Ensimmäistä kertaa alkoi loppuviikosta tuntua siltä, että nyt tämä odottelu voisi loppua ja jotain tapahtua. Kun on kotona hengannut kohta viisi viikkoa, alkaa vähän kekseliäisyys loppua mitä voisi tehdä - varsinkin kun samalla oma olo on tullut raskaammaksi. Maha painaa enemmän kuin ennen, liikkuminen muistuttaa kohta vaappumista ja kummallisia särkyjä alkaa tuntua vähän joka puolella. Positiivista tässä on tietenkin se, että tänne asti (rv 39+5) on selvitty niin vähällä! Eikä siis vieläkään ole mitenkään kamala olo.
Tänään on meidän 2-v hääpäivä! Sitä "juhlisitimme" jo eilen käymällä Fiskarsissa, paikassa minne mun on pitänyt jo monta vuotta päästä käymään mutta ei olla saatu aikaiseksi. Nyt lähdettiin ajelemaan joskus yhdeltä, ehdittiin siellä käydä läpi kaikki kivat putiikit ja kaksi taidenäyttelytä, sekä torikahveilla. Tarkoitus oli käydä syömässäkin, mutta ei ollut kovin nälkä ja paluumatkalla autossa väsähdin niin että tultiinkin kotiin syömään. Fiskars oli kiva, vaikka jäi sinne vielä tutkittavaakin. Kiva että suurin osa paikoista oli vielä auki näin syyskuun puolivälissäkin.
Tänään neuvolassa terveydenhoitaja vähän lupaili ettei tarvisi odottaa enää niin kauaa (niin se kyllä lupaili jo 2 viikkoa sittenkin). Illalla sainkin uutisia, että toinen 19.9. "kollega" oli tänään synnyttänyt tytön ja perhe voi hyvin!
Iltapuhteiksi opettelin vielä miten harsosta taitellaan vaippa Ruskovillan Villavauva-oppaasta (s. 27). Eipä vaikuttanut kovin monimutkaiselta. Pitäisiköhän niitä taitella vaikka jo pinoon valmiiksi muunkin tekemisen puutteessa...
Päivän suurimpiin mietintöihin on kuulunut mistä kankaasta tekisin pinnasänkyyn pinnasuojat. Siis tähänkin voi kuluttaa päivänsä kun tekeminen loppuu... Toinen listalla oleva käsityö on vielä jonkinlaiset "hauskuuttimet" autoon, kun se vauva joutuu siellä selkä menosuuntaan olemaan. Jos tekisi jonkinlaisen tilkkutyön tai pussukan tms. auton selkänojaan, jota se vauva voisi sitten hämmästellä sen sijaan että huutaa :) Katsotaan jos vaikka huomenna saisin jotain tehtyäkin, kun tämä päivä on mennyt jotenkin ihan ohi.
maanantai 17. syyskuuta 2007
Odottavan aika on pitkä...
Lähettänyt
Helena
klo
19.25
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti