä tarvi tulla erikseen herättämään...

Värejä olen koittanut opettaa Heikille - tuloksetta. Yksi päivä kun tultiin hoidosta kysyin Heikiltä autoni vieressä että minkä värinen on äidin auto. Vastaus tuli heti: "Äidin auto on volkkari." No joo, onhan se volkkari, mutta minkä värinen se on? "No se on volkkari." Tämän jälkeen osoitin sormella autoa, ja kysin minkä värinen tämä on. Sain vastaukseksi: "Se on ovi." Kiitooos. Ja lienee turha mainita, että tämä keskustelu on käyty useita kertoja. Nyt Heikki tosin tietää, että äidillä on punainen Volkkari, mutta se on vain ulkoa opittu tieto. Automerkkejä sen sijaan Heikki tuntee käsittämättömän määrän ja tietää myös että Kaijalla on Jeeppi, Jaakolla Mersu, mummulla Pösö, Pauliinalla Sitikka ja Pekalla Bemari, muutamia mainitakseni. Ohi ajavista autoista tunnistaa näiden lisäksi myös ainakin Skodan ja Fordin. Toyota on vaikea - "toiauto". Uudet autot näyttää kaikki samoilta ja merkit niissä on aika pienellä - miten voi tunnistaa ne, jos ei pysty tunnistamaan edes värejä??

Joitain viikkoja sitten olimme alatalossa naapurissa yhtiökokouksessa. Sen jälkeen Heikki halusi monta päivää mennä naapuriin, mieluummin kuin kotiin. Olisikohan syynä ollut se, että naapurissa sai aikamoisen kasan keksejä, jotta pysyi kilttinä kokouksen ajan... Eilen vierailtiin toisessakin naapurissa - keksejä syömässä sielläkin.

Heikki sai synttärilahjaksi Riitta-Maijalta tosi hienon duffeli-takin. Siitä Heikki on tosi ylpeä ja peilailee itseään mielellään se päällä. Tänään viimeksi kun sen sai laittaa päälle, kuului iloinen pulputus, jossa joka kolmas sana oli "duppelitakki". Muutenkin Heikki on alkanut kiinnittää enemmän huomiota pukeutumiseen. Välillä aamulla vaaditaan tietty paita päälle ja isi on hätää kärsimässä kun ei muista mikä on esimerkiksi autopaita.

Kävin ottamassa perjantaina sikainfluenssarokotuksen ja siitä tulikin käsi melkoisen kipeäksi. Yksi yö meni kyllä sen takia lähes kokonaan valvoessa, vaikka panadoleja napsinkin. Onneksi kuitenkaan ei tullut kuumetta tai muuta. Ajattelin kuitenkin Heikillekin sen ottaa, samoin kun normaalin kausi-influenssarokotuksen.

Viimeisissä kuvissa vielä Heikki ja Hannu junaleikkitouhuissa Tampereella pari viikkoa sitten sekä reippaat roskiksenviejät tänään aamulla ennen renkaidenvaihtoon lähtöä.

2-v synttärit uusikodissa

Uuteen kotiin on muutettu ja vanha myyty, kaikki tapahtui vallan nopeasti. Heikki on täysin sopeutunut uuteen kotiinsa, mahtaako vanhaa enää muistaakaan. Koti ei kuitenkaan vielä ole koti vaan "uusikoti".

Uuden kodin miinuspuolia tähän mennessä on ollut lähinnä vain nettiyhteyden puute. Nyt kun sekin on korjaantunut, niin mikäs täällä elellessä. Ehkä blogiakin tulee taas päivitettyä vähän tiuhemmin - ehkä.

Synttäreitä juhlittiin 26.-27.9. Ensin lauantaina kylässä olivat heikin kaverit: Peppi, Otto, Pinja, Eevi (kaikki vuosimallia 2007), vanhan kodin naapurit Iiro ja Eemil, sekä Oton pikkusisko Kerttu, Pepin vielä nimetön pikkuveli sekä muutaman kuukauden ikäinen Miska. Menoa ja meininkiä oli siis riittämiin, ja vielä hieman vähäkalusteisen kotimme seinät kaikuivat iloisista äänistä. Heikille oli synttärikakun tehnyt kummitäti-Henna - upea purjevenekakku! Kynttilöiden puhalluksessa oli pientä haastatta, vaikka Heikki kyllä viime vuoden synttäreihin verrattuna on oppinut puhaltamisen konseptin.

Lahjoja tuli paljon ja Heikki meni ihan pyörälle päästään niiden paljoudesta. Kun jotakuinkin toisesta paketista löytyi legoambulanssi, niin sen jälkeen Heikki ei olisi halunnut avata enää yhtään lahjaa. A) koska ambulanssi oli jo niin superkiva ja B) koska silloin ambulanssista olisi pitänyt päästää irti ja joku toinen lapsi olisi voinut alkaa leikkiä sillä. Rauhaksiin paketit saatiin kuitenkin päivän mittaan avattua. Paketeista löytyi kirjoja, autoja, legoja, muovailuvahaa, CD, vaatteita, automatto ja vaikka mitä muuta mieluisaa.

Sunnuntain synttäreille oli kutsuttu sukulaisia ja kummit. Kakku tällä kertaa oli äidin tekemä ja isän ideoima junakakku. Heikki oli niin innoissaan kakun päällä olevista lakuista, ettei meinannut malttaa puhaltaa kynttilöitäkään :) Kuvassa ylpeä poika kuuntelee onnittelulaulua. Sunnuntain suosikkilahjat taisivat olla erilaiset junat sekä potkulauta. Potkulaudan idean Heikki ymmärsi heti ja päivän mittaan vauhtia alkoi tulla enemmän. Kypärä pidettiin alkuun päässä niin tiiviisti, että hiki virtasi. Nyt potkulauta on turvallisuussyistä alakerrassa, mutta kypärän käytöstä on luovuttu. Muista paketeista löytyi hienoja vaatteita, mukaanlukien upea villakangastakki, ksylofoni, isojen poikien autolakanat yms.

Heikin sänky onkin nyt pidennetty täysimittaiseksi ja peittona on ihan aikuisten peitto - tarvittaessa sänkyyn mahtuu nyt äiti tai isä mukaan ja isompi peitto pysyy pientä paremmin päällä. Nukkumaanmeno onkin ainakin viime päivät (kop, kop) sujunut hyvin. Heikki on nukahtanut omaan sänkyynsä itsekseen eikä ole enää karkaillut.

Synttärien jälkeisellä viikolla kävin työmatkalla Tampereella ja Heikki tuli mukaan. Perjantain Heikki vietti mummun kanssa ja illalla lähdimme vielä Turkuun. Turussa oltiin sunnuntaihin asti. Perjantai-illan Heikki oli Kaijan ja Jaakon hoidossa ja lauantai-iltana Pauliinan ja Pekan hoidossa.

Juttua tulee koko ajan enemmän, mutta siitä saa välillä vähän huonosti selvää. Kirjaimia puuttuu edelleen puheesta. 2-v neuvolassa Heikki kuitenkin todettiin ihan normaaliksi kaksivuotiaaksi. Pituuskin mitattiin jo seisten - 89 cm saldona, eli pituuskasvu on hidastunut. Moni kaveri onkin jo mennyt ohi isosta pojastamme. Heikki oli tosi kiltisti neuvolassa, antoi mittailla (jopa päänympäryksen) ja näytti taitojaan.

Remonttireiska

Viime postauksen jälkeen olemme seilanneet "uuden kodin" ja "vanhan kodin" väliä lähes päivittäin. Pari kertaa on käyty Bauhausissa, Heikki ihmettelee edelleen "iso kauppa, auto ajaa kauppaan sisälle" - siellä kun on sellainen halli, minne voi autolla ajaa sisälle ja ottaa kyytiin suurimmat ostokset. Vaikka me emme ajaneet sisälle, niin tämä teki kuitenkin pikkumieheen suuren vaikutuksen. Uuden kodin bonus on sinne viety Brio-junarata sekä jääkaapista löytyvä jugurtti. Heikki on myös autellut remonttihommissa - esimerkiksi seinien maalailussa. Maali on onneksi pysynyt seinässä, tai no tietenkin sitä löytyy esim. nenästä, kädestä, polvesta ja sukista, muttei onneksi esim. kaapeista tai parketista... Uudessa kodissa ei paljon remonttihommia olekaan, mutta nekin sujuvat tietenkin vähän hitaanlaisesti johtuen pikkuapurista. Viikonloppuna pitäisi saada hommat valmiiksi ja tavarat pakattua - maanantaina muuttomiehet tulevat viemään tavarat vanhasta kodista uuteen!

Heikki on käynyt myös kekseliäämmäksi. Siitä on jo aikaa, kun hän keksi mikä on herkkukaappi keittiössä - tähän mennessä sinne vaan ei ole ollut hänelle pääsyä. Viikonloppuna hän sai sieltä pari xylitol-karkkia ja kun emme antaneet enempää ja puuhailimme jotain muuta, Heikki nokkelana poikana siirsi tuolinsa kaapin eteen ja oli hyvää vauhtia kiipeämässä pöydälle, jolta ylettää kaappiin, kun yllätimme hänet. Uudessa kodissa herkkuja onkin haastavampi piilottaa, kun jääkaapin oven saa auki pienikin poika ja monet kaapitkin...

Apua! + uutisia

Heikin uusin villitys on huikata joka toiseen asiaan liittyen "apua" - välillä se on ihan paikallaan, mutta välillä asiayhteys jää hieman etäiseksi. Juttelua tulee muutenkin aika lailla, tosin edelleen tarvitaan Hessu-Suomi-sanakirjaa, jonka taitavat äiti ja isä parhaiten. Esimerkiksi "p" äännetään sanan alussa "t" (esim. pois=tois) ja joskus jätetään sanan keskeltä kokonaan pois (esim. maito ja auto kuulostavat melko samalta), myös sanojen alkukonsonantit ylipäätään ovat välillä edelleen turhia. Ässä tulee välillä, ja välillä taas ei. "Isi" menee mallikkaasti, ja nykyään kiitoskin on enimmäkseen "kiitos" eikä enää niin usein "kiitot".

Poika on hyvin ylpeä myös vessakäynneistään. Eräänä päivänä Hessu ilmoitti että "kakka tulee" ja "vessaan" - hämmästyksekseni kakka ei vielä ollutkaan vaipassa tässä vaiheessa, kuten yleensä, vaan se oikeasti tulikin pottaan. Kehuin suunnattomasti ja käskin kertoa isille, heti kun isi tulee kotiin. Asia oli tuoreessa muistissa vielä noin tunnin jälkeen, ja isi vastaanotettiin kertomalla riemukkaasti ja moneen kertaan "kakka pottaan, kakka tuli pottaan".

Kun syksy tuli, niin sen mukana myös yskänpuuskat. Yksi Flixotide-kuuri jo takana. "Piippu" oli tällä kertaa Heikin kaveri, yhdessä paineltiin nappia ja hoettiin "yskä pois, yskä pois".

Viikonloppuna olimme risteilyllä ja vietimme lauantaipäivän Tukholmassa Villen, Tiian, Idan ja Saran kanssa. Idalla ja Saralla alkaa ikää olla jo kohta 5 v. Reissu meni hienosti, laivalla oltiin lasten puuhamaassa (pallomeri, junarata, leluja), syömässä ja katsomassa illan show-esitystä sekä tanssimassa orkesterin tahtiin. Tukholmassa käytiin Junibackenilla - lasten satutalossa, joka osoittautui ennalta odottamaamme paljon hauskemmaksi paikaksi. Voin suositella kaikille lapsiperheille. Varsinkin jos on yhtään kuullut tai lukenut pienenä Astrid Lindgrenin satuja.

Blogin etäisimmille lukijoille voisimme myös paljastaa muutaman uutisen, joita ei ole tainnut täällä vielä tulla mainittua. Heikistä on tulossa tammikuussa isoveli - se, että tuleeko äidin mahasta pikkusisko vai -veli selviää myös vasta silloin. Heikki osaa jo kertoa kysyjille mitä äidin mahassa on. Kesällä vastaus oli vielä "napa", mutta nyt se on muuttunut "vauvaksi".

Lisäksi teimme tänään asuntokaupat ja tässä syksyn mittaan muutamme uuteen kotiin. Avaimet on kädessä ja viikonloppuna alkaa pieni pintaremontti. Vapaaehtoiset remontoijat/lastenvahdit voivat ilmoittautua allekirjoittaneelle :)

Isojen poikien juttuja

Arki on alkanut rullata ihan mukavasti loman jälkeen. Heikki viihtyy hyvin perhepäivähoitajallansa ja työpäivät kuluvat nopeasti. Hieman liiankin nopeasti näissä uusissa tehtävissä, ei meinaa 7,5 tuntia päivässä riittää mitenkään. Anssi onkin saanut hakea Hessua hoidosta tavallista useammin.

Päivähoidossahan Heikki on nukkunut alusta asti päiväunensa laidattomassa sängyssä, tai siis oikeastaan vuodevaatelaatikossa. Kotona kaikki unet on nukuttu pinnasängyssä, kunnes lomilta palatessamme vaihdoimme sen "isojen poikien sänkyyn". Sänky tuotiin Turusta viimeisenä lomapäivänä sillä seurauksella ettemme Heikin kanssa enää mahtuneet autoon ja pääsimme junaretkelle. Laidattomaan, tai siis matalalaidalliseen, sänkyyn siirtyminen pidensi nukutusaikoja huomattavasti, kun ei Heikki meinannut millään pysyä sängyssä. Onneksi yöt kuitenkin menivät hyvin - sänkyyn (tai joskun sängyn viereenkin) nukahdettuaan, Heikki nukkui siellä koko yön aamuun saakka, paria poikkeusta lukuunottamatta. Silloinkin Heikki tepsuttaa meidän sänkyymme eikä lähde esimerkiksi seikkailemaan ympäri taloa.

Syksyn harrastuksetkin ovat alkaneet ja Heikki ja Anssi käyvät edelleen keskiviikkoisin uimassa. Jonkinlainen epäluulo vettä kohtaan tosin saatiin ilmeisesti Heikkiin kesällä tartutettua, koska hän ei kuulemma enää ole samanlainen vesipeto kuin ennen. Siinä mielessä ehkä ihan hyvä jatkaa uimahallissa käymistä, ettei tule mitään yllättävää vesikammoa.

Isojen poikien sängyn lisäksi Heikki alkaa vähitellen suostua myös kotona istumaan potalla. Hoidossahan hän jo keväällä teki asioitansa päivittäin potalle, mutta kotona potta oli suuri hirvitys ja sille ei voinut kuvitellakaan istuvansa. Viime päivinä olemme saaneet oikeastaan joka päivä jotain aikaiseksi pottaan. Lähinnä tässä kai seuraavaksi on kyse vanhempien viitseliäisyydestä ja muistamisesta - potalle kun pitää kuitenkin poika ohjata eikä vielä odottaa että hän itse keksisi sitä pyytää.

Kesälomakuulumisissa unohdinkin kertoa hauskan tarinan siitä, miten tuollainen pieni poika voi käsittää asioita väärin ja pysyä järkkymättä mielipiteessään. Ennen kesälomaahan Heikki oli pari viikkoa toisella perhepäivähoitajalla ja luulen, että tarina alkaa sieltä. Heikki nimittäin on aina, puhuttuaan opittuaan, ilmoittanut hyvin pontevasti, jos käsissä on esimerkiksi syömisen tai ulkona leikkimisen jälkeen havaittavissa "sotku". Sotku pitää silloin heti pyyhkiä pois, muuten ei voi tehdä mitään. Yhtäkkiä Heikki alkoi kuitenkin näissä tilanteissa valittaa, että kädessä on "pipi". Siis ei "sotku" vaan "pipi". Minä tietenkin korjaamaan, ettei siinä mitään pipiä ole (tyhmä sana muutenkin, jota emme ole edes käyttäneet) vaan vanha tuttu sotku. Heikki toistaa jääräpäisesti "pipi". Ainoa syy minkä tähän keksin, on se, että Heikki on hoidossa pihaleikeissä kaatunut ja valittanut hoitajalle, että käteen tuli sotku (se kuitenkin on paljon oleellisempi kuin se, että käteen saattaisi sattua). Hoitaja ei ymmärtänyt Heikin puhetta juurikaan, joten on varmaan luullut että käteen sattuu, ja sanonut että siihen tuli "pipi". No, oli syy mikä oli, vaati lähes koko kesäloman, että sain Heikin oppimaan ettei kyseessä ole pipi vaan sotku. Puolivälissä lomaa Heikki ehdotti jo kompromissia, ja alkoi kutsua tilannetta "pipisotkuksi" - hieno omakeksitty yhdyssana siis :)

Nyt Heikki onkin isovanhempiensa luona Tampereella. Anssilla on kaksipäiväinen seminaari Tampereella ja minun olisi ollut hieman haastavaa olla täällä yksinhuoltajana, varsinkin kun iltaisin on näppärästi vielä puhelinpalavereita rapakon taaakse. Ukki eläkeläisenä sai hoitaa Heikkiä torstaina aamupäivänä ja mummu osa-aikaeläkeläisenä lopun torstaita ja perjantain. Viikonlopuksi suuntaan itsekin Tampereelle, Anssi tosin vielä Turusta purjehtimaan.